Asia T-603/16

(julkaistu otteina)

Zoher Brahma

vastaan

Euroopan unionin tuomioistuin

Henkilöstö – Koeajalla olevat virkamiehet – Koeaika – Koeajan pidentäminen – Irtisanominen koeajan päättyessä – Henkilöstösääntöjen 34 artikla – Harkintavallan väärinkäyttö – Perusteluvelvollisuus – Henkilöstösääntöjen 25 artiklan 2 kohta – Oikeus tulla kuulluksi – Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta – Vastuu – Muotovaatimukset – Kanteen ja valituksen vastaavuutta koskeva sääntö – Tutkittavaksi ottaminen – Aineellinen vahinko – Henkinen kärsimys – Syy-yhteys

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 22.11.2018

Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Koeaika – Henkilöstösääntöjen mukainen kesto – Koeaikaa ei voida pidentää viittätoista kuukautta pidemmäksi

(Henkilöstösääntöjen 34 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

Henkilöstösääntöjen 34 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan sanamuodon mukaan koeajan kokonaiskesto ei missään olosuhteissa voi ylittää viittätoista kuukautta. Tämän säännöksen kirjaimellisen tulkinnan mukaan mikään este, joka estää koeajalla olevaa virkamiestä hoitamasta tehtäviään koeaikana, ei oikeuta pidentämään koeajan kestoa viittätoista kuukautta pidemmäksi koeajan alkamisesta laskettuna. Sen enempää asiayhteys kuin tavoitteet, joihin henkilöstösäännöillä pyritään ja jotka on myös otettava huomioon jotakin sen säännöstä tulkittaessa, eivät osoita vääräksi tätä henkilöstösääntöjen 34 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan tulkintaa. Tavoitteesta, johon kyseisellä säännöksellä pyritään, on katsottu, että koeajan enimmäiskeston vahvistamisella pyritään yhtäältä rajoittamaan sekä hallinnon että koeajalla olevan virkamiehen intressissä sitä aikaa, jonka kuluessa työsuhteeseen vaikuttaa tietty epävarmuus, ja toisaalta määrittämään aika, jolta nimittävän viranomaisen on arvioitava virkamiehen työsuoritusta. Tämä tavoite vahvistaa henkilöstösääntöjen 34 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta edellä esitetyn tulkinnan paikkansapitävyyden. Sillä, että henkilöstösäännöissä vahvistetaan koeajalla olevaan virkamieheen kohdistuvista esteistä riippumatta hänen koeaikansa enimmäiskestoksi viisitoista kuukautta koeajan alusta lukien, nimittäin asetetaan oikeusvarmuuden edistämiseksi ehdoton aikaraja koeajalla olevan virkamiehen ja hallinnon väliselle epävarmalle työsuhteelle ja määritetään enimmäisaika, jonka nimittävä viranomainen voi ottaa huomioon arvioidessaan virkamiehen työsuoritusta.

(ks. 189–192 kohta)