YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMENTUOMIO (neljäs jaosto)

3 päivänä helmikuuta 2000 (1)

Kumoamiskanne — Euroopan aluekehitysrahasto — Rahoitustuen alentaminen —Perustelujen puuttuminen — Perusteltu luottamus — Oikeusvarmuus

Yhdistetyissä asioissa T-46/98 ja T-151/98,

Conseil des communes et régions d'Europe (CCRE), Ranskan oikeuden mukaanperustettu yhdistys, kotipaikka Pariisi, edustajinaan asianajajat Daniel M. Tomasevicja Francis Herbert, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto KatiaManhaeve, 56-58 rue Charles Martel,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamiesPeter Oliver, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamiesCarlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

joissa kantaja vaatii komission sen päätöksen kumoamista, jolla alennetaanEuroopan aluekehitysrahaston kantajalle European city cooperation system -hankkeen nojalla myöntämää rahoitustukea,

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäsjaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. M. Moura Ramos sekä tuomaritV. Tiili ja P. Mengozzi,

kirjaaja: hallintovirkamies A. Mair,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 17.6.1999 pidetyssä suullisessakäsittelyssä esitetyn

on antanut seuraavan

tuomion

Taustalla olevat tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet

1.

    Conseil des communes et régions d'Europe (jäljempänä CCRE) on Ranskanoikeuden mukaan perustettu yhdistys, johon kuuluu eurooppalaisia kansallisiapaikallis- ja aluehallinnon yhdistyksiä. CCRE:n harjoittamiinpaikallishallintoalueiden edustus- ja avustustehtäviin kuuluu erityisesti alueiden jakuntien välisen yhteistyön edistäminen avustamalla paikallis- ja alueviranomaisianäiden hakiessa Euroopan yhteisön käyttöönottamiin ohjelmiin liittyvää yhteisönrahoitusta. Kantaja osallistuu useiden komission rahoittamien hankkeiden jaohjelmien hallinnointiin.

2.

    Komissio myönsi 10.12.1991 päivätyllä kirjeellään CCRE:lle enintään4 844 250 ecun määräisen tuen (jäljempänä ensimmäinen tukipäätös) Euroopanaluekehitysrahastosta (jäljempänä EAKR) CCRE:n ”Régions et villes d'Europe” -ohjelman (Recite) yhteydessä 19.7.1991 esittelemän European city cooperationsystem -pilottihankkeen (ECOS) toteuttamiseksi. Tämä päätös perustui asetuksen(ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta Euroopan aluekehitysrahaston osalta 19 päivänäjoulukuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4254/88 (EYVL L 374,s. 15) 10 artiklaan. Myönnetty tuki oli 50 prosenttia tukikelpoisten menojenkokonaismäärästä. Pilottihanke koski ajanjaksoa 1.1.1992—31.12.1994.

3.

    CCRE järjesti vuonna 1993 kolmen vuoden välein pidettävän yleiskokouksen (Étatsgénéraux, jäljempänä Strasbourgin yleiskokous) aiheenaan eurooppalaisten alueidenja kuntien välinen yhteistyö. Strasbourgin kaupunki, joka toimi ECOS-hankkeenpysyvänä sihteeristönä, ilmoittautui halukkaaksi järjestämään tämän tapahtuman,johon kuului erityisesti työryhmä N:o 2, jonka aiheena oli ”Yhteistyö Euroopanunionin vahvistamiseksi ja solidaarisuuden lisäämiseksi (verkostot, kokemustenvaihto ja ECOS-ohjelma)”.

4.

    Strasbourgin kaupunki haki 31.3.1993 päivätyllä kirjeellään komissiolta tukea tämäntapahtuman järjestämiseen.

5.

    Komissio ilmoitti 23.6.1993 päivätyllä kirjeellään Strasbourgin kaupungille antavansa100 000 ecun suuruisen avustuksen. Komissio lisäsi, että ”tämä avustus — — [on]myönnetty poikkeuksellisesti, eikä sen perusteella voida päätellä suhtautumistamuihin samankaltaisiin tapahtumiin”.

6.

    Lisäksi komissio totesi CCRE:lle 7.10.1993 päivätyssä kirjeessään, että ”— —poikkeuksellisesti voitte käyttää ECOS-ohjelmasta 100 000 ecua Itä- ja Länsi-Euroopan alueiden välistä yhteistyötä käsittelevän työryhmän N:o 2 järjestämiseenCCRE:n yleiskokouksen aikana”.

7.

    CCRE:lle myönnettiin 9.12.1993 päivätyllä kirjeellä enintään 2 550 000 ecun lisätukisamaan pilottihankkeeseen 1.12.1993 alkaen (jäljempänä toinen tukipäätös). Tämämäärä oli 60 prosenttia uusista tukikelpoisista menoista, paitsi EAKR:n osalta,jonka osallistuminen hallintomenoihin rajoitettiin 55 prosenttiin. Yhteisönrahoituksen yhteismäärä oli siten 7 394 250 ecua.

8.

    Maaliskuussa 1996 CCRE toimitti komissiolle ensimmäiseen tukipäätökseenliittyvän loppuselvityksen tuen myöntämisen erityisten ehtojen 2 kohdan mukaisesti,jossa määrätään, että ”komissiolle on esitettävä vuosiselvitys kunkin vuoden lopussa.Loppuselvitykseen pitää sisältyä hankkeen tulosten yksityiskohtainen arviointi — —”.

9.

    PO XVI:n virkamies lähetti 19.4.1996 CCRE:lle telekopion, jonka mukaan asiastavastaava yksikkö oli hyväksynyt ensimmäiseen tukipäätökseen liittyvänloppuselvityksen ja ”todennut sen olevan tyydyttävä sekä sisällön että rahoituksenosalta”.

10.

    Kantaja toimitti toiseen tukipäätökseen liittyvän loppuselvityksen elokuussa 1996.

11.

    CCRE toimitti 7.11.1996 molemmat tukipäätökset käsittävän yhteisen selvityksen,jossa pyydetty loppusumma oli sama kuin kahden edellisen selvityksenloppusummat yhteensä eli 6 119 866 ecua. Tässä selvityksessä menot oli jaettukahteen osaan: ”hankemenot” ja ”koordinointi- ja hallintomenot”.

12.

    Komission yksiköt toteuttivat tarkastuksen paikan päällä 21.—24.4.1997.

13.

