Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN VARAPRESIDENTIN MÄÄRÄYS
11 päivänä huhtikuuta 2024 (*)
Muutoksenhaku – Väliaikainen oikeussuoja – Kilpailu – Yrityskeskittymät – Mediamarkkinat – Tietojensaantipyyntö – Henkilötiedot – Kiireellisyys – Rikoksen tekeminen
Asiassa C‑89/24 P(R),
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklan toiseen kohtaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 2.2.2024,
Lagardère SA, kotipaikka Pariisi (Ranska), edustajinaan asianajajat G. Aubron, C. Bocket ja D. Théophile,
valittajana,
ja jossa muuna osapuolena on
Euroopan komissio, asiamiehinään P. Caro de Sousa, B. Cullen ja D. Viros,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN VARAPRESIDENTTI
kuultuaan julkiasiamies M. Szpunaria
on antanut seuraavan
määräyksen
1 Valituksellaan Lagardère SA vaatii kumottavaksi unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 19.1.2024 antaman määräyksen Lagardère v. komissio (T‑1119/23 R, EU:T:2024:16; jäljempänä valituksenalainen määräys,), jolla tämä hylkäsi Lagardèren hakemuksen, joka koski yhtäältä neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 11 artiklan 3 kohdan mukaisesta menettelystä 19.9.2023 annetun komission päätöksen C(2023) 6429 final (asia M.11184 – Vivendi/Lagardère), sellaisena kuin se on muutettuna 27.10.2023 annetulla komission päätöksellä C(2023) 7464 final (jäljempänä riidanalainen päätös), täytäntöönpanon lykkäämistä ja toisaalta, turvaamistoimena, sen velvoittamista säilyttämään kaikki sellaisten henkilöiden, joita riidanalainen päätös koskee, asiakirjat, jotka saattavat olla merkityksellisiä Euroopan komission suorittaman tutkinnan kannalta.
Asian tausta
2 Asian tausta on esitetty valituksenalaisen määräyksen 2–8 kohdassa. Se voidaan tässä oikeudenkäynnissä tiivistää seuraavasti.
3 Vivendi SE ilmoitti 24.10.2022 Euroopan komissiolle keskittymätoimen, joka muodostui yksinomaisen määräysvallan hankkimisesta Lagardèresta. Komissio hyväksyi keskittymätoimen 9.6.2023 sillä edellytyksellä, että Vivendin antamia sitoumuksia noudatettaisiin.
4 Komissio ilmoitti Vivendille 25.7.2023 sellaisen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta, joka koski keskittymätoimen mahdollista ennenaikaista toteuttamista. Kyseisessä menettelyssä komissio esitti 19.9.2023 antamallaan päätöksellä C(2023) 6428 final Lagardèrelle tietojensaantipyynnön, jossa mainittu määräaika päättyi 27.10.2023. Kyseinen toimielin pidensi 27.10.2023 annetulla päätöksellä C(2023) 7463 final määräaikaa 1.12.2023 saakka.
Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen määräys
5 Lagardère nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.11.2023 jättämällään kannekirjelmällä kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi.
6 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.11.2023 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla Lagardère teki välitoimihakemuksen, joka koski yhtäältä kyseisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä ja toisaalta, turvaamistoimena, sen velvoittamista säilyttämään kaikki sellaisten henkilöiden, joita riidanalainen päätös koskee, asiakirjat, jotka saattavat olla merkityksellisiä komission suorittaman tutkinnan kannalta.
7 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti määräsi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 157 artiklan 2 kohdan perusteella 29.11.2023 antamallaan määräyksellä Lagardère v. komissio (T‑1119/23 R) riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisestä sellaisen määräyksen antamiseen saakka, jolla menettely asiassa T‑1119/23 R saatetaan päätökseen, tämän vaikuttamatta Lagardèren velvollisuuteen jatkaa tietojen keräämistä ja säilyttää sähköisellä välineellä hallussaan kaikki asiakirjat, joita kyseinen päätös koskee ja jotka saattavat olla merkityksellisiä komission suorittaman tutkinnan kannalta.
8 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkäsi valituksenalaisella määräyksellä tämän määräyksen 6 kohdassa tarkoitetun välitoimihakemuksen sillä perusteella, että Lagardère ei ollut osoittanut, että kiireellisyyttä koskeva edellytys täyttyi, ja peruutti 28.11.2023 antamansa määräyksen (T‑1119/23 R).
9 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi ensinnäkin valituksenalaisen määräyksen 29 kohdassa, että vaara siitä, että Lagardère määrättäisiin maksamaan uhkasakkoja tai sakkoja, oli luonteeltaan hypoteettinen menettelyn siinä vaiheessa, jossa kyseinen määräys oli määrä antaa.
