UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)
8 päivänä heinäkuuta 2010 (*)
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Urakehitystä koskevan kertomuksen kumoaminen ensimmäisessä oikeusasteessa – Vuoden 2005 arviointikierros – Sovellettava lainsäädäntö – Kohta ”Kyvykkyys” – Arviointimenettely – Todistusmenettely
Asiassa T‑160/08 P,
jossa on kyse valituksesta Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-31/07, Putterie-De-Beukelaer vastaan komissio, 21.2.2008 antamasta tuomiosta (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja jossa vaaditaan tämän tuomion kumoamista,
Euroopan komissio, asiamiehinään C. Berardis-Kayser ja K. Hermann,
valittajana,
ja jossa vastapuolena on
Françoise Putterie-De-Beukelaer, Euroopan komission virkamies, kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajanaan asianajaja É. Boigelot,
kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (muutoksenhakujaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti M. Jaeger sekä tuomarit A. W. H. Meij, M. Vilaras, N. J. Forwood ja E. Martins Ribeiro (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies C. Kristensen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Euroopan komissio vaatii Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 9 artiklan nojalla tekemässään valituksessa asiassa F-31/07, Putterie-De-Beukelaer vastaan komissio, 21.2.2008 annetun Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa; jäljempänä valituksenalainen tuomio) kumoamista. Virkamiestuomioistuin kumosi tällä tuomiolla Françoise Putterie-De-Beukelaerin urakehitystä koskevan kertomuksen ajalta 1.1.–31.12.2005 (jäljempänä vuoden 2005 urakehitystä koskeva kertomus) siltä osin kuin sen mukaan hänellä ei katsottu olevan ura-alueen B* tehtävien hoitamisessa vaadittavia ominaisuuksia (jäljempänä riidanalainen päätös).
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 43 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Virkamiehen pätevyydestä, tehokkuudesta ja käytöksestä viranhoidossa laaditaan arviointi vähintään kahden vuoden välein kunkin toimielimen 110 artiklan mukaisesti vahvistamien edellytysten mukaisesti. Toimielinten on vahvistettava säännökset, jotka koskevat oikeutta hakea muutosta arviointimenettelyyn ja joita on noudatettava ennen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valituksen tekemistä.
Tehtäväryhmän AST virkamiesten osalta arviointiin voi palkkaluokasta 4 alkaen sisältyä myös lausunto siitä, onko asianomaisella hallintovirkamiehen tehtävien hoitamisessa vaadittavia ominaisuuksia.
Kyseinen arviointi annetaan tiedoksi virkamiehelle. Virkamiehellä on oikeus tehdä siihen kaikki tarpeellisiksi katsomansa huomautukset.”
3 Henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä 23.12.2004 tehdyn komission päätöksen (jäljempänä 43 artiklan yleiset täytäntöönpanosäännökset) 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätään seuraavaa:
”1. – – henkilöstösääntöjen 43 artiklan mukaisesti – – arviointi järjestetään jokaisen vuoden alussa. Arvioinnin viitejaksona on edellisen vuoden 1.1. ja 31.12. välinen ajanjakso. Tätä tarkoitusta varten jokaisesta – – henkilöstösääntöjen [1 artiklassa] tarkoitetusta virkamiehestä, joka on ollut palveluksessa tai siirrettynä tilapäisesti muihin tehtäviin yksikön edun mukaisesti keskeytyksettä vähintään yhden kuukauden ajan viitejakson aikana, laaditaan vuosittainen kertomus, jota kutsutaan urakehitystä koskevaksi kertomukseksi. – –
2. Arvioinnin tarkoituksena on erityisesti arvioida viranhaltijan tehokkuutta, pätevyyttä ja käytöstä viranhoidossa. Arvosana annetaan kutakin näitä kolmea osa-aluetta koskevien arviointien perusteella, kuten liitteessä II olevassa mallikertomuksessa todetaan.”
4 Henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 2 artiklassa täsmennetään seuraavaa:
”1. Viranhaltija on [1] artiklassa määritelty – – virkamies, josta arviointi laaditaan.
2. Arvioijan tehtävänä on suorittaa arviointi. Hän laatii 8 artiklan 5 kohdan mukaisesti käydyn keskustelun jälkeen kertomusta koskevan ehdotuksen. Hän allekirjoittaa toimivaltaansa kuuluvat kertomukset.
3. Arvioinnin vahvistajan tehtävänä on huolehtia siitä, että kaikkien hänen toimivaltaansa kuuluvien urakehitystä koskevien kertomusten osalta noudatetaan 8 artiklan 3 kohdassa määriteltyjä arviointikriteerejä. Ennen toimivaltaansa kuuluvien urakehitystä koskevien kertomusten allekirjoittamista hänen on vertailtava ansioita ja yhdenmukaistettava arvioijien ehdottamat arvosanat. Mikäli arvioinnin vahvistaja on eri mieltä arvioijan kanssa, arvioinnin vahvistaja vastaa viime kädessä kertomuksesta.
4. Arvioinnin tarkastaja päättää arviointisekakomitean antamasta lausunnosta tehtävistä johtopäätöksistä – –”
5 Henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 8 artiklassa täsmennetään seuraavaa:
”1. Vuosittainen arviointijakso alkaa viimeistään tammikuun 15 päivänä.
– –
4. Viranhaltija laatii arvioijan pyyntöä seuraavien kahdeksan arkipäivän kuluessa itse suorittamansa arvioinnin, joka sisällytetään urakehitystä koskevaan kertomukseen.
5. Arvioijan ja viranhaltijan on viimeistään kymmenen arkipäivän kuluttua siitä, kun viranhaltija on toimittanut itse suorittamansa arvioinnin, käytävä virallinen keskustelu – –
6. Arvioija laatii välittömästi virallisen keskustelun jälkeen ehdotuksen urakehitystä koskevaksi kertomukseksi. Kyseinen ehdotus sisältää erityisesti arvioinnin tehokkuudesta, pätevyydestä ja käytöksestä viranhoidossa sekä ehdotuksen arvosanasta, joka vastaa virallisessa keskustelussa annettuja tietoja.
7. Kun tietyn palkkaluokan osalta on laadittu vähintään kaksi kolmasosaa arvioinnin vahvistajan toimivaltaan kuuluvista ehdotuksista urakehitystä koskeviksi kertomuksiksi, arvioinnin vahvistaja tarkistaa yhdessä arvioijien kanssa, että 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti määriteltyjä arviointikriteerejä on noudatettu, ja vertailee ansioita ja yhdenmukaistaa ehdotetut arvosanat arvioijien virallisessa keskustelussa antamien tietojen perusteella.
Ennen kertomusten viimeistelemistä pääjohtaja sopii yhteistoiminnasta arvioinnin vahvistajien kanssa. Tämän yhteistoiminnan tarkoituksena on huolehtia pääosaston tasolla kunkin palkkaluokan osalta kyseisten viranhaltijoiden ansioiden vertailun yhdenmukaisuus.
8. Edellä 7 kohdassa tarkoitetun yhteistoiminnan puitteissa arvioija ja arvioinnin vahvistaja viimeistelevät urakehitystä koskevan kertomuksen ja antavat sen tiedoksi viranhaltijalle.
– –
9. Viranhaltijalla on viisi arkipäivää aikaa hyväksyä kertomus huomautuksitta, hyväksyä kertomus ja lisätä kommentteja siihen varatussa osiossa tai kieltäytyä hyväksymästä kertomusta ja perustella sen uudelleentarkastelua koskeva pyyntö siihen varatussa osiossa.
– –
10. Viranhaltijan kieltäytyessä hyväksymästä kertomusta arvioinnin vahvistaja käy keskustelun viranhaltijan kanssa kymmenen arkipäivän kuluessa. Viranhaltijan, arvioijan tai arvioinnin vahvistajan pyynnöstä myös arvioija osallistuu keskusteluun.
– –
Viimeistään viiden arkipäivän kuluttua tästä keskustelusta arvioinnin vahvistaja vahvistaa kertomuksen tai muuttaa sitä. Hän antaa kertomuksen tiedoksi viranhaltijalle.
Viranhaltijalla on kymmenen arkipäivää aikaa hyväksyä kertomus huomautuksitta, hyväksyä kertomus ja lisätä kommentteja siihen varatussa osiossa tai kieltäytyä hyväksymästä kertomusta ja perustella sen uudelleentarkastelua koskeva pyyntö siihen varatussa osiossa. Viranhaltijan hyväksyttyä urakehitystä koskevan kertomuksen kyseinen kertomus tulee lopulliseksi. Jos viranhaltija ei reagoi edellä asetetussa määräajassa, hänen katsotaan hyväksyneen kertomuksen.
11. Viranhaltijan perusteltu kertomuksen hyväksymättä jättäminen vastaa asian saattamista 9 artiklassa tarkoitetun arviointisekakomitean käsiteltäväksi.
12. Arvioinnin vahvistaja ilmoittaa asianmukaisesti arvioijalle menettelyn eri vaiheista ja tehdyistä päätöksistä.
– –
15. Viranhaltijalle ilmoitetaan sähköpostitse tai muulla tavoin, että kertomuksen lopulliseksi tulemisesta on tehty päätös tämän artiklan tai 9 artiklan 7 kohdan mukaisesti ja että se on luettavissa tietojärjestelmässä. Tämä ilmoitus vastaa päätöksen tiedoksi antamista henkilöstösääntöjen 25 artiklassa tarkoitetulla tavalla.”
6 Henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 9 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. Kuhunkin pääosastoon perustetaan arviointisekakomitea – –
4. Komitea ei korvaa arvioijia eikä arvioinnin vahvistajia viranhaltijan suoritusten arvioinnin osalta. Se varmistaa, että kertomukset on laadittu tasapuolisesti, objektiivisesti, toisin sanoen mahdollisimman pitkälle tosiseikkoihin perustuen, ja näiden soveltamissäännösten mukaisesti ohjeeksi arviointia varten. Se tarkistaa erityisesti, että 8 artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettu. Tässä tarkoituksessa se huolehtii tarpeellisista kuulemisista ja käyttää tehtävässä tarvittavia asiakirjoja.
– –
5. Jos asia saatetaan 8 artiklan 11 kohdan määräysten mukaisesti [arviointisekakomitean] käsiteltäväksi, tämä antaa lausuntonsa kymmenen arkipäivän kuluessa asian vireille saattamisesta.
– –
7. [Arviointisekakomitean] lausunto toimitetaan viranhaltijalle, arvioijalle, arvioinnin vahvistajalle ja arvioinnin tarkastajalle. Jos lausunnosta on äänestetty, [arviointisekakomitean] lausunnossa viitataan siinä ilmaistuihin enemmistö- ja vähemmistökantoihin. Jos [arviointisekakomitea] ei ole kyennyt antamaan lausuntoa, tästä lausunnon antamatta jättämisestä ilmoitetaan viranhaltijalle, arvioijalle, arvioinnin vahvistajalle ja arvioinnin tarkastajalle.
