UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

12 päivänä heinäkuuta 2011 (*)

Kilpailu – Kartellit – Kaasueristeisiä kytkinlaitteita koskevien hankkeiden markkinat – Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Markkinoiden jakaminen – Puolustautumisoikeudet – Näyttö kilpailusääntöjen rikkomisesta – Rikkomisen kesto – Sakot – Sakon laskentapohja – Viitevuosi – Yhdenvertainen kohtelu

Asiassa T-133/07,

Mitsubishi Electric Corp., kotipaikka Tokio (Japani), edustajinaan solicitor R. Denton ja asianajaja K. Haegeman,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi F. Arbault ja J. Samnadda, sitten X. Lewis, sitten P. Van Nuffel ja J. Bourke ja lopuksi Van Nuffel ja N. Khan,

vastaajana,

jossa on ensisijaisesti kyse vaatimuksesta kumota [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 24.1.2007 tehty komission päätös C(2006) 6762 lopullinen (asia COMP/F/38.899 – Kaasueristeiset kojeistot) siltä osin kuin se koskee kantajaa ja TM T&D:tä ja toissijaisesti vaatimuksesta kumota kyseisen päätöksen 2 artiklan g kohta sekä 2 artiklan h kohta siltä osin kuin ne koskevat kantajaa ja edelleen toissijaisesti vaatimuksesta muuttaa saman päätöksen 2 artiklaa kantajalle määrätyn sakon kumoamiseksi tai, jos sitä ei kumota, alentamiseksi,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Pelikánová (esittelevä tuomari) sekä tuomarit K. Jürimäe ja S. Soldevila Fragoso,

kirjaaja: hallintovirkamies C. Kantza,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 11.12.2009 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1.     Kantaja

1        Kantaja, Mitsubishi Electric Corp., on japanilainen yhtiö, jolla on toimintaa eri sektoreilla ja erityisesti kaasueristeisten kytkinlaitteiden alalla. Lokakuun 2002 ja huhtikuun 2005 välisenä aikana sen toiminnasta kaasueristeisten kytkinlaitteiden alalla vastasi yhteisyritys eli TM T & D Corp., jonka Mitsubishi Electric Corp omisti puoliksi Toshiba Corp:in kanssa ja joka purettiin vuonna 2005.

2.     Tuotteet

2        Kaasueristeisiä kytkinlaitteita käytetään ohjaaman energian virtausta sähköverkoissa. Ne ovat raskaita sähkölaitteita, joita käytetään sähköasemien pääasiallisina komponentteina. Kaasueristeisiä kytkinlaitteita myydään maailmanlaajuisesti toimintavalmiiden sähköasemien peruskomponentteina tai tällaisiin sähköasemiin liitettävinä erillisinä osina.

3.     Hallinnollinen menettely

3        ABB Ltd ilmoitti 3.3.2004 Euroopan yhteisöjen komissiolle kilpailua rajoittavista käytännöistä kytkinlaitealalla ja esitti sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa 19.2.2002 annetun komission tiedonannon (EYVL C 45, s. 3; jäljempänä yhteistyötä koskeva tiedonanto) mukaisen, suullisen sakoista vapauttamista koskevan hakemuksen.

4        ABB:n hakemusta sakoista vapauttamisesta täydennettiin suullisilla huomautuksilla ja asiakirjatodisteilla. Komissio myönsi tämän perusteella ABB:lle 24.4.2004.4.24 ehdollisen vapautuksen sakoista.

5        Komissio aloitti ABB:n ilmoitusten perusteella tutkimuksen ja teki 11. ja 12.5.2004 tarkastuskäyntejä useiden sellaisten yhtiöiden toimitiloissa, jotka toimivat kaasueristeisten kytkinlaitteiden alalla.

6        Komissio antoi 20.4.2006.4.20 väitetiedoksiannon, joka annettiin tiedoksi 20 yhtiölle, myös kantajalle. Komissio kuuli 18. ja 19.7.2006 niitä yhtiöitä, joille väitetiedoksianto oli osoitettu.

4.     Riidanalainen päätös

7        Komissio teki 24.1.2007 [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä päätöksen K(2006) 6762 lopullinen (asia COMP/F/38.899 – Kaasueristeiset kojeistot; jäljempänä riidanalainen päätös).

8        Komissio esitti riidanalaisen päätöksen 113–123 perustelukappaleessa, että kartelliin osallistuneet eri yritykset olivat sopineet maailmanlaajuisesta kaasueristeisiä kytkinlaitteita koskevien hankkeiden (jäljempänä kytkinlaitehankkeet) jakamisesta, tiettyjä hankintamenettelyjä lukuun ottamatta, sopimiensa sääntöjen mukaisesti erityisesti niiden arvioituja historiallisia markkinaosuuksia ilmentävien kiintiöiden säilyttämiseksi. Se täsmensi, että kytkinlaitehankkeiden jakamisessa käytettiin ”Japanin” yhteiskiintiötä ja ”Euroopan” yhteiskiintiötä, joista ensimmäisen japanilaiset ja toisen eurooppalaiset tuottajat sitten jakoivat keskenään. Wienissä 15.4.1988 allekirjoitetulla sopimuksella (jäljempänä kiintiösopimus) määritettiin säännöt kytkinlaitehankkeiden jakamisesta joko japanilaisille tai eurooppalaisille tuottajille ja niiden arvon huomioon ottamisesta vastaavassa kiintiössä. Lisäksi komissio täsmensi riidanalaisen päätöksen 124–132 perustelukappaleessa, että kartelliin osallistuneet eri yritykset olivat sopineet kirjoittamattomasta järjestelystä (jäljempänä yhteistoimintajärjestely), jonka perusteella kytkinlaitehankkeet yhtäältä Japanissa ja toisaalta kartellin eurooppalaisten jäsenten kotimaissa, joita kutsuttiin yhteisesti nimellä kytkinlaitehankkeiden ”tuotantomaat”, varattiin kartellin japanilaisille ja eurooppalaisille jäsenille. Tietojenvaihto kahden ryhmän välillä ei koskenut kytkinlaitehankkeita ”tuotantomaissa”, eikä niitä sisällytetty vastaaviin kiintiöihin.

