Asia C-216/22
A. A.
vastaan
Saksan liittotasavalta
(Verwaltungsgericht Sigmaringenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 8.2.2024
Ennakkoratkaisupyyntö – Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevat yhteiset menettelyt – Direktiivi 2013/32/EY – 33 artiklan 2 kohdan d alakohta ja 40 artiklan 2 ja 3 kohta – Myöhempi hakemus – Tällaisen hakemuksen tutkimatta jättämisen edellytykset – Uuden seikan tai perusteen käsite – Unionin oikeuden tulkintaan liittyvää kysymystä koskeva unionin tuomioistuimen tuomio – 46 artikla – Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin – Kansallisen tuomioistuimen toimivalta ratkaista tällaisen hakemuksen perusteltavuus, jos hakemuksen tutkimatta jättämistä koskeva päätös on lainvastainen – Menettelyä koskevat takeet – 14 artiklan 2 kohta
1. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälisen suojelun myöntämistä ja peruuttamista koskeva menettely – Direktiivi 2013/32 – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkintamenettely – Hakemus, jolta jäsenvaltiot voivat katsoa puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Peruste – Myöhempi hakemus, jossa ei mainita uutta perustetta tai tosiseikkaa – Uuden tosiseikan käsite – Unionin tuomioistuimen tuomio, joka on merkityksellinen kansainvälisen suojelun myöntämiselle asetettujen edellytysten arvioimisen kannalta – Jo aiemman päätöksen antamishetkellä voimassa olleen säännöksen tulkintaa koskeva asianomainen tuomio – Kuuluminen soveltamisalaan – Tuomion julistamispäivä – Ei ole vaikutusta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2013/32 2 artiklan f alakohta, 33 artiklan 2 kohdan d alakohta ja 40 artiklan 2 ja 3 kohta)
(ks. 38, 40, 44, 49 ja 54 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
2. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälisen suojelun myöntämistä ja peruuttamista koskeva menettely – Direktiivi 2013/32 – Muutoksen hakeminen kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta tehtyyn päätökseen – Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin – Myöhemmän hakemuksen tutkimatta jättämistä koskevan päätöksen kumoaminen – Velvollisuus palauttaa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus määrittävän viranomaisen tutkittavaksi – Ei ole – Jäsenvaltioiden mahdollisuus antaa tuomioistuimilleen toimivalta lausua itse tästä hakemuksesta – Edellytys – Direktiivin 2013/32 II luvun säännöksissä vahvistettujen takeiden noudattaminen
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32 40 artiklan 3 kohta ja 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohta ja 3 kohta)
(ks. 58–65 ja 67 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)
Tiivistelmä
Unionin tuomioistuimen, jolle Verwaltungsgericht Sigmaringen (Sigmaringenin hallintotuomioistuin, Saksa) on esittänyt ennakkoratkaisupyynnön, suuri jaosto lausuu erityisesti siitä, onko unionin tuomioistuimen antamaa ennakkoratkaisutuomiota pidettävä uutena tosiseikkana tai seikkana, jonka perusteella myöhempi turvapaikkahakemus on tutkittava sisällöllisesti eikä jätettävä tutkimatta.
Syyrian kansalainen haki 26.7.2017 turvapaikkaa Saksassa. Saksan toimivaltaisen viranomaisen puhuttelussa hän kertoi suorittaneensa asepalveluksensa Syyriassa vuosina 2003-2005; syy hänen lähtöönsä tästä maasta oli pelko siitä, että hänet kutsuttaisiin uudelleen asepalvelukseen tai että hänet vangittaisiin, jos hän kieltäytyisi suorittamasta asevelvollisuuttaan.
Saksan toimivaltainen viranomainen myönsi hakijalle 16.8.2017 tekemällään päätöksellä toissijaisen suojeluaseman mutta kieltäytyi myöntämästä hänelle pakolaisasemaa. Se katsoi muun muassa, että koska hakija oli lähtenyt Syyriasta ennen kuin hänet kutsuttiin Syyrian armeijaan, ei ollut syytä ajatella, että häntä pidettäisiin kotimaassaan sotilaskarkurina tai hallinnon vastustajana. Lisäksi hän ei ollut osoittanut, että hänen lähtönsä syynä olisi ollut kutsunta. Hän nimittäin vetosi ainoastaan yleisesti Syyrian sodan aiheuttamaan vaaratilanteeseen.
Hakija ei hakenut muutosta tähän päätökseen, josta on näin ollen tullut lopullinen. Hän teki 15.1.2021 uuden turvapaikkahakemuksen (myöhempi turvapaikkahakemus), jossa hän vetosi unionin tuomioistuimen 19.11.2020 antamaan tuomioon Bundesamt für Migration und Flüchtlinge (Asepalvelus ja turvapaikka)(1). Hänen mukaansa unionin tuomioistuin totesi tässä tuomiossa, että tietyissä olosuhteissa on olemassa ”vahva olettama”, jonka mukaan asepalveluksesta kieltäytyminen liittyy johonkin direktiivin 2011/95(2) 10 artiklassa mainittuun vainon syyhyn.