    Komissio arvioi CCRE:lle osoitetussa 16.5.1997 päivätyssä kirjeessään, että ”POXVI:n asiasta vastaavan yksikön ilmoitus ECOS-hankkeen loppuselvityksenensimmäisestä versiosta oli liian optimistinen, koska siinä ei otettu riittävästihuomioon aikaa, jonka komission varainhoidosta vastaavat yksiköt tarvitsevatvoidakseen esittää kantansa asiasta”, ja ilmoitti CCRE:lle, että loppuselvitys olitoimitettu varainhoidon valvontayksikön hyväksyttäväksi.

14.

    PO XVI:n pääjohtaja ilmoitti CCRE:lle 30.7.1997 lähetetyllä kirjeellään seuraavaa:

”Seuraaviin menoihin, joista ei ole tositteita, ei voida myöntää tukea:

—    CCRE:n arviot mahdollisista menoista, joista ei ole tositteita ja joitakaupunginjohtajille ja kuntien virkamiehille saattoi aiheutua osallistumisestayhteistyötä edistäviin tapahtumiin,

—    mahdolliset menot, joita kunnille ja alueille saattoi aiheutua erilaisistamarkkinointitoimista, ja

—    mahdollinen paikallisten yhteisöjen antama taloudellinen, oikeudellinen jatekninen asiantuntija-apu.

Nämä CCRE:n arvioissaan esittämät määrät koskevat mahdollisia menoja, joidentoteutumisesta ei ole todisteita. Maksuja ei ole näytetty toteen, ja missääntapauksessa ne eivät ole olleet CCRE:n vastattavia menoja. Lisäksi esitetyt määräteivät ole täsmällisiä, sillä ne ovat vain arvioita mahdollisista menoista, joita ei voidahyväksyä EAKR:n tukeen oikeuttaviksi menoiksi.”

15.

    Tämän vuoksi komissio ilmoitti, että EAKR:n maksamaa enimmäismääräävähennettiin 5 552 065 ecuun ja että, kun otettiin huomioon CCRE:lle maksettu5 915 400 ecun ennakko, tämän oli maksettava takaisin 363 335 ecua.

16.

    CCRE vastasi 28.8.1997 päivätyllä kirjeellään komission arvosteluun ja pyysi siltäkokouksen kutsumista koolle, jotta näistä asioista voidaan keskustella. Kokous,johon CCRE:n ja komission edustajat osallistuivat, pidettiin 24.9.1997. Hetikokouksen jälkeen komissio pyysi CCRE:tä toimittamaan tiettyjä menotositteita,jotta se voisi täydentää asiakirjavihkoaan ja tehdä lopullisen päätöksen kyseessäolevan kahden tukipäätöksen käsittelyn lopettamisesta. Se pyysi tositteita myösStrasbourgin kaupungilta, joka oli yksi ECOS-hankkeen hallinnointiin osallistuneistapaikallisyhteisöistä.

17.

    CCRE vastasi komission arvosteluun 2.10.1997 päivätyllä kirjeellään, jossa sevahvisti edellisissä rahoitusta koskevissa selvityksissä esittämänsä johtopäätökset. Setoimitti myös tositteet menoista, joista oli esitetty huomautuksia.

18.

    Kantaja sai sen jälkeen komissiolta kaksi kirjettä, joista ensimmäisen oli lähettänytPO XVI:n johtaja 1.10.1997 ja toisen PO XVI:n pääjohtaja 24.10.1997 ja joissa olihankkeen päättämiseen liittyviä taulukoita ja joissa toistetaan ECOS-pilottihankkeen kahden tuen maksamista koskevat yksityiskohdat.

19.

    Tammikuussa 1998 CCRE sai veloitusilmoituksen nro 97009405 F, jota ei ollutpäivätty mutta joka oli tehty joulukuussa 1997 ja jossa komissio vaati ensimmäisenja toisen tukipäätöksen osalta liikaa maksetun määrän eli 363 336 ecun maksamistatakaisin.

20.

    Tämän jälkeen asianosaiset ovat olleet yhteydessä toisiinsa ratkaistakseenerimielisyytensä. Komission mukaan sen yksiköt ilmoittivat CCRE:lle 5.3.1998näkemyksensä tositteista, jotka sille toimitettiin 24.9.1997 pidetyn kokouksenjohdosta. Kantaja kiistää tämän väitteen.

21.

    Kantaja on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 10.3.1998toimittamallaan kanteella vaatinut veloitusilmoituksessa nro 97009405 F tehdynpäätöksen kumoamista. Kanne rekisteröitiin kirjaamossa numerolla T-46/98.

22.

    Kantajalle osoitetussa 15.6.1998 päivätyssä kirjeessä komissio tunnusti tehneensäjoitakin virheitä laskiessaan ECOS-ohjelman hallinnointiin myönnettyjenrahoitustukien määrää. Tämän vuoksi PO XVI:n pääjohtaja ilmoitti CCRE:lle, ettävaadittu määrä oli alennettu 300 173 ecuun ja että ensimmäinen veloitusilmoitusperuutettiin ja korvattiin uudella 15.7.1998 tehdyllä ilmoituksella, jolla on samanumero. Komissio ilmoitti lisäksi, että ”loppuselvityksissänne ilmoitettujahallintomenoja koskevista tositteista, jotka olette toimittaneet komissiontarkastuskäynnin johdosta, ei käy ilmi — erityisesti hajautetun hallinnon osalta —niiden yhteyttä ECOS-ohjelmaan, eikä niitä vahvisteta todistusvoimaisillaasiakirjoilla. Siten komissio ei voi ilman näitä todisteita suurentaa sitä osaamenoista, jota voidaan pitää tukikelpoisena.”

23.

    CCRE vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 22.9.1998toimittamallaan toisella kanteella toiseen veloitusilmoitukseen sisältyvän päätöksenkumoamista. Kanne rekisteröitiin kirjaamossa numerolla T-151/98.

24.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja yhdisti18.5.1999 annetulla määräyksellä nämä asiat suullista käsittelyä ja tuomionantamista varten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen50 artiklan mukaisesti.

25.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (neljäs jaosto) päätti esittelevän tuomarinkertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja kehotti asianosaisiavastaamaan kirjallisesti eräisiin kysymyksiin. Asianosaisten lausumat ja niidenvastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suullisiin kysymyksiin kuultiin17.6.1999 pidetyssä suullisessa käsittelyssä.

Asianosaisten vaatimukset

Asia T-46/98

26.

    Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    kumoaa syyskuun 1997 veloitusilmoitukseen sisältyvän päätöksen, sellaisenakuin se on muutettuna 15.7.1998 päivättyyn veloitusilmoitukseen sisältyvälläpäätöksellä,

—    velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

27.

    Vastaaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    hylkää kanteen perusteettomana (lukuun ottamatta oikaistua 63 163 ecunmäärää),

—    velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Asia T-151/98

28.

    Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    kumoaa 15.7.1998 päivättyyn veloitusilmoitukseen sisältyvän päätöksen,

—    velvoittaa komission korvaamaan tuomiosta riippumatta kaikkioikeudenkäyntikulut.

29.

    Vastaaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    hylkää kanteen perusteettomana,

—    velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanteen kohde asioissa T-46/98 ja T-151/98

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

30.

    Komissio väittää, että koska se on korvannut ensimmäisen veloitusilmoituksentoisella ilmoituksella, jossa vaaditaan pienempää määrää, kanteella asiassa T-46/98ei ole enää kohdetta, minkä vuoksi kanne on jätettävä tutkittavaksi ottamatta.

31.

    Kantaja katsoo, että alun perin kanteen kohteen olleen päätöksen korvaaminenmyöhemmällä päätöksellä ei aiheuta kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta,vaan pikemminkin sen, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa siltä osin kuintällaisen tapahtuman jälkeen kanteella ei mahdollisesti ole enää kohdetta. Tälläerolla on merkitystä, koska sen seuraukset ilmenevät oikeudenkäyntikuluja koskeviatyöjärjestyksen säännöksiä sovellettaessa.

32.

    Missään tapauksessa toinen veloitusilmoitus ei ole poistanut ensimmäisen kanteenkohdetta. Komissio on muuttanut riidanalaista päätöstä ainoastaan osittain ja asiankäsittelyä pitäisi siten jatkaa muilta osin. CCRE pyytää siten ensimmäisen

oikeusasteen tuomioistuimelta lupaa jatkaa menettelyä mukauttaen vaatimuksensakomission uuteen kantaan. Toinen kanne on nostettu siltä varalta, että ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuin hyväksyisi komission väitteen ja päättäisi lausua, ettäasiassa T-46/98 ei anneta tuomiota.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

33.

    Aluksi on syytä tuoda esiin oikeuskäytäntö, jonka mukaan, kun päätös asiankäsittelyn aikana korvataan toisella samaa asiaa koskevalla päätöksellä, sitä onpidettävä uutena seikkana, jonka johdosta kantaja voi mukauttaa vaatimuksensa jakanneperusteensa. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa 14/81, AlphaSteel v. komissio, 3.3.1982 antamassaan tuomiossa (Kok. 1982, s. 749, 8 kohta), ”se,että kantajalta vaadittaisiin uuden kanteen nostamista yhteisöjen tuomioistuimessa,olisi hyvän oikeushallinnon ja prosessiekonomian vaatimuksen vastaista. Lisäksi olisiepäoikeudenmukaista, jos komissio voisi yhteisöjen tuomioistuimessa päätöstävastaan nostetussa kanteessa esitetyistä arvosteluista selviytyäkseen muuttaariidanalaista päätöstä tai korvata sen uudella ja vedota kanteen käsittelyn aikanatähän muutokseen tai uuteen päätökseen, jotta toinen asianosainen ei voisi ulottaaalkuperäisiä vaatimuksiaan ja kanneperusteitaan koskemaan myöhempää päätöstätai esittää tätä vastaan uusia vaatimuksia ja kanneperusteita” (Ks. myös yhdistetytasiat 351/85 ja 360/85, Fabrique de fer de Charleroi ja Dillinger Huttenwerke v.komissio, tuomio 29.9.1987, Kok. 1987, s. 3639, 11 kohta ja asia 103/85, StahlwerkePeine-Salzgitter v. komissio, tuomio 14.7.1988, Kok. 1988, s. 4131, 11 kohta).

34.

    Käsiteltävänä olevassa asiassa, vaikka komissio ilmoittaa toisessaveloitusilmoituksessa tämän kumoavan ja korvaavan ensimmäisenveloitusilmoituksen, on todettava, että toisessa veloitusilmoituksessa komissio toistaasamat tosiseikat ja väitteet kuin ensimmäiseen veloitusilmoitukseen sisältyvässäpäätöksessä. Ainoa muutos johtuu siitä, että komissio on peruuttanut laskelmansahallintomenoihin maksettavan tuen määrästä ja käyttänyt oikaistua rahoitustuenmäärää. Vastaaja näin ollen vain muutti toisella veloitusilmoituksella myönnetynrahoitustuen määrää ja kantajalta aikaisemmin vaadittua määrää. Siten toisellaveloitusilmoituksella ainoastaan oikaistaan ensimmäistä veloitusilmoitusta.

35.

    Tätä päätelmää tukee se, että komissio itse toteaa asiassa T-46/98 esittämissäänhuomautuksissa, että se on oikaissut riidanalaista päätöstä kanteen nostamisen javastineen toimittamisen välisenä aikana.

36.

    Näin ollen oikaistua päätöstä on pidettävä uutena seikkana, jonka vuoksi kantajavoi muuttaa kanneperusteitaan ja vaatimuksiaan, kuten se on tehnyt asiassa T-46/98toimittamassaan vastauskirjelmässä. Sen, että kantaja on nostanut kaiken varaltatoisen kanteen jälkimmäistä päätöstä vastaan, ei pidä muuttaa tätä päätelmää, kunkantaja on todellisuudessa käyttänyt oikeuskäytännössä annettua mahdollisuuttaottaa huomioon oikeudenkäynnin aikana ilmenneet muutokset.

37.

    Tästä seuraa, että tätä komission esittämää oikeudellista perustetta ei voidahyväksyä.

38.

    Edellä esitetyn perusteella kantajan asiassa T-151/98 pelkästään varmuuden vuoksinostaman kanteen kohde on sama kuin asiassa T-46/98 eli vaatimus komission senpäätöksen kumoamiseksi, joka sisältyy joulukuussa 1997 tehtyynveloitusilmoitukseen nro 97009405 F, sellaisena kuin se on muutettuna 15.7.1998tehdyllä veloitusilmoituksella (jäljempänä riidanalainen päätös). Näin ollenensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimen työjärjestyksen 113 artiklan nojalla viran puolesta, että lausunnonantaminen asiassa T-151/98 raukeaa.

Pääasia

39.