9        Kiintiösopimukseen sisältyi myös sääntöjä kartellin toiminnan kannalta välttämättömästä, kahden tuottajaryhmän välisestä tietojenvaihdosta, josta vastasivat erityisesti mainittujen ryhmien sihteerit, toimintaan liittyvien hankintamenettelyjen manipuloinnista ja niiden kytkinlaitehankkeiden hintojen asettamisesta, joita ei voitu jakaa. Kiintiösopimusta sovellettiin sen liitteen 2 mukaan koko maailmassa, pois luettuina Yhdysvallat, Kanada, Japani ja 17 Länsi-Euroopan maata. Lisäksi kytkinlaitehankkeet muissa Euroopan maissa kuin ”tuotantomaissa” varattiin yhteistoimintajärjestelyn perusteella myös eurooppalaiselle ryhmälle, ja japanilaiset tuottajat sitoutuivat siihen, etteivät ne tee tarjouksia eurooppalaisissa kytkinlaitehankkeissa.

10      Komission mukaan kytkinlaitehankkeiden jakamista eurooppalaisten tuottajien välillä säänneltiin myös Wienissä 15.4.1988 allekirjoitetulla sopimuksella nimeltään ”E-Group Operation Agreement for GQ-Agreement” (E-ryhmän sopimus kiintiösopimuksen täytäntöönpanosta) (jäljempänä Euroopan kiintiösopimus). Se mainitsi, että kytkinlaitehankkeita jaettiin Euroopassa samoja sääntöjä ja menettelytapoja noudattaen kuin kytkinlaitehankkeita jaettaessa muissa maissa. Erityisesti kytkinlaitehankkeista Euroopassa oli myös ilmoitettava ja ne oli luetteloitava, jaettava ja otettava huomioon yhteistoimintajärjestelyssä tai niille oli määritettävä vähimmäishintataso.

11       Päätöksessä esitettyjen tosiseikkojen ja oikeudellisten arviointien perusteella komissio katsoi kyseessä olevien yritysten rikkoneen EY 81 artiklaa ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (jäljempänä ETA-sopimus) 53 artiklaa ja määräsi kyseessä oleville yrityksille sakot, joiden määrä laskettiin asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen (EYVL 1998, C 9, s. 3; jäljempänä sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat) sekä yhteistyötä koskevassa tiedonannossa esitetyn menetelmän mukaisesti.

12      Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa, että kantaja oli osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen 15.4.1988–11.5.2004.

13      Kantajalle määrättiin riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa todetusta rikkomisesta riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa 118 575 000 euron suuruinen sakko, josta sen oli maksettava TM T & D:n tekemää rikkomista vastaava määrä eli 4 650 000 euroa yhteisvastuullisesti Toshiban kanssa.

 Menettely ja asianosaisten vaatimukset

14      Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.4.2007 jättämällään kannekirjelmällä. Kantaja pyysi 6.6.2007 prosessinjohtotoimia, koska komissio oli toimittanut tietoja riidanalaisen päätöksen eri adressaattien liikevaihdoista.

15      Vastine jätettiin 21.8.2007.

16      Kantaja vaati unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 1.11.2007 toimittamallaan asiakirjalla yksipuolista tuomiota unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 122 artiklan nojalla. Kantaja jätti vastauksensa 5.11.2007.

17      Vaatimus yksipuolisen tuomion antamisesta hylättiin 29.1.2008 tehdyllä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston päätöksellä.

18      Kirjallinen käsittely päättyi 18.3.2008 jätettyyn vastaajan vastaukseen.

19      Unionin yleinen tuomioistuin (toinen jaosto) päätti 22.9.2009 esittelevää tuomaria kuultuaan aloittaa suullisen menettelyn. Unionin yleinen tuomioistuin pyysi työjärjestyksen 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena komissiota esittämään joitakin asiakirjoja ja asianosaisia lausumaan näiden samojen asiakirjojen merkityksestä väitteissä, jotka koskevat asiakirjaan tutustumisoikeuden loukkaamista. Unionin yleinen tuomioistuin esitti asianosaisille myös kirjallisesti kysymyksiä, joihin se pyysi näiltä vastausta istunnossa.

20      Komissio toimitti kyseiset asiakirjat vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen pyyntöön 26.10.2009. Kantaja esitti huomauksensa 19.11.2009. Komissio esitti 2.12.2009 täydentävän asiakirjan, ja vastasi kantajan huomautuksiin 3.12.2009.

21      Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin ja suullisiin kysymyksiin kuultiin 11.12.2009 pidetyssä istunnossa.

22      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        ensisijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin sitä sovelletaan kantajaan ja TM T & D:hen,

–        toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen 2 artiklan g ja h kohdan siltä osin kuin sitä sovelletaan kantajaan,

–        toissijaisesti muuttaa riidanalaisen päätöksen 2 artiklaa siltä osin kuin sitä sovelletaan kantajaan tälle määrätyn sakon kumoamiseksi tai, jos sitä ei kumota, alentamiseksi,

–        velvoittaa komission joka tapauksessa korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

23      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen perusteettomana,

–        velvoittaa kantajan korvaamaan asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

24      Kantaja katsoo aluksi, ettei vastinetta voida ottaa tutkittavaksi, ja väittää, että se on epäjohdonmukainen eikä vastaa kannekirjelmässä esitettyihin perusteisiin.

