Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
NICHOLAS EMILIOU
8 päivänä helmikuuta 2024 (1)
Asia C‑425/22
MOL Magyar Olaj- és Gázipari Nyrt.
vastaan
Mercedes-Benz Group AG
(Ennakkoratkaisupyyntö – Kúria (ylin tuomioistuin, Unkari))
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Asetus (EU) N:o 1215/2012 – Tuomioistuimen toimivalta sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa – Kilpailuoikeuden rikkomiseen perustuva vahingonkorvauskanne – Tytäryhtiöille aiheutunut vahinko – Paikkakunta, missä vahinko sattui – Emoyhtiön kotipaikka – Taloudellinen kokonaisuus
I Johdanto
1. Euroopan komissio antoi vuonna 2016 päätöksen, jossa se totesi, että useat yritykset – mukaan lukien Mercedes-Benz Group AG (jäljempänä vastapuoli) – olivat sopimalla keskiraskaiden ja raskaiden kuorma-autojen bruttolistahinnoista rikkoneet muun muassa SEUT 101 artiklassa vahvistettua kieltoa.(2) Tästä päätöksestä seurasi useita vahingonkorvauskanteita, ja jotkin niistä johtivat ennakkoratkaisupyyntöihin, joissa unionin tuomioistuinta pyydettiin selventämään asetuksen (EU) N:o 1215/2012(3) toimivaltasääntöjen asianmukaista tulkintaa sen varmistamiseksi, missä tuomioistuimissa tällaisia kanteita voidaan nostaa.(4)
2. Tämä ennakkoratkaisupyyntö on esitetty samankaltaisessa yhteydessä, ja siinä pyydetään tämän asetuksen tulkintaa siltä osin kuin kyse on lähinnä siitä, voiko emoyhtiö vedota taloudellisen kokonaisuuden kilpailuoikeudelliseen käsitteeseen perusteena kotipaikkansa tuomioistuinten toimivallalle käsitellä ja ratkaista sen vahingonkorvausvaatimus, joka koskee sen tytäryhtiöille aiheutunutta vahinkoa.
3. MOL Magyar Olaj- és Gázipari Nyrt. (jäljempänä valittaja), joka on sijoittautunut Unkariin, käyttää määräysvaltaa MOL-konserniin kuuluvissa yhtiöissä, jotka ovat sijoittautuneet eri jäsenvaltioihin. Nämä tytäryhtiöt ostivat välillisesti vastapuolelta kuorma-autoja hinnoilla, joiden väitetään vääristyneen edellä mainitussa komission päätöksessä todetun kilpailuoikeuden rikkomisen vuoksi. Valittaja vaatii pääasiassa, että Unkarin tuomioistuimet velvoittavat vastapuolen, jonka kotipaikka on Saksassa, korvaamaan kilpailusääntöjen rikkomisen johdosta liikaa maksetun erotuksen.
4. Asetuksen N:o 1215/2012 mukaan tuomioistuimen toimivalta määräytyy vastaajan kotipaikkaa koskevan pääsäännön mukaisesti.(5) Tästä säännöstä on useita poikkeuksia, kuten (pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin) vahingonkorvauskanteisiin sovellettava poikkeus, jonka mukaan toimivaltaisia voivat olla myös muun muassa sen paikkakunnan tuomioistuimet, missä väitetty vahinko sattui.(6)
5. Sekä ensimmäisen että toisen asteen tuomioistuimet totesivat, että tätä erityistä toimivaltasääntöä ei kuitenkaan voitu soveltaa pääasiassa ja että unkarilaisilla tuomioistuimilla ei näin ollen ollut kansainvälistä toimivaltaa käsitellä ja ratkaista valittajan vaatimusta. Tämä johtui yksinkertaisesti siitä, että kyseisiä kuorma-autoja ei ollut ostanut valittaja vaan sen tytäryhtiöt (eli yksiköt, joille aiheutui vahinkoa keinotekoisesti korotettujen hintojen muodossa). Tässä tilanteessa Kúria (ylin tuomioistuin, Unkari) pyytää nyt selvennystä siihen, voidaanko tällainen toimivalta vahvistaa sillä perusteella, että valittajan kotipaikka sijaitsee Unkarissa. Lisäksi se kysyy, onko tämän arvioinnin kannalta merkitystä sillä, että jotkin kyseisistä tytäryhtiöistä eivät vielä kuuluneet valittajan konserniin silloin, kun kyseiset kuorma-autot ostettiin.
6. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen arviointi näyttää perustuvan valittajan väitteeseen, jonka mukaan valittajan kotipaikka on se paikkakunta, missä vahinko viime kädessä sattui, koska valittaja ja tytäryhtiöt, joita asia koskee, kuuluvat samaan taloudelliseen kokonaisuuteen.
7. Kuten selitän tarkemmin tässä ratkaisuehdotuksessa, tämä käsite on kehitetty kilpailuoikeudessa ja sitä on sovellettu muun muassa sen täytäntöönpanon tehostamiseksi. Siihen on vedottu erityisesti vastuun kohdentamiseksi vastaajaan rikkomisesta, johon tosiasiallisesti toinen (oikeus)henkilö on syyllistynyt, edellyttäen, että molemmat yritykset kuuluvat samaan taloudelliseen kokonaisuuteen. Tässä suhteessa keskeinen kysymys tässä asiassa on se, voidaanko tähän käsitteeseen vedota myös perusteena tuomioistuimen toimivallalle vahingonkorvausvaatimuksen osalta riippumatta siitä, onko kantaja se (oikeus)henkilö, jolle vahinko alun perin aiheutui.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
8. Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 15 perustelukappaleessa todetaan, että ”tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden olisi oltava hyvä, ja niiden olisi perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella – –”.
9. Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 16 perustelukappaleen mukaan ”moitteettoman lainkäytön helpottamiseksi tai tuomioistuimen ja riita-asian läheisen liittymän vuoksi olisi oltava vaihtoehtoisia toimivaltaperusteita vastaajan kotipaikan mukaan määräytyvän toimivaltaperusteen lisäksi. Läheisellä liittymällä olisi taattava oikeusvarmuus ja vältettävä mahdollisuus siitä, että vastaaja haastetaan sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimeen, johon hän ei kohtuudella ole voinut odottaa joutuvansa. – –”
10. Asetuksen N:o 1215/2012 II luku sisältää toimivaltaa koskevat säännöt. Luvun 1 jaksossa vahvistetaan yleiset säännökset, mukaan lukien 4 artiklan 1 kohta, jossa säädetään, että ”kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu”.
11. Samaan jaksoon kuuluvan 5 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa ainoastaan [II] luvun 2–7 jakson säännösten nojalla”.
12. Asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 2 jakso koskee ”erityistä toimivaltaa”. Se sisältää muun muassa 7 artiklan 2 alakohdan, jonka mukaan silloin, jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa ”sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua”.
III Tosiseikat, kansallinen menettely ja ennakkoratkaisukysymykset
13. Komissio totesi 19.7.2016 antamassaan päätöksessä, että vastapuoli, jolla on kotipaikka Saksassa, oli osallistunut yhdessä muiden yhtiöiden kanssa 17.1.1997-18.1.2011 kartelliin sopimalla keskiraskaiden ja raskaiden kuorma-autojen bruttolistahinnoista Euroopan talousalueella (jäljempänä ETA-alue), mikä merkitsi SEUT 101 artiklassa ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 53 artiklassa vahvistetun kiellon jatkuvaa rikkomista.(7) Komissio katsoi, että rikkominen kattoi koko ETA-alueen.