    Aluksi on syytä määrittää kyseessä olevan riita-asian laajuus. Tältä osin asianosaisetovat suullisessa käsittelyssä vahvistaneet, että veloitusilmoituksessa eliriidanalaisessa päätöksessä ilmoitettu määrä vastaa kantajan ilmoittamien menojenmäärän ja komission tukikelpoiseksi katsoman määrän erotusta. Tämä erotusjohtuu toisaalta siitä, että komissio ei ole hyväksynyt tiettyjä menoja, ja toisaaltasiitä, että komissio katsoi ”koordinaatio- ja hallintomenojen” kuuluvan CCRE:nilmoittamiin ”hankemenoihin”.

40.

    Seuraavien menojen ei katsottu olevan tukikelpoisia:

Menot	Määrä (ecuina)
Strasbourgin yleiskokous — Otsikko A — Lanseerausta ja markkinointia koskevatkonferenssit — Otsikko C2— Hankkeiden tutkinta/Markkinointi — Otsikko E — Osallistuminen koulutustoimintaan CCRE:n yleiskokous yhteensä	101 598 53 300 256 882 411 780
C1—Pysyvä sihteeristö, Strasbourg (toimintamenot)	56 565
C2—Hankkeiden tutkinta/Markkinointi (tarvikemenot)	18 471
D—Yhteistyöhankkeiden koordinointi (matkustus-/kokousmenot)	19 520
E—Hajautettu yhteistyöhallinto (taloudelliset,oikeudelliset ja tekniset asiantuntijat)	432 000
E—Hajautettu yhteistyöhallinto (12 yhteisössä toimivantoimiston koordinoijat)	85 204
Yhteensä	1 023 540

41.

    Seuraavat menot on siirretty menoryhmästä toiseen menoryhmään:

Menot	Kantajan hakema tuki(ecuina)	Komission maksama tuki (ecuina)
Itä-Länsi-yhteistyöpäivät	69 016	36 394

42.

    Kantaja esittää kumoamiskanteessaan lähinnä kolme kanneperustetta: ensisijaisestiesitetty ensimmäinen kanneperuste koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.Toissijaisesti esitetyt toinen ja kolmas kanneperuste koskevat toinenluottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteiden loukkaamista ja toinensuhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisuuden periaatteen loukkaamista.

Ensisijainen kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

43.

    Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä ei selvitetä, miksi komissiolle24.9.1997 pidetyn kokouksen jälkeen toimitetut lukuisat tositteet eivät riitäosoittamaan todellisia menoja ja niiden kuulumista ECOS-ohjelmaan. Kantajanmukaan komissio ei ole myöskään vastannut kantajan kyseisen kokouksen johdostakomissiolle lähettämissään kirjeissä esittämiin väitteisiin. Tämä on kantajan mukaankomission toimia koskevan EY:n perustamissopimuksen 190 artiklan (josta on tullutEY 253 artikla) mukaisen perusteluvelvollisuuden laiminlyömistä, erityisesti kunpäätös koskee rahoitustuen määrän alentamista, koska tästä päätöksestä aiheutuutuensaajalle vakavia seurauksia (asia T-450/93, Lisrestal ym. v. komissio, tuomio6.12.1994, Kok. 1994, s. II-1177, 52 kohta ja asia T-331/94, IPK-München v.komissio, tuomio 15.10.1997, Kok. 1997, s. II-1665, 51 kohta).

44.

    Komissio katsoo, että riidanalainen veloitusilmoitus oli johtopäätös asianosaistenvälisestä pitkästä vuoropuhelusta, jonka aikana asianosaiset lähettivät useita kirjeitäja tapasivat toisensa 24.9.1997 ja 5.3.1998 pidetyissä kokouksissa. Koskaveloitusilmoitus oli vakiomuotoinen, se ei sisältänyt yksityiskohtaisia perusteluita,jotka sisältyivät komission yksiköiden kantajalle 15.6.1998 lähettämään kirjeeseen.Komissio vetoaa tältä osin yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonkamukaan ei edellytetä, että kaikki toimenpiteeseen liittyvät yksityiskohdat olisiperusteltava erikseen, jos ne kuuluvat toimenpiteen kokonaisjärjestelmään (asia

16/65, Schwarze, tuomio 1.12.1965, Kok. 1965, s. 1081, 1096 ja 1097 ja asia 92/77,An Bord Bainne, tuomio 23.2.1978, Kok. 1978, s. 497, 515).

45.

    Lisäksi komissio suostui tapaamaan CCRE:n edustajat 24.9.1997, jolloin komissioselvitti heille kantaansa perusteellisesti. Näin ollen CCRE:n väite on komissionmielestä perusteeton.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

46.

    Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että yksittäispäätöstenperusteluvelvollisuudella pyritään antamaan yhteisön tuomioistuimille mahdollisuusvalvoa päätöksen laillisuutta sekä antamaan asianosaiselle riittävä selvitys senarvioimiseksi, onko päätös asianmukainen vai onko se mahdollisesti virheellinen,jolloin sen pätevyys voidaan riitauttaa. Tämän velvollisuuden laajuus määräytyykyseisen säädöksen, päätöksen tai muun toimenpiteen luonteen ja sen asiayhteydenmukaan (asia T-85/94, Branco v. komissio, tuomio 12.1.1995, Kok. 1995, s. II-47, 32kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).

47.

    Tästä seuraa, että perustelut on periaatteessa ilmoitettava asianosaiselle samaanaikaan kuin häntä vastaan annettu päätös ja että perustelujen puuttumista ei voidakorjata sillä, että asianosainen saa tietää päätöksen perustelut ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuimen käsittelyn aikana (asia 195/80, Michel v. parlamentti,tuomio 26.11.1981, Kok. 1981, s. 2861, 22 kohta).

48.

    On syytä huomauttaa, että Euroopan sosiaalirahaston alun perin myöntämän tuenmäärän alentamispäätöksen perustelujen osalta on todettu, että tämänkaltaisenpäätöksen tuensaajalle aiheuttamien vakavien seurausten vuoksi päätöksessä onselvästi osoitettava perustelut, jotka oikeuttavat tuen määrän alentamiseen alunperin myönnetystä määrästä (em. asia Branco v. komissio, tuomion 33 kohta).

49.

    Oikeuskäytännössä esitettyjä Euroopan sosiaalirahaston myöntämän tuen määränalentamispäätöksen perusteluja koskevia vaatimuksia on sovellettava myös EAKR:ntekemään vastaavaan päätökseen. Sen vuoksi on tutkittava, täyttääkö käsiteltävänäolevassa asiassa riidanalainen päätös EY:n perustamissopimuksen 190 artiklassamäärätyt edellytykset, sellaisina kuin tätä artiklaa on tulkittu yhteisönoikeuskäytännössä.