25      Tässä yhteydessä on huomautettava, että työjärjestyksen 46 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla vastineessa on mainittava ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joihin vastaaja vetoaa.

26      Esillä olevassa asiassa esitetty vastine täyttää kuitenkin tämän vaatimuksen. Se, ovatko komission esittämät väitteet merkityksellisiä tai perusteltuja on toinen ja erillinen kysymys. Näin ollen on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan vastinetta ei voida ottaa tutkittavaksi.

27      Asian aineellisten perusteiden osalta kantaja vetoaa viiteentoista kanneperusteeseen. Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio ei ole osoittanut, että kantaja rikkoi EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa osallistumalla kartelliin, jonka tarkoituksena tai seurauksena on kilpailun rajoittuminen Euroopan talousalueella (jäljempänä ETA). Toisen kanneperusteen mukaan komissio ei ole näyttänyt toteen, että oli olemassa sopimus, jolla rikottiin EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja jossa kantaja oli sopimuspuolena. Kolmannen kanneperusteen mukaan komissio teki virheen, kun se ei hyväksynyt todisteita, jotka osoittivat, että kantaja ei ole eurooppalaisilla markkinoilla ja että sen oli mahdotonta päästä niille. Neljännen kanneperusteen mukaan kääntäessään todistustaakan komissio rikkoi todistelusäännöksiä ja loukkasi siten syyttömyysolettaman periaatetta. Viidennen kanneperusteen mukaan komissio loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta laskiessaan sakon laskentapohjan vuoden 2001 liikevaihdon perusteella. Kuudennen kanneperusteen mukaan komissio laiminlöi perusteluvelvollisuuden päättäessään, että sakko oli laskettava vuoden 2001 liikevaihdon perusteella. Seitsemännen kanneperusteen mukaan komissio teki virheen määritellessään kaasueristeisten kytkinlaitteiden maailmanmarkkinat ja kantajan osuuden mainituista markkinoista ja loukkasi näin ollen yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta. Kahdeksannen kanneperusteen mukaan komissio laiminlöi perusteluvelvollisuuden todetessaan, että kantajan osuus maailmanmarkkinoista oli 15–20 prosenttia. Yhdeksännen kanneperusteen mukaan komissio loukkasi hyvän hallinnon periaatetta arvioidessaan maailmanmarkkinoiden arvon. Kymmenennen kanneperusteen mukaan komissio loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta laskiessaan kantajaan sovellettavan ehkäisevän vaikutuksen kerrointa. Yhdennentoista kanneperusteen mukaan komissio loukkasi suhteellisuusperiaatetta laskiessaan kantajan sakon ja eurooppalaisten tuottajien sakon samalla tavalla. Kahdennentoista kanneperusteen mukaan komissio ei ottanut sakkoa laskiessaan huomioon olennaista taloudellista ja teknistä näyttöä. Kolmannentoista kanneperusteen mukaan komissio teki virheen laskiessaan kartellin keston. Neljännentoista kanneperusteen mukaan komissio loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia ja sen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, kun se ei antanut kantajan tutustua sitä vastaan ja sen puolesta puhuviin seikkoihin. Viidennentoista kanneperusteen mukaan komissio loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia, kun se ei antanut tälle tiedoksi päätelmiään yhteistoimintajärjestelyyn olennaisesti kuuluvasta korvausteoriasta.

28      Komissio kiistää kantajan esittämien kanneperusteiden perusteltavuuden.

29      Aivan ensiksi on todettava, ettei kantaja ole täsmentänyt, mihin esittämistään kanneperusteista se perustaa eri vaatimuksensa. Tästä on todettava aluksi, että kantaja on vedonnut ensimmäiseen, toiseen, kolmanteen ja neljänteen kanneperusteeseen sekä kolmanteentoista, neljänteentoista ja viidenteentoista kanneperusteeseen ensisijaisen vaatimuksensa tueksi. Jos jokin näistä kanneperusteista hyväksytään, riidanalaisen päätöksen 1 ja 2 artikla on kumottava ainakin osittain siltä osin kuin ne koskevat kantajaa. Tämän jälkeen on katsottava, että kanneperusteet viidennestä kahteentoista koskevat kantajalle langetetun sakon määrittämistä, ja kantaja vetoaa niihin näin ollen tukeakseen toissijaista vaatimustaan siitä, että riidanalaisen päätöksen 2 artiklan g ja h kohta on kumottava siltä osin kuin niitä sovelletaan kantajaan. Lopuksi on todettava, ettei kantaja ole vedonnut itsenäiseen kanneperusteeseen viimesijaisen vaatimuksensa tueksi.

1.     Ensisijainen vaatimus riidanalaisen päätöksen kumoamisesta siltä osin kuin sitä sovelletaan kantajaan ja TM T & D:hen

30      Ensimmäisenä on käsiteltävä neljästoista ja viidestoista kanneperuste, koska riidanalaisen päätöksen kumoaminen kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamisen perusteella tekisi mainitun päätöksen aineellisen tutkimisen tarpeettomaksi. Sen jälkeen on käsiteltävä yhdessä ensimmäinen, kolmas ja neljäs kanneperuste, jotka koskevat kaikki näyttöä yhteistoimintajärjestelystä. Lisäksi on tutkittava toinen kanneperuste, joka koskee mainitun järjestelyn määrittelemistä EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomiseksi. Lopuksi on arvioitava kolmastoista kanneperuste, joka koskee väitetyn kartellin kestoa.