14. Valittaja on Unkariin sijoittautunut yhtiö. Se käyttää määräysvaltaa MOL-konserniin kuuluvissa yhtiöissä. Se on osakekannan enemmistöomistaja tai sillä on muulla tavoin yksinomainen määräysvalta useissa yhtiöissä, kuten MOLTRANSissa, joka on sijoittautunut Unkariin, INAssa, joka on sijoittautunut Kroatiaan, Pantassa ja Nelsassa, jotka ovat sijoittautuneet Italiaan, ROTHissa, joka on sijoittautunut Itävaltaan, ja SLOVNAFTissa, joka on sijoittautunut Slovakiaan. Komission päätöksessä todetun rikkomisajanjakson aikana nämä tytäryhtiöt hankkivat välillisesti vastapuolelta joko omistukseensa tai rahoitusleasingin avulla yhteensä 71 kuorma-autoa useissa eri jäsenvaltioissa.
15. Valittaja vaati Fővárosi Törvényszékissa (Budapestin alioikeus, Unkari) (jäljempänä ensimmäisen asteen tuomioistuin) nostamassaan kanteessa vastapuolen velvoittamista maksamaan 530 851 euroa korkoineen ja kuluineen ja väitti, että tämä oli summa, jonka sen tytäryhtiöt olivat maksaneet liikaa komission päätöksessä todetun kilpailua rajoittavan menettelytavan seurauksena. Se esitti taloudellisen kokonaisuuden käsitteeseen vedoten tytäryhtiöiden korvausvaatimukset vastapuolta vastaan. Tässä tarkoituksessa se katsoi, että Unkarin tuomioistuimet ovat toimivaltaisia asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan perusteella, ja väitti, että sen kotipaikka on konsernin taloudellisten ja rahoituksellisten intressien keskuksena se paikkakunta, missä tässä säännöksessä tarkoitettu vahinko viime kädessä sattui.
16. Vastapuoli väitti, että Unkarin tuomioistuimet eivät ole asiassa toimivaltaisia.
17. Ensimmäisen asteen tuomioistuin hyväksyi väitteen ja totesi, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan erityistä toimivaltasääntöä on tulkittava suppeasti ja voidaan soveltaa ainoastaan, jos tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu, ja riidan kohteen välillä on erityisen läheinen yhteys. Se totesi, että keinotekoisesti korotettuja hintoja ei ollut maksanut valittaja vaan sen tytäryhtiöt (joille siis aiheutui vahinkoa kyseisestä kilpailun vääristymisestä). Sitä vastoin valittajalle aiheutunut vahinko oli puhtaasti taloudellista, minkä vuoksi sen kotipaikkaa ei voida pitää asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettuna vahingon ilmenemispaikkana, eikä Unkarin tuomioistuinten toimivalta voi määräytyä sen perusteella.
18. Fővárosi Ítélőtábla (Budapestin ylioikeus, Unkari) (jäljempänä toisen asteen tuomioistuin) pysytti tämän kannan valituksen johdosta antamassaan ratkaisussa. Tämä tuomioistuin totesi, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan taloudellisen kokonaisuuden doktriinia voidaan soveltaa vain määritettäessä vastuuta kilpailuoikeuden rikkomisesta ja että sitä ei sovelleta vahinkoa kärsineeseen tuomioistuimen toimivallan määrittämiseksi. Se viittasi unionin tuomioistuimen tuomioon CDC Hydrogen Peroxide(8) ja totesi lisäksi, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan mukaisen toimivallan on määräydyttävä vahinkoa kärsineen yhtiön kotipaikan eikä sen emoyhtiön kotipaikan perusteella.
19. Valittaja valitti oikeuskysymyksen osalta Kúriaan, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Se vaati toisen asteen tuomioistuimen antaman ratkaisun kumoamista ja oikeudenkäynnin jatkamista tuomioistuimissa, joiden käsiteltäväksi asia oli aiemmin saatettu. Se väitti erityisesti, että taloudellisen kokonaisuuden doktriinilla on tässä yhteydessä merkitystä tuomioistuimen toimivallan määräytymisen kannalta ja että koska se on konsernin ainoa määräysvaltaa käyttävä yhtiö, konsernin yhtiöiden liiketoimet, tuottivatpa ne sitten voittoa tai tappiota, koskevat sitä suoraan.
20. Vastapuoli väitti vastauksessaan, että valittaja ei ollut ostanut yhtään niistä kuorma-autoista, joihin kartelli vaikutti, ja ettei sille näin ollen ollut aiheutunut vahinkoa. Lisäksi se väitti, että taloudellisen kokonaisuuden doktriinia ei voida soveltaa tuomioistuimen toimivallan määräytymiseen ja että unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ei tue tällaista lähestymistapaa.
21. Tässä tilanteessa Kúria päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Kun emoyhtiö nostaa vahingonkorvauskanteen toisen yhtiön kilpailunvastaisesta menettelytavasta saadakseen korvauksen vahingoista, joita tästä menettelytavasta on aiheutunut yksinomaan sen tytäryhtiöille, onko toimivaltainen tuomioistuin emoyhtiön kotipaikan tuomioistuin sillä perusteella, että kyseinen paikkakunta on [asetuksen N:o 1215/2012] 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu paikkakunta, missä vahinko sattui?
2) Onko asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan soveltamisen kannalta merkityksellistä, että kaikki tytäryhtiöt eivät kuuluneet emoyhtiön konserniin riidan kohteena olevien eri ostojen tekohetkellä?”
22. Valittaja, vastapuoli, Tšekin hallitus ja komissio ovat toimittaneet kirjallisia huomautuksia.
IV Asian tarkastelu
23. Ennakkoratkaisupyynnöllään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa ensinnäkin selvittää, voiko tilanteessa, jossa emoyhtiö nostaa korvauskanteen vahingosta, joka on aiheutunut yksinomaan sen tytäryhtiöille hintojen vahvistamista ja korottamista koskevasta kollusiivisesta sopimuksesta (joka on siten SEUT 101 artiklan vastainen),(9) tuomioistuimen toimivalta määräytyä sillä perusteella, että emoyhtiön kotipaikka on asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu paikkakunta, missä ”vahinko sattui”. Toiseksi tämä tuomioistuin pohtii myös, vaikuttaako tähän kysymykseen annettavaan vastaukseen se, että ajankohtana, jona tytäryhtiöt ostivat kyseessä olevat hyödykkeet, osa niistä ei vielä kuulunut valittajan konserniin.
24. Ennen näiden kysymysten tarkastelua (C) esitän alustavia toteamuksia kyseessä olevasta erityisestä toimivaltasäännöstä ja erityisesti sen vahingon luonteesta, joka voi johtaa sen soveltamiseen (A). Palautan myös mieleen unionin tuomioistuimen esittämän selvennyksen niistä liittymäperusteista, joiden perusteella ratkaistaan, minkä tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettava SEUT 101 artiklan rikkomisen perusteella nostetun vahingonkorvauskanteen (kuten ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevan kanteen) erityisessä asiayhteydessä (B).
A Kyseessä oleva toimivaltasääntö ja vahingon luonne
25. Unionin oikeuden alalla kysymys siitä, mikä tuomioistuin on kansainvälisesti toimivaltainen käsittelemään asian, johon liittyy rajat ylittävä tekijä, ratkaistaan asetuksessa N:o 1215/2012 vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Kuten on jo lyhyesti todettu, kyseisen asetuksen pääsäännön mukaan tuomioistuimen toimivalta määräytyy vastaajan kotipaikan perusteella.(10)
26. Tästä säännöstä on useita erityisiä ja yksinomaisia toimivaltasääntöjä koskevia poikkeuksia, ja niissä kuvataan tilanteita, joissa kanne vastaajaa vastaan voidaan nostaa tai on nostettava toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa.
27. Käsiteltävä asia koskee yhtä erityistä toimivaltaa koskevista säännöistä eli sääntöä, joka on vahvistettu asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa, jossa annetaan (vaihtoehtoinen eli kilpaileva) toimivalta sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa ”sen paikkakunnan tuomioistuimelle, missä vahinko sattui tai saattaa sattua”.
