Kanne 9.7.2013 – Italia v. komissio

(Asia T-358/13)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamiehet: avvocato dello Stato M. Salvatorelli ja G. Palmieri)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan 26.4.2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/209/EU, joka on tiedoksiannettu 29.4.2013 numerolla C(2013) 2444 SG-Greffen kirjeellä (2013) D/5879, joka on saapunut Euroopan unionissa toimivaan Italian pysyvään edustustoon 29.4.2013, ja jossa on kyse ”Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahastosta) rahoitettaviin menoihin liittyvien jäsenvaltioiden maksajavirastojen tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä varainhoitovuoden 2012 osalta”, siltä osin kuin sillä, että siinä sisällytetään ”Määriin, joita ei voida käyttää uudelleen”, 5 006 487,10 euron suuruinen summa Regione Basilicatan osalta, kyseinen summa vähennetään Basilicataa koskevaan maaseudun kehittämissuunnitelmaan liittyvien maaseuturahaston menojen enimmäismäärästä ja se merkitsee siis sitä, ettei sitä ole enää mahdollista käyttää edellä mainitun enimmäismäärän puitteissa, mikä lähinnä johtaa sen vapauttamiseen

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Italian hallitus riitauttaa tällä kanteella 26.4.2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/209/EU, joka on annettu tiedoksi 29.4.2013 numerolla C(2013) 2444 ja jossa on kyse ”Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahastosta) rahoitettaviin menoihin liittyvien jäsenvaltioiden maksajavirastojen tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä varainhoitovuoden 2012 osalta”, siltä osin kuin sillä, että siinä sisällytetään ”Määriin, joita ei voida käyttää uudelleen”, 5 006 487,10 euron suuruinen summa Regione Basilicatan osalta, kyseinen summa vähennetään Basilicataa koskevaan maaseudun kehittämissuunnitelmaan liittyvien maaseuturahaston menojen enimmäismäärästä ja se merkitsee siis sitä, ettei sitä ole enää mahdollista käyttää edellä mainitun enimmäismäärän puitteissa, mikä lähinnä johtaa sen vapauttamiseen.

Kantaja väittää tässä yhteydessä, että oikaisu perustuu komission yksikköjen väitteeseen, jonka mukaan eräitä hankkeita, jotka on maksettu vuoden 2011 neljännen vuosineljänneksen yhteydessä, ei olisi voitu ottaa neljännesvuosittaiseen menoilmoitukseen siltä osin kuin ne eivät olleet voimassaolevan maaseudun kehittämissuunnitelman mukaisia.

Komission kanta, joka on lopulta omaksuttu riidanalaisessa täytäntöönpanopäätöksessä, on virheellinen eri perustein.

Ensimmäiseksi on laillista epäillä sen asetuksen (EY) N:o 1290/2005 27 artiklaan perustuvan vähennyksen sisällyttämisen asianmukaisuutta, joka on määritelty ”määräksi, jota ei voida käyttää uudelleen”, tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä annetun päätöksen yhteydessä, koska tuosta määrästä olisi pitänyt sulkea pois kaikki vähennetyt tai keskeytetyt määrät, kuten edellä mainitun asetuksen 29 artiklan 5 kohdassa säädetään. Kyseinen vähennys on lisäksi suuruudeltaan virheellinen.

Toiseksi toimen perustelut ovat lisäksi puutteelliset sen määrän osalta, joka liittyy niihin vuosineljänneksen menoihin, joihin komissio on tehnyt vähennykset tai keskeyttänyt niiden maksamisen yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21.6.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (EYVL L 209, 11.8.2005, s. 1) 29 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Viimeiseksi tietyn määrän toteaminen sellaiseksi, ettei sitä voida käyttää uudelleen, merkitsee kyseisen määrän vapauttamista, ja tämän johdosta summia ei ole tulevaisuudessa mahdollista käyttää Basilicatan maaseudun kehittämissuunnitelmaan liittyvien menojen enimmäismäärän rajoissa, vaikka voimassaoleva unionin säännöstö estää sen, että keskeytetyt määrät voitaisiin vapauttaa.