10 Hän katsoi toiseksi kyseisen määräyksen 39 kohdassa, että oli niin ikään hylättävä argumentti, joka perustui väitettyyn vahinkoon, joka aiheutui Lagardèren työntekijöiden ja edustajien yksityiselämän loukkaamista koskevasta vaarasta. Hän muun muassa katsoi tämän osalta saman määräyksen 40–42 kohdassa, että Lagardère ei ollut osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että sille aiheutuisi vaara siitä, että sille määrätään rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Asianosaisten vaatimukset ja menettely unionin tuomioistuimessa
11 Lagardère vaatii, että unionin tuomioistuin
– kumoaa valituksenalaisen määräyksen
– katsoo, että Lagardèren asiassa T‑1119/23 R esittämä välitoimihakemus on kiireellinen
– palauttaa asian muilta osin unionin yleiseen tuomioistuimeen tai – jos unionin tuomioistuin katsoo, että sillä on riittävät tiedot – ratkaisee välitoimihakemuksen lopullisesti
– lykkää Lagardèrelle riidanalaisella päätöksellä, sellaisena kuin se on muutettuna 24.1.2024 annetulla komission päätöksellä C(2024) 572 final, asetetun velvollisuuden kerätä ja toimittaa komissiolle Lagardèren tiettyjen työntekijöiden ja edustajien yksityisissä tai henkilökohtaisissa sähköpostilaatikoissa ja yksityisissä tai henkilökohtaisissa mobiililaitteissa olevat asiakirjat täytäntöönpanoa siihen saakka, kunnes unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on lausunut uudelleen välitoimihakemuksesta asiassa T‑1119/23 R, tai muussa tapauksessa siihen saakka, kunnes unionin yleinen tuomioistuin on lausunut riidanalaisen päätöksen kumoamiskanteesta, ja
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.
12 Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin
– hylkää valituksen ja
– velvoittaa Lagardèren korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
13 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 160 artiklan 7 kohdan nojalla 6.2.2024 antamallaan määräyksellä Lagardère v. komissio (C‑89/24 P(R)–R, EU:C:2024:120) unionin tuomioistuimen varapresidentti määräsi Lagardèrelle riidanalaisella päätöksellä asetetun velvollisuuden kerätä ja toimittaa komissiolle tiettyjen Lagardèren työntekijöiden ja edustajien yksityisissä tai henkilökohtaisissa sähköpostilaatikoissa ja yksityisissä tai henkilökohtaisissa mobiililaitteissa olevat asiakirjat täytäntöönpanon lykkäämisestä siihen saakka, kunnes annetaan määräys, jolla ensimmäiseksi joko välitoimimenettely asiassa C‑89/24 P(R)-R päätetään tai käsiteltävästä valituksesta lausutaan, tämän vaikuttamatta Lagardèren velvollisuuteen toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet kaikkien kyseisten asiakirjojen säilyttämisen varmistamiseksi.
Valitus
14 Valituksensa tueksi Lagardère esittää kolme perustetta, joista ensimmäinen koskee yksityiselämän kunnioitusta ja viestintäsalaisuutta koskevan oikeuden loukkaamista, toinen ilmeistä virhettä väitetyn vahingon arvioimisessa ja kolmas puolustautumisoikeuksien loukkaamista.
Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa
Lausumat
15 Ensimmäisen valitusperusteensa ensimmäisellä osalla Lagardère väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti otti sen välitoimihakemuksen huomioon vääristyneellä tavalla, kun hän katosi valituksenalaisen määräyksen 40 kohdassa, että kyseinen hakemus oli osittain puutteellinen.
16 Kyseisessä kohdassa oleva unionin yleisen tuomioistuimen presidentin toteamus, jonka mukaan välitoimihakemuksessa ei ollut viittausta kriminalisointia koskevaan säännökseen eikä täsmennyksiä aiheutuvasta seuraamuksesta, oli sen mukaan virheellinen. Ranskan oikeuden asian kannalta merkitykselliset säännökset esitettiin sen mukaan täysin selkein sanamuodoin kyseisen hakemuksen 35 ja 38 kohdassa. Lagardère väittää lisäksi esittäneensä kyseisen hakemuksen liitteenä asianajajan, joka on erikoistunut yksityiselämän suojaan uusien teknologioiden yhteydessä, antamat neuvot, joissa viitataan kyseisiin säännöksiin.
17 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin ei näin ollen ollut sen mukaan perusteltua todeta valituksenalaisen määräyksen 41 kohdassa, että Lagardèren väittämää vahinkoa ei ollut tuettu riittävin todistein.
18 Komissio väittää lähinnä, että ensimmäinen valitusperuste on kokonaisuudessaan tehoton. Kyseisellä perusteella moititaan sen mukaan tosiasiassa unionin yleisen tuomioistuimen presidenttiä siitä, ettei hän tutkinut fumus boni jurista koskevaa edellytystä, vaikka hän saattoi yksinkertaisesti todeta, että kiireellisyyttä koskeva edellytys ei täyttynyt.
19 Komissio väittää toissijaisesti, että ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa on perusteeton. Se toteaa tämän osalta, että välitoimihakemuksessa esitetyt perustelut, jotka koskevat kiireellisyyttä, eivät sisällä täsmennyksiä kriminalisointia koskevasta säännöksestä, johon Lagardère vetoaa, eivätkä sille väitetysti aiheutuvasta seuraamuksesta.
Arviointi
20 Aluksi on todettava, että koska ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa arvostellaan suoraan toteamuksia, jotka koskevat kiireellisyyttä koskevaa edellytystä ja jotka esitetään valituksenalaisen määräyksen 40 ja 41 kohdassa, ei voida katsoa, että kyseinen osa perustuisi väitteeseen, joka koskee sitä, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti jätti virheellisesti lausumatta fumus boni jurista koskevasta edellytyksestä.