28. Unionin tuomioistuin on tuomiosta Bier lähtien ja kaikkialla vakiintuneessa oikeuskäytännössään tulkinnut käsitteen ”paikkakunta, missä vahinko sattui” tarkoittavan kahta asiaa: ensinnäkin relevantin syy-yhteydessä olevan tapahtuman paikkaa (vahinkoon kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkaa) ja toiseksi vahingon ilmenemispaikkaa (paikkaa, jossa vahinko on ilmennyt).(11) Näin ollen asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan mukaan vastaajaa vastaan voidaan nostaa kanne jommankumman paikkakunnan tuomioistuimessa sen mukaan, kumman kantaja valitsee.(12)
29. Tämä toimivaltasääntö perustuu riita-asian ja sen käsittelevän ja ratkaisevan tuomioistuimen väliseen erityisen läheiseen yhteyteen, ”muun muassa riidan läheisyyden ja asian selvittämisen vaivattomuuden vuoksi”,(13) kun otetaan huomioon, että vahingonkorvauskanteissa on tärkeää osoittaa syy-yhteys väitetyn vahingon ja sen aiheuttaneen tapahtuman välillä.(14)
30. Samalla tämä sääntö on poikkeus pääsäännöstä, jonka mukaan tuomioistuimen toimivalta määräytyy vastaajan kotipaikan mukaan. Sitä on näin ollen tulkittava suppeasti. (15)
31. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että vaikka ”paikkakun[taan], missä vahinko sattui” voi sisältyä myös paikkakunta, missä vahingon aiheuttaneella (kausaaliyhteydessä olevalla) tapahtumalla oli konkreettisia seurauksia (ks. edellä 28 kohta), tämä ei mahdollista tuomioistuimen toimivallan vahvistamista pelkästään sillä perusteella, että vahinkoa kärsineelle aiheutuu tämän tuomioistuimen toimivallan piirissä sellaisen seikan aiheuttamia vahingollisia seurauksia, joka on jo aiheuttanut toisella paikkakunnalla ilmenneen vahingon.(16)
32. Kun otetaan huomioon, että viime kädessä tällaiset vahingolliset seuraukset ilmenevät väistämättä kantajan kotipaikassa, päinvastainen ratkaisu olisi ristiriidassa tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu, ja riidan kohteen välistä läheistä yhteyttä koskevan vaatimuksen kanssa, koska ei ole mitään perusteltua syytä olettaa, että kantajan kotipaikka olisi sellaisenaan oikeudenkäyntien helpottamiseksi soveltuvin paikkakunta siitä syystä, että siellä olisi helposti saatavilla näyttöä vahingon olemassaolosta ja laajuudesta. Lisäksi monissa tapauksissa se mahdollistaisi sen, että kantaja voisi nostaa kanteen vastaajaa vastaan oman kotipaikkansa tuomioistuimessa ja halutessaan tosiasiassa sivuuttaa vastaajan kotipaikkaa koskevan pääsäännön.(17)
33. Samoista syistä (jotka edellyttävät, että tuomioistuin, jossa kanne on nostettu asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan perusteella, on sen paikkakunnan tuomioistuin, missä vahinko alun perin sattui), yhteisöjen tuomioistuin totesi, että tässä säännöksessä tarkoitettu ”paikkakunta, missä vahinko sattui” ei käsitä paikkakuntaa, missä välillisesti vahinkoa kärsineen omaisuuteen kohdistuu vahinkoa.(18)
34. Yhteisöjen tuomioistuin päätyi tähän johtopäätökseen asiassa, jossa kaksi ranskalaista yhtiötä, joiden kotipaikka oli Pariisi (Ranska), olivat perustaneet tytäryhtiöitä Saksaan toteuttaakseen kiinteistökehityshankkeen. Saksalaiset pankit kuitenkin peruuttivat rahoituksensa, mikä johti näiden tytäryhtiöiden maksukyvyttömyyteen. Ranskalaiset emoyhtiöt nostivat kanteen saksalaisia pankkeja vastaan Pariisissa ja väittivät sen olevan paikkakunta, missä ne kärsivät tästä aiheutuneen taloudellisen vahingon.
35. Yhteisöjen tuomioistuimen kyseisessä tuomiossa antama vastaus on mielestäni suoraan merkityksellinen tässä asiassa. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että kuten tuomiossa Dumez kyseessä olleiden tosiseikkojen osalta, valittajan väittämä vahinko ei ole vahinko, joka on vaikuttanut siihen välittömästi, vaan pikemminkin vahinko, joka alun perin aiheutui sen tytäryhtiöille ja joka saattoi vaikuttaa siihen vain ”epäsuorasti”.(19) On riidatonta, että valittaja ei ole ostanut (suoraan tai välillisesti) kuorma-autoja vastapuolelta eivätkä asianomaisten tytäryhtiöiden oikeudet ole siirtyneet sille asiaa koskevien saatavien siirron johdosta tai muulla tavoin.(20)
36. Kuten valittaja toteaa, on totta, että tuomiossa Tibor-Trans (joka koski samaa kollusiivista menettelytapaa kuin se, joka on todettu tässä asiassa kyseessä olevassa komission päätöksessä) unionin tuomioistuin teki eron kyseisen asian ja tuomiossa Dumez kyseessä olleen tilanteen välillä. Tuomion Tibor-Trans tosiseikkojen erityispiirteenä oli se, että kyseisen asian kantaja, joka oli kuorma-autojen loppukäyttäjä, ei ostanut kuorma-autoja suoraan vastaajalta vaan jälleenmyyjien kautta. Tämä ei kuitenkaan estänyt unionin tuomioistuinta toteamasta, että kyseisen kantajan vaatimus koski välitöntä vahinkoa, koska tämän vahingon katsottiin olevan välitön seuraus SEUT 101 artiklan rikkomisesta, sillä jälleenmyyjät olivat siirtäneet kollusiivisesta sopimuksesta johtuvan ylihinnan kantajalle.(21)
37. Tällainen ylihinnan siirtäminen voi tapahtua jakeluketjussa, jossa väitetysti vahinkoa kärsinyt ostaa kartellin kohteena olevat tavarat (tai palvelut).(22) Näin ei kuitenkaan väitetä tapahtuneen pääasiassa kyseessä olevassa tapauksessa. Sen sijaan valittaja näyttää esittävän alun perin tytäryhtiöilleen aiheutuneen vahingon omana vahinkonaan.
38. Nämä seikat osoittavat, kuten on jo todettu, että valittaja on nostanut kanteen välillisesti vahinkoa kärsineenä osapuolena. Se vaatii korvausta vahingosta, joka on jo alun perin aiheutunut toiselle oikeushenkilölle. Tässä suhteessa ymmärrän ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäisen kysymyksen siten, että sillä halutaan selvittää, onko tästä huolimatta tuomioistuimen toimivalta mahdollista vahvistaa kantajan kotipaikkaa koskevan liittymäperusteen perusteella, kun otetaan huomioon, että valittaja ja asianomaiset tytäryhtiöt muodostavat taloudellisen kokonaisuuden.
39. Ennen tähän kysymykseen vastaamista on selitettävä, miksi kantajan kotipaikkaan ylipäänsä vedotaan sovellettavana liittymäperusteena. Tämä taas edellyttää sen selittämistä, mitkä liittymäperusteet unionin tuomioistuin on todennut merkityksellisiksi sovellettaessa kyseessä olevaa toimivaltasääntöä SEUT 101 artiklan rikkomisen johdosta nostettujen vahingonkorvauskanteiden erityisessä asiayhteydessä.
B Liittymäperusteet SEUT 101 artiklan rikkomisen johdosta esitettyjen vahingonkorvausvaatimusten yhteydessä
40. Tässä osassa käsittelen ensin unionin tuomioistuimen asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä (1), minkä jälkeen tarkastelen komission pyyntöä siitä, että unionin tuomioistuin selventäisi sen tiettyä näkökohtaa (2).