Arvioinnin tarkastajan on vahvistettava kertomus tai muutettava sitä viiden arkipäivän kuluessa. Jos arvioinnin tarkastaja poikkeaa [arviointisekakomitean] lausunnosta ilmenevistä suosituksista, tämän on perusteltava päätöksensä.
Jos asian on saattanut [arviointisekakomitean] käsiteltäväksi viranhaltija, jonka palkkaluokka on myös arvioijan palkkaluokka, eikä tämä komitea anna yksimielistä lausuntoa tai ole kyennyt antamaan lausuntoa, arvioinnin tarkastajan on kiinnitettävä erityistä huomiota valitukseen ja järjestettävä viiden arkipäivän kuluessa keskustelu viranhaltijan kanssa. Arvioinnin tarkastajan on viiden arkipäivän kuluessa tästä keskustelusta vahvistettava kertomus tai muutettava sitä edellisen alakohdan mukaisesti.
Kertomuksesta tulee tuolloin lopullinen, ja se annetaan tiedoksi asianomaiselle, arvioijalle ja arvioinnin vahvistajalle sekä [arviointisekakomitealle].”
7 Henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisiin täytäntöönpanosäännöksiin liitetty urakehitystä koskevan kertomuksen malli sisältää kohdan 6.5 ”Kyvykkyys”, jonka otsikkona on ”Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun todistusmenettelyn yhteydessä huomioon otettava maininta”, ja se kuuluu seuraavasti:
”Viranhaltija on hoitanut ura-alueen B* tehtäviä (tai 1.5.2006 lukien palkkaluokkaa AST 7 ylempien palkkaluokkien tehtäviä niiden virkamiesten osalta, jotka ovat olleet palveluksessa ura-alueella D tai C ennen 1.5.2004):
– kyseessä olevien tehtävien luonne:
[arvioija täyttää]
– viranhaltijan toiminnan osa, joka liittyy näihin tehtäviin:
[arvioija täyttää]
– viranhaltijan suoritusten laatu näiden tehtävien täyttämisessä:
[arvioija täyttää].”
8 Hallinnollisissa tiedotteissa nro 1-2006, joka ilmestyi 12.1.2006 ja joka koskee 1.1. ja 31.12.2005 välistä arviointijaksoa vastaavaa arviointikierrosta 2006, todetaan kyvykkyyden arviointia koskevan kohdan osalta seuraavaa:
”Tämä kohta on täytettävä todistus- ja sertifiointimenettelyn yhteydessä. Arvioijan on täytettävä se ainoastaan, jos viranhaltija pyytää sitä nimenomaisesti itse tekemässään arvioinnissa (rasti ruutuun).
Kyvykkyyttä koskeva kohta on muutettu. Arvioijalla on oltava luettelo ura-alueeseen A* tai ura-alueeseen B* kuuluvista tehtävistä. Hänen on merkittävä tehtävä tai tehtävät, jotka kuuluvat ylempään ura-alueeseen, ja arvioitava viranhaltijan toiminnan osa, joka liittyy näihin tehtäviin, sekä suoritusten laatu näiden tehtävien täyttämisessä.”
9 Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevassa 10 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Ennen 1 päivää toukokuuta 2004 ura-alueella C tai D palveluksessa olevien virkamiesten uralla eteneminen voi 1 päivästä toukokuuta 2006 alkaen tapahtua seuraavasti:
a) entisellä ura-alueella C palkkaluokkaan AST 7 asti
b) entisellä ura-alueella D palkkaluokkaan AST 5 asti.
– –
3. Virkamiehet, joihin sovelletaan 1 kohdan säännöksiä, voivat siirtyä hallintoavustajien tehtäväryhmään rajoituksetta sen jälkeen, kun he ovat läpäisseet avoimen kilpailun, taikka todistusmenettelyllä. Todistusmenettelyjen on perustuttava virkamiesten virkaikään, kokemukseen, ansioihin ja koulutuksen tasoon sekä [siihen,] miten AST-tehtäväryhmässä on virkoja käytettävissä. Virkamiesten ehdokkuuden todistusta varten tutkii sekakomitea. Toimielimet antavat kyseisen menettelyn soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ennen 1 päivää toukokuuta 2004. Toimielimet antavat tarvittaessa erityissäännöksiä ottaakseen huomioon sellaisen siirtymisen yhdeltä ura-alueelta toiselle, joka muuttaa sovellettavia ylennettävien määriä.”
10 Todistusmenettelyn soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 7.4.2004 tehdyn komission päätöksen (jäljempänä 7.4.2004 tehty päätös), joka on julkaistu 22.6.2004 Hallinnollisissa tiedotteissa nro 70-2004, 1 artikla kuuluu seuraavasti:
”1. Todistusmenettelyn tarkoituksena on valita ennen 1 päivää toukokuuta 2004 ura-alueella C tai D palveluksessa olevat virkamiehet, jotka voivat siirtyä hallintoavustajien tehtäväryhmään rajoituksetta.
– – ”
11 Kyseisen 7.4.2004 tehdyn päätöksen 4 artikla kuuluu seuraavasti:
”Ennen kunkin vuoden syyskuun 30 päivää nimittävä viranomainen määrittää niiden hallintoavustajien tehtäväryhmään kuuluvien virkojen lukumäärän, joita 8 artiklassa tarkoitetut todistusmenettelyn läpäisseet virkamiehet voivat hakea seuraavana vuonna.
Tämän päätöksen jälkeen nimittävä viranomainen julkaisee viranhakuilmoituksen.”
12 Kyseisen 7.4.2004 tehdyn päätöksen 5 artiklassa täsmennetään seuraavaa:
”1. Hakemuksen toimittaneisiin 1 artiklassa tarkoitettuihin virkamiehiin sovelletaan todistusmenettelyä, jos he täyttävät kummatkin seuraavista kriteereistä:
– vähintään henkilöstösääntöjen 5 artiklan 3 kohdan a alakohdassa hallintoavustajien tehtäväryhmään kuuluvan virkamiehen virkaan nimittämisen edellyttämää koulutusta vastaava koulutus;
– vähintään viiden vuoden pituinen palvelusaika ura-alueella C tai D – –
2. Kullakin todistusmenettelykierroksella nimittävä viranomainen laatii ja julkaisee luettelon hakemuksen toimittaneista virkamiehistä, jotka on hyväksytty todistusmenettelyyn.
3. Hakemuksen toimittaneet virkamiehet, jotka katsovat täyttävänsä edellä 1 kohdassa mainitut kaksi kriteeriä ja joita ei ole mainittu 2 kohdassa tarkoitetussa luettelossa, voivat saattaa asian 9 artiklassa tarkoitetun komitean käsiteltäväksi kymmenen arkipäivän kuluessa kyseisen luettelon julkaisemisesta.
– –”
13 Kyseisen 7.4.2004 tehdyn päätöksen 6 artikla kuuluu seuraavasti:
”1. Kullakin todistusmenettelykierroksella nimittävä viranomainen laatii luettelon hyväksytyistä virkamiehistä seuraavien kriteerien perusteella vahvistetussa paremmuusjärjestyksessä: koulutuksen taso; palvelusajan pituus ura-alueella C tai D; kokemus ja ansiot, jotka on arvioitu käytettävissä olevien urakehitystä koskevien kertomusten perusteella.
2. Nimittävä viranomainen päättää kriteerien merkityksestä ja painoarvosta 31.12.2004 mennessä 9 artiklassa tarkoitetun komitean lausunnon saatuaan. Niitä voidaan muuttaa vuosittain nimittävän viranomaisen päätöksellä 9 artiklassa tarkoitetun komitean suosituksesta.
3. Kullekin hyväksytylle hakijalle ilmoitetaan hänen sijoituksensa nimittävän viranomaisen laatimassa luettelossa sekä hänen saamansa pistemäärä edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen kriteerien, merkitysten ja painoarvojen perusteella.
4. Hyväksytyt virkamiehet voivat tämän tiedotteen julkaisemista seuraavien kymmenen arkipäivän kuluessa saattaa asian 9 artiklassa tarkoitetun komitean käsiteltäväksi, jos he riitauttavat saamiensa pisteiden lukumäärän. Heidän on perusteltava riitauttaminen ja toimitettava 9 artiklassa tarkoitetulle komitealle kaikki tarpeelliset viralliset asiakirjat.
Kyseinen 9 artiklassa tarkoitettu komitea antaa lausunnon kymmenen arkipäivän kuluessa ja toimittaa sen nimittävälle viranomaiselle, joka päättää sen seurauksena toteutettavista toimenpiteistä.”
14 Kyseisen 7.4.2004 tehdyn päätöksen 7 artikla kuuluu seuraavasti:
”1. Edellä 6 artiklassa tarkoitetun luettelon etusijalla olevat virkamiehet 4 artiklan mukaisesti päätettyjen virkojen kahdella kerrottua lukumäärää vastaavaan tasoon asti voivat hakea seuraavan vuoden joulukuun 31 päivään asti hallintoavustajien tehtäväryhmän avoinna olevia virkoja.
2. Nimittävä viranomainen julkaisee edellä 1 kohdassa tarkoitettujen virkamiesten luettelon.
3. Avoimista viroista, joita edellä 1 kohdassa tarkoitetut virkamiehet voivat hakea, ilmoitetaan viranhakuilmoituksen julkaisemisen yhteydessä.”
15 Kyseisen 7.4.2004 tehdyn päätöksen 8 artiklassa todetaan seuraavaa:
”1. Edellä 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen virkamiesten, jotka nimitetään 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin avoimiin virkoihin, katsotaan läpäisseen todistusmenettelyn. He siirtyvät hallintoavustajien tehtäväryhmään sanotun rajoittamatta urakehitystä.
2. Nimittävä viranomainen julkaisee ennen kunkin vuoden maaliskuun 31 päivää luettelon viimeisen todistusmenettelykierroksen kuluessa todistusmenettelyn läpäisseistä virkamiehistä.”
16 Kyseisen 7.4.2004 tehdyn päätöksen 9 artiklassa perustetaan sekakomitea todistusmenettelyä varten ja määrätään sen kokoonpanosta sekä sen toimintaa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. Saman artiklan 7 kohdassa täsmennetään, että tämä komitea antaa kunkin vuoden alussa lausunnon viimeisen todistusmenettelykierroksen tuloksista ja voi liittää tähän lausuntoon suosituksia, mukaan lukien kriteerien merkityksistä ja painoarvoista.
17 Kyseinen 7.4.2004 tehty päätös kumottiin ja korvattiin 29.11.2006 tehdyllä komission päätöksellä todistusmenettelyn soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöksistä.
18 Tämän 29.11.2006 tehdyn päätöksen 5 artiklan 1 kohta kuuluu seuraavasti:
”Edellä 1 kohdassa tarkoitetut hakemuksen toimittaneet virkamiehet hyväksytään 7 artiklassa tarkoitetun komitean lausunnon saamisen jälkeen todistusmenettelyyn, jos he täyttävät kunkin seuraavista neljästä kriteeristä:
– vähintään henkilöstösääntöjen 5 artiklan 3 kohdan a alakohdassa hallintoavustajien tehtäväryhmään kuuluvan virkamiehen virkaan nimittämisen edellyttämää koulutusta vastaava koulutus
– vähintään viiden vuoden pituinen palvelusaika ura-alueella C tai D – –
– henkilöllä on todettu olevan hallintoavustajan tehtäviä vastaavien tehtävien hoitamisessa vaadittavat ominaisuudet
– henkilö ei ole ammatillisesti soveltumaton tai epäpätevä.”