21 Tästä seuraa, että komission argumentit, joiden mukaan ensimmäinen valitusperuste on kokonaisuudessaan tehoton, on hylättävä, ja että kyseisen perusteen ensimmäisen osan paikkansapitävyyttä on näin ollen arvioitava.
22 Tämän osalta on todettava, että valituksenlaisen määräyksen 40 kohdassa unionin yleisen tuomioistuimen presidentti totesi, että välitoimihakemus oli ”erityisen puutteellinen” niiden rikosoikeudellisten seuraamusten osalta, joita Lagardèrelle saattoi sen mukaan aiheutua, koska kyseisessä hakemuksessa ”mainittiin tällaisten seuraamusten mahdollisuus viittaamatta kriminalisointia koskevaan säännökseen ja täsmentämättä aiheutuvaa seuraamusta”. Kyseisen määräyksen 41 kohdassa unionin yleisen tuomioistuimen presidentti päätteli tästä, että Lagardèren väittämää vahinkoa ei ollut tuettu riittävin todistein.
23 On kuitenkin ilmeistä, kuten Lagardère väittää, että useat seikat sen välitoimihakemuksessa sisältävät täsmennyksiä niistä Ranskan oikeuden säännöksistä, joiden nojalla se katsoi, että sen rikosoikeudellinen vastuu voi syntyä, jos se noudattaa riidanalaista päätöstä, sekä tässä tapauksessa aiheutuvista seuraamuksista.
24 Näin ollen Lagardère täsmensi ensinnäkin välitoimihakemuksensa 35 kohdassa, että viestintäsalaisuuden loukkaamisesta säädetään Ranskan lainsäädännössä rikosoikeudellisia seuraamuksia Ranskan rikoslain 226-1 §:n nojalla. Se myös siteerasi kyseisen säännöksen sanamuotoa ja täsmensi, että aiheutuva rangaistus kyseisen säännöksen rikkomisesta on vuosi vankeutta ja 45 000 euron suuruinen sakko.
25 Kyseisen hakemuksen 38 kohdassa Lagardère mainitsi seuraavaksi useita muita Ranskan rikosoikeuden säännöksiä, joita sen mukaan voitaisiin soveltaa siihen, eli Ranskan rikoslain L. 223-6 ja R. 226-1–4 §:n siteeraamatta kuitenkaan nimenomaisesti niiden sanamuotoa.
26 Lagardère viittasi lopuksi kyseisen hakemuksen 75 kohdassa saman hakemuksen liitteenä oleviin asianajajan antamiin neuvoihin osoittaakseen, että oikeutta nauttia yksityiselämän kunnioitusta oli loukattu. Kyseisissä neuvoissa esitetään muun muassa Ranskan rikoslain 226-1 §:n ja 226-15 §:n sanamuoto ja ulottuvuus.
27 On näin ollen todettava, että vahvistaessaan valituksenalaisen määräyksen 40 kohdassa komission argumentit, joiden mukaan Lagardèren välitoimihakemus oli ”erityisen puutteellinen”, koska siinä mainittiin sille aiheutuvien rikosoikeudellisten seuraamusten vaara ”viittaamatta kriminalisointia koskevaan säännökseen ja täsmentämättä aiheutuvaa seuraamusta”, unionin yleisen tuomioistuimen presidentti otti kyseisen hakemuksen huomioon vääristyneellä tavalla.
28 Tätä arviointia ei voida kyseenalaistaa sillä komission korostamalla seikalla, että tämän määräyksen 24–26 kohdassa todettua Ranskan oikeuden asian kannalta merkityksellisten sääntöjen täsmentämistä ei tehty välitoimihakemuksen osassa, joka liittyy kiireellisyyttä koskevaan edellytykseen, vaan osassa, joka on omistettu fumus boni jurista koskevalle edellytykselle.
29 Yhtäältä unionin yleisen tuomioistuimen presidentin valituksenalaisen määräyksen 40 kohdassa käyttämästä sanamuodoista ilmenee, että hän ei todennut ”puutteellisuutta” Lagardèren argumenteissa, jotka liittyivät kiireellisyyttä koskevaan edellytykseen, vaan koko ”välitoimihakemuksessa”.
30 Toisaalta kun otetaan erityisesti huomioon välitoimimenettelylle tyypillinen nopeus sekä vaatimukset, jotka koskevat unionin yleisessä tuomioistuimessa esitettyjen oikeudenkäyntiasiakirjojen määrää, välitoimien hakijalta ei voida vaatia, että tämä toistaa systemaattisesti hakemuksensa kiireellisyysedellytystä koskevassa osassa sellaiset tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja koskevat selitykset, jotka on jo esitetty kyseisen hakemuksen toisessa osassa ja joilla on merkitystä kahden tai useamman sellaisen edellytyksen arvioimisessa, joita välitoimista määrääminen edellyttää.
31 Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hyväksyttävä.
32 Toteamus hakemuksen vääristyneellä tavalla huomioon ottamisesta valituksenalaisen määräyksen 40 kohdassa ei kuitenkaan yksinään riitä sen kumoamiseen. Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti nimittäin esitti kyseisen määräyksen 42 kohdassa ylimääräisesti toisen perusteen, jolla pyrittiin oikeuttamaan Lagardèren niiden argumenttien hylkääminen, jotka liittyivät Ranskan rikosoikeuden mahdolliseen soveltamiseen.