50.

    On todettava, että 15.7.1998 lähetetyllä veloitusilmoituksella tehdyillä muutoksillaei muutettu lainkaan ensimmäisessä veloitusilmoituksessa kantajaa vastaan esitettyjäväitteitä. Näin ollen, kun huomioon otetaan se, että päätöksessä vaaditaanainoastaan takaisinmaksua, perustelujen riittävyyttä on arvioitava asianosaistensiihen mennessä käymän keskustelun osalta. Asiakirjoista ilmenee, että tuenvähentämistä on käsitelty useissa kantajan lähettämissä kirjeissä ja asianosaistenvälisissä kokouksissa seuraavassa aikajärjestyksessä:

—    komission 30.7.1997 lähettämä kirje, jossa komissio ilmoittaa kantajalle, ettäpaikan päällä tapahtuneen tarkastuksen jälkeen rahoitustukea ei voidamyöntää tiettyihin menoihin, joista ei ole tositteita;

—    24.9.1997 pidetty kokous, jossa kuten kantajan 2.10.1997 lähettämästäkirjeestä ilmenee, komissio ilmoitti ne menot, joita ei voida pitäätukikelpoisina, ja arvosteli niitä;

—    PO XVI:n johtajan 1.10.1997 lähettämä kirje, jossa todetaan ensimmäisenja toisen tukipäätöksen osalta otsikko otsikolta menot, jotka eivät oletukikelpoisia;

—    PO XVI:n pääjohtajan 24.10.1997 lähettämä kirje, joka sisältääepätäydellisen ja ylimalkaisen taulukon, jossa komissio toteaa ainoastaan nemäärät, jotka CCRE on vielä velkaa kustakin ”hankemenoihin” kuuluvastaerästä;

—    15.6.1998 lähetetty kirje, jossa vahvistetaan se, että kantajan esittämiätositteita ei hyväksytä.

51.

    Kantajan väite perustelujen puuttumisesta perustuu ensiksi siihen, että komissio eiole selvittänyt, miksi se ei hyväksy otsikkoihin C1, C2, D ja E (sen kaksialaotsikkoa, ks. edellä 40 kohta) kuuluvia menoja koskevia tositteita, jotka se ontoimittanut 24.10.1997 pidetyn kokouksen johdosta; toiseksi siihen, että komissio eiole perustellut Itä-Länsi-päiviin liittyviä menoja koskevien budjettikohtien siirtoa,mikä aiheutti odotetun rahoitustuen pienentymisen; ja viimeksi siihen, että komissioei ole perustellut riittävästi kieltäytymistään pitämästä Strasbourgin yleiskokouksestaaiheutuneita menoja tukikelpoisina ”koordinaatio- ja hallintomenoina”.

52.

    Ensiksi otsikkojen C1, C2 ja E (sen kaksi alaotsikkoa) osalta asiakirjoista ilmenee,ettei missään asianosaisten kantajan 2.10.1997 päivätyn kirjeen jälkeen lähettämistäkirjeistä ole riittävää selvitystä, jotta kantaja saisi tietää, miksi komissio ei pidäkantajan 24.9.1997 pidetyn kokouksen jälkeen vastauksena komission tiettyjämenoja koskevaan arvosteluun toimittamia tositteita todistusvoimaisina. Yksikäännäistä kirjeistä ei myöskään anna ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimellemahdollisuutta valvoa tämän päätöksen laillisuutta.

53.

    Vastaaja ei voi tältä osin väittää, että sen 15.6.1998 päivätty kirje sisältäisi riittävätpäätöksen perustelut. Tässä kirjeessä komissio vain toistaa ensimmäisessäasianosaisten välisessä kirjeenvaihdossa eli 30.7.1997 päivätyssä kirjeessä esitetytsyyt. Komission 15.6.1998 päivätty kirje ei sisällä lisää tietoa perusteluista, joidennojalla komissio katsoi, että CCRE:n tarkastuskäynnin ja 24.9.1997 pidetynkokouksen jälkeen toimittamat selvitykset ja tositteet eivät riitä vahvistamaannäiden menojen tukikelpoisuutta ja niiden yhteyttä ECOS-ohjelmaan.

54.

    Toiseksi sen osalta, että komissio siirsi Itä-Länsi -yhteistyöpäiviin liittyvät menot”hankemenot” nimisestä budjettikohdasta ”koordinaatio- ja hallintomenot”nimiseen budjettikohtaan, mikä aiheutti rahoitustuen pienentymisen 32 622 eculla,komission kantajalle 30.12.1993 lähettämästä veloitusilmoituksesta ilmenee, ettävastaaja oli antanut täsmällisen tiedon näiden menojen kattamisesta budjettikohdan”hankemenot” nojalla käytettävissä olevista varoista. Vaikka kantaja oli 2.10.1997päivätyssä kirjeessään huomauttanut komissiolle siitä, että suunniteltu siirtoaiheuttaa muutoksen sopimuksen kokonaistalousarvioon ja alentaa komissionmyöntämää rahoitustukea, on huomautettava, että komissio ei ole ennenriidanalaisen päätöksen tekemistä toimittanut mitään tietoa, jonka perusteellakantaja olisi saanut tietää, miksi komissio on tällä välin muuttanut mieltään, jajonka perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi voinut arvioidatämän siirron asianmukaisuutta.

55.

    Viimeiseksi kantajan 2.10.1997 lähettämästä kirjeestä ilmenee, että kantaja tiesi jotällöin, miksi komissio ei pitänyt tiettyjä Strasbourgin yleiskokouksen järjestämiseenliittyviä menoja tukikelpoisina. Komissio on kaiken aikaa katsonut, että nämämenot ylittivät sekä ECOS-ohjelmaa koskevan luvan että tämän yleiskokouksenjärjestämiseen annetun erikoisluvan puitteissa hyväksytyt enimmäismäärät.

56.

    Edellä esitetyn perusteella riidanalainen päätös on kumottava perustelujenpuuttumisen vuoksi kaikkien niiden menojen osalta, joiden tukikelvottomuutta onperusteltu sillä, että tositteita ei ole pidetty todistusvoimaisina, sekä tuenpienentämisen osalta, joka johtuu Itä-Länsi-yhteistyöpäiviin liittyvien menojensiirrosta toiseen budjettikohtaan.

57.