19 Vuoden 2006 todistusmenettelyyn hyväksymistä koskevien edellytysten soveltamisesta tehdyn nimittävän viranomaisen päätöksen, joka on julkaistu 21.12.2006 Hallinnollisissa tiedotteissa nro 59-2006, 3 kohdassa todetaan otsikon ”Kyvykkyys” alla seuraavaa:
”Hallintoavustajan tehtäviä vastaavien tehtävien hoitamisessa vaadittavien ominaisuuksien olemassaolo on täytynyt todeta vuotta 2005 koskevan arviointikierroksen yhteydessä.”
Tosiseikat
20 Riidan taustalla olevat tosiseikat on esitetty valituksenalaisen tuomion 16–24 kohdassa seuraavasti:
”16 [Putterie-De-Beukelaer] on työskennellyt komission pääsihteeristön virkamiehenä vuodesta 1985 alkaen. Hän oli marraskuuhun 1996 asti johdon sihteeri, minkä jälkeen hän vaihtoi ammatillista suuntautumistaan ja siirtyi tietojenkäsittelykouluttajaksi. Vuonna 2000 hänen katsottiin virallisesti vastaavan tietojenkäsittelykoulutuksesta.
17 [Putterie-De-Beukelaer] kuului ennen 1.5.2004 palkkaluokkaan C 2 ja kyseisestä päivämäärästä lukien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti palkkaluokkaan C*5 ja sittemmin 1.5.2006 lukien palkkaluokkaan AST 5 henkilöstösääntöjen 8 artiklan 1 kohdan nojalla.
18 Urakehitystä koskevan kertomuksen kohteena olevana ajanjaksona 1.1.–31.12.2005 – – [Putterie-De-Beukelaer] toimi samoissa tehtävissä kuin aikaisemmin. Hänen vuoden 2005 urakehitystä koskevan kertomuksensa laatimisen yhteydessä, kuten myös hänen edellistä urakehitystä koskevan kertomuksensa laatimisen yhteydessä, hän pyysi arvioijaa täyttämään kohdan 6.5 ’Kyvykkyys’ 12.1.2006 julkaistussa Hallinnollisissa tiedotteissa nro 1-2006 esitetyllä tavalla, jotta hän voisi osallistua vuoden 2006 todistusmenettelyyn.
19 Vuoden 2005 urakehitystä koskevan kertomuksen kohdassa 6.5, jonka alaotsikon mukaan se on otettava huomioon todistusmenettelyn yhteydessä, arvioija katsoi, että [Putterie-De-Beukelaerin] vertailujakson kuluessa hoitamat tehtävät eivät edes osittain vastanneet ura-alueen B* virkamiehelle kuuluvia tehtäviä. Tämän vuoksi arvioija katsoi, kuten myös edellisessä urakehitystä koskevassa kertomuksessa, että asianomainen henkilö ei ollut osoittanut omaavansa tähän ura-alueeseen kuuluvien tehtävien hoitamisessa vaadittavia ominaisuuksia. Arvioinnin vahvistajan tehtyä vastaavan päätöksen [Putterie-De-Beukelaer] teki 6.6.2006 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 8 artiklan 11 kohdassa tarkoitetun perustellun valituksen ja saattoi siten asian arviointisekakomitean käsiteltäväksi.
20 Arviointisekakomitea ei lausunnossaan todennut [Putterie-De-Beukelaerille] esitettyjen huomautusten ja annettujen arvosanojen välillä epäjohdonmukaisuutta eikä ilmeistä arviointivirhettä siinä, että hänellä ei katsottu olevan ura-alueen B* tehtävien hoitamisessa vaadittuja ominaisuuksia.
21 Arvioinnin tarkastaja vahvisti vuoden 2005 urakehitystä koskevan kertomuksen 26.6.2006 tekemällään päätöksellä.
22 [Putterie-De-Beukelaer] teki 26.9.2006 ’henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan mukaisen valituksen’ ’vuoden 2005 urakehitystä koskevasta kertomuksesta tehdystä esimiehen päätöksestä olla hyväksymättä [häntä] todistusmenettelyyn sen vuoksi, ettei [hänen] työtään – – ole otettu huomioon, sekä virkanimikkeessä olevan virheen vuoksi’ – –
23 Nimittävä viranomainen hylkäsi 21.12.2006 tekemällään päätöksellä [Putterie-De-Beukelaerin] valituksen ja katsoi, ettei arvioinnin vahvistaja, jonka on ’arvioijan toimittamien tietojen perusteella – – päätettävä, onko arvioitava todella osoittanut omaavansa ylemmän ura-alueen tehtävien hoitamisessa vaadittavat ominaisuudet’, ollut tehnyt ’minkäänlaista ilmeistä arviointivirhettä’. Vuoden 2006 todistusmenettely alkoi samana päivänä viranhakuilmoituksen julkaisemisella Hallinnollisissa tiedotteissa nro 60-2006.
24 [Putterie-De-Beukelaerin] istunnossa toimittaman sähköisen asiakirjan Sysper 2 otteen mukaan kantajan 25.1.2007 tekemä hakemus oli hylätty 1.2.2007 sen vuoksi, ettei hänellä katsottu olevan vaadittavia ominaisuuksia. Nimittävä viranomainen hylkäsi [Putterie-De-Beukelaerin] tästä päätöksestä 24.4.2007 tekemän valituksen 25.5.2007 todistusmenettelyä varten asetetun sekakomitean suorittaman tutkimuksen jälkeen. Tämä komitea katsoi lausunnossaan, jonka nimittävä viranomainen toisti omissa nimissään, että [Putterie-De-Beukelaeriin] ei voitu soveltaa todistusmenettelyä, koska hänen vuoden 2005 urakehitystä koskevan kertomuksensa vahvistaja oli katsonut, ettei hänellä ole ura-alueen B* tehtävien hoitamisessa vaadittavia ominaisuuksia.”
21 Putterie-De-Beukelaer nosti virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 2.4.2007 saapuneella kannekirjelmällä kanteen, joka kirjattiin numerolla F-31/07.
22 Putterie-De-Beukelaer vaati ensimmäisessä oikeusasteessa, että virkamiestuomioistuin kumoaa vuoden 2005 urakehitystä koskevan kertomuksen siltä osin kuin siinä katsotaan, että hänellä ei ole ura-alueen B* tehtävien hoitamisessa vaadittavia ominaisuuksia, ja velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
23 Komissio vaati ensimmäisessä oikeusasteessa, että virkamiestuomioistuin jättää kanteen tutkimatta tai ainakin hylkää sen perusteettomana ja ratkaisee oikeudenkäyntikuluvaatimuksen lain mukaisesti.
Valituksenalainen tuomio
24 Virkamiestuomioistuin totesi pääasiaa käsitellessään, Putterie-De-Beukelaerin riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi esittämiä perusteita mainitsematta, valituksenalaisen tuomion 50 kohdassa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on yhdistetyissä asioissa T-576/93–T-582/93, Browet ym. vastaan komissio, 15.7.1994 antamassaan tuomiossa (Kok., s. II-677) katsonut, että lain soveltamisalaa koskeva peruste on ehdoton peruste, joka sen on tutkittava viran puolesta, ja katsoi sitten valituksenalaisen tuomion 52 kohdassa, että esillä olevassa asiassa oli tuotava viran puolesta esille ehdoton peruste, joka liittyi siihen, että riidanalaisessa päätöksessä ei ollut otettu huomioon henkilöstösääntöjen 43 artiklan ja henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 10 artiklan 3 kohdan soveltamisalaa.
25 Kehotettuaan asianosaisia esittämään huomautuksensa siitä, että se aikoi tutkia viran puolesta ehdottoman perusteen, joka liittyi siihen, että riidanalaisessa päätöksessä ei ollut otettu huomioon henkilöstösääntöjen 43 artiklan ja henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 10 artiklan 3 kohdan soveltamisalaa, virkamiestuomioistuin totesi seuraavaa:
”54 [Putterie-De-Beukelaer] on vastauksessaan ilmoittanut pitävänsä viran puolesta huomioon otettavaa perustetta perusteltuna.
55 Sen sijaan komissio on virkamiestuomioistuimelle sen ilmoittamasta perusteesta esittämissään kirjallisissa huomautuksissa katsonut, että virkamiestuomioistuimella ei ole oikeutta tutkia viran puolesta sisäistä laillisuutta koskevia perusteita. Yhteisöjen tuomioistuimet voivat tutkia tällaisia perusteita ainoastaan, jos kantajat vetoavat niihin, tai jos ne liittyvät suoraan asianosaisten itse esittämiin väitteisiin. Tuomioistuimen mahdollisuus tutkia viran puolesta riidanalaisen toimen sisäiseen laillisuuteen liittyviä kysymyksiä merkitsisi sitä, että sekä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohta, jossa asianosaisia kielletään esittämästä uusia perusteita asian käsittelyn aikana, että kanteen ja valituksen yhdenmukaisuutta koskeva sääntö menettäisivät tehokkaan vaikutuksensa. Lisäksi sisäistä laillisuutta koskevan perusteen ottaminen viran puolesta huomioon saattaisi loukata puolustautumisoikeuksia, kun sillä puututtaisiin kontradiktoriseen menettelyyn.
56 Aluksi on otettava kantaa näihin periaatteellisiin väitteisiin.
56 Toisin kuin komissio väittää, yhteisöjen tuomioistuimilla on jo katsottu olevan mahdollisuus ja tarvittaessa myös velvollisuus ottaa viran puolesta huomioon tietyt sisäistä laillisuutta koskevat perusteet. Kuten edellä 50 kohdassa on todettu, tämä pätee lain soveltamisalan huomiotta jättämiseen. Lisäksi oikeusvoiman ehdottomuus liittyy sisäistä laillisuutta koskevaan ehdottomaan perusteeseen, joka tuomioistuimen on tutkittava viran puolesta (yhdistetyt asiat C-442/03 P ja C-471/03 P, P & O European Ferries (Vizcaya) ja Diputación Foral de Vizcaya v. komissio, tuomio 1.6.2006, Kok., s. I-4845, 45 kohta). Yhteisön oikeuskäytännössä on myös tietyissä tilanteissa katsottu kansallisella tuomioistuimella, jonka tehtäväksi on annettu soveltaa toimivaltansa puitteissa yhteisön oikeuden säännöksiä, olevan velvollisuus ottaa viran puolesta huomioon sisäistä laillisuutta koskevia perusteita ja etenkin kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin sopimuksiin sisältyvän sopimusehdon kohtuuttomuutta koskevat perusteet (asia C-473/00, Cofidis, tuomio 21.11.2002, Kok., s. I-10875, 36 ja 38 kohta ja asia C-168/05, Mostaza Claro, tuomio 26.10.2006, Kok., s. I-10421, 39 kohta).