33 Koska kyseistä perustetta arvostellaan toisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa, kyseistä osaa on tutkittava.
Toisen valitusperusteen ensimmäinen osa
Lausumat
34 Toisen valitusperusteensa ensimmäisellä osalla Lagardère väittää, että se esitti selkeästi välitoimihakemuksessaan, että kiireellisyyttä koskeva edellytys täyttyi siksi, että se velvoitetaan riidanalaisessa päätöksessä toteuttamaan tutkintatoimia, jotka voidaan luokitella rikoksiksi Ranskan oikeudessa.
35 Kiireellisyys, johon Lagardère vetoaa, perustuu näin ollen ensinnäkin siihen, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano saisi sen tekemän rikoksen, josta sille olisi vaarassa aiheutua rikosoikeudellisia seuraamuksia. Tällaisen rikoksen tekeminen merkitsisi itsessään vahinkoa Lagardèrelle. Sen mukaan unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi näin ollen virheellisesti, että vahinko, johon Lagardère vetosi, oli luonteeltaan hypoteettinen.
36 Komissio väittää lähinnä, että käsiteltävässä asiassa ei voida hyväksyä, että vahinko, joka liittyy Ranskan rikosoikeuden soveltamiseen, olisi riittävän varma, koska unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi valituksenalaisen määräyksen 40 ja 41 kohdassa, että vaaraa siitä, että Lagardèrelle aiheutuisi rikosoikeudellisia seuraamuksia, ei ollut tuettu riittävin todistein.
37 Komissio toteaa toissijaisesti, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentin oli perusteltua tehdä kyseisen määräyksen 42 kohdassa mainittu arviointi sikäli kuin rikosprosessissa pyritään vahvistamaan sekä rikoksen olemassaolo että sen seuraamus ja sikäli kuin rikos oli siis luonteeltaan hypoteettinen silloin, kun hän lausui välitoimihakemuksesta.
38 Tätäkin toissijaisemmin komissio esittää, että Lagardère ei osoita, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano olisi oikeudellisesti mahdotonta, koska työnantajan velvollisuutena ei ole saada työntekijöiden suostumusta siihen, että henkilötietoja kerätään komission päätöksen mukaisesti.
Arviointi
39 Aluksi on todettava, että koska ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisen osan tarkastelusta ilmenee, että valituksenalaisen määräyksen 40 ja 41 kohta perustuvat välitoimihakemuksen vääristyneellä tavalla huomioon ottamiseen, kyseisissä kohdissa esitettyihin arviointeihin ei voida vedota hyödyllisesti toisen valitusperusteen ensimmäisen osan hylkäämisen perustelemiseksi.
40 Valituksenalaisen määräyksen 42 kohdassa unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi, että vaara, johon Lagardère vetosi, oli luonteeltaan hypoteettinen. Hän totesi, että rikosoikeudellisten seuraamusten määrääminen perustuu väistämättä kaikkiin toimiin, jotka muun muassa kansallisella tasolla toimivaltaisten syyttäjäviranomaisten tai rikoksiksi luokiteltavissa olevien toimien potentiaalisten uhrien on toteutettava. Hän päätteli tästä, että oli täysin ennenaikaista väittää menettelyn kyseissä vaiheessa, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano merkitsisi mitä todennäköisimmin vaaraa tällaisen seuraamuksen määräämisestä Lagardèrelle.
41 Tämän osalta on korostettava, että kuten Lagardère väittää, sen välitoimihakemuksessa esitetyillä argumenteilla pyrittiin muun muassa osoittamaan, että koska se velvoitettaisiin riidanalaisessa päätöksessä laiminlyömään sen oikeudellisia velvoitteita, se ja sen edustajat altistettaisiin kyseisellä päätöksellä vakavalle vahingolle, joka koostuu muun muassa ”sakosta ja vankeusrangaistuksesta muodostuvista rikosoikeudellisista seuraamuksista”. Kyseisen hakemuksen 148 kohdassa täsmennettiin myös, että vahinko, johon vedottiin, olisi korjaamatonta, ”koska oli ilmeistä, että [asianomaisten] oikeussääntöjen rikkominen olisi lopullista ja peruuttamatonta”.
42 On näin ollen yhtäältä todettava, että vahinko, johon Lagardère vetoaa, koski paitsi mahdollista rikosoikeudellisten seuraamusten määräämistä myös sitä, että se joutuisi tekemään rikoksia.
43 Valituksenalaisen määräyksen 42 kohta koskee kuitenkin yksinomaan vaaraa rikosoikeudellisen seuraamuksen aiheutumisesta eikä se siis sisällä vastausta Lagardèren argumentteihin siltä osin kuin ne koskevat vahinkoa, joka perustuu siihen, että se joutuisi tekemään rikoksia.
44 Toisaalta rikosoikeudellisen seuraamuksen aiheutumista koskevasta vaarasta on todettava, että sekä Lagardèren välitoimihakemuksesta että valituksenalaisen määräyksen 21 kohdassa esitetystä sen argumenttien yhteenvedosta ilmenee, että kuten kyseinen yhtiö valituksensa tueksi esittää, se pyrki osoittamaan kyseisen vaaran olemassaolon väittämällä, että noudattaakseen riidanalaista päätöstä sen oli väistämättä tehtävä rikoksia, mihin tällaisen seuraamuksen määrääminen voisi perustua.