    Tähän johtopäätökseen sisältyvät kaikki riidanalaiseen päätökseen sisältyvät menotlukuun ottamatta Strasbourgin yleiskokoukseen liittyviä menoja, joiden osalta tuenmyöntämättä jättämispäätöksen perustelujen puuttumista koskeva kanneperustehylätään.

58.

    Näin ollen on tarpeen tutkia muita kantajan esittämiä kumoamisperusteita vainniiltä osin kuin ne koskevat sitä, ettei rahoitustukea ole myönnetty Strasbourginyleiskokouksen menoihin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutkii sitenainoaa tältä osin esitettyä kanneperustetta, joka koskee luottamuksensuojan jaoikeusvarmuuden periaatteiden loukkaamista.

Toissijainen kanneperuste, joka koskee luottamuksensuojan ja oikeusvarmuudenperiaatteiden loukkaamista

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

59.

    Kantaja väittää aluksi, että Strasbourgin yleiskokouksesta aiheutuneet menottäyttävät ensimmäisessä tukipäätöksessä asetetut edellytykset ja erityisesti tähänpäätökseen liitettyjen yleisten ehtojen 7 kohdan edellytyksen, jonka mukaan CCRE

vastaa ECOS-hankkeen toteuttamisesta ja valvoo, että hanke saa tarpeeksijulkisuutta.

60.

    Kantaja väittää, että Strasbourgin kaupungille myönnetystä 100 000 ecun tuestariippumatta Strasbourgin yleiskokouksen rahoittamiseen osallistumisesta CCRE:lleaiheutuneet menot olivat tukikelpoisia ECOS-ohjelmaan kuuluvia hallintomenoja.

61.

    Jos oletetaan, että komissio halusi 7.10.1993 päivätyllä kirjeellään rajoittaa CCRE:nyleiskokouksen järjestämiseen liittyvistä toiminnoista aiheutuneisiin menoihinmaksettavan rahoitustuen 100 000 ecun enimmäismäärään, tämä talousarvionpienentäminen tapahtui kantajan kannalta liian myöhään ja aiheutti sille vahinkoa.Komissio ei olisi kantajan mukaan saanut vähentää rahoitustuen määrääilmoittamatta siitä CCRE:lle riittävän ajoissa. Vaikka komissio lähetti tälletapahtumalle annettavaa tukea koskevan kirjeen Strasbourgin kaupungille23.6.1993, se ilmoitti CCRE:n yleissihteeristölle näitä menoja koskevastarajoituksesta vasta 7.10.1993 eli muutamaa päivää ennen tätä tapahtumaa, jolloinlähes kaikki menot olivat jo syntyneet.

62.

    Lisäksi PO XVI:n johtavat virkamiehet olivat kantajan mukaan olleet tapahtumastatietoisia. PO XVI:n pääjohtaja esiintyi tapahtumassa puhujana. Lisäksi komissio oli19.7.1993 päivätyssä kirjeessä todennut, että toimivaltainen komission jäsen Millanoli tyytyväinen siihen, että yhteisö osallistuu tämän tapahtuman rahoittamiseen.Tästä kirjeestä sai kantajan mukaan selvästi sen vaikutelman, että kyseisiinmenoihin voi saada yhteisön tukea.

63.

    Lisäksi ECOS-ohjelman hallinnosta PO XVI:ssa vastaava virkamies hyväksyikantajan mukaan yleiskokoukseen liittyvät menot 19.4.1996 päivätyssä telekopiossa,jossa virkamies oli todennut olevansa tyytyväinen ensimmäiseen tukipäätökseenliittyvään loppuselvitykseen ja ilmoittanut kantajalle, että selvityksen oli todettuolevan tyydyttävä sekä sisällön että rahoituksen osalta. Kantaja vetoaa ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-37/92, BEUC ja NCC v. komissio, 18.5.1994antamaan tuomioon (Kok. 1994, s. II-285) ja katsoo, että tämä vastaus oli riittävänselkeä ja täsmällinen, jotta kantajalle syntyi sen perusteella perusteltuja odotuksiasiitä, että hankkeen rahoituksen toteutumista ei enää myöhemminkyseenalaistettaisi.

64.

    Näiden tapahtumien valossa kantajalla oli omasta mielestään oikeus odottaa, ettänäitä menoja koskevia rahoitustukia ei enää saatettaisi kyseenalaisiksi.Kieltäytymällä maksamasta tukia komissio loukkasi kantajan luottamusta siihen, ettäyhteisö osallistuu kyseisten menojen rahoittamiseen. Toimimalla näin komissiorikkoi kantajan mukaan tukipäätöksen ehtoja ja loukkasi oikeusvarmuudenperiaatetta.

65.

    Komissio kiistää kantajan väitteet ja katsoo, että koska menot eivät sisällyalkuperäiseen talousarvioon, ne voivat olla tukikelpoisia vain luvan nojalla. Lupa

myönnettiin 23.6. ja 7.10.1993 päivätyillä kirjeillä, joilla kyseisen rahoitustuen määräkuitenkin rajoitettiin 100 000 ecuun. Vaikka komissio piti tukikelpoisina 200 000ecun määräisiä menoja, jotka CCRE:n loppuselvityksessä kuuluvat”hankemenoihin”, se ei voinut myöntää tukea muihin menoihin, joita lupa eikattanut.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

66.

    Aluksi on huomattava, että kantaja on ilmoittanut loppuselvityksessään Strasbourginyleiskokouksen järjestämisestä aiheutuneita menoja olevan neljä seuraavaa lajia:

a)    200 000 ecua ”hankemenoja”, joiden komissio on katsonut oikeuttavan100 000 ecun suuruiseen tukeen 23.6. ja 7.10.1993 lähettämissä kirjeissääntekemänsä sitoumuksen mukaisesti,

b)    muut menot on ilmoitettu ”koordinaatio- ja hallintomenoissa” (hallinto):

—    101 598 ecua otsikossa A ”Lanseerausta ja markkinointia koskevatkonferenssit” paikallisten luottamusmiesten osallistumisesta Itä- ja Länsi-Euroopan alueiden välistä yhteistyötä ja ECOS-ohjelmaa käsittelevääntyöryhmään N:o 2,

—    53 300 ecua otsikossa C2 ”Hankkeiden tutkinta/Markkinointi” (alaotsikko”Tiedotus/Julkaisut”) paikallisille luottamusmiehille tarkoitetuntiedotuspisteen toteuttamisesta,

—    256 882 ecua otsikossa E ”Hajautettu yhteistyöhallinto” (alaotsikko”Osallistuminen markkinointiin”) CCRE:n yleiskokouksen osanottajienmatkamenoihin.