58 Komission väite, jonka mukaan tuomioistuin voisi ottaa sisäistä laillisuutta koskevan perusteen huomioon viran puolesta ainoastaan, jos asianosaiset ovat vedonneet tähän perusteeseen tai jos se liittyy suoraan niiden väitteisiin, on ristiriidassa viran puolesta tutkimisen kohteen kanssa sinänsä ja merkitsisi sitä, että virkamiestuomioistuimelta vietäisiin kaikki mahdollisuudet tutkia viran puolesta sisäistä laillisuutta koskeva peruste, vaikka sitä edellytetään oikeuskäytännössä.
59 Toiseksi, toisin kuin komissio väittää, kantajille asetettu kielto esittää henkilöstöasioissa nostamassaan kanteessa perusteita, jotka eivät liity edeltävässä valituksessa esitettyihin väitteisiin, ja työjärjestyksen 43 artiklan 1 kohdassa esitetty kielto esittää uusia perusteita ensimmäisten kirjelmien vaihdon jälkeen koskevat asianosaisia eivätkä virkamiestuomioistuinta.
60 Kolmanneksi komission väitettä, jonka mukaan sisäistä laillisuutta koskevan perusteen tutkiminen viran puolesta saattaisi olla vastoin oikeudenkäyntimenettelyn kontradiktorista luonnetta ja loukata puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevaa periaatetta, ei voida hyväksyä. Työjärjestyksen 77 artiklan mukaan virkamiestuomioistuin voi omasta aloitteestaan, asianosaisia kuultuaan ratkaista, onko asia jätettävä tutkimatta ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumisen vuoksi. Ei ole mitään syytä olettaa, että jos tämä kuulemisedellytys on riittävä tae kontradiktorisen periaatteen ja puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen noudattamiselle tilanteessa, jossa ehdottoman prosessinedellytyksen puuttuminen tutkitaan viran puolesta, sama ei koskisi tilannetta, jossa ehdoton peruste tutkitaan viran puolesta, liittyipä tämä peruste sitten sisäiseen tai ulkoiseen laillisuuteen. Näin ollen on katsottava, että ilmoittaessaan asianosaisille ehdottoman perusteen, jonka se aikoi tutkia, ottaessaan vastaan asianosaisten kirjalliset huomautukset tästä aikomuksestaan ja antaessaan niille tilaisuuden ottaa siihen kantaa istunnossa virkamiestuomioistuin on täyttänyt komission esille tuomien periaatteiden mukaiset vaatimukset.
61 Edellä esitetyn perusteella asiassa on hylättävä komission väitteet, joiden mukaan sisäistä laillisuutta koskevaa perustetta ei ole tutkittava viran puolesta.”
26 Näissä olosuhteissa virkamiestuomioistuin toi valituksenalaisen tuomion 62 kohdassa viran puolesta esille sen, että riidanalaisessa päätöksessä oli jätetty huomiotta henkilöstösääntöjen 43 artiklan ja henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 10 artiklan 3 kohdan soveltamisalat, ja katsoi valituksenalaisen tuomion 74 kohdassa, että riidanalaista päätöstä tehtäessä oli noudatettu arviointimenettelyä koskevia toimivalta-, menettely- ja aineellisoikeudellisia sääntöjä, eikä todistusmenettelyn sääntöjä, joita ainoastaan voitiin soveltaa. Katsoessaan, että Putterie-De-Beukelaeria ei voitu hyväksyä todistusmenettelyyn sen vuoksi, ettei hän ollut osoittanut omaavansa vaadittavia ”ominaisuuksia” tullakseen hyväksytyksi todistusmenettelyyn, vaikka sovellettavissa säännöksissä tätä ei ollut asetettu todistusmenettelyyn hyväksymisen edellytykseksi, vaan edellytyksinä olivat ainoastaan virkaikä, kokemus, ansiot ja koulutustaso, virkamiestuomioistuin katsoi, että hallinto oli jättänyt huomiotta kyseisten säännösten soveltamisalat, minkä vuoksi se kumosi riidanalaisen päätöksen.
Valitus
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
27 Komissio esitti nyt käsiteltävänä olevan valituksen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5.5.2008 jättämällään valituskirjelmällä.
28 Asianosaisten lausumat kuultiin 23.9.2009 pidetyssä istunnossa.
29 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa valituksenalaisen tuomion
– palauttaa asian virkamiestuomioistuimeen
– toteaa, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
30 Putterie-De-Beukelaer vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää valituksen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut muutoksenhakuasteessa.
Asianosaisten lausumat
31 Komissio vetoaa valituksensa tueksi yhteen ainoaan valitusperusteeseen, joka liittyy erityisesti valituksenalaisen tuomion 50–62 kohtaan. Tämä valitusperuste jakautuu kahteen osaan, joista toisen mukaan asiassa on ylitetty suorassa kanteessa viran puolesta harjoitettavan tuomioistuinvalvonnan laajuus ottamalla viran puolesta huomioon riidanalaisen päätöksen laillisuutta koskeva peruste. Toinen osa koskee määräämisperiaatteen loukkaamista ja kanteen ulkopuolelta lausumista koskevan kiellon rikkomista.
Ensimmäinen osa, jonka mukaan asiassa on ylitetty suorassa kanteessa viran puolesta harjoitettavan tuomioistuinvalvonnan laajuus ottamalla viran puolesta huomioon riidanalaisen päätöksen laillisuutta koskeva peruste
32 Komission mukaan virkamiestuomioistuimen perustelut valituksenalaisen tuomion 50–62 kohdassa ovat oikeudellisesti virheelliset, koska se on jättänyt huomiotta sekä unionin tuomioistuimen että unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vakiintuneesti tehdyn eron yhtäältä päätöksen ulkoisen laillisuuden sekä viran puolesta tutkittavaksi ottamisen edellytysten ja toisaalta tämän päätöksen aineellisen laillisuuden (sisäinen laillisuus) välillä.
33 Peruste, jonka mukaan henkilöstösääntöjen 43 artiklan ja henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 10 artiklan 3 kohdan soveltamisaloja ei ole otettu huomioon, koskee komission mukaan päätöksen sisäistä laillisuutta, minkä virkamiestuomioistuin näyttää myöntävän valituksenalaisen tuomion 61 kohdassa. Tuomioistuin ei voi ottaa sitä huomioon viran puolesta, toisin kuin ulkoista laillisuutta tai ehdottomia prosessinedellytyksiä koskevat perusteet.
34 Komission mukaan yhdessäkään unionin tuomioistuimen perussäännön määräyksessä tai unionin yleisen tuomioistuimen tai virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen määräyksessä ei anneta unionin tuomioistuimille mahdollisuutta ottaa koska tahansa viran puolesta huomioon riidanalaisen päätöksen sisäistä laillisuutta koskevaa perustetta, toisin kuin virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 77 artiklassa määrätään ehdottomista prosessinedellytyksistä.
35 Toiseksi yhteisöjen tuomioistuin on pitänyt tällaista mahdollisuutta poissuljettuna asiassa C-367/95 P, komissio vastaan Sytraval ja Brink’s France (Kok., s. I‑1719), 2.4.1998 antamassaan tuomiossa, jonka mukaan kanneperuste, joka koskee riidanalaisen päätöksen aineellista oikeudenmukaisuutta, kohdistuu perustamissopimuksen soveltamista koskevan oikeussäännön rikkomiseen, ja yhteisöjen tuomioistuimet voivat tutkia tämän kanneperusteen vain, jos kantaja on vedonnut siihen, samoin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin asiassa T-44/00, Mannesmannröhren-Werke vastaan komissio, 8.7.2004 antamassaan tuomiossa (Kok., s. II‑2223, 126 ja 192 kohta), jonka mukaan yhteisöjen tuomioistuinten ei ole tutkittava viran puolesta aineellisia perusteita, toisin kuin perusteluiden riittämättömyyttä koskevia perusteita.
36 Kolmanneksi oikeuskäytännön esimerkit, joihin virkamiestuomioistuin viittaa tukeakseen kantaansa sisäisen laillisuuden tutkimisesta viran puolesta, ovat komission mielestä pikemminkin ristiriidassa sen perustelujen kanssa.
37 Toisin kuin virkamiestuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 57 kohdassa, oikeusvoiman ehdottomuus ei komission mukaan liity sisäistä laillisuutta koskevaan perusteeseen vaan se on peruste kanteen tai kanneperusteen tutkimatta jättämiselle. Komission mukaan yhteisöjen tuomioistuin katsoi yhdistetyissä asioissa C-442/03 P ja C-471/03 P, P & O European Ferries (Vizcaya) ja Diputación Foral de Vizcaya vastaan komissio, 1.6.2006 antamansa tuomion (Kok., s. I‑4845) 45 kohdassa, että ehdoton oikeusvoima liittyy oikeusjärjestyksen perusteisiin ja voidaan tutkia viran puolesta, sillä se estää tuomioistuinta tutkimasta uudelleen lainvoimaiseksi tulleessa tuomiossa käsiteltyjä perusteita oikeusvoimavaikutuksen sivuuttaen.
38 Yhteisöjen tuomioistuimen tuomioita koskevat esimerkit, jotka liittyvät kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (EYVL L 95, s. 29) tulkintaan ja jotka ovat vastoin tuomioistuimelle asetettua kieltoa tutkia viran puolesta sopimusehdon lainvastaisuutta, eivät mitenkään liity EY 236 artiklassa tarkoitetussa suorassa henkilöstökanteessa viran puolesta harjoitettavan tuomioistuinvalvonnan laajuuteen. Joka tapauksessa yhteisöjen tuomioistuin on komission mukaan yhdistetyissä asioissa C-222/05–C-225/05, van der Weerd ym., 7.6.2007 antamassaan tuomiossa (Kok., s. I‑4233) rajoittanut asiassa C-473/00, Codifis, 21.11.2002 annetun tuomion (Kok., s. I-10875) ja asiassa C-168/05, Mostaza Claro, 26.10.2006 annetun tuomion (Kok., s. I-10421) soveltamisalaa katsoessaan, että tehokkuusperiaate ei velvoittanut kansallisia tuomioistuimia ottamaan esiin viran puolesta yhteisön oikeuden säännökseen tai määräykseen perustuvaa perustetta – riippumatta säännöksen tai määräyksen merkityksestä yhteisön oikeusjärjestelmässä –, kun asianosaisille annetaan tosiasiallinen mahdollisuus vedota yhteisön oikeuteen pohjautuvaan perusteeseen kansallisessa tuomioistuimessa.
39 Neljänneksi on niin, että vaikka lain soveltamisalaa koskevan perusteen tutkiminen viran puolesta tunnetaan ainakin Ranskan hallinto-oikeudessa, näin ei komission mukaan ole yhteisön oikeusjärjestyksessä. Se, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on vedonnut tähän perusteeseen edellä 24 kohdassa mainituissa yhdistetyissä asioissa Browet ym. vastaan komissio antamassaan tuomiossa (35 kohta), on ollut yksittäistapaus, ja se on vain ylimääräinen huomautus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perusteluissa, sillä ratkaisu on tehty asiassa esille tuotujen perusteiden osalta.