1. Asiaa koskeva oikeuskäytäntö
41. Palatakseni niihin kahteen ryhmään kuuluviin paikkakuntiin, jotka voivat olla asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu ”paikkakunta, missä vahinko sattui”, sellaisena kuin se on kuvattu edellä tämän ratkaisuehdotuksen 28 kohdassa, unionin tuomioistuin on todennut, että ensimmäisen ryhmän (vahinkoon syy-yhteydessä oleva tapahtuma) osalta toimivaltainen tuomioistuin on sen paikkakunnan tuomioistuin, jossa kartelli on lopullisesti muodostettu.(23)
42. Toisen ryhmän eli vahingon ilmenemispaikan (jossa vahinko konkreettisesti ilmenee) osalta sovellettava sääntö on monimutkaisempi.
43. Unionin tuomioistuin totesi tuomiossa CDC Hydrogen Peroxide, että tällainen paikkakunta on vahinkoa kärsineen kotipaikka. Se perusteli tätä lähestymistapaa korostamalla, että asian kannalta merkityksellinen arviointi riippuu kantajan (väitetysti vahinkoa kärsineen) tilannetta koskevista erityisistä seikoista.(24)
44. Ratkaisu on saanut osakseen jonkin verran kritiikkiä. Ensinnäkin huomiota on kiinnitetty siihen, että unionin tuomioistuin näyttää hyväksyneen taloudellisen vahingon ilmenemispaikan päteväksi liittymäperusteeksi.(25) Toiseksi on huomautettu, että vahinkoa kärsineen kotipaikka liittymäperusteena ei välttämättä sovi yhteen sen vaatimuksen kanssa, jonka mukaan tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu, ja riidan kohteen välillä on oltava läheinen yhteys. Erityisesti on tuotu esille, että vaikka ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että vahinkoa kärsineen kotipaikassa voi olla saatavilla joitakin todisteita, tietyssä tilanteessa aiheutunut vahinko osoitetaan tyypillisesti vertaamalla kartellihintoja hypoteettisiin markkinahintoihin, jotka voidaan yleensä määritellä kyseisiä markkinoita koskevien taloudellisten tietojen perusteella.(26)
45. Joka tapauksessa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on kehittynyt. Kehittäessään oikeuskäytäntöään unionin tuomioistuin on korostanut markkinoiden, joihin kilpailua rajoittava menettelytapa vaikuttaa, ja paikkakunnan, missä kantajat väittävät niille aiheutuneen vahinkoa, välistä yhteyttä. Erityisesti julkisasiamies Richard de la Tour on tarkastellut yksityiskohtaisesti tätä kehitystä ratkaisuehdotuksessaan Volvo.(27) Tämän asian kannalta riittää, kun todetaan, että tuomiossa Tibor-Trans annetaan epäilemättä ymmärtää, että vahingon ilmenemispaikan muodostavat markkinat, joihin kilpailua rajoittava käyttäytyminen vaikuttaa (ilman muita täsmennyksiä).(28) Toisaalta unionin tuomioistuin selvensi tuomiossa Volvo (jossa on viimeksi kehitetty asian kannalta merkityksellistä oikeuskäytäntöä), että hinnoittelua ja hintojen korottamista koskevasta sopimuksesta johtuvan vahingonkorvauskanteen yhteydessä ”vahingon ilmenemispaikka” on kyseisillä markkinoilla paikka, jossa kartellin kohteena olevat hyödykkeet on hankittu.(29) Tällaisen liittymäperusteen avulla voidaan siten yksilöidä sillä laajemmalla alueella, johon kyseinen kilpailun vääristyminen on vaikuttanut, paikkakunta, jonka kantaja väittää olevan paikka, jossa sille on aiheutunut tietty vahinko.(30)
46. Unionin tuomioistuin vahvisti samalla kyseisessä tuomiossa, että väitetysti vahinkoa kärsineen kotipaikalla on edelleen merkitystä tapauksissa, joissa eri paikkakunnilla on tehty useita eri hankintoja.(31) Mielestäni tästä seuraa, että vahinkoa kärsineen kotipaikkaa koskevaa liittymäperustetta on sovellettava toissijaisesti silloin, jos eri paikkakunnilla tehtyjen hankintojen suuren lukumäärän vuoksi tuomioistuimen toimivalta ei voi määräytyä (yhtä ainoaa) hankintapaikkaa koskevan pääasiallisen liittymäperusteen perusteella.(32)
47. Komissio katsoo, että vaikka kotipaikka voi sijaita kyseisillä markkinoilla (kuten tuomiossa Volvo kyseessä olleessa tilanteessa), voimassa olevan oikeuskäytännön perusteella on epäselvää, voidaanko tätä liittymäperustetta soveltaa myös silloin, jos vahinkoa kärsineen kotipaikka sijaitsee kyseisten markkinoiden ulkopuolella. Komission näkemyksen mukaan tämä olisi vastoin oikeuspaikan läheisyyden ja ennustettavuuden sekä oikeuspaikan ja sovellettavan lain välisen johdonmukaisuuden periaatteita. Tämän vuoksi se pyytää, että unionin tuomioistuin käyttää tätä tilaisuutta hyväkseen sulkeakseen pois tällaisen skenaarion ja vahvistaa, että pääasiallisen liittymäperusteen muodostavat – kuten ymmärrän väitteen – kyseiset markkinat.
48. Käsittelen tätä kysymystä jäljempänä.
2. Väitetysti vahinkoa kärsineen kotip aikka ja kyseiset markkinat
49. Kuten on jo todettu, unionin tuomioistuin teki tuomiossa Volvo selväksi, että kyseiset markkinat eivät välttämättä ole riittävä liittymäperuste tuomioistuimen toimivallan vahvistamiseksi. Kun kollusiivisella sopimuksella on vaikutuksia koko Euroopan unionin alueella, asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohta ei mahdollista vahingonkorvauskanteen nostamista missä tahansa unionin alueella.(33) Toimivaltainen tuomioistuin on määritettävä tarkemman yhteyden (ensisijaisesti hankintapaikan) perusteella.
50. Tuomiossa Volvo kyseessä olleet tosiseikat olivat sellaiset, että sekä hankintapaikka että vahinkoa kärsineen kotipaikka sijaitsivat paitsi yhdessä jäsenvaltiossa myös samalla paikkakunnalla kyseisessä jäsenvaltiossa. Vahinkoa kärsineen kotipaikka oli Córdoba (Espanja), joka oli myös paikkakunta, jossa se osti kartellin kohteena olevat kuorma-autot. Lisäksi, kuten unionin tuomioistuin totesi, Espanja oli (välttämättä) osa kyseisiä (laajempia) markkinoita (jotka kattoivat koko ETA-alueen), sellaisina kuin ne on määritelty kyseisessä komission päätöksessä.(34)
51. Toisin sanoen molemmat erityiset liittymäperusteet (hankintapaikka ja vahinkoa kärsineen kotipaikka) liittyivät joka tapauksessa samoihin kyseisiin markkinoihin (ja niiden samoihin paikallisiin ja kansallisiin segmentteihin). Tässä suhteessa unionin tuomioistuimen johtopäätös näyttää perustuvan (tai ainakin sen voitaisiin katsoa perustuvan) siihen lähtökohtaan, että molempia liittymäperusteiden ryhmiä tarkasteltiin näitä tosiseikkoja vasten.(35)
52. Tämä jättää avoimeksi kysymyksen siitä, olisiko tilanteessa, jossa tosiseikat olisivat olleet toisenlaiset ja kantajan kotipaikka olisi sijainnut kyseisten markkinoiden ulkopuolella (ja jossa kyseiset markkinat eivät kata koko Euroopan unionin aluetta), voitu päätyä päinvastaiseen ratkaisuun.(36)
53. Lähtökohtaisesti olen samaa mieltä komission kanssa siitä, että jos markkinoiden, joihin tietty kilpailua rajoittava menettelytapa vaikuttaa, ulkopuolella sijaitsevan tuomioistuimen katsottaisiin olevan toimivaltainen käsittelemään korvausvaatimuksen vahingosta, jonka väitetään johtuvan tällaisesta menettelytavasta, tämä ei vastaisi edellä tarkasteltua kehitystä, jossa unionin tuomioistuin alkoi korostaa kyseisten markkinoiden ja väitetyn vahingon ilmenemispaikan välistä yhteyttä. Vastaavasti julkisasiamies Bobek piti ratkaisuehdotuksessaan flyLAL ”mahdottomana ajatella, että toimivalta myönnettäisiin [kyseessä olleen toimivaltasäännön] ja vahingon ilmenemispaikan perusteella tuomioistuimille, jotka eivät sijaitse niiden markkinoiden alueella, joihin rikkominen vaikuttaa”.(37)
54. Vastatakseni vielä komission pyyntöön katson, että tietyn seikan merkityksellisyyden ehdoton poissulkeminen konkreettisten tosiseikkojen puuttuessa on hankala tehtävä, johon on syytä suhtautua varauksella, varsinkin kaikkein uusimman oikeuskäytännön valossa.