45 Tästä seuraa, että yhteys riidanalaisen päätöksen soveltamisen ja sen rikosoikeudellisten seuraamusten mahdollisen määräämisen välillä, johon Lagardère vetoaa, ei koskenut sitä, että sille saatettaisiin määrätä tällaisia seuraamuksia kyseisen päätöksen perusteella, vaan sitä esitettyä seikkaa, että kyseiseen päätökseen sisältyvään komission tietojensaantipyyntöön vastatakseen Lagardèren oli väistämättä jouduttava rikosoikeudelliseen vastuuseen sovellettavan rikosoikeuden rikkomisen vuoksi.
46 Sellaisten tekojen tekeminen, jotka voivat aiheuttaa Lagardèren rikosoikeudellisen vastuun syntymisen, riippuu yksinomaan sen toiminnasta eikä rikosoikeudellisen menettelyn aloittamisesta sitä vastaan tai sen myöhemmästä päättämisestä.
47 Näin ollen on niin, että koska unionin yleisen tuomioistuimen presidentti ei hylännyt tämän määräyksen 44 kohdassa esitettyä väitettä, hän ei voinut sivuuttaa vaaraa siitä, että Lagardère todella joutuisi tekemään rikoksia riidanalaisen päätöksen noudattamiseksi, tukeutumalla siihen tosiseikkaan, että rikosoikeudellisen menettelyn aloittaminen tai päättäminen riippuu syyttäjäviranomaisten tai potentiaalisten uhrien myöhemmistä prosessuaalisista toimista.
48 Tässä asiayhteydessä on niin, että koska tällaisten rikosten tekeminen voi olla perusteena sille, että Lagardèrea vastaan aloitetaan myöhemmin rikosoikeudellinen menettely ja sille määrätään rikosoikeudellisia seuraamuksia, ja koska riidanalaisen päätöksen vaikutusten mahdollinen lykkääminen sellaiseen hetkeen, jona tällainen menettely on aloitettu, ei enää voi johtaa tällaisten seuraamusten määräämisen välttämiseen, tällaista lykkäämistä koskevan välitoimihakemuksen tekemisestä ei välttämättä olisi kyseisenä ajankohtana enää mitään hyötyä.
49 Tästä seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti teki oikeudellisen virheen, kun hän katsoi valituksenalaisen määräyksen 42 kohdassa, että Lagardère vetosi ennenaikaisesti vaaraan siitä, että sille aiheutuu rikosoikeudellisia seuraamuksia, jos riidanalainen päätös pannaan täytäntöön.
50 Komission tätäkin toissijaisemmin esittämillä argumenteilla ei voida asettaa tätä arviointia kyseenalaiseksi. Kyseiset argumentit perustuvat nimittäin lähinnä väitteelle, jonka mukaan toimet, jotka Lagardèren on toteutettava riidanalaisen päätöksen noudattamiseksi, eivät ole sovellettavan oikeuden vastaisia, ja jonka unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkäsi kyseisessä 42 kohdassa.
51 Näin ollen toisen valitusperusteen ensimmäinen osa on hyväksyttävä.
52 Valituksenalaisen määräyksen 40–42 kohdassa olevista virheistä seuraa, että kyseinen määräys ei sisällä perusteluja Lagardèren niiden argumenttien hylkäämiseksi, jotka koskevat vaaraa Ranskan rikosoikeuden soveltamiseen liittyvän vahingon aiheutumisesta.
53 Koska välitoimihakemus hylättiin sillä perusteella, että Lagardère ei ollut osoittanut, että kiireellisyyttä koskeva edellytys täyttyy, valituksenalaisen määräyksen määräysosa on näiden virheiden vuoksi perusteeton.
54 Tästä seuraa, että valituksenalaisen määräys on kumottava kokonaisuudessaan eikä ensimmäisen ja toisen valitusperusteen muita osia tai kolmatta valitusperustetta ole tarpeen tutkia.
Unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty välitoimihakemus
55 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan on niin, että jos unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun, se voi joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Kyseistä määräystä sovelletaan myös Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklan toisen kohdan mukaisesti tehtyihin valituksiin (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 24.5.2022, Puigdemont i Casamajó ym. v. parlamentti ja Espanja, C‑629/21 P(R), EU:C:2022:413, 172 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
56 Tämän osalta on muistutettava, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 156 artiklan 4 kohdassa määrätään, että välitoimia koskevissa hakemuksissa on ilmoitettava oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi haetun välitoimen määrääminen on ilmeisesti perusteltua. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan välitoimista päättävä tuomari voi näin ollen lykätä täytäntöönpanoa ja määrätä muista välitoimista, jos on selvitetty, että niistä määrääminen ilmeisesti on tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteltua (fumus boni juris) ja että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että niitä hakevan asianosaisen etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja niiden vaikutukset alkavat jo ennen kuin pääasian kanteesta annetaan ratkaisu. Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimet on evättävä, jos jokin edellytyksistä ei täyty. Välitoimista päättävän tuomarin on myös tarvittaessa vertailtava kaikkia kysymyksessä olevia intressejä (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 24.5.2022, Puigdemont i Casamajó ym. v. parlamentti ja Espanja, C‑629/21 P(R), EU:C:2022:413, 175 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
57 Mainittuja edellytyksiä koskevassa arvioinnissa välitoimista päättävällä tuomarilla on laaja harkintavalta, ja hän voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja missä järjestyksessä nämä erilaiset edellytykset on tutkittava, sillä missään unionin oikeussäännössä ei velvoiteta välitoimista päättävää tuomaria käyttämään ennalta vahvistettua mallia, jonka mukaisesti välitoimista määräämisen tarpeellisuutta arvioidaan (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 16.7.2021, Symrise v. ECHA, C‑282/21 P(R), EU:C:2021:631, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
58 Kun otetaan huomioon unionin yleisen tuomioistuimen presidentin jo tekemät arvioinnit ja asianosaisten välinen kirjallinen menettely, käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen varapresidentillä on riittävät tiedot, jotta hän voi ratkaista lopullisesti kiireellisyyttä koskevan edellytyksen.