40 Putterie-De-Beukelaer katsoo, että asiaa koskevan oikeuskäytännön nojalla yhteisöjen tuomioistuinten on tutkittava viran puolesta ehdottomat perusteet, vaikka niitä ei olekaan helppoa määritellä. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi edellä 24 kohdassa mainituissa yhdistetyissä asioissa Browet ym. vastaan komissio antamassaan tuomiossa, lain soveltamisalaa koskeva peruste on varmasti tällainen peruste, eikä toisin kuin komissio väittää, yksinomaan silloin, kun se liittyy suoraan vastapuolen väitteisiin. Tällainen rajoitus olisi ristiriidassa sen kanssa, että peruste on mahdollista tuoda viran puolesta esille.
41 Mahdollisuus tuoda peruste viran puolesta esille ei voi hänen mielestään riippua sisäisen ja ulkoisen laillisuuden teoreettisesta luokittelusta, jota yhteisöjen tuomioistuin ei sitä paitsi ole vahvistanut. Tämä muodollinen ja epävarma erottelu johtaisi liialliseen kaavamaisuuteen. Siitä hetkestä lähtien, jona peruste on ehdoton, se pitäisi ottaa viran puolesta huomioon, olipa kyse sitten sisäisestä tai ulkoisesta laillisuudesta. Asiassa on siis selvitettävä, onko lain soveltamisalan huomiotta jättämistä koskeva peruste ehdoton. Hänen mielestään ei siten voida hyväksyä sitä, ettei näin olisi tällaisen aineellisen lainvastaisuuden osalta, vaikka tiettyjen menettelysääntöjen rikkomiset on tutkittava viran puolesta.
42 Komission esille tuoman oikeuskäytännön merkitystä ei Putterie-De-Beukelaerin mielestä tule liioitella, sillä ulkoista laillisuutta ja sisäistä laillisuutta koskevien perusteiden välillä on tehty ero tilanteessa, jossa sillä ei ollut mitään vaikutusta riidan lopputulokseen. Lisäksi tämä oikeuskäytäntö koskee yksinomaan perusteita, jotka liittyvät perusteluvelvollisuuteen ja ilmeiseen arviointivirheeseen, jälkimmäisen ollessa nimenomaan aineellinen peruste. Yhteisöjen tuomioistuin on sen käsiteltäväksi saatetuissa asioissa noudattanut toisenlaista lähestymistapaa ja tuonut viran puolesta esille perusteita niiden luokittelusta riippumatta. Oikeuskäytännön mukaan toteamus, joka koskee komission toimivaltaa, on siten tutkittava viran puolesta.
43 Hänen mukaansa on todettava, että yhteisöjen tuomioistuin on antanut kohtuuttomia ehtoja sisältäviä sopimuksia käsitellessään merkitystä sille, että kansallinen tuomioistuin voi viran puolesta todeta ehdon kohtuuttomaksi, minkä vuoksi olisi epäjohdonmukaista, että unionin yleisen tuomioistuimen pitäisi sivuuttaa tämä mahdollisuus ”kumoamismenettelyissään”.
44 Joka tapauksessa lain soveltamisalan huomiotta jättämistä on hänen mielestään pidettävä esillä olevassa asiassa selvänä lainvastaisuutena, joka on riittävän merkittävä. Arviointimenettelyä koskevien sääntöjen soveltaminen todistusmenettelyssä tehdyn päätöksen yhteydessä on johtanut huomattaviin lainvastaisuuksiin niin toimivallan kuin muotoseikkojen osalta, ja nämä menettelyvirheet liittyvät erityisesti riidanalaisen päätöksen laatimista koskeviin yksityiskohtiin ja näin ollen muutoksenhakuasteen vastapuolen puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen. Henkilöstösääntöjen 43 artiklan ja henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 10 artiklan 3 kohdan säännösten tarkoitus on vahvistettu yleisesti virkamiesten intressissä eikä niiden henkilöiden, joita asia yksittäistapauksessa suoraan koskee.
Toinen osa, joka koskee määräämisperiaatteen loukkaamista ja kanteen ulkopuolelta lausumista koskevan kiellon rikkomista
45 Komission mukaan virkamiestuomioistuin on loukannut määräämisperiaatetta ja lausunut kanteen ulkopuolelta, kun se on kumonnut riidanalaisen päätöksen sen yksinomaan viran puolesta tutkitun perusteen nojalla, joka koski henkilöstösääntöjen 43 artiklan ja henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 10 artiklan 3 kohdan soveltamisalan huomiotta jättämistä. Riidan kohde, sellaisena kuin se on rajattu kannekirjelmässä, kuitenkin sitoo yhteisöjen tuomioistuimia. Lukuun ottamatta prosessinedellytyksiä ja päätöksen ulkoista laillisuutta koskevia ehdottomia perusteita yhteisöjen tuomioistuinten harjoittamassa tuomioistuinvalvonnassa on noudatettava menettelyn määräämisperiaatetta, joka kieltää tuomioistuimia yksipuolisesti laajentamasta riidan kohdetta. Suorissa kanteissa on asianosaisten asiana määrittää riidan kohde ja päättää, mihin aineellista laillisuutta koskeviin perusteisiin päätöstä vastaan vedotaan.
46 Komission mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin otti edellä 24 kohdassa mainituissa yhdistetyissä asioissa Browet ym. vastaan komissio antamassaan tuomiossa huomioon sen, että lain soveltamisalan huomiotta jättämistä koskeva peruste liittyi suoraan asianosaisten väitteisiin, sillä voidakseen lausua kantajien esille tuomasta perusteesta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen piti joka tapauksessa tutkia lain soveltamisala.
47 Yhteisöjen tuomioistuin ei ole komission mukaan lähtenyt tästä ajatuksesta katsoessaan, että vaikka tuomioistuimen tarvitsee ottaa kantaa vain asianosaisten vaatimuksiin, koska asianosaisten asiana on määrittää oikeusriidan laajuus, se ei ole sidottu pelkästään niihin argumentteihin, jotka asianosaiset vaatimustensa tueksi esittävät, sillä muuten se saattaisi joutua perustamaan ratkaisunsa virheellisiin oikeudellisiin näkökohtiin, jolloin tuomio koskisi ainoastaan argumentteja, joita tuomioistuin voisi koska tahansa täydentää, toisin kuin perusteita. Se, että virkamiestuomioistuin on esillä olevassa asiassa antanut asianosaisille mahdollisuuden ottaa kantaa kysymyksessä olevaan perusteeseen, ei ole riittävää, jotta sen katsottaisiin kuuluvan riidan kohteeseen.
48 Komission mukaan kohta ”Kyvykkyys” ei ole aiheuttanut mitään menettelyyn liittyvää haittaa Putterie-De-Beukelaerille, vaan päinvastoin hän on voinut pyytää arvioinnin vahvistajaltaan uutta arviointia ja asian tutkimista arviointisekakomitealta sekä tehdä valituksen jo ennen todistusmenettelyn aloittamista. Virkamiestuomioistuin, joka on saanut tutkittavakseen pelkästään kysymyksen Putterie-De-Beukelaerin kyvykkyyden tunnustamatta jättämisen perusteltavuudesta, on suorittanut abstraktin analyysin käsittelemättä esille tuotuja riidanalaisia seikkoja.
49 Vaikka tuomioistuin ei toki voi antaa lainvastaista ratkaisua, mistä syystä se ei voi olla sidottu Putterie-De-Beukelaerin oikeudellisesti virheellisiin argumentteihin, sen on komission mielestä noudatettava tämän esille tuomia sisäistä laillisuutta koskevia perusteita. Komission mukaan tuomioistuimen on noudatettava Putterie-De-Beukelaerin esille tuomia laillisuutta koskevia perusteita juuri odottamattomien lopputulosten välttämiseksi, kuten esillä olevassa asiassa, jossa virkamiestuomioistuin on tosin kumonnut riidanalaisen päätöksen mutta jossa kumoamisella ei kuitenkaan ole ollut vaikutusta oikeussubjektin tilanteeseen.
50 Vaikka oletettaisiin, että laillisuusvalvontaa harjoittava tuomioistuin voisi ottaa asiaan kantaa ainoastaan voimassa olevan lainsäädännön puitteissa ja että sen pitäisi näin ollen tutkia viran puolesta sen lain soveltamisala, johon Putterie-De-Beukelaerin väitteet perustuvat, virkamiestuomioistuin ei kuitenkaan olisi voinut tuoda tätä perustetta esille viran puolesta sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa. Se ei sitä paitsi ole komission mukaan selittänyt, miksi se on esille tuotujen perusteiden tutkimisen perusteella laiminlyönyt tehtävänsä laillisuusvalvontaa harjoittavana tuomioistuimena.
51 Toissijaisesti mikäli valituksenalaisen tuomion 75 ja 76 kohta voitaisiin erottaa henkilöstösääntöjen 43 artiklan ja henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 10 artiklan 3 kohdan soveltamisalan huomiotta jättämistä koskevasta perusteesta ja pitää niitä erillisenä perusteena, joka koskee riidanalaisen päätöksen laatijan toimivallan puuttumista, vuoden 2005 urakehitystä koskevan kertomuksen kumoamisesta siltä osin kuin siinä katsotaan, että Putterie-De-Beukelaerilla ei ole ura-alueen B* tehtävien hoitamisessa vaadittavia ominaisuuksia, on komission mukaan päätetty puolustautumisoikeuksia loukaten virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 77 artiklan vastaisesti.
52 Lisäksi tämän perusteen hyväksyminen pohjautuu virheelliseen olettamaan, jonka mukaan vuoden 2005 urakehitystä koskevan kertomuksen kohta ”Kyvykkyys” olisi kyseiseen urakehitystä koskevaan kertomukseen nähden itsenäinen päätös, jonka voisi tehdä jokin muu viranomainen kuin arviointimenettelyn toimeenpanijat. Kysymyksessä on ainoastaan otsikko, jota ei voida irrottaa lukuisista osatekijöistä vuoden 2005 urakehitystä koskevassa kertomuksessa, joka on riidanalainen päätös.
53 Lisäksi toisin kuin virkamiestuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 76 kohdassa, nimittävän viranomaisen on päätettävä todistusmenettelyyn hyväksymisestä, ja vuoden 2005 urakehitystä koskevan kertomuksen kohta ”Kyvykkyys” on yksi sen ennakkoedellytyksistä. Vuoden 2006 todistusmenettelyä koskevissa säännöksissä ei säädetä, että todistusmenettelyyn hyväksymisen osalta toimivaltaisen nimittävän viranomaisen olisi todettava kyvykkyys hyväksymiskriteerinä.