 Neljästoista kanneperuste, jonka mukaan komissio loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia ja sen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, kun se ei antanut kantajan tutustua sitä vastaan ja sen puolesta puhuviin seikkoihin

 Asianosaisten lausumat

31      Kantaja katsoo, ettei se saanut tutustua tiettyihin sitä vastaan ja sen puolesta puhuviin seikkoihin, jotka sisältyivät komission asiakirja-aineistoon, ja että sen puolustautumisoikeuksia ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on siten loukattu.

32      Kantajaa vastaan puhuvista seikoista tämä väittää, että riidanalaisesta päätöksessä tuotiin esiin todisteita, joista se ei ollut tietoinen ja joihin se ei näin ollen voinut ottaa kantaa. Kantaja korostaa yhtäältä, ettei se saanut tutkia Fujin 21.11.2006 esittämiä todisteita, jotka osoittavat, että kiintiösopimus ei olisi voinut toimia ilman yhteistoimintajärjestelyä.

33      Toisaalta kantaja väittää, että sille ei toimitettu myöskään marraskuussa 2006 esitettyjä todisteita, jotka osoittavat, että Alstom ja Areva eivät ole kiistäneet yhteistoimintajärjestelyn olemassaoloa.

34      Kantajan puolesta puhuvista seikoista tämä tähdentää ensinnäkin toimittaneensa komissiolle 8.11.2006 useilta muilta yrityksiltä saamiaan todistajanlausuntoja, jotka puhuivat kantajan puolesta mutta joita ei kuitenkaan annettu tiedoksi muille asianosaisille.

35      Kantaja katsoo toiseksi, että sille ei annettu tiedoksi väitetiedoksiantoon annettua Hitachin täydentävää vastausta, jossa Hitachi vastusti komission tulkintaa alkuperäiseen vastaukseen sisältyvistä lausunnoista, jotka koskivat ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismia.

36      Kantaja valittaa kolmanneksi, että se ei saanut tutustua näyttöön, joka kyseenalaistaa yhteistoimintajärjestelyn olemassaolon ja vahvistaa, että ETAn kytkinlaitehankkeiden markkinoille pääsyssä oli esteitä. Tällaista näyttöä oli saatu Siemens-yritykseltä, joka kuuluu samaan konserniin kuin VA TECH Transmission & Distribution GmbH & Co KEG (jäljempänä VA TECH), sekä Hitachilta ja Toshibalta. Kantaja ei saanut tutustua varsinkaan Hitachin ja Toshiban esittämiin lausuntoihin ja taloudellisiin ja teknisiin selvityksiin, Siemensin ja Hitachin työntekijöiden todistajanlausuntoihin eikä vastaukseen, jonka VA TECH antoi väitetiedoksiantoon. Kantaja väittääkin, että komissio vääristeli VA TECHin kantaa todetessaan riidanalaisen päätöksen 130 perustelukappaleessa, että VA TECH ei ollut avoimesti kiistänyt yhteistoimintajärjestelyn olemassaoloa.

37      Kantaja korostaa vielä neljänneksi, että se ei saanut tutustua S:n lausuntoihin, jotka esitettiin Alstomin nimissä ja jotka koskivat kartellin päättymistä vuonna 1999.

38      Komissio kiistää kantajan väitteiden paikkansapitävyyden.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

39      Puolustautumisoikeuksien noudattaminen edellyttää, että asianomainen saa hallinnollisen menettelyn kuluessa ilmaista asianmukaisesti näkemyksensä esiin tuotujen tosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksestä sekä niistä asiakirjoista, joita komissio on käyttänyt perustamissopimuksen rikkomista koskevan väitteensä tukena (yhdistetyt asiat C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomio 7.1.2004, Kok., s. I-123, 66 kohta).

40      Puolustautumisoikeuksien noudattamisen periaatteeseen erottamattomasti liittyvä oikeus tutustua asiakirjoihin merkitsee sitä, että komission on annettava asianomaiselle yritykselle mahdollisuus tutkia kaikki tutkinta-aineistoon sisältyvät asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä sen puolustuksen kannalta. Näihin kuuluvat sekä asianomaista vastaan että sen puolesta puhuvat asiakirjat muiden yritysten liikesalaisuuksia, komission sisäisiä asiakirjoja ja muita luottamuksellisia tietoja lukuun ottamatta (edellä 39 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomion 68 kohta).

41      Tässä yhteydessä on muistettava, että asianomaiselle yritykselle ilmoitetaan vasta hallinnollisen menettelyn kontradiktorisen vaiheen alussa väitetiedoksiannolla kaikista niistä olennaisista seikoista, joihin komissio nojautuu tässä menettelyn vaiheessa, ja tällä yrityksellä on vasta tässä vaiheessa oikeus tutustua asiakirjoihin puolustautumisoikeuksiensa tehokkaan käyttämisen turvaamiseksi. Näin ollen muiden kartelliin osallistuneiden yritysten väitetiedoksiantoon antamat vastaukset eivät lähtökohtaisesti kuulu niihin tutkinta-aineiston asiakirjoihin, joihin osapuolet voivat tutustua (asia T-161/05, Hoechst v. komissio, tuomio 30.9.2009, 163 kohta, Kok., s. II-03555).