55. Skenaario, jonka komissio pyrkii sulkemaan pois, voi nähdäkseni tuomion Volvo jälkeen syntyä silloin, jos kantaja, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa B, tekee jäsenvaltiossa A useita hankintoja eri paikoissa, kun jäsenvaltio B on niiden markkinoiden ulkopuolella, joihin asianomainen kilpailua rajoittava menettelytapa vaikuttaa. Tämän lopputuloksen estämiseksi olisi suljettava pois tuomiossa Volvo kehitetyn ratkaisun soveltaminen tällaisessa rajat ylittävässä asiayhteydessä.(38)
56. Toinen mieleen tuleva esimerkki koskee tilannetta, jossa välilliset ostajat väittävät, että kollusiiviseen sopimukseen perustuva ylihinta on siirretty niille. Kuten on jo todettu, unionin tuomioistuin totesi tuomiossa Tibor-Trans, että tällaista vahinkoa pidetään asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan soveltamisen kannalta välittömänä vahinkona.(39) Tässä valossa ei voida sulkea pois sitä, että merkityksellinen liittymäperuste voi monimutkaisen jakeluketjun erityisissä olosuhteissa viitata alueeseen niiden markkinoiden ulkopuolella, joihin kilpailua rajoittava menettelytapa, jonka väitetään aiheuttaneen vahingon, on vaikuttanut.(40)
57. Tämä kysymys ei kuitenkaan sellaisenaan ole ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävänä, kuten komissio myöntää. Vaikka tämä oikeuskäytännön kehitys selittääkin jossain määrin sen, miksi valittaja vetoaa kotipaikkaansa perusteena unkarilaisten tuomioistuinten toimivallalle, valittaja vetoaa siihen tilanteessa, joka poikkeaa merkittävästi edellä mainituissa asioissa kyseessä olleista tilanteista. Valittaja pyrkii laajentamaan kyseisen liittymäperusteen soveltamista tuomioistuimen toimivallan vahvistamiseksi sen kanteen osalta, jossa se vaatii korvausta yksinomaan taloudellisen kokonaisuutensa muille jäsenille aiheutuneesta vahingosta.
58. Tässä valossa on syytä muistaa, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäisellä kysymyksellä pyritään selvittämään, voidaanko taloudellisen kokonaisuuden käsitettä soveltaa muussa tarkoituksessa kuin kilpailuoikeuden rikkomisesta seuraavan vastuun kohdentamiseksi tiettyyn vastaajaan (kuten sitä on perinteisesti sovellettu, kuten jäljempänä selitän) eli tuomioistuimen toimivallan vahvistamiseksi riippumatta siitä (oikeus)henkilöstä, jolle väitetty vahinko on alun perin aiheutunut.
59. Tarkastelen tätä seuraavaksi.
C Tytäryhtiölle aiheutunut vahinko: voiko emoyhtiön kotipaikka olla ”paikkakunta, missä vahinko sattui”?
60. Vastatakseni ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykseen käsittelen ensin taloudellisen kokonaisuuden käsitettä (1) ja selitän, miksi ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava kieltävästi (2). Vaikka tämän vastausehdotuksen vuoksi toiseen ennakkoratkaisukysymykseen ei ole tarpeen vastata, täydellisyyden vuoksi käsittelen sitä lyhyesti (3).
1. Taloudellisen kokonaisuuden käsite
61. Taloudellisen kokonaisuuden käsite on kehitetty unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä kuvaamaan lähinnä SEUT 101 ja SEUT 102 artiklassa esiintyvää yrityksen käsitettä. Tätä ilmaisua pidetään ”ratkaisevan tärkeänä”(41) kilpailuoikeuden alalla, koska kilpailuoikeutta ei sovelleta oikeushenkilöihin ja luonnollisiin henkilöihin vaan ”yrityksiin”.(42) Tässä asiayhteydessä yritys voi joissakin tapauksissa vastata yhtä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä mutta toisissa tapauksissa sen voi muodostaa useampi tällainen henkilö.(43)
62. Tämän asian kannalta on merkityksellistä, että yleisesti emoyhtiön ja sen tytäryhtiön katsotaan muodostavan taloudellisen kokonaisuuden, kun emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiössään eikä tytäryhtiö toimi itsenäisesti.(44) Tällaisessa tilanteessa koko konsernia pidetään ”yrityksenä”, jolle kilpailusäännöt on osoitettu ja jonka on kokonaisuutena noudatettava niitä, mikä johtaa yhteisvastuuseen.(45)
63. Tällä on merkittäviä seurauksia tiettyjen kilpailuoikeuden aineellisten sääntöjen soveltamisen kannalta ja vaikutuksia kilpailuoikeuden rikkomisesta seuraavan vastuun kohdentamiseen.
64. Aineellisoikeudelliselta kannalta ja yhtenä esimerkkinä mainittakoon, että taloudellisen kokonaisuuden muodostavien henkilöiden välillä tehtyihin sopimuksiin ei sovelleta SEUT 101 artiklaa,(46) koska konsernin sisäinen yhteensovittaminen ei voi vaikuttaa kilpailuun, sillä kokonaisuuden sisällä ei lähtökohtaisesti ole kilpailua.
65. Kilpailusääntöjen täytäntöönpanon kannalta taloudellisen kokonaisuuden käsite vaikuttaa olennaisesti logiikkaan, jolla vastuu kilpailuoikeuden rikkomisesta kohdennetaan. Vielä tärkeämpää on se, että sen perusteella komissio (tai kansallinen kilpailuviranomainen) voi lähtökohtaisesti katsoa emoyhtiön olevan vastuussa tällaisesta rikkomisesta, vaikka tosiasiallisesti kilpailusääntöjä on rikkonut sen tytäryhtiö.(47) Unionin tuomioistuin on lisäksi selventänyt, että kun emoyhtiö ja sen tytäryhtiö muodostavat taloudellisen kokonaisuuden ja kun komission päätöksessä on viitattu ainoastaan emoyhtiöön ja määrätty sille seuraamus kilpailua rajoittavasta menettelytavasta, vahingonkorvauskanne voidaan tietyin edellytyksin nostaa kumpaa tahansa vastaan.(48) Unionin tuomioistuimen mukaan SEUT 101 artiklassa tarkoitetulla yrityksen käsitteellä ei voi olla eri ulottuvuutta sen mukaan, vedotaanko siihen viranomaisten pannessa kilpailusääntöjä täytäntöön (public enforcement) vai kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvien vahingonkorvauskanteiden (private enforcement) yhteydessä.(49)
66. Tässä yhteydessä valittaja väittää, että koska kilpailuoikeuden rikkominen johtaa koko taloudellisen kokonaisuuden yhteisvastuuseen, mikä tarkoittaa sitä, että yhden jäsenen voidaan katsoa olevan vastuussa toisen jäsenen teoista, saman periaatteen täytyy heijastua (tai soveltua käänteisesti), kuten ymmärrän väitteen, taloudellisen kokonaisuuden jäseneen vaikuttavasta kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvien kanteiden nostamiseen. Valittajan sanoin (jotka näyttävät saaneen vaikutteita edellisessä kohdassa esitetyistä unionin tuomioistuimen toteamuksista) taloudellisen kokonaisuuden käsitteellä ei voi olla eri merkitystä sen mukaan, toimiiko tietty yritys kantajana vai vastaajana. Tässä asiassa kyseinen väite merkitsisi sitä, että emoyhtiö voi nostaa pääasiassa vireillä olevan kanteen riippumatta siitä, että vahinko aiheutui sen tytäryhtiöille. Tästä seuraa valittajan väitteen mukaan, että emoyhtiön kotipaikkaa on pidettävä asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa sovellettaessa vahingon ilmenemispaikkana.
