Tiedonanto virallisessa lehdessä
Schunk GmbH:n ja Schunk Kohlenstofftechnik GmbH:n 20.2.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne
(Asia T-69/04)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Schunk GmbH, kotipaikka Thale (Saksa) ja Schunk Kohlenstofftechnik GmbH, kotipaikka Heuchelheim (Saksa), ovat nostaneet 20.2.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajat ovat asianajajat Rainer Bechtold ja Simon Hirsbrunner.
Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- kumoaa 3.12.2003 tehdyn riidanalaisen komission päätöksen (asia COMP/E-2/38.359 - Hiili- ja grafiittituotteet sähkölaitteita ja mekaanisia laitteita varten);
- toissijaisesti alentaa päätöksellä määrätyn sakon määrää;
- velvoittaa komission korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komissio määräsi riidanalaisessa päätöksessä kantajille 30 870 000 euron sakon siksi, että ne olivat rikkoneet EY 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa osallistumalla useisiin sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin sähkölaitteita ja mekaanisia laitteita varten valmistettavien hiili- ja grafiittituotteiden alalla.
Kanteensa tueksi kantajat toteavat aluksi, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on katsonut, että ensimmäinen kantaja, holdingyhtiö Schunk GmbH, on solidaarisessa vastuussa tytäryhtiölleen eli toiselle kantajalle, Schunk Kohlenstofftechnik GmbH:lle, määrätystä sakosta. Kantajat väittävät lisäksi, että riidanalainen päätös perustuu virheelliseen oikeudelliseen perusteeseen, sillä asetuksen N:o 17/62
1 15 artiklassa annetaan komissiolle harkintavalta sakkojen määrän suhteen ja tämän vuoksi loukkaa oikeusvarmuuden ja korkeamman tasoisen yhteisön oikeuden periaatetta. Kantajat väittävät vielä, että määrittäessään sakon määrää komissio kohteli kantajia epäedullisemmin kuin muita yrityksiä, arvioi virheellisesti sakon pelotevaikutusta ja kantajien yhteistyötä sekä jätti huomioon ottamatta merkittäviä seikkoja.
____________1 - Neuvoston asetus N:o 17 (perustamissopimuksen [81] ja [82] artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus) (EYVL 1962, nro 13, s. 204).