Asia T-250/21
Ladislav Zdút
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto
Unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu kymmenes jaosto) tuomio 6.7.2022
EU-tavaramerkki – Mitättömyysmenettely – EU-kuviomerkki NEHERA – Ehdoton mitättömyysperuste – Vilpillisen mielen puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohta))
1. EU-tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Ehdottomat mitättömyysperusteet – Hakijan vilpillinen mieli tavaramerkkihakemuksen jättöajankohtana – Arviointiperusteet – Kaikkien rekisteröintihakemuksen jättöajankohtana merkittävien tekijöiden huomioon ottaminen – Rekisteröintihakemuksen kohteena olleen tavaramerkin tunnettuuden aste – Aiemman tavaramerkin maineesta tai tunnetun henkilön nimestä saatu aiheeton hyöty – Totuudenvastainen mielikuva jatkuvuudesta tai perinnöstä suhteessa tunnnettuun tavaramerkkiin tai tunnettuun henkilöön
[Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta]
(ks. 31–33, 64, 65 ja 68 kohta)
2. EU-tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Ehdottomat mitättömyysperusteet – Hakijan vilpillinen mieli tavaramerkkihakemuksen jättöajankohtana – EU-kuviomerkki NEHERA
[Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta]
(ks. 53, 59, 66, 70, 74, 76, 78 ja 79 kohta)
Tiivistelmä
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) myönsi kantajalle Ladislav Zdútille vuonna 2014 EU-tavaramerkiksi rekisteröinnin tekstiilialan tavaroita kuvaavalle EU-kuviomerkille NEHERA.
Isabel Nehera, Jean-Henri Nehera ja Natacha Sehnal vaativat vuonna 2019 mainitun tavaramerkin toteamista mitättömäksi sillä perusteella, että kantaja olisi jättänyt rekisteröintihakemuksen vilpillisessä mielessä.(1) He vetosivat siihen, että heidän isoisänsä Jan Nehera oli perustanut Tšekkoslovakiassa 1930-luvulla vaatteita ja asusteita markkinoivan yrityksen ja käyttänyt riidanalaisen tavaramerkin kanssa identtistä ja tunnettua kansallista tavaramerkkiä, jolle hän oli hakenut rekisteröintiä.
EUIPO:n toinen valituslautakunta hyväksyi vaatimuksen. Valituslautakunta päätteli, että kantajan tarkoituksena oli saada aiheetonta hyötyä Jan Neheran ja aiemman tšekkoslovakialaisen tavaramerkin maineesta ja että kantaja oli siten jättänyt riidanalaista tavaramerkkiä koskevan rekisteröintihakemuksen vilpillisessä mielessä.
Kantaja nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jolla se vaati EUIPO:n valituslautakunnan päätöksen kumoamista.
Unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen ja täsmentää vilpillisen mielen käsitettä, kun tämä perustuu tarkoitukseen saada aiheetonta hyötyä aiemman tavaramerkin maineesta tai kuuluisan henkilön nimestä.
Unionin yleisen tuomioistuimen tekemä arviointi
Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa ensi alkuun, että hakijan vilpillisen mielen arvioimisessa voidaan ottaa huomioon asianomaisen merkin tunnettuuden aste sitä koskevan rekisteröintihakemuksen jättöajankohtana etenkin tilanteessa, jossa kolmas osapuoli on jo aiemmin rekisteröinyt merkin tai käyttänyt sitä tavaramerkkinä. Hakijan vilpillinen mieli voidaan näet näyttää toteen sillä seikalla, että rekisteröintihakemuksen kohteena olleen merkin käyttö antaa hakijalle mahdollisuuden saada aiheetonta hyötyä aiemman tavaramerkin tai merkin maineesta taikka kuuluisan henkilön nimestä. Maineen ja siitä aiheettomasti saadun hyödyn olemassaolon arvioinnissa merkityksellinen yleisö on riidanalaisen tavaramerkin rekisteröinnin kohteena olleiden tavaroiden keskivertokuluttaja.
