Asia C-715/20
K.L.
vastaan
X sp. z o.o.
Sąd Rejonowy dla Krakowa – Nowej Huty w Krakowien esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 20.2.2024
”Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaalipolitiikka – Direktiivi 1999/70/EY – Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – 4 lauseke – Syrjintäkiellon periaate – Erilainen kohtelu irtisanomisen yhteydessä – Määräaikaisen työsopimuksen päättäminen – Irtisanomisperusteiden ilmoittamista koskevan velvollisuuden puuttuminen – Tuomioistuinvalvonta – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla
1. Sosiaalipolitiikka – Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Työehdot – Käsite – Työsopimuksen päättämisjärjestelmä irtisanomistapauksessa – Kuuluminen soveltamisalaan
(Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan 4 lausekkeen 1 kohta)
(ks. 35–40 kohta)
2. Sosiaalipolitiikka – Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Määräaikaisten työntekijöiden syrjinnän kielto – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomisperusteet mutta ei määräaikaisen työsopimuksen irtisanomisperusteita – Tutkimatta jättäminen
(Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan 4 lausekkeen 1 kohta)
(ks. 51–56, 63–67 ja 82 kohta sekä tuomiolauselma)
3. Sosiaalipolitiikka – Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Määräaikaisten työntekijöiden syrjinnän kielto – Välitön oikeusvaikutus – Mahdollisuutta vedota mainittuun kieltoon yksityisten välisessä riita-asiassa ei ole
(Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan 4 lausekkeen 1 kohta)
(ks. 75 ja 76 kohta)
4. Sosiaalipolitiikka – Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Määräaikaisten työntekijöiden syrjinnän kielto – Suhde Euroopan unionin perusoikeuskirjaan – Se, voidaanko perusoikeuskirjan 47 artiklaan vedota – Kahden yksityisen väliset riita-asiat – Kansallisen tuomioistuimen velvollisuudet ja toimivalta – Kansallisen lainsäädännön tulkitseminen unionin oikeuden mukaisesti – Velvollisuus olla soveltamatta kaikkia sellaisia kansallisia säännöksiä, jotka ovat ristiriidassa mainitun 47 artiklan kanssa
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla, 51 artiklan 1 kohta ja 52 artiklan 1 kohta; neuvoston direktiivin 1999/70 4 lausekkeen 1 kohta)
(ks. 77–82 kohta ja tuomiolauselma)
Tiivistelmä
Suuressa jaostossa kokoontunut unionin tuomioistuin täsmentää työsopimuksen irtisanomista koskevaan perusteluvelvollisuuteen liittyvän, määräaikaisia työntekijöitä koskevan syrjintäkiellon periaatteen ulottuvuutta sekä kansallisten tuomioistuinten velvollisuuksia silloin, kun kyseistä periaatetta on loukattu yksityisten välisessä riita-asiassa.
Työntekijä K.L. ja X sp. z o.o., joka on Puolan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, tekivät määräaikaisen työsopimuksen ajanjaksolle 1.11.2019–31.7.2022. X antoi 15.7.2020 K.L:lle tiedoksi ilmoituksen kyseisen työsopimuksen irtisanomisesta irtisanomisaikaa noudattaen ilmoittamatta irtisanomisperusteita. Puolan työkoodeksin(1) 30 §:n 4 momentin mukaan työnantaja on nimittäin velvollinen ilmoittamaan perusteen ainoastaan silloin, kun toistaiseksi voimassa olevat työsopimukset on päätetty irtisanomisella(2).
K.L. saattoi Sąd Rejonowy dla Krakowa – Nowej Huty w Krakowien (Krakovan piirioikeus – – Nowa Huta, Krakova, Puola), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, käsiteltäväksi vahingonkorvausvaatimuksen, jossa vedotaan hänen irtisanomisensa lainvastaisuuteen. Hän vetosi erityisesti määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen(3) 4 lausekkeessa tarkoitetun määräaikaisten työntekijöiden syrjimättömyyden periaatteen loukkaamiseen.
Ennakkoratkaisupyynnön mukaan on niin, että vaikka Trybunał Konstytucyjny (perustuslakituomioistuin, Puola) oli jo katsonut, että työkoodeksin 30 §:n 4 momentti on yhteensopiva demokraattisen oikeusvaltion ja yhdenvertaisuutta lain edessä koskevien perustuslaillisten periaatteiden kanssa, Sąd Najwyższy (ylin tuomioistuin, Puola) oli esittänyt epäilyjä tämän kansallisen säännöksen yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa. Viimeksi mainittu tuomioistuin ei kuitenkaan olisi voinut jättää soveltamatta kyseistä säännöstä sillä perusteella, että määräaikaisten työntekijöiden syrjintäkiellon periaatteella ei ole välitöntä oikeusvaikutusta yksityisten välisessä riita-asiassa.
Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedusteli unionin tuomioistuimelta lähinnä, onko puitesopimuksen 4 lauseke esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle ja voidaanko tähän lausekkeeseen vedota yksityisten välisessä riita-asiassa.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
Täsmennettyään, että kyseessä oleva työsopimuksen irtisanomista koskeva järjestelmä kuuluu syrjintäkiellon periaatetta koskevassa puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetun työehtojen käsitteen alaan, unionin tuomioistuin tarkastelee kysymystä siitä, merkitseekö tämä järjestelmä erilaista kohtelua, joka merkitsee määräaikaisten työntekijöiden epäedullisempaa kohtelua vastaavassa tilanteessa oleviin vakituisiin työntekijöihin verrattuna, ennen kuin se tarvittaessa arvioi, voiko tällainen erilainen kohtelu olla perusteltua ”asiallisista syistä”.
Ensinnäkin kyseessä olevien tilanteiden rinnastettavuudesta unionin tuomioistuin muistuttaa, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, tekevätkö asianomaiset henkilöt puitesopimuksessa(4) tarkoitetulla tavalla samaa tai samanlaista työtä, ottamalla huomioon useita tekijöitä, kuten työn luonne, koulutusta koskevat edellytykset ja työehdot.
Toiseksi unionin tuomioistuin toteaa, että jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamista tarkistuksista muuta johdu, se, että määräaikaisia työntekijöitä kohdellaan epäedullisemmin kuin vakituisia työntekijöitä, johtuu siitä, että viimeksi mainittuihin ei sovelleta kyseistä rajoitusta, joka koskee tietoja irtisanomisen oikeuttamisperusteista. Vaikka määräaikaisen työntekijän työsopimuksensa irtisanomista vastaan nostaman kanteen johdosta oletettaisiinkin, että kyseisen sopimuksen irtisanomisperusteiden perusteltavuutta koskeva tuomioistuinvalvonta on taattu ja että asianomaiselle taataan tehokas oikeussuoja, kyseisellä työntekijällä ei ole etukäteen tietoa, joka voisi olla ratkaiseva tekijä päätettäessä, nostaako hän tällaisen kanteen vai ei.
Kolmanneksi Puolan hallitus vetoaa puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettujen ”asiallisten syiden” olemassaolon osalta edellä mainittuun perustuslakituomioistuimen tuomioon tukeutuen sellaisen täystyöllisyyttä koskevan politiikan toteuttamiseen, joka edellyttää suurta joustavuutta työmarkkinoilla, joilla määräaikainen työsopimus myötävaikuttaa.
Unionin tuomioistuimen mukaan nämä seikat muistuttavat pikemminkin kriteeriä, joka yleisesti ja abstraktisti viittaa yksinomaan itse työsuhteen kestoon ja jonka perusteella ei siis voida varmistua siitä, että kyseessä oleva erilainen kohtelu vastaa todellista tarvetta. Se ei vaikuta myöskään tarpeelliselta Puolan hallituksen mainitseman tavoitteen kannalta. Kyseessä oleva työehto ei nimittäin koske työnantajan mahdollisuutta irtisanoa määräaikainen työsopimus irtisanomisaikaa noudattaen, vaan sitä, että työntekijälle ilmoitetaan kirjallisesti irtisanomisen perusteena oleva syy tai syyt. Vaikka työnantajilla olisi velvollisuus ilmoittaa syyt määräaikaisen työsopimuksen ennenaikaiseen irtisanomiseen, niiltä ei näin ollen vietäisi tämän tyyppiselle työsopimukselle ominaista joustavuutta.
Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, voidaanko työkoodeksin 30 §:n 4 momenttia tulkita puitesopimuksen 4 lausekkeen mukaisesti. Muussa tapauksessa kyseinen tuomioistuin ei lähtökohtaisesti ole velvollinen pelkästään unionin oikeuden perusteella jättämään soveltamatta kansallisen oikeutensa säännöstä, joka on ristiriidassa puitesopimuksen 4 lausekkeen kanssa, jolla ei ole välitöntä oikeusvaikutusta yksityisten välillä.
Kun jäsenvaltio antaa lainsäädäntöä, jossa täsmennetään ja konkretisoidaan työehdot, joista määrätään muun muassa puitesopimuksen 4 lausekkeessa, se kuitenkin soveltaa unionin oikeutta(5) ja sen on siten taattava muun muassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden kunnioittaminen. Viimeksi mainitulla määräyksellä on välitön oikeusvaikutus. Unionin tuomioistuin toteaa, että kyseessä olevalla kansallisella säännöksellä käyttöön otetulla erilaisella kohtelulla loukataan mainittua oikeutta, koska määräaikaiselta työntekijältä evätään mahdollisuus, joka vakituisella työntekijällä kuitenkin on, arvioida etukäteen, onko hänen työsopimuksensa irtisanomista koskevasta päätöksestä nostettava kanne tuomioistuimessa, ja tarvittaessa nostaa kanne, jossa riitautetaan täsmällisesti tällaisen irtisanomisen perusteet.
Näin ollen yksityisten välisessä riita-asiassa kansallisen tuomioistuimen on silloin, kun sen ei ole mahdollista tulkita sovellettavaa kansallista oikeutta puitesopimuksen 4 lausekkeen mukaisesti, taattava perusoikeuskirjan 47 artiklan täysi vaikutus jättämällä tarpeellisessa määrin soveltamatta sen kanssa ristiriidassa olevia kansallisia säännöksiä.