Lausumat
59 Sen osoittamiseksi, että kiireellisyyttä koskeva edellytys täyttyy, Lagardère vetoaa useaan erilliseen vahinkoon.
60 Argumenteista, jotka koskevat sitä, että riidanalaisessa päätöksessä Lagardère velvoitetaan jättämään huomiotta sen työntekijöiden ja edustajien perusoikeudet, ja joita on tutkittava aluksi, se väittää, että kyseisen päätöksen täytäntöönpano saisi sen jättämään noudattamatta lakisääteisiä velvoitteitaan kyseisiä henkilöitä kohtaan.
61 Yhtäältä Lagardèren on sen mukaan tutkittava asiakirjoja, joihin sillä ei ole oikeus tutustua, ja sitten toimitettava ne komissiolle, vaikka ne koskevat asianomaisten henkilöiden yksityiselämää. Sille voi siis aiheutua vakavaa vahinkoa, koska sen on loukattava oikeudellisia velvoitteitaan, jolloin muun muassa sille ja sen edustajille saattaa aiheutua sakon ja vankeusrangaistuksen kaltaisia rikosoikeudellisia seuraamuksia. Tällainen vahinko ei sen mukaan olisi korjattavissa, koska olisi ilmeistä, että asianomaisten oikeussääntöjen rikkominen olisi lopullista ja peruuttamatonta.
62 Toisaalta riidanalaisessa päätöksessä Lagardère velvoitetaan jättämään huomiotta sille työskentelevien toimittajien lähteiden salassapito, minkä seurauksena nämä saattaisivat nostaa kanteita sitä vastaan.
63 Komissio väittää tämän osalta ensiksi, että vaaraa rikosoikeudellisten seuraamusten aiheutumisesta ei ole käsiteltävässä asiassa osoitettu. Sen mukaan välitoimihakemus on erityisen puutteellinen, koska siinä viitataan rikosoikeudellisten seuraamusten mahdollisuuteen viittaamatta kriminalisointia koskevaan säännökseen ja täsmentämättä aiheutuvaa rangaistusta. Lisäksi kyseinen vaara on sen mukaan hypoteettinen, koska rikosoikeudellisten seuraamusten määrääminen perustuu väistämättä kaikkiin toimiin, jotka muun muassa syyttäjäviranomaisten tai potentiaalisten uhrien on toteutettava. Lagardèren ei myöskään tarvitse komission mukaan saada työntekijöidensä tai edustajiensa suostumusta noudattaakseen riidanalaista päätöstä.
64 Komission mukaan on toiseksi väistämätöntä, että tutkintansa suorittaakseen sen on käsiteltävä henkilötietoja. Pelkästään se, että se selvittää, ovatko tällaiset tiedot merkityksellisiä, ei komission mukaan voi itsessään aiheuttaa vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, koska Lagardère ei mainitse vaaraa arkaluonteisten ja kaikkein yksityisimmille osa-alueille kuuluvien tietojen levittämisestä. Lagardèren on joka tapauksessa osoitettava tällaisen vaaran olemassaolo. Komissio väittää lisäksi antaneensa tämän osalta erityisiä menettelyllisiä takeita.
Arviointi
65 Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että välitoimimenettelyn tarkoituksena on varmistaa annettavan lopullisen päätöksen täysi tehokkuus, jotta vältettäisiin aukot unionin tuomioistuimen takaamassa oikeussuojassa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kiireellisyyttä on arvioitava siihen nähden, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältytään siltä, että väliaikaista suojaa pyytäneelle asianosaiselle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Tämän asianosaisen on näytettävä toteen, ettei se voi odottaa pääasian ratkaisua joutumatta kärsimään tällaista vahinkoa. Vaikka pitää paikkansa, että tämän vahingon olemassaolon osoittamiseksi ei ole tarpeen vaatia, että vahingon syntyminen ja välitön uhka on näytetty toteen ehdottoman varmasti, ja että on riittävää, että kyseinen vahinko on riittävällä todennäköisyydellä ennakoitavissa, välitoimia hakeneen asianosaisen on kuitenkin näytettävä toteen tosiseikat, joiden perusteella voidaan katsoa, että tällainen vahinko on odotettavissa (unionin tuomioistuimen varapuheenjohtajan määräys 24.5.2022, Puigdemont i Casamajó ym. v. parlamentti ja Espanja, C‑629/21 P(R), EU:C:2022:413, 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
66 Sen selvittämiseksi, täyttyykö kiireellisyyttä koskeva edellytys, on tutkittava väitettä, jonka mukaan Lagardèrelle saattoi aiheutua vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa sen vuoksi, että se joutuisi tekemään rikoksia riidanalaisen päätöksen noudattamiseksi.