67. Nähdäkseni yleisemmällä tasolla (joka ei liity tuomioistuimen toimivaltaa koskeviin kysymyksiin) unionin tuomioistuin hylkäsi ajatuksen taloudellisen kokonaisuuden käsitteen ”käänteisestä soveltamisesta”, kun se totesi, että tätä käsitettä ei voida soveltaa SEUT 340 artiklan toiseen kohtaan perustuvan, sopimussuhteen ulkopuolista Euroopan unionin vastuuta koskevan vahingonkorvauskanteen (selvästi erilaisessa) yhteydessä. Tuomiossa Guardian Europe v. Euroopan unioni unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi emoyhtiön väitteen sille aiheutuneesta tulonmenetyksestä komission määräämän ja sittemmin osittain kumotun sakon maksamisen seurauksena, kun sakon maksamisesta oli todellisuudessa aiheutunut kuluja sen tytäryhtiölle. Unionin tuomioistuin pysytti muutoksenhaussa unionin yleisen tuomioistuimen kannan, jonka mukaan taloudellisen kokonaisuuden käsitettä ei voida ymmärtää ”käänteisesti”, ja selitti, että sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta koskevaa kannetta ”säännellään yleisillä menettelysäännöillä, jotka – – eivät riipu vastuuta koskevasta logiikasta kartellioikeuden kannalta”.(50)
68. Riippumatta siitä, voitaisiinko yksityisoikeudellisen vahingonkorvauskanteen yhteydessä päästä toisenlaiseen aineelliseen ratkaisuun,(51) huomautan, että julkisasiamies Szpunar hylkäsi äskettäin samankaltaisen väitteen ja selitti vakuuttavasti, että taloudellisen kokonaisuuden käsite ei voi vaikuttaa oikeudellisten asiakirjojen tiedoksiantoa unionissa koskevien sääntöjen(52) tulkintaan eikä sen perusteella emoyhtiölle osoitettua vahingonkorvauskannetta voida pätevästi antaa tiedoksi kyseisen yhtiön tytäryhtiölle.(53)
69. Tätä yleisemmin sovellettavan oikeuskäytännön taustaa vasten on vielä tutkittava, voidaanko taloudellisen kokonaisuuden käsitettä käyttää asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa sovellettaessa siten, että SEUT 101 artiklan vastaisesta menettelytavasta väitetysti välillisesti vahinkoa kärsinyt voi nostaa kanteen kotipaikkansa tuomioistuimessa (forum actoris).
2. Voiko taloudellisen kokonaisuuden käsite vaikuttaa vahingon ilmenemispaikan ulottuvuuteen?
70. Vastapuolen, Tšekin hallituksen ja komission esittämiin näkemyksiin yhtyen katson, että tähän kysymykseen on vastattava kieltävästi.
71. Tämän ratkaisuehdotuksen aiemmista kohdista ilmenee, että valittajan päinvastainen näkemys ei yksinkertaisesti saa tukea unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä.
72. Tämän näkemyksen hyväksyminen olisi myös ristiriidassa kyseessä olevan toimivaltasäännön taustalla olevien periaatteiden kanssa. Se kyseenalaistaisi tämän säännön läheisyysperusteen ja siihen liittyvän vaatimuksen, jonka mukaan liittymäperusteita on arvioitava itsenäisesti (a). Käsiteltävän asian olosuhteissa myös oikeuspaikan ennustettavuuden vaatimus jäisi täyttymättä ja oikeuspaikan ja sovellettavan lain välistä johdonmukaisuutta koskeva tavoite toteutumatta (b).
73. Lopuksi otan kantaa valittajan huolenaiheisiin ja selitän, ettei tämä johtopäätös vaaranna mahdollisuutta vedota tehokkaasti kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuviin oikeuksiin (c).
a) Läheisyysvaatimus ja itsenäinen arviointi
74. Kuten olen edellä selittänyt, tuomioistuimilla, joiden toimivalta voidaan vahvistaa asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan perusteella, katsotaan olevan parhaat edellytykset ratkaista asia ”muun muassa riidan läheisyyden ja asian selvittämisen vaivattomuuden vuoksi”.(54)
75. Tältä kannalta katsottuna myönnän toki, että todisteiden hankkiminen rajat ylittävissä vahingonkorvauskanteissa on monimutkaista,(55) myös silloin kun kyse on kanteista (tai vastineista), joissa vedotaan kollusiivisesta sopimuksesta johtuvan ylihinnan siirtämiseen.(56)
76. Emoyhtiön kotipaikan sijainti ei kuitenkaan tarjoa mitään merkityksellistä yhteyttä, joka osoittaisi, miksi se soveltuisi paremmin tähän tarkoitukseen (erityisesti) hankintapaikkaan verrattuna.(57)
77. Tässä suhteessa valittajan kannattama ratkaisu olisi ristiriidassa sen vaatimuksen kanssa, jonka mukaan liittymäperusteita on arvioitava itsenäisesti kunkin vahinkoa kärsineen osalta. Tämä todettiin selvästi tuomiossa CDC Hydrogen Peroxide, joka koski yhdelle yhtiölle siirrettyjä useita saatavia koskevaa kannetta.(58)
78. On totta, kuten valittaja huomauttaa, että tuomiossa Volvo unionin tuomioistuin käyttää yrityksen käsitettä kuvaamaan kyseisen asian kantajaa, joka oli kyseessä olleista kilpailua rajoittavista menettelytavoista väitetysti vahinkoa kärsinyt. En kuitenkaan usko, että ilmaisua olisi käytetty, jotta olisi täydennetty edellä käsiteltyä oikeuskäytäntöä, jossa unionin tuomioistuin täsmensi vahingon ilmenemispaikan määritelmää ottaakseen huomioon kilpailuoikeutta koskevien oikeudenkäyntien erityispiirteet (lisäämällä määritelmään kantajan tässä yhteydessä).