42      Jos komissio aikoo perustaa kantansa väitetiedoksiantoon annetun vastauksen otteeseen tai tällaiseen vastaukseen liitettyyn asiakirjaan näyttääkseen EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamismenettelyssä toteen, että kilpailusääntöjä on rikottu, muille tässä menettelyssä mukana oleville yrityksille on kuitenkin annettava mahdollisuus ottaa kantaa tällaiseen todisteeseen. Tällaisissa olosuhteissa väitetiedoksiantoon annetun vastauksen kyseinen ote tai tähän vastaukseen liitetty asiakirja on todellisuudessa niitä yrityksiä vastaan puhuvaa näyttöä, jotka ovat mahdollisesti osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen (ks. edellä 41 kohdassa mainittu asia Hoechst v. komissio, tuomion 164 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Mainittua oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa vastaavasti ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan.

43      On todettava vastaavasti, että jos väitetiedoksiantoon annetun vastauksen ote tai tällaiseen vastaukseen liitetty asiakirja voivat olla merkityksellisiä yrityksen puolustautumiselle siten, että yritys voi vedota niihin komission tuossa vaiheessa tekemien päätelmien vastaisina seikkoina, ne ovat puolustuksen puolesta puhuvia todisteita. Kyseisen yrityksen on tällöin voitava tutkia kyseinen vastauksen ote tai asiakirja ja lausua niistä.

44      Toisaalta pelkästään se seikka, että muut yritykset ovat esittäneet samat väitteet kuin kyseinen yritys ja että ne ovat mahdollisesti käyttäneet enemmän resursseja puolustautumiseen, ei riitä siihen, että näitä väitteitä pidettäisiin yrityksen puolesta puhuvina seikkoina (ks. vastaavasti asia T-43/02, Jungbunzlauer v. komissio, tuomio 27.9.2006, Kok., s. II-3435, 353 ja 355 kohta).

45      Sen seurauksista, että asiakirjaan tutustuminen ei ole tapahtunut näiden sääntöjen mukaan, on todettava, että se, että asiakirjaa, johon komissio on nojautunut todetessaan yrityksen rikkoneen kilpailusääntöjä, ei ole annettu tiedoksi, merkitsee puolustautumisoikeuksien loukkaamista ainoastaan siinä tapauksessa, että asianomainen yritys osoittaa, että lopputulos, johon komissio on päätöksessä päätynyt, olisi ollut erilainen, mikäli asianomaista vastaan puhuva asiakirja, jota ei ole annettu tiedoksi, olisi pitänyt poistaa todisteiden joukosta (edellä 39 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomion 71 ja 73 kohta).

46      Mikäli kyseessä on tilanne, jossa tiedoksi antamatta on jätetty asianomaisen puolesta puhuva asiakirja, kyseisen yrityksen on ainoastaan osoitettava, että sen tiedoksi antamatta jättäminen on saattanut vaikuttaa yrityksen vahingoksi menettelyn kulkuun ja komission päätöksen sisältöön. Riittää, että yritys osoittaa, että se olisi kyennyt käyttämään kyseistä sen puolesta puhuvaa asiakirjaa puolustuksessaaneli se osoittaa, että jos se olisi kyennyt vetoamaan niihin hallinnollisessa menettelyssä, se olisi voinut tuoda esiin seikkoja, jotka eivät olisi olleet sopusoinnussa komission siinä vaiheessa tekemien päätelmien kanssa, ja olisi siten kyennyt jollain tavoin vaikuttamaan arviointeihin, joita komissio on tehnyt päätöksessä ainakin sen osalta todetun menettelytavan vakavuudesta ja kestosta ja samalla sakon määrästä (edellä 39 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomion 74 ja 75 kohta).

47      Se mahdollisuus, että tiedoksi antamatta jäänyt asiakirja olisi saattanut vaikuttaa menettelyn kulkuun ja komission päätöksen sisältöön, voidaan näyttää toteen ainoastaan sen jälkeen, kun on tutkittu alustavasti tietyt todisteet, joista ilmenee, että tiedoksi antamatta jääneillä asiakirjoilla on – näiden todisteiden osalta – saattanut olla merkitystä, jota ei olisi saanut vähätellä (edellä 39 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomion 76 kohta).

48      Esillä olevassa asiassa on kantajaa vastaan puhuvista seikoista todettava, että komissio myöntää, ettei se voinut tukeutua Fujin esittämiin huomautuksiin, joita kantajalle ei annettu tiedoksi, niiden kanneperusteiden tueksi, jotka kantajiin kohdistettiin riidanalaisessa päätöksessä, mutta kiistää, että se on tosiasiallisesti viitannut niihin asianomaista vastaan puhuvina todisteina. On kuitenkin todettava, että komissio viittasi riidanalaisen päätöksen 125 ja 255 perustelukappaleessa Fujin esittämiin täydentäviin huomautuksiin ja varsinkin sen 21.11.2006 esittämiin huomautuksiin yhteistoimintajärjestelyn olemassaolon toteen näyttämisen tueksi.

49      Komissio väittää toisaalta, ettei se perustanut päätöstään Alstomin ja Arevan neutraaliksi väitettyyn käsitykseen päätelläkseen yhteistoimintajärjestelyn olemassaolon, vaan se ainoastaan totesi tämän käsityksen. Vaikka tämä tulkinta vahvistetaan riidanalaisen päätöksen 125 perustelukappaleessa, jossa Alstomin, Arevan ja VA TECH:n käsityksille ei anneta mitään muita todisteita tukevaa arvoa, toisin kuin Fujin lausunnoille, joissa vahvistetaan yhteistoimintajärjestelyn olemassaolo, kyseinen tulkinta asetetaan kyseenalaiseksi päätöksen 255 perustelukappaleessa, jossa komissio viittaa siihen, että tietyt eurooppalaiset tuottajat ovat implisiittisesti tunnustaneet yhteistoimintajärjestelyn olemassaolon.