67 Vaikka komissio väittää, että välitoimihakemus on puutteellinen niiden Ranskan oikeuden sääntöjen sisällön osalta, joihin Lagardère pyrkii tämän osalta vetoamaan, tämän määräyksen 23–30 kohdasta ilmenee, että kyseinen argumentti on hylättävä.
68 Kyseisten sääntöjen sisällön osalta välitoimihakemuksesta, jonka ulottuvuutta komissio ei ole tämän osalta kyseenalaistanut, ilmenee erityisesti, että Ranskan oikeudessa säädetään, että vankeusrangaistus ja sakko ovat seuraamuksia siitä, että toisen yksityiselämää on loukattu välittämällä yksityisiä lausumia tai levittämällä vilpillisessä mielessä sähköisesti lähetettyä, toimitettua tai vastaanotettua viestinvaihtoa ilman tekijän suostumusta.
69 Riidanalaisessa päätöksessä muun muassa velvoitetaan Lagardère keräämään kaikki eri välineiden avulla useiden luonnollisten henkilöiden välillä useiden vuosien aikana tapahtunut tietojenvaihto sekä tietty muiden luonnollisten henkilöiden välillä tapahtunut tietojenvaihto ja toimittamaan kerätyt tiedot komissiolle.
70 On kiistatonta, että kyseisen päätöksen 2 kohdan mukaisesti kyseinen velvoite ulottuu muun muassa tietojenvaihtoon, joka on tapahtunut asianomaisten työntekijöiden ja edustajien yksityisten tai henkilökohtaisten sähköpostilaatikoiden ja yksityisten tai henkilökohtaisten mobiililaitteiden avulla, sikäli kuin kyseisiä sähköpostilaatikoita tai laitteita on käytetty ainakin kerran ammatilliseen viestintään.
71 Tässä tilanteessa on kiistatonta, että riidanalaisen päätöksen täysimääräiseksi täytäntöönpanemiseksi Lagardèren, joka ei ole viranomainen, olisi tutustuttava laajasti tiettyjen työntekijöidensä ja edustajiensa viestintään, vaikka Ranskan oikeudessa sille ei nimenomaisesti anneta tällaista oikeutta ja vaikka se väittää kenenkään tätä tehokkaasti kiistämättä, että se ei ole kyennyt saamaan asianomaisten henkilöiden suostumusta.
72 Kun otetaan huomioon Lagardèren mainitsemien rikosoikeudellisten säännösten sanamuoto ja Ranskan oikeutta koskevat tiedot, jotka esitetään sen välitoimihakemuksessa ja hakemuksen liitteissä ja joita komissio ei ole suoraan kiistänyt, väite siitä, että riidanalaisen päätöksen noudattamisen edellyttämä Lagardèren toiminta voisi olla rikos Ranskan oikeudessa, on tämän määräyksen 65 kohdassa mieleen palautetussa oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla riittävän todennäköinen.
73 Vaikkei toki ole suoralta kädeltä kokonaan poissuljettua, että Lagardère voisi välttää kokonaan tai osittain rikosoikeudellisen vastuunsa vetoamalla sille riidanalaisesta päätöksestä aiheutuviin velvoitteisiin tai vaatimuksiin, kyseessä on lähinnä Ranskan oikeuden soveltamisalaan kuuluva kysymys, josta asiaosaiset eivät ole antaneet minkäänlaista selvitystä välitoimista päättävälle tuomarille.
74 On erityisesti niin, että vaikka komissio väittää, että Lagardèren ei tarvitse saada työntekijöidensä ja edustajiensa suostumusta riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettujen asiakirjojen keräämiseen ja kyseiselle toimielimelle toimittamiseen, on todettava, että kyseinen toimielin ei osoita sovellettavien säännösten tai toimivaltaisten kansallisten viranomaisten aikaisemman käytännön perusteella, että Lagardère saattaisi välttää kaiken rikosoikeudellisen vastuun, kun se kerää ja toimittaa komissiolle kaikki kyseisessä päätöksessä tarkoitetut asiakirjat saamatta tähän ennalta lupaa asianomaisilta henkilöiltä.
75 Edellä esitetystä seuraa, että välitoimista päättävälle tuomarille toimitetut tiedot huomioiden on katsottava, että Lagardère on osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanemiseksi se olisi toimittava tavalla, jonka perusteella sen rikosoikeudellisen vastuun syntyminen ja näin ollen rikosoikeudellisille seuraamuksille altistuminen olisi todennäköistä.
76 Tämän määräyksen 44–49 kohdassa esitetyistä syistä se, että tällaisten seuraamusten määrääminen edellyttää toimivaltaisten viranomaisten tai potentiaalisten uhrien prosessuaalisia toimia, ei voi poistaa vaaraa, johon Lagardère vetoaa.
77 Vahinkoa, jolle Lagardère näin altistuu, on pidettävä vakavana, kun otetaan huomioon muun muassa langettavaan tuomioon liittyvä häpeä ja luottamussuhteen katkeaminen sen edustajiin ja työntekijöihin, minkä näihin kohdistuvien rikosten tekeminen voi aiheuttaa.