79. Ensinnäkin edellä kuvattu unionin tuomioistuimen tapa käyttää yrityksen käsitettä ilmenee jo tuomiosta CDC Hydrogen Peroxide, joka edeltää tätä oikeuskäytännön kehitystä. Vielä tärkeämpää on, että kuten komissio ja Tšekin tasavalta huomauttavat,sekä tuomion CDC Hydrogen Peroxide että tuomion Volvo tarkemman tarkastelun perusteella on selvää, ettei yrityksen käsitettä ole käytetty kilpailuoikeuden erityisessä merkityksessä vaan sen yleisessä merkityksessä synonyyminä yhtiölle tai oikeushenkilölle.(59) Toisenlainen johtopäätös olisi sitä paitsi suoraan ristiriidassa sen itsenäistä arviointia koskevan tarpeen kanssa, joka oli yksi tuomion CDC Hydrogen Peroxide keskeisimmistä toteamuksista ja johon myöhemmin viitattiin tuomiossa Volvo.(60)
80. Lisäksi, kuten vastapuoli, Tšekin hallitus ja komissio toteavat, unionin lainsäätäjä hyväksyi direktiivissä 2014/104(61) saman ”itsenäisen lähestymistavan” määritellessään kilpailua rajoittavasta menettelytavasta väitetysti vahinkoa kärsineen. Kyseisen säädöksen antamista on pidetty merkittävänä virstanpylväänä edistettäessä mahdollisuutta vedota tehokkaasti kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuviin oikeuksiin yksityisoikeudellisilla vahingonkorvauskanteilla.(62) Tässä tarkoituksessa direktiivissä vahvistetaan säännöt muun muassa kilpailusääntöjen täytäntöönpanon ja vahingonkorvauskanteiden yhteensovittamiseksi sen varmistamiseksi, että kilpailuoikeuden rikkomisen johdosta vahinkoa kärsineet osapuolet voivat tosiasiallisesti käyttää oikeuttaan vaatia täyttä korvausta siitä vastuussa olevalta yritykseltä.(63)
81. Tässä suhteessa on merkille pantavaa, että unionin lainsäätäjä ei katsonut aiheelliseksi määritellä käsitettä ”vahinkoa kärsinyt osapuoli”(64) laajemmin, jotta se kattaisi paitsi välittömästi myös välillisesti vahinkoa kärsineet.(65) Jos tätä ei pidetty tarpeellisena sellaisen säädöksen yhteydessä, jolla oli nimenomaan tarkoitus tehostaa kilpailuoikeuden täytäntöönpanoa yksityisoikeudellisilla vahingonkorvauskanteilla, en näe mitään syytä tällaiseen lähestymistapaan asetuksen N:o 1215/2012 yhteydessä, sillä se on, kuten valittaja itsekin toteaa, yleisesti sovellettava toimi, jota sovelletaan kaikenlaisiin sen soveltamisalaan kuuluviin riita-asioihin (etenkin kun tällainen lähestymistapa vaarantaisi kyseisen toimivaltasäännön soveltamiseen liittyvät näkökohdat, jotka olen juuri maininnut, ja ne, joita tarkastelen jäljempänä).
b) Oikeuspaikan ja sovellettavan lain välisen johdonmukaisuuden tavoite ja vaatimus, jonka mukaan oikeuspaikan ennustettavuuden on oltava hyvä
82. Edellä mainitussa oikeuskäytännössä unionin tuomioistuin piti tärkeänä yhtäältä toimivaltaisen tuomioistuimen ja sovellettavan lain välistä johdonmukaisuutta ja toisaalta oikeuspaikan ennustettavuuden vaatimusta.
83. Ensin mainitun seikan osalta unionin tuomioistuin totesi, että vahingon ilmenemispaikan määrittäminen kyseisille markkinoille on yhdenmukaista Rooma II ‑asetuksen johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa todetun sovellettavan lain ja toimivaltaisen tuomioistuimen välistä johdonmukaisuutta koskevan tavoitteen kanssa, koska tämän asetuksen mukaan kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuviin vahingonkorvauskanteisiin sovelletaan sen maan lakia, jonka markkinoihin rajoittaminen vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa.(66)
84. Jälkimmäisen seikan osalta unionin tuomioistuin perusteli tuomiossa Volvo vahinkoa kärsineen kotipaikkaa koskevaa (toissijaista) liittymäkohtaa sillä, että ”vastaajat, jotka ovat kartellin jäseniä, eivät voi olla tietämättömiä siitä, että kyseisten tavaroiden ostajat ovat sijoittautuneet markkinoille, joihin kollusiiviset käytännöt vaikuttavat”.(67)
85. Edellisessä osassa esille tuotujen läheisyyttä ja itsenäistä arviointia koskevien kysymysten lisäksi emoyhtiön kotipaikkaan vetoaminen tämän asian olosuhteissa vaikuttaa molemmissa suhteissa puutteelliselta.
86. On totta, että valittajan kotipaikka sijaitsee kyseisillä markkinoilla, sellaisina kuin ne on määritelty komission päätöksessä (mikä on luonnollinen seuraus kyseisen kartellin yleiseurooppalaisesta laajuudesta). Olen kuitenkin jo selittänyt, että tuomion Volvo mukaan on tarpeen soveltaa tarkempaa liittymäperustetta, kuten hankintapaikkaa tai välittömästi vahinkoa kärsineen kotipaikkaa.
87. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että eri tytäryhtiöiden suorittamat hankinnat tehtiin useissa jäsenvaltioissa (muun muassa Unkarissa),(68) joiden lakia sovelletaan siten Rooma II ‑asetuksen 6 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla. Näissä olosuhteissa ei voida saavuttaa tavoitetta varmistaa johdonmukaisuus sovellettavan lain kanssa (jos korvausvaatimukset Unkarin ulkopuolella sattuneesta vahingosta on ratkaistava Unkarin tuomioistuimissa).
88. Oikeuspaikan ennustettavuudesta on todettava, että jos tuomioistuimen toimivalta määräytyisi emoyhtiön kotipaikan perusteella, siihen liittyisi riski, että oikeuspaikasta tulisi liikkuva kohde. Aina kun liiketoimen seurauksena tietyssä tytäryhtiössä määräysvaltaa käyttävä henkilö vaihtuu, tässä yhteydessä toimivaltainen tuomioistuin muuttuu uuden emoyhtiön kotipaikasta riippuen.(69) Toisessa kysymyksessä havainnollistetaan varsin hyvin tämä riski, kun siitä käy ilmi, että jotkin asianomaisista tytäryhtiöistä eivät kuuluneet hyödykkeiden hankinta-ajankohtana valittajan konserniin. Olen valittajan kanssa samaa mieltä siitä, että määritettäessä erityinen vahingon ilmenemispaikka pyrkimys oikeuspaikan ennustettavuuteen muuttuu jossain määrin näennäiseksi yleiseurooppalaisen kartellin yhteydessä, mutta se ei ole peruste luopua kokonaan tästä pyrkimyksestä tai tehdä siitä entistä epävarmempi.
89. Tämän selvennyksen jälkeen on vielä tarkasteltava valittajan väitettä, jonka mukaan sulkemalla pois taloudellisen kokonaisuuden käsitteen soveltaminen näissä olosuhteissa heikennetään vakavasti kilpailua rajoittavasta menettelytavasta vahinkoa kärsineiden mahdollisuutta vedota oikeuksiinsa.
c) Oikeuksiin vetoamisen tehokkuus
90. Valittaja selostaa yksityiskohtaisesti vaikeuksia, joita aiheutuu sen mukaan, kun kilpailua rajoittavasta menettelytavasta vahinkoa kärsinyt vetoaa siitä johtuviin oikeuksiin rajat ylittävässä tilanteessa. Valittaja huomauttaa muun muassa, että rikkomiseen syyllistyneet vaikeuttavat systemaattisesti tätä oikeuksiin vetoamista erityisesti vastustamalla tuomioistuinten, joissa kanne on nostettu, kansainvälistä toimivaltaa. Valittajan mukaan nämä vaikeudet voidaan välttää (kyseessä olevan kuorma-autokartellin nimenomaisessa tapauksessa), jos tuomioistuimen toimivalta on keskitetty kaiken yhden taloudellisen kokonaisuuden eri jäsenille eri paikoissa aiheutuneen vahingon osalta ja jos tämä keskitetty toimivalta perustuu emoyhtiön kotipaikkaan. Valittajan mielestä nykyinen tilanne vaikuttaa siihen, kuinka tehokkaasti asiaan liittyviin oikeuksiin voidaan vedota, koska eri jäsenvaltioissa liiketoimintaa harjoittavan vahinkoa kärsineen osapuolen (kuten sen itsensä, mikäli ymmärrän väitteen oikein) on pantava oikeudenkäynti vireille viidessä eri jäsenvaltiossa pelkästään siitä syystä, että sen tytäryhtiöt hankkivat kuorma-autot. Lisäksi se viittaa tällaisista oikeudenkäyntien pirstoutumisesta aiheutuvaan kustannusten kasvuun ja toteaa, että koska suurin osa rikkomiseen syyllistyneistä on sijoittautunut perustajajäsenvaltioihin (tai ”ensiksi” liittyneisiin jäsenvaltioihin), nykyiset säännöt merkitsevät sitä, että vahinkoa kärsineiden on pantava oikeudenkäynti vireille näissä jäsenvaltioissa, vaikka ne itse saattavat olla sijoittautuneet muihin jäsenvaltioihin.