67.

    Komissio ei ole pitänyt ”koordinaatio- ja hallintomenoja” (ks. edellä 66 kohdan balakohta) tukikelpoisina, koska niitä ei ole sen mielestä mainittu alkuperäisessätalousarviossa ja koska ne ovat suuremmat kuin komission 23.6. ja 7.10.1993päivätyissä kirjeissään poikkeuksellisesti lupaama 100 000 ecun rahoitustuki.

68.

    Aluksi on todettava, että rahoitustuen myöntämisen edellytyksenä on se, ettätuensaaja noudattaa niitä ehtoja, jotka komissio on hyväksymispäätöksessäänasettanut tai jotka tuensaaja itse on ilmoittanut siinä tukihakemuksessa, jonkajohdosta tämä hyväksymispäätös tehtiin (asia T-81/95, Interhotel v. komissio, tuomio14.7.1997, Kok. 1997, s. II-1265, 42 kohta).

69.

    On myös huomattava, että luottamuksensuojan periaatteeseen vetoamisen osaltatässä yhteydessä komissiolla on oikeus hylätä kantajan esittämä tuen loppuosanmaksupyyntö siltä osin kuin siinä pyydetään hyväksymään sellaisia menoja, joita eiollut ilmoitettu tukihakemuksessa, ilman, että tällä loukattaisiin kyseistä periaatetta(em. asia Interhotel v. komissio, tuomio 46 kohta).

70.

    Vaikka oikeusvarmuuden periaatteen osalta on totta, että vakiintuneenoikeuskäytännön mukaan yhteisön oikeuden luotettavuuden ja ennakoitavuudenvaatimus on erityisen ehdoton, kun kyseessä oleva säännöstö on omiaanaiheuttamaan taloudellisia seuraamuksia (asia C-10/88, Italia v. komissio, tuomio27.3.1990, Kok. 1990, s. I-1229), tätä periaatetta ei voida katsoa loukatun silloin,kun voimassa olevassa säännöstössä selvästi säädetään mahdollisuudesta periärahoitustuki takaisin siinä tapauksessa, että tuen myöntämisen yhteydessä asetettujaehtoja ei ole noudatettu (em. asia Interhotel v. komissio, tuomion 61 kohta).

71.

    Käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja esitti rahoitustukihakemuksessaan komissiolletyösuunnitelman ja talousarvioluonnoksen. Komissio hyväksyi talousarvioluonnoksenasettaen tiettyjä yleisiä ja erityisiä ehtoja. Yleisten ehtojen 8 kohdassa todetaan, että”jos jotakin edellä mainituista ehdoista ei noudateta, — — komissio voi vähentää tälläpäätöksellä myönnetyn tuen määrää tai peruuttaa sen; komissio voi tällöin vaatiatuensaajalle jo maksetun tuen maksamista kokonaan tai osittain takaisin — — .”

72.

    Asiakirjoista ilmenee, että 53 300 ecun määrä, joka on ilmoitettu kuuluvaksi”Tiedotus/Julkaisut”-menoihin ja jota komissio ei ole pitänyt tukikelpoisena, onmainittu alkuperäisessä talousarviossa. Kantaja oli arvioinut käyttävänsä128 700 ecua (42 900 ecua x 3) tiedotukseen ja markkinointiin, joihin ECOS-ohjelman tiedotus- ja markkinointipisteestä Strasbourgin yleiskokouksessa aiheutuvameno kuuluu. Näin ollen kun komissio on hyväksynyt alkuperäisen talousarvion, seei voi luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita loukkaamatta vähentäätuen määrää tämän erän osalta.

73.

    Muiden Strasbourgin yleiskokouksesta aiheutuneiden menojen eli 101 598 ecun(lanseerausta ja markkinointia koskevat konferenssit) ja 256 882 ecun(osallistuminen koulutustoimintaan) erien osalta on puolestaan todettava, että niitäei ole mainittu talousarviossa.

74.

    Otsikon A ”Lanseerausta koskevien konferenssien menojen” (101 598 ecua) osaltatalousarviossa mainitaan ainoastaan 120 000 ecua Strasbourgissa maaliskuussa 1992ja Prahassa lokakuussa 1992 toteutettaviin lanseerauskonferensseihin. Sitentalousarviossa ei ollut Strasbourgissa lokakuussa 1993 järjestettäväälanseerauskonferenssia koskevaa budjettikohtaa. Myöskään CCRE:n komissiolleesittämässä työohjelmassa ei ole nimenomaista mainintaa muista kuin näistäkahdesta ECOS-ohjelman lanseerauskonferenssista.

75.

    Otsikon E eli markkinointiin osallistumisesta aiheutuneiden menojen (256 882 ecua)osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että talousarviossa ei ole tätävarten mitään budjettikohtaa.

76.

    Näin ollen Strasbourgin yleiskokoukseen liittyvät otsikoissa A ja E esitetyt menoteivät kuulu hankkeeseen sellaisena kuin se on alun perin hyväksytty. On siten

tutkittava, voivatko nämä menot olla tukikelpoisia komission 23.6. ja 7.10.1993lähettämiin kirjeisiin sisältyvän nimenomaisen luvan nojalla.

77.

    On todettava, että komission näissä kirjeissä nimenomaisesti hyväksymän määrän,jonka kantaja on ilmoittanut kuuluvan hankkeeseen ja jonka komissio onhyväksynyt, Strasbourgin kaupunki on käyttänyt kokonaisuudessaan Itä- ja Länsi-Euroopan alueiden välistä yhteistyötä ja ECOS-ohjelmaa käsittelevän työryhmänN:o 2 järjestämiseen. Näin ollen mikään muu meno ei kuulu tämän luvan piiriin.

78.

    Kantajan esittämiä perusteluja sen osoittamiseksi, että komission toiminnanperusteella sille on voinut syntyä perusteltuja odotuksia rahoitustuen myöntämisestäStrasbourgin yleiskokoukseen liittyviin otsikkoihin A ja E kuuluviin menoihin taiettä komissio on loukannut oikeusvarmuuden periaatetta, kun se ei ole pitänyt näitämenoja tukikelpoisina, ei voida hyväksyä. Sen väitteen osalta, jonka mukaanrahoitustuki oli myönnetty Strasbourgin kaupungille ja jonka mukaan CCRE saitietää siitä ja sen enimmäismäärästä vasta muutamaa päivää ennen tapahtumaa,ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantaja, joka saa yhteisönrahoitusta ECOS-ohjelman toteuttamiseen ja vastaa koko verkostontaloushallinnosta, ei voi perustellusti väittää, ettei se tiennyt ECOS-verkostonpysyvänä sihteeristönä toimivan Strasbourgin kaupungin toimista CCRE:nyleiskokouksen järjestämiseksi.