Saksan toimivaltainen viranomainen jätti hakijan myöhemmän turvapaikkahakemuksen tutkimatta 22.3.2021 antamallaan päätöksellä sillä perusteella, että unionin tuomioistuimen tuomio, johon vedottiin, ei merkinnyt sitä, että sen olisi tutkittava kyseinen hakemus sisällöllisesti.
Sigmaringenin hallintotuomioistuimella, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja jossa hakija on nostanut kanteen kyseisestä päätöksestä, pohtii sitä, voidaanko unionin tuomioistuimen tuomiota, jossa ainoastaan tulkitaan jo aiempaa hakemusta koskevan päätöksen antamishetkellä voimassa ollutta unionin oikeuden säännöstä, pitää uutena tosiseikkana, seikkana tai perusteena, joka sulkee pois mahdollisuuden jättää myöhempi turvapaikkahakemus tutkimatta.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin tuomioistuin palauttaa aluksi mieleen, että direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan sanamuodosta ja tarkoituksesta sekä kyseisen direktiivin rakenteesta käy ilmi, että mahdollisuus hylätä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus sillä perusteella, että sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat, on poikkeus velvollisuudesta tutkia tällainen hakemus sisällöllisesti. Unionin tuomioistuimella on siten jo todennut, että sekä tässä säännöksessä olevan luettelon tyhjentävyydestä että kyseiseen luetteloon sisältyvien tutkimatta jättämisen perusteiden poikkeusluonteesta ilmenee, että näitä perusteita on tulkittava suppeasti. Näin ollen tilanteita, joissa direktiivin 2013/32 nojalla on katsottava, että myöhempi hakemus voidaan ottaa tutkittavaksi, on käänteisesti tulkittava laajasti.
Direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan sanamuodosta ja erityisesti ilmaisun uusi tosiseikka tai peruste käyttämisestä käy lisäksi ilmi, että kyseinen säännös ei koske ainoastaan hakijan henkilökohtaisessa tilanteessa tai hänen alkuperämaansa tilanteessa tapahtuvaa tosiasiallista muutosta vaan myös uusia oikeudellisia seikkoja.
Oikeuskäytännöstä ilmenee erityisesti, että myöhempää hakemusta ei voida jättää tutkimatta direktiivin 2013/32(3) 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan perusteella silloin, kun mainitussa direktiivissä(4) tarkoitettu määrittävä viranomainen toteaa, että aiemman hakemuksen lopullinen hylkääminen on unionin oikeuden vastainen. Kyseisen viranomaisen on välttämättä tehtävä tällainen toteamus silloin, kun unionin oikeuden vastaisuus ilmenee unionin tuomioistuimen tuomiosta tai kun kansallinen tuomioistuin on todennut sen liitännäisesti(5).
Tästä seuraa, että direktiivin 2013/32 erityisessä asiayhteydessä mikä tahansa unionin tuomioistuimen tuomio voi kuulua kyseisen direktiivin 33 artiklan 2 kohdan d alakohdassa ja 40 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun uuden tosiseikan tai seikan käsitteen alaan. Tämä toteamus ei ole riippuvainen siitä, onko kyseinen tuomio julistettu ennen aiempaa hakemusta koskevan päätöksen antamista vai sen jälkeen, ja siitä, todetaanko kyseisessä tuomiossa, että päätöksen perustana oleva kansallinen säännös ei ole yhteensopiva unionin oikeuden kanssa, vai tulkitaanko siinä ainoastaan unionin oikeutta, mukaan luettuna jo tämän päätöksen antamishetkellä voimassa ollut oikeus.
Myöhemmän hakemuksen tutkittavaksi ottaminen kuitenkin edellyttää lisäksi direktiivin 2013/32 40 artiklan 3 kohdan mukaisesti sitä, että uudet seikat tai perusteet ”lisäävät merkittävästi sen todennäköisyyttä, että hakijaa pidetään direktiivin [2011/95] nojalla kansainvälistä suojelua saavana henkilönä”.
Tästä seuraa, että jokaista unionin tuomioistuimen tuomiota, mukaan luettuina tuomiot, joissa ainoastaan tulkitaan jo aiempaa hakemusta koskevan päätöksen antamishetkellä voimassa ollutta unionin oikeuden säännöstä, on julistamispäivästään riippumatta pidettävä direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohdassa ja 40 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuna uutena tosiseikkana tai seikkana, jos se lisää merkittävästi sen todennäköisyyttä, että hakija täyttää kansainvälisen suojelun myöntämiselle asetetut edellytykset.