50      Alstomin ja Arevan neutraalia kantaa ei kuitenkaan voida pitää todisteena yhteistoimintajärjestelyn olemassaolosta. Kun nimittäin otetaan huomioon komissiolle EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamista koskevassa menettelyssä kuuluva todistustaakka, se, että jokin yritys ei kiistä jotakin tosiseikkaa, ei vahvista kyseisen tosiseikan olemassaoloa. Komissio ei näin ollen voinut vedota Alstomin ja Arevan kantaan kantajaa vastaan puhuvana seikkana, riippumatta siitä, noudatettiinko puolustautumisoikeuksia vai ei.

51      Lopputulos, johon päädytään niiden kantajan väitteiden osalta, jotka koskevat sitä vastaan puhuvia seikkoja, riippuu siksi tuloksesta, johon päädytään yhteistoimintajärjestelyn olemassaolon todistamista koskevan ensimmäisen kanneperusteen tutkimisessa. Jos nimittäin todetaan, että kyseisen järjestelyn olemassaolo on näytetty oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen myös, jos mainitut Fujin esittämät huomautukset sekä Alstomin ja Arevan neutraaliksi väitetty kanta on poistettu asianomaisia vastaan puhuvien todisteiden joukosta, tämä kanneperusteen osa on hylättävä. Jos sen sijaan todetaan, että kyseiset seikat tukevat tarpeellisella tavalla yhteistoimintajärjestelyn olemassaolosta esitettyjä riidanalaisen päätöksen toteamuksia, kantajan väite on hyväksyttävä ja riidanalainen päätös on siis kumottava siltä osin kuin se koskee kantajaa.

52      Kantajan puolesta puhuvia seikkoja koskevista kantajan väitteistä on heti alkuun hylättävä väite, jonka mukaan joitakin sen esittämiä todisteita ei annettu tiedoksi väitetiedoksiannon muille vastaanottajille. Se, että kyseisiä todisteita ei olisi annettu tiedoksi muille vastaanottajille, voisi vaikuttaa nimittäin korkeintaan mainittujen vastaanottajien puolustukseen mutta ei kantajan puolustukseen.

53      Unionin yleinen tuomioistuin on sitä paitsi pyytänyt komissiota toimittamaan asiakirjat, jotka kantaja on yksilöinyt jollakin tarkkuudella.

54      Ensinnäkin on huomautettava, että toisin kuin kantaja väittää, Hitachin väitetiedoksiantoon antamassa täydentävässä vastauksessa ei kyseenalaisteta ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismista esitettyjen Hitachin lausuntojen asiasisältöä. Hitachi tyytyi mainitussa täydentävässä vastauksessaan ainoastaan kiistämään komission tulkinnan kyseisistä lausunnoista ja varsinkin niiden merkityksellisyyden todisteena yhteistoimintajärjestelystä ja kilpailusääntöjen yhtenä kokonaisuutena pidettävästä rikkomisesta, joka käsitti tämän yhteistoimintajärjestelyn ja kiintiösopimuksen. Hitachi oli kuitenkin esittänyt nämä samat perustelut jo väitetiedoksiantoon antamansa ensimmäisen vastauksen otteessa, jonka komissio oli antanut tiedoksi kantajalle. Hitachin väitetiedoksiantoon antamaa täydentävää vastausta ei näin ollen voida pitää asianomaisen puolesta puhuvana todisteena, jonka tiedoksi antaminen olisi voinut vaikuttaa menettelyn kulkuun ja riidanalaisen päätöksen sisältöön.

55      Kuten kantaja väittää, VA TECH kiisti lisäksi nimenomaisesti yhteistoimintajärjestelyn olemassaolon väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa. Vaikka tämä seikka on otettava huomioon tutkittaessa yhteistoimintajärjestelyn toteen näyttämistä koskevaa ensimmäistä kanneperustetta, se ei itsessään kuitenkaan osoita, että kantajan puolustautumisoikeuksia loukattiin, koska kantaja ei tarkenna, missä määrin VA TECHin kannan väärä tulkinta vaikeutti sen puolustautumista.

56      Sitä paitsi sekä VA TECH että Hitachi, Toshiba ja Siemens kiistivät lausunnoissaan yhteistoimintajärjestelyn olleen olemassa ja kertoivat eurooppalaisille markkinoille pääsyssä olleen esteitä. Hitachi ja Toshiba esittivät lisäksi asiantuntijaselvityksiä tukeakseen omaa kantaansa tässä asiassa.

57      Kantaja itsekin kiisti yhteistoimintajärjestelyn ja siitä käydyt keskustelut hallinnollisen menettelyn aikana, ja vetosi siihen, että eurooppalaisille markkinoille pääsyssä oli ollut ”huomattavia” esteitä ja esitti niistä asiantuntijaselvityksiä, jotka olivat samanlaisia kuin Hitachin ja Toshiban selvitykset. Sen vuoksi väitetiedoksiannon muilta vastaanottajilta saatuja lausuntoja ja selvityksiä ei voida pitää kantajan puolesta puhuvina seikkoina.

58      Hitachin ja Siemensin työntekijät ilmoittivat puolestaan todistajanlausunnoissaan, että kiintiösopimusta ei sovellettu Euroopassa toteutettavissa kytkinlaitehankkeissa. He myös kiistivät yhteistoimintajärjestelyn ja siitä käydyt keskustelut ja mainitsivat, että ETAn markkinoille pääsyssä oli ollut huomattavia esteitä. Hitachin todistajat kertoivat lisäksi yksityiskohtia Alstomin heinäkuussa 2002 tekemästä ehdotuksesta, joka koski eurooppalaisten ja japanilaisten tuottajien välistä järjestelyä, ja he kertovat Hitachin hylänneen tämän ehdotuksen.