54 Putterie-De-Beukelaer väittää, että ehdoton peruste, kuten lain soveltamisalan huomiotta jättäminen, muodostaa poikkeuksen määräämisperiaatteesta ja että epäämällä tuomioistuimelta mahdollisuus tuoda viran puolesta esille ehdoton peruste, joka ei liity suoraan asianosaisten argumentteihin, loukataan viran puolesta tutkimisen tarkoitusta sinänsä.
55 Vastauksena komission väitteeseen, jonka mukaan kohta ”Kyvykkyys” ei ole aiheuttanut mitään vahinkoa Putterie-De-Beukelaerille, viimeksi mainittu korostaa, ettei hän ole voinut tehokkaasti käyttää todistusmenettelyn osalta käyttöön otettua oikeussuojakeinoa riitauttaakseen päätöksen olla hyväksymättä häntä todistusmenettelyyn. Joka tapauksessa, kuten virkamiestuomioistuin katsoi, se olisi laiminlyönyt tehtävänsä, jos se olisi ratkaissut asian sellaisen oikeussäännön perusteella, jota ei voida soveltaa esillä olevassa asiassa, vaikka kyseistä seikkaa ei olisi riitautettu. Antaessaan asianosaisille tilaisuuden ottaa siihen kantaa virkamiestuomioistuin on noudattanut kontradiktorista menettelyä ja puolustautumisoikeuksia koskevia periaatteita.
56 Kun otetaan huomioon, että samana päivänä virkamiestuomioistuin katsoi asiassa F-19/06, Semeraro vastaan komissio, 21.2.2008 antamassaan tuomiossa (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), että kyvykkyyttä koskevan maininnan sisällyttäminen vuoden 2004 urakehitystä koskevaan kertomukseen oli lainvastaista, valituksenalainen tuomio täyttää johdonmukaisuuden tavoitteen, sillä molempia asioita koski sama oikeudellinen sääntely, ja niihin oli sovellettava samoja säännöksiä.
57 Putterie-De-Beukelaer katsoo komission toissijaisia huomautuksia tarkastellessaan komission näkemyksen mukaisesti, että valituksenalaisen tuomion 75 ja 76 kohtaa ei voida pitää erillisenä perusteena, joka koskee riidanalaisen päätöksen laatijan toimivallan puuttumista. Joka tapauksessa kontradiktorista menettelyä ja puolustautumisoikeutta koskevia periaatteita on myös tältä osin noudatettu.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
58 Putterie-De-Beukelaer vaati kanteessaan vuoden 2005 urakehitystä koskevan kertomuksen kumoamista siltä osin kuin sen todistusmenettelyä varten laaditussa kohdassa ”Kyvykkyys” katsotaan, että hänellä ei ole ura-alueen B* tehtävien hoitamisessa vaadittavia ominaisuuksia.
59 On huomattava, että virkamiestuomioistuin on tutkimatta aineellisesti Putterie-De-Beukelaerin nostamaa kannetta tuonut esille lain soveltamisalaa koskevan perusteen ja katsonut valituksenalaisen tuomion 74 kohdassa, että riidanalaista päätöstä tehtäessä oli noudatettu arviointimenettelyä koskevia toimivalta-, menettely- ja aineellisoikeudellisia sääntöjä, eikä todistusmenettelyn sääntöjä, joita ainoastaan voitiin soveltaa.
60 Virkamiestuomioistuin totesi ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 75 ja 76 kohdassa, että riidanalaista päätöstä ei ollut tehnyt toimivaltainen viranomainen eli nimittävä viranomainen, jonka on otettava kantaa virkamiesten ehdokkuuteen todistusmenettelyssä, vaan arvioinnin vahvistaja, jolla on oikeus hyväksyä urakehitystä koskeva kertomus.
61 On huomattava, että asianomaiselle vastaisen päätöksen laatijan toimivallan puuttuminen on ehdoton peruste (ks. vastaavasti asia 14/59, Société des fonderies de Pont-à-Mousson v. korkea viranomainen, tuomio 17.12.1959, Kok., s. 445, 473 ja asia T-182/94, Marx Esser ja Del Amo Martinez v. parlamentti, tuomio 24.9.1996, Kok. H., s. I‑A‑411 ja II‑1197, 42 ja 44 kohta), joka unionin tuomioistuinten on tarvittaessa viran puolesta tutkittava (asia C-210/98 P, Salzgitter v. komissio, tuomio 13.7.2000, Kok., s. I‑5843, 56 kohta ja asia T-165/04, Vounakis v. komissio, tuomio 13.7.2006, Kok. H., s. I‑A‑2-155 ja II-A-2-735, 30 kohta).
62 Toiseksi virkamiestuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 77–79 kohdassa katsonut, että Putterie-De-Beukelaer ei ollut voinut tehokkaasti käyttää todistusmenettelyn osalta käyttöön otettua oikeussuojakeinoa riitauttaakseen päätöksen olla hyväksymättä häntä todistusmenettelyyn, koska todistusmenettelyä varten asetettu sekakomitea, jota kuullaan henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti virkamiehen riitauttaessa päätöksen, jolla on hylätty tämän ehdokkuus todistusmenettelyyn, oli katsonut, ettei se ollut toimivaltainen tutkimaan kantajan sisäistä valitusta.
63 Oikeuskäytännön mukaan asianomaiselle vastaisen päätöksen tekemistä koskevien menettelysääntöjen noudattamatta jättäminen merkitsee olennaisten menettelymääräysten rikkomista, minkä unionin tuomioistuimet voivat tutkia jopa viran puolesta (asia T-113/05, Angelidis v. parlamentti, tuomio 13.12.2007, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ja yhdistetyt asiat T-300/05 ja T-316/05, Kypros v. komissio, tuomio 2.10.2009, 206 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Kieltäydyttäessä tutkimasta sisäistä valitusta, josta on säädetty asianomaiselle vastaisen päätöksen tekemiseen sovellettavissa menettelysäännöissä, rikotaan mitä ilmeisimmin olennaisia menettelymääräyksiä tässä oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, ja virkamiestuomioistuin on siten voinut tutkia kieltäytymisen viran puolesta.
64 Kolmanneksi virkamiestuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 80–86 kohdassa, että kyvykkyys ei kuulunut todistusmenettelyyn sovellettavien säännösten mukaisiin kriteereihin.
65 On todettava, että asiaa koskevan lainsäädännön tulkinta sen selvittämiseksi, oliko hallinnon lausuttava riidanalaisessa päätöksessä Putterie-De-Beukelaerin kyvykkyydestä vai ei, oli välttämätön ennakkoedellytys tämän kanteessaan esittämän arviointivirhettä koskevan perusteen tutkimiselle. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että vaikka tuomioistuimen tarvitsee ottaa kantaa vain asianosaisten, joiden asiana on määrittää oikeusriidan laajuus, vaatimuksiin, se ei ole sidottu pelkästään niihin argumentteihin, jotka asianosaiset vaatimustensa tueksi esittävät, sillä muuten se saattaisi joutua perustamaan ratkaisunsa virheellisiin oikeudellisiin näkökohtiin (asia C-470/02 P, UER/M6 ym., määräys 27.9.2004, 69 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia C-172/05 P, Mancini v. komissio, määräys 13.6.2006, 41 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
66 Tästä seuraa, että esillä olevan asian olosuhteissa virkamiestuomioistuin on oikeudellista virhettä tekemättä tutkinut, onko Putterie-De-Beukelaerin vuoden 2005 urakehitystä koskevalla kertomuksella mahdollisesti rikottu asiaa koskevaa lainsäädäntöä, koska tämä tutkimus oli tarpeen yhtäältä tarkasteltaessa riidanalaisen päätöksen laatijan toimivallan puuttumista sekä olennaisten menettelymääräysten rikkomista koskevia perusteita, jotka virkamiestuomioistuin saattoi ottaa viran puolesta huomioon, ja toisaalta vastattaessa alustavaan kysymykseen, jonka ratkaiseminen oli välttämätöntä Putterie-De-Beukelaerin esittämien argumenttien vuoksi.
67 Näin ollen on hylättävä komission valituksenalaisesta tuomiosta esittämä pääasiallinen väite, jonka mukaan virkamiestuomioistuin olisi tehnyt oikeudellisen virheen tarkastellessaan kolmea edellä mainittua kysymystä, eikä asiassa ole tarpeen käsitellä kysymystä siitä, voivatko unionin tuomioistuimet tutkia viran puolesta lain soveltamisalan huomiotta jättämistä koskevan perusteen.
68 On myös huomattava komission riitauttavan toissijaisissa huomautuksissaan virkamiestuomioistuimen analyysin asian tosiseikkoihin sovellettavasta lainsäädännöstä. Komissio katsoo, että virkamiestuomioistuin tukeutuu virheelliseen olettamaan, jonka mukaan kohta ”Kyvykkyys” olisi urakehitystä koskevaan kertomukseen nähden itsenäinen päätös, jonka voisi tehdä eri viranomainen kuin arviointimenettelyn suorittamiseen toimivaltainen viranomainen. Toisaalta komissio katsoo, että vuoden 2006 todistusmenettelyä koskevissa säännöksissä ei säädetä, että todistusmenettelyyn hyväksymisen osalta toimivaltaisen nimittävän viranomaisen eikä arvioijan olisi todettava kyvykkyys todistusmenettelyn hyväksymiskriteerinä.
69 Komissio täsmensi istunnossa vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen, että arvioija ja arvioinnin vahvistaja olivat toimivaltaiset henkilöt arvioimaan Putterie-De-Beukelaerin kyvykkyyttä, minkä vuoksi katsoessaan tällaisen arvioinnin kuuluvan todistusmenettelyyn hyväksymisen osalta toimivaltaiselle nimittävälle viranomaiselle virkamiestuomioistuin oli tehnyt virheen, kun sen mukaan komissio oli jättänyt huomiotta henkilöstösääntöjen 43 artiklan ja henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 10 artiklan 3 kohdan säännösten soveltamisalan.
70 Tältä osin on aluksi todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto ja asiayhteys myös sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (asia C-84/95, Bosphorus, tuomio 30.7.1996, Kok., s. I‑3953, 11 kohta; asia C-301/08, Bogiatzi, tuomio 22.10.2009, 39 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia T-94/98, Alferink ym. v. komissio, tuomio 26.6.2008, Kok., s. II‑1125, 68 kohta).
71 On huomattava, että henkilöstösääntöjen 43 artiklan ensimmäisessä kohdassa edellytetään, että kunkin virkamiehen pätevyydestä, tehokkuudesta ja käytöksestä viranhoidossa laaditaan urakehitystä koskeva kertomus vähintään kahden vuoden välein kunkin toimielimen vahvistamien edellytysten mukaisesti.
72 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan urakehitystä koskevan kertomuksen ensimmäisenä tehtävänä on sisäisenä asiakirjana varmistaa hallinnolle säännöllisin väliajoin tietoa siitä, miten sen virkamiehet suorittavat tehtävänsä. Sillä on virkamiehen kannalta merkittävä rooli sen suhteen, miten hänen uransa edistyy lähinnä toisiin tehtäviin siirtymisen ja ylentämisen osalta (ks. asia T-249/04, Combescot v. komissio, tuomio 12.9.2007, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
73 Ensinnäkin tehtäväryhmän AST virkamiesten osalta palkkaluokasta 4 alkaen henkilöstösääntöjen 43 artiklan toisessa kohdassa säädetään, että heidän urakehitystään koskevaan kertomukseen voi sisältyä myös lausunto siitä, onko asianomaisella hallintovirkamiehen tehtävien hoitamisessa vaadittavia ominaisuuksia.
