Asia C-566/22
Inkreal s. r. o.
vastaan
Dúha reality s. r. o
(Ennakkoratkaisupyyntö – Nejvyšší soud České republiky (ylin tuomioistuin, Tšekki)
Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 8.2.2024
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus (EU) N:o 1215/2012 – Soveltamisala – 25 artikla – Prorogaatiolauseke – Sopimuspuolet, jotka ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon – Toisen jäsenvaltion tuomioistuimille annettu toimivalta ratkaista kyseiseen sopimukseen perustuvat riidat – Rajat ylittävä tekijä
Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus N:o 1215/2012 – Soveltamisala – Rajat ylittävän tekijän olemassaolo – Oikeuspaikkasopimus – Sopimus toimivaltaisesta tuomioistuimesta – Sopimuspuolet, jotka ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon – Toisen jäsenvaltion tuomioistuimille annettu toimivalta ratkaista riidat, jotka perustuvat kyseiseen sopimukseen, jolla ei ole mitään muuta liittymää tähän toiseen jäsenvaltioon – Soveltamisalaan kuuluminen
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1896/2006 3 artiklan 1 kohta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 3 ja 26 perustelukappale sekä 25 artiklan 1 kohta)
(ks. 17–25, 28, 32, 33 ja 39 kohta sekä tuomiolauselma)
Tiivistelmä
Unionin tuomioistuin, jolta on pyydetty ennakkoratkaisua kansainvälistä toimivaltaristiriitaa koskevassa asiassa, täsmentää Bryssel I a -asetuksen(1) sovellettavuutta tuomioistuimen toimivaltaa koskeviin sopimuksiin rajat ylittävän tekijän olemassaolon kannalta.
Slovakiassa asuva FD ja Slovakian oikeuden mukaan perustettu Slovakiaan sijoittautunut Dúha reality -yhtiö tekivät vuosina 2016 ja 2017 kaksi rahalainasopimusta, joissa oli prorogaatiolauseke, jonka mukaan riidan, jota ei voida ratkaista neuvotteluin, ”ratkaisee asiassa aineellisesti ja alueellisesti toimivaltainen tšekkiläinen tuomioistuin”.
Vuonna 2021 FD siirsi rahalainasopimuksiin perustuvat saatavat Slovakian oikeuden mukaan perustetulle Slovakiaan sijoittautuneelle Inkreal-yhtiölle. Koska Dúha reality ei maksanut rahalainoja takaisin, Inkreal saattoi Nejvyšší soudin (ylin tuomioistuin, Tšekki) käsiteltäväksi vaatimuksen muun muassa siitä, että nimetään tuomioistuin, joka on alueellisesti toimivaltainen ratkaisemaan asian aineellisesti. Tämä pyyntö esitettiin sellaisen rahalainasopimuksiin sisältyvän prorogaatioslausekkeen perusteella, jonka Inkreal katsoo olevan pätevä Bryssel I a - asetuksen nojalla.
Ylin tuomioistuin täsmentää, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan Bryssel I a -asetuksen sovellettavuus edellyttää rajat ylittävän tekijän olemassaoloa. Ylin tuomioistuin pyytää ennakkoratkaisupyynnössään unionin tuomioistuinta selvittämään, sovelletaanko tätä asetusta pääasiassa kyseessä olevaan tilanteeseen, jossa rajat ylittävä tekijä rajoittuu prorogaatiolausekkeeseen, jossa sovitaan muun kuin sen jäsenvaltion tuomioistuimista, jossa sopimuspuolilla on kotipaikka.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin tuomioistuin huomauttaa aluksi, että Bryssel I a -asetuksen 25 artiklan 1 kohdan, jolla säännellään tuomioistuimen toimivaltaa koskevia sopimuksia, sanamuoto(2) ei ole esteenä sille, että prorogaatiolauseke, jolla sopimuspuolet, jotka ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon, sopivat, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimilla on toimivalta ratkaista tähän sopimukseen perustuvat riidat, kuuluu kyseisen säännöksen soveltamisalaan, vaikka tällä sopimuksella ei ole mitään muuta liittymää tähän toiseen jäsenvaltioon.
Unionin tuomioistuin huomauttaa tämän jälkeen asiayhteydestä, johon kyseinen säännös kuuluu, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan Bryssel I a -asetuksen toimivaltasääntöjen soveltaminen edellyttää rajat ylittävää tekijää, jota ei ole kuitenkaan määritelty asetuksessa.
Unionin tuomioistuin nojautuu asetuksen N:o 1896/2006(3) 3 artiklan 1 kohdassa määriteltyyn vastaavaan ”rajat ylittävän asian” käsitteeseen, jonka mukaan sillä tarkoitetaan ”asiaa, jossa vähintään yhdellä asianosaisella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu”, ja toteaa, että yhtäältä pääasia täyttää tämän määritelmän, koska pääasian asianosaiset ovat sijoittautuneet muuhun kuin sen tuomioistuimen jäsenvaltioon, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu kyseessä olevan, tuomioistuimen toimivaltaa koskevan sopimuksen perusteella. Toisaalta rajat ylittävän tekijän olemassaoloa koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti pääasiassa tulee esiin kysymys kansainvälisen toimivallan määrittämisestä ja erityisesti kysymys siitä, ovatko Tšekin tasavallan vai Slovakian tasavallan tuomioistuimet toimivaltaisia ratkaisemaan kyseisen asian.
Se, että on olemassa tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus muun kuin sen jäsenvaltion tuomioistuinten hyväksi, johon sopimuspuolet ovat sijoittautuneet, osoittaa siis sinällään, että pääasialla on rajat ylittäviä vaikutuksia.
Unionin tuomioistuin huomauttaa lopuksi, että Bryssel I a -asetuksen 25 artiklan 1 kohdan sellainen tulkinta, jonka mukaan pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus kuuluu kyseisen säännöksen alaan, on tällä asetuksella tavoitellun oikeusvarmuuden päämäärän mukainen. Tämä päämäärä sitä vastoin vaarantuisi, jos mainittua säännöstä sovellettaisiin vain sillä edellytyksellä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimien hyväksi tehdyn tuomioistuimen toimivaltaa koskevan sopimuksen lisäksi on olemassa muita tekijöitä, jotka ovat omiaan osoittamaan, että kyseessä olevalla asialla on rajat ylittäviä vaikutuksia. Tällä näet paitsi heikennettäisiin sitä, miten sopimuspuolet voivat ennakoida sen tuomioistuimen, joka on toimivaltainen ratkaisemaan niiden riita-asian, myös vaikeutettaisiin asiaa käsittelevän tuomioistuimen arviointia omasta toimivaltaisuudestaan.
Unionin tuomioistuin päättelee siis, että Bryssel I a -asetuksen 25 artiklan 1 kohtaa sovelletaan prorogaatiolausekkeeseen, jolla sopimuspuolet, jotka ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon, sopivat, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimilla on toimivalta ratkaista tähän sopimukseen perustuvat riidat, vaikka sopimuksella ei ole mitään muuta liittymää tähän toiseen jäsenvaltioon.