59      Tässä yhteydessä on huomautettava, että yhtiön työntekijöiden kirjallisia todistajanlausuntoja, jotka on laadittu yhtiön valvonnan alaisena ja jotka se on esittänyt puolustautuakseen komission hallinnollisen menettelyn aikana, ei voida pääsääntöisesti pitää saman yhtiön ilmoituksista erillisinä ja itsenäisinä todisteina. Yhtiön näkemys tosiseikoista, joista komissio sitä moittii, perustuu nimittäin yleensä ensisijaisesti sen työntekijöiden ja johtajien tietoihin ja mielipiteisiin.

60      Kuten edellä 57 kohdassa huomautettiin, kantaja toisaalta itse kiisti yhteistoimintajärjestelyn ja siitä käydyt keskustelut hallinnollisen menettelyn aikana ja vetosi siihen, että eurooppalaisille markkinoille pääsyssä oli ollut ”huomattavia” esteitä. Se väitti myös, että kiintiösopimus ei koskenut ETA-aluetta. Näin ollen sitä, että tällaisia argumentteja ovat esittäneet myös muut yritykset, ei voida pitää kantajan puolesta puhuvana seikkana.

61      Myös Alstomin heinäkuussa 2002 tekemän ehdotuksen yksityiskohdat tuotiin esiin väitetiedoksiannossa. Tämä todiste ei näin ollen ole kantajan puolesta puhuva seikka.

62      Saatuaan tutustua S:n lausuntoihin kantaja ei myöskään löytänyt niistä näyttöä, jota se olisi voinut hyödyntää puolustuksessaan. Yleinen väite, jonka mukaan mainitut lausunnot ovat kantajan puolesta puhuva seikka, on siis hylättävä toteennäyttämättömänä.

63      Kaiken edellä esitetyn perusteella kantajan väitteet siitä, että se ei saanut tutustua itsensä puolesta puhuviin seikkoihin, on hylättävä. Kuten edellä 51 kohdasta ilmenee, lopputulos, johon tämän kanneperusteen osalta päädytään, riippuu kuitenkin tuloksesta, johon päädytään ensimmäisen kanneperusteen tutkimisessa.

 Viidestoista kanneperuste, jonka mukaan komissio loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia, kun se ei antanut tälle tiedoksi päätelmiään yhteistoimintajärjestelyyn olennaisesti kuuluvasta korvausteoriasta

 Asianosaisten lausumat

64      Kantaja korostaa, että komissio ei ilmoittanut väitetiedoksiannossa, että korvaus, jonka eurooppalaiset tuottajat myönsivät yhteistoimintajärjestelyssä japanilaisille tuottajille ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismin välityksellä, oli näyttö kyseisen järjestelyn olemassaolosta. Kantajan mukaan tämä teoria mainitaan ensimmäisen kerran riidanalaisessa päätöksessä. Komissio onkin kantajan mielestä laiminlyönyt velvollisuutensa antaa asianomaisille osapuolille tilaisuuden tuoda esiin näkemyksensä niistä todisteista, joihin päätös perustuu.

65      Komissio kiistää kantajan väitteiden paikkansapitävyyden.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

66      Oikeuskäytännön mukaan väitetiedoksiannossa on selkeästi mainittava kaikki ne oleelliset seikat, joihin komissio tässä menettelyvaiheessa nojautuu. Tämä voidaan kuitenkin tehdä tiivistelmänomaisesti, eikä päätöksen tarvitse välttämättä täydellisesti vastata väitetiedoksiantoa, sillä väitetiedoksianto on valmisteleva asiakirja, jossa tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista tehdyt arviot ovat täysin väliaikaisia (edellä 39 kohdassa mainittu asia Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomion 67 kohta). Vaikka siis komissio ei voi asettaa asianomaisten henkilöiden vastuulle väitetiedoksiannossa tarkoitetuista rikkomisista poikkeavia rikkomisia ja voi ottaaa päätöksen perustaksi ainoastaan ne tosiseikat, josta asianomaisilla henkilöillä on ollut mahdollisuus selittää, sen on kuitenkin otettava huomioon hallinnollisessa menettelyssä ilmenneet seikat joko hylätäkseen huonosti perustellut väitteet tai muuttaakseen ja täydentääkseen, sekä tosiseikkojen osalta että oikeudellisesti, hyväksymiensä väitteiden tukena olevaa argumentaatiota (ks. vastaavasti asia 41/69, ACF Chemiefarma v. komissio, tuomio 15.7.1970, Kok., s. 661, Kok. Ep. I, s. 455, 92–94 kohta).

67      Esillä olevassa asiassa on myönnettävä, että komissio ei maininnut väitetiedoksiannossa nimenomaisesti, että ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismi oli korvaus, jonka eurooppalaiset tuottajat myönsivät mahdollisina uskottavina kilpailijoina pitämilleen japanilaisille tuottajille vastineeksi siitä, että nämä noudattivat yhteistoimintajärjestelyä.

68      Väitetiedoksiannossa kuvataan kuitenkin ne tosiseikat, joihin kyseinen teoria perustuu. Yhteistoimintajärjestely ja kiintiöönlukemismekanismi esitetään nimittäin lyhyesti väitetiedoksiannon 100, 106 ja 110 kohdassa, ja niitä kuvaillaan tarkemmin myöhemmin asiakirjassa. Väitetiedoksiannon 120 kohdasta käy niin ikään ilmi, että japanilaiset tuottajat olivat komission mielestä mahdollisia uskottavia kilpailijoita ETAssa toteutettavissa kytkinlaitehankkeissa.

