Language of document : ECLI:EU:T:2015:241

Asia T‑470/11

Total SA

ja

Elf Aquitaine SA

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Metakrylaattimarkkinat – Sakot – Emoyhtiöiden ja niiden tytäryhtiön yhteisvastuu tytäryhtiön kilpailusääntöjä rikkovasta toiminnasta – Tytäryhtiö maksaa sakon välittömästi ja kokonaisuudessaan – Tytäryhtiön sakon määrän alentaminen unionin yleisen tuomioistuimen tuomion seurauksena – Komission kirjeet, joissa emoyhtiöitä vaaditaan maksamaan komission tytäryhtiölle palauttama summa viivästyskorkoineen – Kumoamiskanne – Kannekelpoinen toimi – Tutkittavaksi ottaminen – Viivästyskorot

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 29.4.2015

1.      Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet – Käsite – Toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia – Kantajan oikeusasemaa muuttavat toimet – Komission kirje, jossa vaaditaan yhteisvastuullisesti monelle yhtiölle määrätyn sakon maksamista viivästyskorkoineen, kun yhdelle yhteisvastuussa olevalle yhtiölle, joka on maksanut alkuperäisen summan kokonaisuudessaan, on palautettu sakko osittain – Kanteen tutkimatta jättäminen sakon pääoman määrän osalta ja sen tutkittavaksi ottaminen viivästyskorkojen maksamista koskevan velvollisuuden osalta

(SEUT 263 artikla)

2.      Tuomioistuinmenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Ensimmäistä kertaa oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissa esitetty kanneperuste – Tutkimatta jättäminen

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla ja 53 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

3.      Kilpailu – Sakot – Komission harkintavalta – Ulottuvuus – Toimivalta vahvistaa sakkojen maksamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt – Viivästyskorkojen periminen – Ulottuvuus – Monelle yhtiölle yhteisvastuullisesti maksettavaksi määrätty sakko, jonka yksi niistä on maksanut kokonaisuudessaan kaikkien lukuun – Viivästyskorkoja ei voida periä muilta yhteisvastuussa olevilta yhtiöiltä, kun alun perin maksaneen yrityksen sakkoa on alennettu ja se on osittain palautettu kyseiselle yhtiölle

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

1.      SEUT 263 artiklassa tarkoitettuja, kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia ovat ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi; sen sijaan menettelyn kuluessa toteutetuilla toimenpiteillä, joilla valmistellaan lopullista päätöstä, ei ole tällaisia vaikutuksia. Sen määrittelemiseksi, onko kumottavaksi vaadittu toimenpide kannekelpoinen, tarkastelun kohteeksi on otettava tämän toimenpiteen asiasisältö, koska toimenpiteen oikeudellisella muodolla ei lähtökohtaisesti ole merkitystä.

Komission kirjeillä, joissa vaaditaan emoyhtiöitä maksamaan sakkoja, jotka niille on määrätty yhteisvastuullisesti maksettaviksi tytäryhtiöiden kanssa kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi, sen jälkeen, kun kyseisiä sakkoja on alennettu ja kun ne on osittain palautettu tytäryhtiölle, joka oli ne alun perin maksanut, on sitovia oikeusvaikutuksia, koska niissä vahvistetaan lopullisesti komission kanta ja ne saattavat olla pakkotäytäntöönpanon kohteena.

Tällaisista kirjeistä nostettu kumoamiskanne on kuitenkin jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee sakon pääoman määriä, koska emoyhtiöiden oikeudellinen tilanne pysyy tältä osin muuttumattomana. Sikäli kuin tällaisissa kirjeissä vaaditaan viivästyskorkojen maksamista, niillä kuitenkin muutetaan emoyhtiöiden oikeudellista tilannetta, sillä näiden velvollisuutena ei aiemmin ollut tällaisten korkojen maksaminen, koska niiden tytäryhtiö oli maksanut oikea-aikaisesti alkuperäisen sakon, jonka maksamisesta yhtiöt olivat yhteisvastuussa. Tällaiset kirjeet voivat näin ollen olla kumoamiskanteen kohteena.

(ks. 73, 74, 82, 83, 95, 96, 99 ja 101 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 107 kohta)

3.      Komissiolla olevaan toimivaltaan määrätä sakkoja kilpailusääntöjen rikkomisesta kuuluu oikeus määrätä sakon eräpäivä, päivä, josta viivästyskorkojen lasketaan alkavan, näiden korkojen korkokanta ja päätöksensä täytäntöönpanotapa sekä vaatia tarpeen tullen, että määrätyn sakon pääoman ja koron maksamisen vakuudeksi asetetaan pankkitakaus, sillä jos tällaista toimivaltaa ei olisi, yritykset voisivat hyötyä sakkojen maksamisesta myöhässä, mikä heikentäisi niiden seuraamusten vaikutuksia, joita komissio määrää hoitaessaan sille annettua tehtävää valvoa kilpailusääntöjen noudattamista.

Sakoille sovellettavat viivästyskorot ovat oikeutettuja sen välttämiseksi, etteivät yritysten, jotka viivyttelevät niille määrättyjen sakkojen maksamisessa, yksipuoliset menettelytavat tekisi tyhjäksi perustamissopimuksen tehokasta vaikutusta. Yleisesti ottaen viivästyskorkojen ainoana tarkoituksena on korvata velkojalle rahamääräisen velvoitteen maksun viivästyminen, koska rahasumman saamatta jääminen aiheuttaa aina vahinkoa.

Kun otetaan huomioon tämä tehtävä, komissio ei voi perustellusti vaatia viivästyskorkoja sellaisen sakon perusteella, joka on määrätty yhteisvastuullisesti maksettavaksi monelle yhtiölle, kun yksi vastuussa olevista yhtiöistä oli maksanut sakon oikea-aikaisesti ja kokonaisuudessaan kaikkien lukuun mutta kun sakon määrä oli osittain palautettava sille sen jälkeen, kun sakon maksaneen yhtiön sakkoa oli alennettu. Tässä tilanteessa vastuussa olevat yhtiöt eivät ole maksaneet sakkoa myöhässä.

Tämän osalta riittää, että alkuperäisen sakon maksanut yhtiö on tehnyt selväksi maksavansa myös muiden yhteisvastuussa olevien yhtiöiden lukuun, eikä sen tarvitse täyttää komission pyytämää yhteistä maksuilmoitusta.

(ks. 109−113, 115 ja 116 kohta)