Unionin yleinen tuomioistuin katsoo lisäksi, että merkin tai nimen maineella ratsastaminen on lähtökohtaisesti mahdollista vain, jos kyseinen merkki tai nimi on tosiasiallisesti edelleen nykyisin jossain määrin tunnettu. Aiempi tšekkoslovakialainen tavaramerkki ja Jan Neheran nimi eivät käsiteltävässä asiassa kuitenkaan olleet enää riidanalaisen tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättöajankohtana rekisteröityjä eivätkä suojattuja, kolmas osapuoli ei käyttänyt niitä vaatteiden markkinointiin eivätkä ne olleet edes tunnettuja kohdeyleisön piirissä. Unionin yleinen tuomioistuin täsmentää tältä osin, että se seikka, että tavaramerkin hakija tiesi tai tämän olisi pitänyt tietää, että kolmas osapuoli oli aiemmin käyttänyt tavaramerkkihakemuksen kohteena olleen tavaramerkin kanssa identtistä tai samankaltaista tavaramerkkiä, ei yksistään riitä osoittamaan hakijan vilpillistä mieltä.
Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa niin ikään, että se, että kohdeyleisö liittää mielessään riidanalaisen tavaramerkin aiempaan merkkiin, ei yksinään voi riittää sen toteamiseksi, että aiemman merkin tai nimen maineesta on pyritty saamaan aiheetonta hyötyä. Sama tuomioistuin korostaa tältä osin, että kantaja toteutti omia markkinointitoimenpiteitä aiemman tšekkoslovakialaisen tavaramerkin imagon elvyttämiseksi ja että se, että kantaja viittasi markkinointimielessä mainittuun tavaramerkkiin ja sen perustajan historialliseen imagoon, ei sinällään näytä olevan hyvän liiketavan vastaista.
Unionin yleinen tuomioistuin myöntää toisaalta, että tietyissä erityisissä olosuhteissa on täysin mahdollista, että se, että kolmas osapuoli palauttaa käyttöön muinoin tunnetun vanhan tavaramerkin tai tunnetun henkilön nimen, voi antaa totuudenvastaisen mielikuvan jatkuvuudesta tai perinnöstä suhteessa aiempaan tavaramerkkiin tai henkilöön. Näin voi olla erityisesti silloin, kun tavaramerkin hakija esiintyy kohdeyleisön piirissä aiemman tavaramerkin haltijan laillisena tai taloudellisena seuraajana, vaikka aiemman tavaramerkin haltijan ja hänen välillä ei ole minkäänlaista jatkuvuuteen tai perintöön perustuvaa yhteyttä. Tällainen seikka voidaan tarvittaessa ottaa huomioon hakijan vilpillisen mielen toteennäyttämiseksi. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan näytä siltä, että kantaja olisi tarkoituksellisesti pyrkinyt luomaan totuudenvastaisen mielikuvan yrityksensä ja Jan Neheran yrityksen välisestä jatkuvuudesta tai perinnöstä.
Unionin yleinen tuomioistuin ottaa kantaa vielä väitteeseen siitä, että kantaja olisi halunnut huijata Jan Neheran jälkeläisiä ja perillisiä ja anastaa heidän oikeutensa. Se huomauttaa, että aiempi tšekkoslovakialainen tavaramerkki ja Jan Neheran nimi eivät enää riidanalaisen tavaramerkin jättöajankohtana olleet minkäänlaisen oikeudellisen suojan piirissä. Tämän jälkeläiset ja perilliset eivät siten olleet yhdenkään sellaisen oikeuden haltijoita, joka olisi voinut ollut huijauksen kohteena tai jonka kantaja olisi voinut anastaa.
Unionin yleinen tuomioistuin toteaa näin ollen, että kantaja ei toiminut vilpillisessä mielessä, ja kumoaa EUIPO:n toisen valituslautakunnan päätöksen.