Language of document :

Valitus, jonka Gesamtverbands Verkehrsgewerbe Niedersachsen eV (GVN) on tehnyt 7.12.2020 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-583/18, GVN v. Euroopan komissio, 5.10.2020 antamasta tuomiosta

(asia C-666 P)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Gesamtverbands Verkehrsgewerbe Niedersachsen eV (GVN) (edustaja: asianajaja C. Antweiler)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Saksan liittotasavalta, Land Niedersachsen

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 5.10.2020 antaman tuomion GNV v. komissio (T-583/18, EU:T:2020:466) tuomiolauselman 1 ja 2 kohdan

mikäli vaatimus hyväksytään, hyväksyy kokonaisuudessaan ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset, joissa vaadittiin, että Euroopan komission 12.7.2018 tekemä päätös C(2018) 4385 final1 kumotaan

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäiseksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi perusoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohtaa ja teki menettelyvirheen, kun se sivuutti täysin valittajan esittämän väitteen, joka oli ratkaisun kannalta merkityksellinen ja joka koski niitä edellytyksiä, joilla Saksan osavaltioilla on henkilöliikennelain (Personenbeförderungsgesetz) 64 a §:n mukaan toimivalta korvata kyseisen lain 45 a § osavaltion lainsäädännöllä.

Toiseksi valittaja vetoaa useisiin unionin oikeuden rikkomisiin.

Unionin oikeutta rikottiin, kun unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 36 kohdassa, että asianosaisten kesken oli riidatonta, että Saksan lainsäätäjä oli henkilöliikennelain 45 a §:llä ja sen 8 §:n 4 momentin kolmannella virkkeellä säätänyt, etteivät sellaisten henkilöiden julkisen liikenteen käyttämiseen, joilla on kausilippu opintoihinsa liittyviä matkoja varten, myönnetyt tuet kuulu asetuksen (EY) N:o 1370/20072 soveltamisalaan. Näin todetessaan unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon sitä, ettei Saksan liittotasavalta ilmoittanut henkilöliikennelain 45 a §:stä eikä sen 8 §:n 4 momentin kolmannesta virkkeestä Euroopan komissiolle asetuksen N:o 1370/2007 3 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen mukaisesti.

Unionin oikeuden vastaista on myös se, että unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi valituksenalaisen tuomion 40 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa virheellisesti, että lainsäätäjä saattoi asetuksen N:o 1370/2007 3 artiklan 3 kohdan nojalla paitsi jättää säännöt, jotka koskevat taloudellista tukea opiskelijoiden ja harjoittelijoiden kuljetuksia koskeville julkisen palvelun velvoitteille, kyseisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, myös yksinkertaisesti rajoittaa kyseisen poikkeuksen alaa muuttamalla tällaista päätöstä sisällyttääkseen tällaisen tuen uudelleen asetuksen N:o 1370/2007 soveltamisalaan. Unionin yleisen tuomioistuimen hyväksyttäväksi katsoma muutos on itse asiassa asetuksen N:o 1370/2007 3 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen mukaisesti tehdylle päätökselle vastakkainen toimi; sitä koskevat näin ollen samat pakottavat muotovaatimukset, joita nyt käsiteltävässä asiassa ei ole täytetty, koska muutoksesta ei ole ilmoitettu komissiolle.

Unionin oikeutta – nimittäin SEUT 107 artiklaa ja SEUT 108 artiklan 3 kohtaa –rikottiin myös siten, että unionin yleinen tuomioistuin totesi toisen kanneperusteen osalta, että Niedersachsenin paikallisliikenteestä annetun lain (Niedersächsisches Nahverkehrsgesetz) 7 a §:n perusteella Ala-Saksin osavaltio ei ollut myöntänyt valtiontukea yrityksille, vaikka kaikki kunnan yritykset saivat täysimääräisesti kunnan liikenneviranomaisilta rahoitusta, jonka nämä viranomaiset saivat Ala-Saksin osavaltiolta. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi, valittajan mukaan ei ole mahdollista tehdä eroa yhtäältä liikenneviranomaisten harjoittaman viranomaistoiminnan ja toisaalta sen taloudellisen toiminnan välillä, jota ne harjoittavat valvomiensa kuljetusyritysten osakkeenomistajina.

____________

1     Euroopan komission päätös olla vastustamatta toimenpidettä, jonka Land Niedersachsen hyväksyi Niedersachsenin paikallisliikenteestä annetun lain (Niedersächsisches Nahverkehrsgesetz) 7 a §:n nojalla (asia SA.46538 (2017/NN) (EUVL 2018, C 292, s. 1).

2     Rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta 23.10.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1370/2007 (EUVL 2007 L 315, s. 1).