74 Toiseksi henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut, ennen 1.5.2004 ura-alueilla C ja D palveluksessa olleet virkamiehet, joiden uralla eteneminen voi tapahtua palkkaluokkiin AST 7 ja AST 5 asti, voivat saada myös tehtäväryhmän AST ylempiin palkkaluokkiin kuuluvia tehtäviä. Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 10 artiklan 2 kohdassa säädetään, että avoimen kilpailun läpäisemisen lisäksi kyseiset virkamiehet voivat siirtyä hallintoavustajien tehtäväryhmään rajoituksetta todistusmenettelyllä, joka perustuu virkamiesten virkaikään, kokemukseen, ansioihin ja koulutuksen tasoon sekä siihen, miten AST-tehtäväryhmässä on virkoja käytettävissä. Komissio päätti tämän menettelyn soveltamissäännöistä 7.4.2004 tekemällään päätöksellä, jota sovelletaan vuoden 2005 ensimmäiseen todistusmenettelyyn, ja 29.11.2006 tekemällään päätöksellä, jota sovelletaan 21.12.2006 alkaneeseen vuoden 2006 todistusmenettelyyn.
75 Arviointimenettelyn osalta on todettava, että henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 1 artiklan 2 kohdan mukaan arvioinnin tarkoituksena on erityisesti arvioida viranhaltijan tehokkuutta, pätevyyttä ja käytöstä viranhoidossa. Kyseisessä säännöksessä lisätään, että arvosana annetaan kutakin näitä kolmea osa-aluetta koskevien arviointien perusteella, kuten kyseisten yleisten täytäntöönpanosäännösten liitteessä II olevassa mallikertomuksessa todetaan. Tämä urakehitystä koskevan kertomuksen malli (ks. sellaisena kuin se on sovellettavissa vuoden 2005 arviointikierroksella, edellä 56 kohdassa mainittu asia Semeraro v. komissio) sisältää erityisesti kohdan ”Kyvykkyys”, jonka otsikkona on ”Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun todistusmenettelyn yhteydessä huomioon otettava maininta”, jossa on ilmoitettava kyseessä olevien tehtävien luonne, viranhaltijan toiminnan osa, joka liittyy näihin tehtäviin, ja kyseisen viranhaltijan suoritusten laatu näiden tehtävien täyttämisessä.
76 Näin on toimittu Putterie-De-Beukelaerin urakehitystä koskevassa kertomuksessa arviointivuosien 2005 ja 2006 osalta.
77 Hallinnollisissa tiedotteissa nro 1-2006, joka ilmestyi 12.1.2006 ja joka koskee esillä olevassa asiassa kysymyksessä olevaa arviointikierrosta 2006, todetaan kohdan ”Kyvykkyys” osalta seuraavaa:
”Tämä kohta on täytettävä todistus- ja sertifiointimenettelyn yhteydessä. Arvioijan on täytettävä se ainoastaan, jos viranhaltija pyytää sitä nimenomaisesti itse tekemässään arvioinnissa (rasti ruutuun).
Kyvykkyyttä koskeva kohta on muutettu. Arvioijalla on oltava luettelo ura-alueeseen A* tai ura-alueeseen B* kuuluvista tehtävistä. Hänen on merkittävä tehtävä tai tehtävät, jotka kuuluvat ylempään ura-alueeseen, ja arvioitava viranhaltijan toiminnan osa, joka liittyy näihin tehtäviin, sekä suoritusten laatu näiden tehtävien täyttämisessä.
– –
Vastedes arvioinnin vahvistaja ilmoittaa, onko viranhaltija osoittanut omaavansa ylemmän ura-alueen tehtävien hoitamisessa vaadittavat ominaisuudet.
Huom. Ura-alueiden B*, C* ja D* virkamiehiä pyydetään kiinnittämään huomiota siihen, että edellisen kertomuksen uudistaminen ei kata kohtaa ’kyvykkyys’, joka on otettu käyttöön todistus- ja sertifiointimenettelyjä varten. Tämän uudistamisen hyväksymällä virkamies luopuu siten oikeudesta saada kyvykkyytensä arvioiduksi vuoden 2005 aikana suoritetun toiminnan osalta.”
78 Henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä ja Hallinnollisista tiedotteista nro 1‑2006 ilmenee, että ylemmän ura-alueen tehtävien hoitamisesta kiinnostuneen viranhaltijan urakehitystä koskevassa kertomuksessa olevan kohdan ”Kyvykkyys” tarkoituksena on lähinnä saada arviointi ylemmän ura-alueen tehtävistä, joita kyseinen virkamies on todellisuudessa hoitanut päivittäisten työtehtäviensä yhteydessä urakehitystä koskevan kertomuksen kattaman ajanjakson aikana, jotta hän voisi erityisesti läpäistä todistusmenettelyn.
79 Kun otetaan huomioon virkamiehen kyvykkyyttä koskevan arvioinnin kohde eli virkamiehen toiminta urakehitystä koskevan kertomuksen kohteena olevana ajanjaksona todellisuudessa suoritetuissa ylemmän ura-alueen tehtävissä ja hänen näihin tehtäviin liittyvien suoritustensa laatu, kyseinen arviointi näyttää kuuluvan erottamattomasti arviointiin, jonka tarkoituksena on arvioida virkamiehen työkokemusta ja ansioita, jotka heijastuvat väistämättä ainakin hänen pätevyytensä arviointiin samana ajanjaksona.
80 Näin ollen viranomaiset, joilla on oikeus arviointimenettelyssä arvioida virkamiehen ansioita urakehitystä koskevassa kertomuksessa mainittujen eri kohtien perusteella, eli arvioija ja arvioinnin vahvistaja – jollei arvioinnin tarkastajan mahdollisesta asiaan puuttumisesta muuta johdu –, ovat oikeutettuja myös arvioimaan niiden virkamiesten ”kyvykkyyttä”, jotka ovat pyytäneet arvioijaa täyttämään sitä koskevan kohdan.
81 Todistusmenettelyn osalta on huomattava, että vuoden 2005 todistusmenettelystä 7.4.2004 tehdyn päätöksen, jonka virkamiestuomioistuin katsoi olevan sovellettavissa esillä olevan asian tosiseikkoihin, 4–8 artiklassa säädetään neljästä vaiheesta.
82 Näiden säännösten mukaan nimittävän viranomaisen on määritettyään ensimmäisessä vaiheessa niiden virkojen lukumäärän, joita todistusmenettelyn läpäisseet virkamiehet voivat hakea seuraavana vuonna (4 artikla), ja laadittuaan ja julkaistuaan toisessa vaiheessa luettelon hakemuksen toimittaneista, todistusmenettelyyn hyväksytyistä virkamiehistä, jotka täyttävät koulutuksen tasoa ja palvelusaikaa koskevat edellytykset (5 artikla), kolmannessa vaiheessa laadittava hakijoista toinen luettelo, jossa nämä luokitellaan tiettyjen kriteerien perusteella (6 artikla), ja neljännessä vaiheessa laadittava luettelo virkamiehistä, jotka voivat hakea hallintoavustajien tehtäväryhmän avoinna olevia virkoja (7 artikla).
83 Luokittelukriteereinä ovat 7.4.2004 tehdyn päätöksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan koulutuksen taso sekä palvelusajan pituus ura-alueella C tai D – jotka on jo otettu huomioon menettelyyn hyväksyttäessä – ja toisaalta kokemus ja ansiot, jotka on arvioitu käytettävissä olevien urakehitystä koskevien kertomusten perusteella.
84 Näiden kriteerien merkityksestä ja painoarvosta, joista nimittävän viranomaisen piti 7.4.2004 tehdyn päätöksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan päättää 31.12.2004 mennessä, tehtiin 11.5.2005 nimittävän viranomaisen päätös vuoden 2005 todistusmenettelykierroksen luokittelukriteereistä (Hallinnollisia tiedotteita nro 33-2005, 20.5.2005) 7.4.2004 tehdyn päätöksen 9 artiklassa tarkoitetun komitean yksimielisen lausunnon jälkeen.
85 Ensinnäkin luokittelukriteerien merkityksen osalta nimittävä viranomainen totesi 11.5.2005 tekemässään päätöksessä, että todistusmenettelyyn hyväksytyllä virkamiehellä olevat ura-alueen B* tehtävien hoitamisessa vaadittavat ominaisuudet oli otettava huomioon kokemusta koskevan kriteerin yhteydessä, ja täsmensi, että tämä kyvykkyys oli täytynyt tunnustaa vuoden 2004 virkamiehen urakehitystä koskevassa kertomuksessa.
86 Toiseksi nimittävä viranomainen totesi tässä samassa päätöksessä luokittelukriteerien painoarvon osalta, että se suorittaisi arvioinnin kahdessa vaiheessa. Ensin se laatisi alustavasta paremmuusjärjestyksestä kaksi luetteloa, joista toinen perustuisi palvelusaikaan ja ansioihin ja toinen koulutusta ja ansioita koskeviin kriteereihin. Kussakin luettelossa samalla sijalla olevien erottelemiseksi nimittävä viranomainen täsmensi ottavansa huomioon palkkaluokan, yhtäläisiin mahdollisuuksiin liittyvät perusteet ja vielä urakehitystä koskevassa kertomuksessa olevat tiedot, jotka koskevat virkamiehellä olevia, ura-alueen B* tehtävien hoitamisessa vaadittavia ominaisuuksia. Toiseksi nimittävä viranomainen laatisi todistusmenettelyä varten luettelon virkamiehistä, jotka voivat hakea avoinna olevia virkoja.
87 Komission 7.4.2004 tekemän päätöksen ja nimittävän viranomaisen 11.5.2005 tekemän päätöksen säännöksistä yhdessä luettuina ilmenee, että nimittävällä viranomaisella ei ollut todistusmenettelyssä toimivaltaa arvioida todistusmenettelyyn hakevien virkamiesten kyvykkyyttä. Sen lisäksi, että kyvykkyys ei ollut menettelyyn hyväksymisen edellytyksenä, on huomattava, että nimittävä viranomainen ottaa huomioon kunkin virkamiehen kyvykkyyden vasta menettelyn neljännessä vaiheessa, jossa nimittävä viranomainen laatii luettelon virkamiehistä, jotka voivat hakea hallintoavustajien tehtäväryhmän avoinna olevia virkoja, erotellakseen palvelusajan, ansioiden ja koulutuksen perusteella laadittujen kahden alustavan luettelon samalla sijalla olevat. Silloinkaan, kun nimittävä viranomainen ottaa huomioon virkamiehillä olevat ylemmän ura-alueen tehtävien hoitamisessa vaadittavat ominaisuudet, se ei kuitenkaan suorita itse kyseisen kyvykkyyden arviointia vaan perustaa kantansa edellisen vuoden urakehitystä koskevan kertomuksen vastaavassa kohdassa oleviin tietoihin.