78 Tällainen aineeton vahinko ei myöskään olisi korjattavissa, koska riidanalaisen päätöksen mahdollinen kumoaminen ei mahdollistaisi Lagardèren vapauttamista sen rikosoikeudellisesta vastuusta eikä niiden Lagardèrea koskevien arviointien kyseenalaistamista, jotka siihen sen rikosten vuoksi kohdistuisivat.
79 On siis katsottava, että kiireellisyyttä koskeva edellytys täyttyy käsiteltävässä asiassa.
80 Koska unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi virheellisesti, että kyseinen edellytys ei täyttynyt, tutkimatta fumus boni jurista koskevaa edellytystä, mikä edellyttää sekä tosiseikkoja koskevia että oikeudellisia arviointeja, asia on muilta osin palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä lausuu kyseisestä edellytyksestä ja vertailee tarvittaessa kaikkia kysymyksessä olevia intressejä.
Riidanalaisen päätöksen, sellaisena kuin se on muutettuna 24.1.2024 annetulla komission päätöksellä C(2024) 572 final, täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus
81 Valituksesta ei ilmene selvästi, onko riidanalaisen päätöksen, sellaisena kuin se on muutettuna 24.1.2014 annetulla komission päätöksellä C(2024) 572 final, täytäntöönpanon lykkäämistä siihen saakka, kunnes unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on lausunut uudelleen välitoimihakemuksesta asiassa T‑1119/23 R, tai muussa tapauksessa siihen saakka, kunnes unionin yleinen tuomioistuin on lausunut kanteesta asiassa T‑1119/23, koskevaa hakemusta (jäljempänä lisähakemus) pidettävä erottamattomana hakemuksesta, joka koskee asiassa T‑1119/23 R esitettyjen vaatimusten hyväksymistä, vai onko se erillinen vaatimus.
82 Siltä osin kuin lisähakemus on tulkittava siten, että sitä ei voida erottaa hakemuksesta, joka koskee asiassa T‑1119/23 R esitettyjen vaatimusten hyväksymistä, on todettava, että kyseisestä hakemuksesta on jo lausuttu tämän määräyksen 58 ja 80 kohdassa.
83 Jos lisähakemus on sen sijaan tulkittava siten, että se on erillinen vaatimus, on yhtäältä todettava, että tällainen hakemus ei vastaa unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 170 artiklan 1 kohdan vaatimuksia, koska kyseisen määräyksen mukaan valittaja ei voi täydentää ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiään vaatimuksia.
84 Lisähakemus kuitenkin eroaa osittain Lagardèren ensimmäisessä oikeusasteessa esittämistä vaatimuksista.
85 Näin ollen jos lisähakemus on ymmärrettävä siten, että se on esitetty ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen vaatimusten täydentämiseksi, se on jätettävä tutkimatta, koska se on uusi vaatimus (ks. analogisesti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 20.3.2023, Xpand Consortium ym. v. komissio, C‑739/22 P(R), EU:C:2023:228, 20 kohta).
86 Toisaalta lisähakemusta ei voida myöskään pitää välitoimihakemuksena, joka on tehty unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 160 artiklan nojalla, koska työjärjestyksen 160 artiklan 4 kohdan mukaan tällaisen hakemuksen tutkittavaksi ottaminen edellyttää sen esittämistä erillisellä asiakirjalla (ks. analogisesti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 20.3.2023, Xpand Consortium ym. v. komissio, C‑739/22 P(R), EU:C:2023:228, 21 kohta).
87 Lagardère on lisäksi käsiteltävässä asiassa tehnyt numerolla C-89/24 P(R)-R kirjatun välitoimihakemuksen unionin tuomioistuimessa eikä se sisällä vaatimuksia, jotka vastaisivat lisähakemusta.
88 Tästä seuraa, että kyseinen hakemus on jätettävä tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
89 Koska asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuimen varapresidentti on määrännyt seuraavaa:
1) Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 19.1.2024 antama määräys Lagardère v. komissio (T‑1119/23 R, EU:T:2024:16) kumotaan.
2) Asia palautetaan Euroopan unionin yleiseen tuomioistuimeen fumus boni jurista koskevasta edellytyksestä lausumiseksi ja tarvittaessa intressivertailun tekemiseksi.
3) Lagardère SA:n hakemus, joka koskee Lagardèrelle neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 11 artiklan 3 kohdan mukaisesta menettelystä 19.9.2023 annetulla komission päätöksellä C(2023) 6429 final (asia M.11184 – Vivendi/Lagardère), sellaisena kuin se on muutettuna 24.1.2024 annetulla komission päätöksellä C(2024) 572 final, asetetun velvollisuuden kerätä ja toimittaa Euroopan komissiolle Lagardèren tiettyjen työntekijöiden ja edustajien yksityisissä tai henkilökohtaisissa sähköpostilaatikoissa ja yksityisissä tai henkilökohtaisissa mobiililaitteissa olevat asiakirjat, täytäntöönpanon lykkäämistä siihen saakka, kunnes Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on lausunut uudelleen välitoimihakemuksesta asiassa T‑1119/23 R, tai muussa tapauksessa siihen saakka, kunnes Euroopan unionin yleinen tuomioistuin on lausunut kanteesta asiassa T‑1119/23, hylätään.
4) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Allekirjoitukset