91. Tällä viimeksi mainitulla huomautuksellaan valittaja vaikuttaa kritisoivan, jos ymmärrän väitteen oikein, asetuksen N:o 1215/2012 mukaista vastaajan kotipaikkaa koskevaa pääsääntöä. Tästä säännöstä todella aiheutuu kantajille (kenelle tahansa kantajalle) vaivaa, koska juuri kantajan on ”matkustettava” vastaajan kotipaikkaan ja noudatettava sovellettavia menettelysääntöjä (eikä päinvastoin). Asetus N:o 1215/2012 on kuitenkin laadittu juuri tällä tavoin (kansallisissa oikeusjärjestyksissä vakiintuneen säännön mukaisesti).(70)
92. On myös huomattava, että viimeksi mainitussa asetuksessa poiketaan tästä pääsäännöstä tiettyjen heikommiksi osapuoliksi katsottujen kantajien ryhmien osalta antamalla heille vahvempaa suojaa siten, että tällaisella osapuolella on mahdollisuus nostaa kanne sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa tällä on kotipaikka (tai työpaikka).(71) Kilpailua rajoittavasta toiminnasta väitetysti vahinkoa kärsineet eivät sellaisinaan kuulu näihin ryhmiin (elleivät he tietyissä tapauksissa toimi kuluttajina). Tämä vallitseva tilanne ei riipu siitä, että kilpailuoikeuden noudattamisen varmistaminen on yleisen edun mukaista ja että unionin lainsäätäjä on päättänyt tätä yleistä etua edistääkseen antaa tiettyjä yhteisiä sääntöjä, jotka koskevat kilpailuoikeuden täytäntöönpanoa yksityisoikeudellisilla vahingonkorvauskanteilla.(72) Käsiteltävän asian kannalta merkityksellistä on se, että tällä lainsäätäjän valinnalla ei ole vastinetta heikompaa osapuolta suojaavissa toimivaltasäännöissä, sellaisina kuin ne on nykyisin vahvistettu asetuksessa N:o 1215/2012.
93. Nyt kyseessä olevalla toimivaltasäännöllä on täysin erilaiset perusteet kuin näillä heikompaa osapuolta suojaavilla säännöillä, kuten edellä on selitetty. Tästä seuraa, että kantajien ja vastaajien intressit on katsottava samanarvoisiksi. Lisäksi tätä toimivaltasääntöä on poikkeuksena pääsäännöstä tulkittava suppeasti.
94. Tuomiossa CDC Hydrogen Peroxide unionin tuomioistuin meni kuitenkin niin pitkälle, että se vahvisti hintakartellista (välittömästi) vahinkoa kärsineen osalta forum actoris ‑periaatteen, ja tuomiossa Volvo forum actoris vahvistettiin toissijaisena oikeuspaikkana. Kuten komissio tuo esille, unionin tuomioistuin totesi tuomiossa CDC Hydrogen Peroxide myös, että vahinkoa kärsineen kotipaikan tuomioistuin voi käsitellä koko korvattavaksi vaadittua vahinkoa koskevan kanteen(73) (mikä näyttää olevan looginen seuraus vahinkoa kärsineen kotipaikan valitsemisesta liittymäperusteeksi).
95. Kuten edellä on jo selitetty ja kuten komissio tuo esille, vahinkoa kärsinyt voi tietyin edellytyksin nostaa kanteen paitsi kilpailusääntöjen rikkomisen toteamista koskevan komission päätöksen adressaattina olevaa emoyhtiötä vastaan myös tämän emoyhtiön taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvaa tytäryhtiötä vastaan.(74) Tämä luo mahdollisuuden ylimääräiseen oikeuspaikkaan (tytäryhtiön sijainnista riippuen) ja voi siten helpottaa täytäntöönpanoa entisestään.
96. Jos tietty kantaja pitää tuomioistuimen toimivallan keskittämistä ensisijaisena tavoitteenaan, vastaajan kotipaikan tuomioistuimissa on aina käytettävissä yleiset oikeussuojakeinot. Tähän valintaan liittyy toki ”matkustamisesta” aiheutuvaa vaivaa, mutta sitä ei voida kritisoida siitä, että se johtaisi oikeudenkäyntien pirstoutumiseen.
97. Näissä olosuhteissa en ymmärrä, miten nykyiset tuomioistuimen toimivaltaa koskevat säännöt estäisivät kilpailua rajoittavasta menettelytavasta väitetysti vahinkoa kärsineitä puolustamasta oikeuksiaan tai miten niistä ilmenisi puutteellisuutta asetuksen N:o 1215/2012 nykyisessä järjestelmässä, minkä vuoksi olisi sovellettava ”käänteistä” taloudellisen kokonaisuuden käsitettä asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetun käsitteen ”paikkakunta, missä vahinko sattui” (ja tarkemmin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetun vahingon ilmenemispaikkaa koskevan käsitteen, sellaisena kuin se on selitetty edellä) ulottuvuuden laajentamiseksi.
98. Edellä esitetyn perusteella katson, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu käsite ”paikkakunta, missä vahinko sattui” ei kata sellaisen emoyhtiön kotipaikkaa, joka nostaa korvauskanteen kolmannen osapuolen kilpailua rajoittavan menettelytavan perusteella yksinomaan tämän emoyhtiön tytäryhtiöille aiheutuneesta vahingosta, kun tämän emoyhtiön ja kyseisten tytäryhtiöiden väitetään kuuluvan samaan taloudelliseen kokonaisuuteen.
3. Toinen ennakkoratkaisukysymys: hyödykkeiden hankinta-ajankohdan (ja tytäryhtiöiden hankinta-ajankohdan) merkitys
99. Edellä esittämäni johtopäätöksen vuoksi ei ole tarpeen käsitellä toista ennakkoratkaisukysymystä, jolla ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, vaikuttaako emoyhtiön mahdollisuuteen vedota kotipaikkaansa – ja taloudellisen kokonaisuuden käsitteeseen – tuomioistuimen toimivallan vahvistamiseksi se, että valittaja hankki jotkin asianomaisista tytäryhtiöistä vasta sen jälkeen, kun ne olivat maksaneet keinotekoisesti korotettuja hintoja ja niille oli aiheutunut tästä vahinkoa.
100. Tämän kysymyksen asiasisältö voidaan mielestäni käsitellä melko pikaisesti. Sen osalta olen samaa mieltä valittajan kanssa siitä, että kysymys koskee sitä, onko vaatimus perusteltu, eikä sillä näin ollen ole merkitystä tuomioistuimen toimivallan määrittämisen vaiheessa.(75)
101. Jos nimittäin katsottaisiin, että taloudellisen kokonaisuuden käsite muuttaa kantajan kotipaikan asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetuksi sovellettavaksi liittymäperusteeksi, olisi todettava, että toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä esille tuotu kysymys liittyy sen vahingonkorvauksen laajuuteen, jota kantaja voi vaatia (eli siihen, voiko se menestyksellisesti vaatia korvausta myös vahingosta, joka aiheutui tytäryhtiöille ennen kuin kantaja hankki ne itselleen). Tällä seikalla ei todella ole merkitystä siinä vaiheessa, jossa tuomioistuimen toimivalta on määritettävä.
V Ratkaisuehdotus
102. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Kúrian esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa
on tulkittava siten, että
”paikkakunta, missä vahinko sattui” ei kata sellaisen emoyhtiön kotipaikkaa, joka nostaa korvauskanteen kolmannen osapuolen kilpailua rajoittavan menettelytavan perusteella yksinomaan tämän emoyhtiön tytäryhtiöille aiheutuneesta vahingosta, kun tämän emoyhtiön ja kyseisten tytäryhtiöiden väitetään kuuluvan samaan taloudelliseen kokonaisuuteen.