88 Yhdessäkään näiden kahden päätöksen säännöksessä ei mainita, että nimittävä viranomainen tekisi todistusmenettelyyn hakeneiden virkamiesten kyvykkyyden arvioinnista päätöksen erillään ja ennen kuin nimittävä viranomainen ottaa huomioon heidän urakehitystään koskevien kertomusten kohtaan ”Kyvykkyys” sisältyvät tiedot, laatiakseen luettelon virkamiehistä, jotka voivat hakea hallintoavustajien tehtäväryhmän avoinna olevia virkoja 7.4.2004 tehdyn päätöksen 7 artiklan mukaisesti.
89 Tämä tulkinta vastaa sitä paitsi järjestelmän systematiikkaa, jolla pyritään varmistamaan kahteen tehtäväryhmään perustuvassa uudessa urarakenteessa virkamiehille, joiden uralla eteneminen voi tapahtua tiettyyn palkkaluokkaan asti, mahdollisuus siirtyä rajoituksetta hallintoavustajien tehtäväryhmään muun muassa todistusmenettelyllä, joka perustuu arvioijan ja arvioinnin vahvistajan – jollei arvioinnin tarkastajan mahdollisesta asiaan puuttumisesta muuta johdu – todistusmenettelyssä suorittamiin arvioihin.
90 Vaikka kohdalla ”Kyvykkyys” on seurauksia todistusmenettelyn kannalta, se on osa virkamiesten arviointia. Ilman nimenomaista säännöstä, jonka mukaan kyseinen kohta kuuluisi todistusmenettelyssä tehtävään arviointiin, sitä ei voida irrottaa arviointimenettelystä, kuten virkamiestuomioistuin teki valituksenalaisessa tuomiossa, jotta se kuuluisi yksinomaan nimittävän viranomaisen toimivaltaan todistusmenettelyssä.
91 Näin ollen järjestelmästä seuraa, että etukäteen tunnustettava kyvykkyys liittyy läheisesti, samoin kuin ansiot laajasti ymmärrettyinä, virkamiehen arviointiin ja voi johtaa 7.4.2004 tehdyn päätöksen 6 artiklan mukaisesti siihen, että virkamiehellä, joka haluaisi suorittaa ylempiä tehtäviä kuin niitä, joita hän voi hoitaa, ja jonka kyvykkyyttä hänen arviointinsa suorittamiseen oikeutetut henkilöt eivät ole etukäteen tunnustaneet urakehitystä koskevassa kertomuksessa, ei ole tarpeellista luokitusta.
92 On kuitenkin todettava, että arvioijalla on viranhaltijan yksikönpäällikkönä ja virkamiehen arvioinnin suorittavana viranomaisena parhaat edellytykset arvioida, miten arvioitu virkamies on hoitanut ura-aluettaan ylemmän ura-alueen tehtäviä. Sama koskee arvioinnin vahvistajaa ja arvioinnin tarkastajaa. Kun määritetään, onko virkamiehellä omaa ura-aluettaan ylemmän ura-alueen tehtävien hoitamisessa vaadittavia ominaisuuksia, arvioinnin on välttämättä koskettava konkreettisesti kyseisen virkamiehen todellisuudessa hoitamia tehtäviä ja niiden suorittamistapaa.
93 Tätä tulkintaa tukee myös yhtäältä arviointisekakomitean ja toisaalta todistusmenettelyä varten asetetun sekakomitean suorittamien tarkastusten soveltamisalan rajoittaminen.
94 Varmistaessaan, että urakehitystä koskevat kertomukset on laadittu tasapuolisesti, objektiivisesti ja 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten mukaisesti, arviointisekakomitea on toimivaltainen, arvioijia ja arvioinnin vahvistajia korvaamatta, viimeksi mainittujen suorittamien, urakehitystä koskevan kertomuksen eri kohdissa olevien konkreettisten arviointien osalta (ks. erityisesti 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 9 artiklan 4 kohta).
95 Sen sijaan todistusmenettelyä varten asetettu sekakomitea antaa ensinnäkin 7.4.2004 tehdyn päätöksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimittävän viranomaisen päätöstä varten lausunnon koulutuksen tasoa, palvelusajan pituutta ura-alueella C tai D, kokemusta ja ansioita, jotka on arvioitu käytettävissä olevien urakehitystä koskevien kertomusten perusteella, koskevien kriteerien merkityksestä ja niiden painoarvosta. Kyseisen päätöksen 9 artiklan 7 kohdassa täsmennetään, että tämä komitea antaa kunkin vuoden alussa lausunnon viimeisen todistusmenettelykierroksen tuloksista ja voi liittää tähän lausuntoon suosituksia, mukaan lukien kriteerien merkityksistä ja painoarvoista. Tämän jälkeen, edellä 82 kohdassa mainitussa menettelyn toisen vaiheen yhteydessä, 7.4.2004 tehdyn päätöksen 5 artiklan 3 kohdan mukaan tämän saman komitean puoleen voivat kääntyä virkamiehet, jotka katsovat täyttävänsä koulutuksen tasoa ja palvelusajan pituutta koskevat kriteerit ja joita ei ole mainittu luettelossa hakemuksen toimittaneista virkamiehistä, jotka on hyväksytty todistusmenettelyyn. Menettelyn kolmannen vaiheen osalta 7.4.2004 tehdyn päätöksen 6 artiklan 1–4 kohdassa säädetään, että hyväksytyt virkamiehet, jotka on asetettu edellä mainittujen kriteerien merkityksen ja painoarvon perusteella paremmuusjärjestykseen, voivat saattaa asian todistusmenettelyä varten asetetun komitean käsiteltäväksi, jos he riitauttavat saamiensa pisteiden lukumäärän.
96 Näiden säännösten sanamuodosta ilmenee siten, että arviointisekakomitea on toimivaltainen virkamiesten ansioista laajasti ymmärrettynä tehtyjen konkreettisten arviointien osalta.
97 Tästä seuraa, että todistusmenettelyä varten asetettu sekakomitea taas on toimivaltainen tutkimaan niiden virkamiesten valitukset, jotka eivät ole hakemuksen toimittaneiden, todistusmenettelyyn hyväksyttyjen virkamiesten luettelossa, sekä valitukset, jotka koskevat erityisesti edellä 95 kohdassa mainituille eri kriteereille annettua merkitystä ja painoarvoa. Todistusmenettelyä varten asetettu sekakomitea ei sitä vastoin voi ulottaa toimivaltaansa urakehitystä koskevan kertomuksen eri kohdissa oleviin arvosanoihin tai arviointeihin, jotka kuuluvat yksinomaan arviointisekakomitean valvonnan piiriin.
98 Se, että henkilöstösääntöjen 43 artiklassa säädetään ainoastaan, että tehtäväryhmän AST virkamiesten osalta urakehitystä koskevaan kertomukseen voi palkkaluokasta 4 alkaen sisältyä lausunto siitä, onko asianomaisella hallintovirkamiehen tehtävien hoitamisessa vaadittavia ominaisuuksia, mutta ei täsmennetä nimenomaisesti, että myös kyvykkyyttä koskeva kohta olisi täytettävä niiden ura-alueiden C ja D virkamiesten osalta, jotka haluavat siirtyä rajoituksetta tehtäväryhmään AST, ei merkitse, toisin kuin virkamiestuomioistuin on katsonut, että todistusmenettelyn osalta toimivaltaisella nimittävällä viranomaisella olisi ollut tällaista toimivaltaa.
99 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan henkilöstösääntöjen 110 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla annetuilla yleisillä täytäntöönpanosäännöksillä voidaan vahvistaa kriteerejä, joilla ohjataan hallintoa sen harkintavallan käytössä tai täsmennetään henkilöstösääntöjen epäselvien säännösten sisältöä (ks. asia T-75/89, Brems v. neuvosto, tuomio 14.12.1990, Kok., s. II‑899, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti myös asia T-4/92, Vardakas v. komissio, tuomio 30.3.1993, Kok., s. II‑357, 44 kohta).
100 Esillä olevassa asiassa on todettava, kuten edellä 3 ja 7 kohdassa on tuotu esille, että 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 1 artiklan 2 kohdassa täsmennetään arvioinnin tarkoitus ja viitataan liitteessä II olevaan kertomuksen malliin, joka siis sisältää otsikon ”Kyvykkyys”. Tämä liite, joka on erottamaton osa 43 artiklan yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä, ilmentää lainsäätäjän tahtoa siitä, että ura-alueiden C ja D virkamiesten, jotka haluavat siirtyä rajoituksetta tehtäväryhmään AST, todetaan etukäteen urakehitystä koskevassa kertomuksessa omaavan tällaisten tehtävien hoitamisessa vaadittavat ominaisuudet (ks. vastaavasti asia 80/72, Koninklijke Lassiefabrieken, tuomio 20.6.1973, Kok., s. 635, 15 kohta).
101 Tästä seuraa, että 43 artiklan yleisillä täytäntöönpanosäännöksillä ainoastaan ohjataan hallintoa sen käyttäessä harkintavaltaansa henkilöstösääntöjen 43 artiklan osalta, kun se määrittelee niiden ura-alueiden C ja D virkamiesten ansioita laajassa merkityksessä, jotka haluavat siirtyä rajoituksetta tehtäväryhmään AST.
102 Kaiken edellä esitetyn perusteella virkamiestuomioistuimen olettama, jonka mukaan vuoden 2005 urakehitystä koskevan kertomuksen kohta ”Kyvykkyys” oli kyseiseen urakehitystä koskevaan kertomukseen nähden itsenäinen päätös, on virheellinen, minkä vuoksi se on virheellisesti katsonut tältä osin toimivaltaisiksi viranomaisiksi todistusmenettelyn osalta toimivaltaiset viranomaiset. Tästä seuraa, että valituksenalainen tuomio on kumottava.
Asian palauttaminen virkamiestuomioistuimeen
103 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 13 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi, unionin yleinen tuomioistuin kumoaa virkamiestuomioistuimen päätöksen ja ratkaisee asian itse. Jos asia ei ole ratkaisukelpoinen, se kuitenkin palauttaa asian virkamiestuomioistuimen ratkaistavaksi.
104 Koska virkamiestuomioistuin ei ole lausunut Putterie-De-Beukelaerin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämistä perusteista, unionin yleinen tuomioistuin katsoo, ettei asia ole ratkaisukelpoinen ja että asia on palautettava virkamiestuomioistuimen ratkaistavaksi.
105 Koska asia on palautettava virkamiestuomioistuimeen, esillä olevaan muutoksenhakumenettelyyn liittyvistä oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (muutoksenhakujaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-31/07, Putterie-De-Beukelaer vastaan komissio, 21.2.2008 antama tuomio kumotaan.
2) Asia palautetaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimeen.
3) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Julistettiin Luxemburgissa 8 päivänä heinäkuuta 2010.
Allekirjoitukset