79.

    Mitä tulee 19.4.1996 lähetetyn telekopion sisältöön liittyvään väitteeseen, tästäasiakirjasta ilmenee selvästi yhtäältä se, että siinä mainittu komission lupa koskeeainoastaan hankkeen toteuttamista, ja toisaalta se, että tämä lupa koskeeainoastaan ensimmäistä tukipäätöstä. Kantaja on saanut kyseisen telekopion19.4.1996 ja on toimittanut rahoitusta koskevan molemmat tukipäätökset käsittävänyhteisen kertomuksen vasta 7.11.1996. Lisäksi kantajalla, joka hallinnoi useita muitakomission rahoittamia hankkeita, oli tiedossaan se, että komission rahoittamanhankkeen hyväksyminen riippuu PO XVI:n suorittamasta asiasisällön tarkastuksestaja PO XVI:n ja PO XX:n rahoitusyksikköjen suorittamasta muotoseikkojentarkastuksesta.

80.

    Lisäksi siltä osin kuin kantaja väittää kyseisen telekopion synnyttäneen perusteltujaodotuksia siitä, että komissio ei sen jälkeen vähennä rahoitustuen määrää, onriittävää todeta, että tähän telekopioon sisältyvä komission kannanotto ei ole selkeäja lopullinen päätös kantajan toimittaman selvityksen hyväksymisestä, eikä se sitenvoi synnyttää tällaisia odotuksia.

81.

    PO XVI:n tukeen perustuvien kantajan väitteiden osalta komissio on 19.7.1993päivätyllä kirjeellään ainoastaan kieltäytynyt Millanille ja hänenkabinettipäällikölleen osoitetusta kutsusta osallistua Strasbourgin yleiskokoukseenja todennut, että komission jäsen oli tyytyväinen siihen, että komissio osallistuutämän tapahtuman rahoittamiseen. Tämä toteamus ei myöskään voi synnyttääkantajassa perusteltuja odotuksia siitä, että kaikkiin tästä tapahtumastaaiheutuneisiin menoihin voisi saada yhteisön rahoitusta.

82.

    Tästä seuraa, että Strasbourgin yleiskokoukseen liittyvien otsikkoihin A ja Ekuuluvien menojen osalta komissio on vähentänyt lopullisesta laskelmasta nekantajan loppuselvityksessä mainitsemat menot, joita ei ole esitetty talousarviossatai joita ei ole hyväksytty myöhemmin. Näin ollen luottamuksensuojan taioikeusvarmuuden periaatteita ei ole loukattu, kun näitä menoja ei ole pidettytukikelpoisina.

83.

    Edellä esitetyn perusteella tämä kanneperuste hyväksytään otsikkoon C2 kuuluvan53 300 ecun määräisen menon osalta, joka liittyy ECOS-ohjelman tiedotuspisteentoteuttamiseen, ja hylätään muilta osin.

84.

    Näin ollen sitä komission päätöstä koskeva kanne, jossa se kieltäytyy myöntämästärahoitustukea menoihin, joita se ei ole katsonut tukikelpoisiksi, hyväksytäänmuutoin kuin Strasbourgin yleiskokoukseen liittyviin otsikkoon A ja E kuuluvien101 598 ecun ja 256 882 ecun määräisten menojen osalta.

Oikeudenkäyntikulut

Asia T-46/98

85.

    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaanoikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

86.

    Käsiteltävänä olevassa asiassa kantajan, joka on vaatinut komission velvoittamistakorvaamaan tässä asiassa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut, esittämäkumoamisvaatimus on todettu osittain perustelluksi. Ensimmäisen oikeusasteentuomioistuin katsoo, että vaikka kantaja on hävinnyt osan vaatimuksistaan,oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen ratkaisemisessa on kuitenkin otettavahuomioon komission toiminta, kun se on myöntänyt osan kantajan vaatimuksista jasiten muuttanut kantaansa vasta kanteen nostamisen jälkeen.

87.

    Näin ollen on sovellettava lisäksi yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa, jonka mukaanensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi velvoittaa myös voittaneen asianosaisenkorvaamaan toiselle asianosaiselle sellaisen oikeudenkäynnin kulut, jonka voittanutasianosainen on aiheuttanut omalla toiminnallaan (ks. soveltuvin osin em. asiaInterhotel v. komissio, tuomion 82 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).

88.

    Näin ollen komissio on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaansekä lisäksi korvaamaan kantajalle tässä asiassa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Asia T-151/98

89.

    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan6 kohdan mukaan, jos lausunnon antaminen asiassa raukeaa, tuomioistuin määrääoikeudenkäyntikuluista harkintansa mukaan.

90.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio on toiminnallaanedistänyt kanteen nostamista käsiteltävänä olevassa asiassa väittämällä, ettälausunnon antaminen asiassa T-46/98 raukeaa, ja pakottamalla näin kantajannostamaan uuden kanteen oikaistusta päätöksestä tältä osin vakiintuneestaoikeuskäytännöstä huolimatta.

91.

    Koska käsiteltävänä olevan kanteen nostaminen on perusteltua vastaajanasennoitumisen vuoksi, vastaaja velvoitetaan vastaamaan omistaoikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäsjaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1)    Komission päätös, joka sisältyy European city cooperation system -hankkeeseen nro 91/00/29/003 liittyvään joulukuussa 1997 tehtyyn ja15.7.1998 muutettuun veloitusilmoitukseen nro 97009405 F ja jossakieltäydytään myöntämästä rahoitustukea menoihin, joita komissio ei olekatsonut tukikelpoisiksi, kumotaan muutoin kuin Strasbourginyleiskokoukseen liittyvien 101 598 ja 256 882 ecun määräisten menojenosalta.

2)    Asiassa T-46/98 nostettu kanne hylätään muilta osin.

3)    Lausunnon antaminen asiassa T-151/98 nostetusta kanteesta raukeaa.

4)    Komissio velvoitetaan vastaamaan kaikista oikeudenkäyntikuluista.

Moura RamosTiili Mengozzi

Julistettiin Luxemburgissa 3 päivänä helmikuuta 2000.

H. Jung

V. Tiili

kirjaaja

jaoston puheenjohtaja

1: Oikeudenkäyntikieli: ranska.