69      Toisaalta kantaja totesi väitetiedoksiantoon antamansa vastauksen 59 kohdassa, että komissio viittasi ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismiin näyttönä yhteistoimintajärjestelyn olemassaolosta. Kantajan onkin katsottava ymmärtäneen väitetiedoksiannon perusteella, että komissio piti ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismia tärkeänä näyttönä väitetystä kilpailusääntöjen rikkomisesta. Kantaja myös esitti väitetiedoksiantoon antamansa vastauksen 59–64 kohdassa seikkaperäisesti oman näkemyksensä kyseistä mekanismia koskevasta näytöstä ja sen merkityksestä väitettyyn yhteistoimintajärjestelyyn nähden.

70      Näin ollen on todettava, että kantaja kykeni väitetiedoksiannon sisällön perusteella ilmaisemaan kantansa niistä tosiseikoista, joihin komission väitetiedoksiannossa ja riidanalaisessa päätöksessä esittämä väite perustui.

71      Viidestoista kanneperuste on siis hylättävä.

 Ensimmäinen, kolmas ja neljäs kanneperuste, joissa väitetään, että komissio ei osoittanut kantajan osallistuneen kartelliin, että se teki virheen hylätessään todisteet, jotka osoittivat, että kantaja ei ole eurooppalaisilla markkinoilla ja että sen oli mahdotonta päästä niille, ja että kääntäessään todistustaakan komissio rikkoi todistelusäännöksiä ja loukkasi siten syyttömyysolettaman periaatetta

72      Oikeuskäytännön mukaan komission on esitettävä selvitys niistä kilpailusääntöjen rikkomisista, jotka se on katsonut tapahtuneeksi, ja hankittava oikeudellisesti riittävät todisteet kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavista seikoista (ks. yhdistetyt asiat T-44/02 OP, T-54/02 OP, T-56/02 OP, T-60/02 OP ja T-61/02 OP, Dresdner Bank ym. v. komissio, tuomio 27.9.2006, Kok., s. II-3567, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

73      Tässä yhteydessä on todettava, että tuomioistuimen ollessa epävarma sen on ratkaistava asia sen yrityksen eduksi, jolle päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen, on osoitettu. Tuomioistuin ei voi todeta, että komissio on oikeudellisesti riittävällä tavalla näyttänyt kyseessä olevan kilpailusääntöjen rikkomisen, jos se ei ole saavuttanut täyttä varmuutta tämän kysymyksen osalta, ja näin erityisesti silloin, kun kyse on sakkopäätökseen kohdistuvasta kumoamiskanteesta (edellä 72 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Dresdner Bank ym. v. komissio, tuomion 60 kohta).

74      Viimeksi mainitussa tilanteessa on nimittäin otettava huomioon syyttömyysolettaman periaate, sellaisena kuin se ilmenee erityisesti Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleesta, sillä se kuuluu perusoikeuksiin, jotka sisältyvät yhteisön oikeuden yleisiin periaatteisiin. Kun otetaan huomioon kyseisten rikkomisten luonne sekä niihin liittyvien seuraamusten luonne ja ankaruus, syyttömyysolettaman periaatetta sovelletaan erityisesti yrityksiä koskevien kilpailusääntöjen rikkomista koskeviin menettelyihin, jotka voivat johtaa sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen (ks. vastaavasti edellä 72 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Dresdner Bank ym. v. komissio, tuomion 61 kohta).

75      Komission on siis esitettävä täsmälliset ja yhtäpitävät todisteet näyttääkseen kilpailusääntöjen rikkomisen. On kuitenkin korostettava, että kaikkien komission esittämien todisteiden ei tarvitse välttämättä täyttää näitä edellytyksiä kaikkien rikkomisen osatekijöiden osalta. Riittää, että välilliset todisteet, joihin komissio vetoaa, kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna vastaavat tätä vaatimusta (ks. edellä 72 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Dresdner Bank ym. v. komissio, tuomion 62 ja 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

76      Koska kilpailunvastaisten sopimusten kielto on yleisesti tunnettu, komissiota ei voida myöskään edellyttää toimittamaan asiakirjoja, jotka osoittavat nimenomaisesti kyseessä olevien toimijoiden yhteydenpidon. Niitä vaillinaisia ja hajanaisia asiakirjoja, jotka komissiolla on mahdollisesti käytettävissään, on kaikissa tapauksissa voitava täydentää päättelyllä, jonka avulla voidaan muodostaa kuva asiassa merkityksellisistä seikoista. Kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja indisioista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta (ks. edellä 72 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Dresdner Bank ym. v. komissio, tuomion 64 ja 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

77      Kantaja väittää tässä yhteydessä, ettei näyttökynnystä ole enää syytä laskea, koska komission olisi vaikeaa yrittää näyttää kilpailusääntöjen rikkominen toteen. Kantajan mielestä kartelliasioissa määrätyt sakot ovat ensinnäkin viime vuosina jatkuvasti lisääntyneet, mikä varmaankin vaikuttaa komission päätösten valvonnan tasoon. Se katsoo toiseksi, että yhteistyötä koskevan tiedonannon ja siihen perustuvan osapuolten yhteistyön ansiosta komissiolle ei ole enää syytä antaa laajaa harkintavaltaa todisteiden arvioimisessa. Kolmanneksi se katsoo, että todetakseen EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa rikotun komissio yrittää esillä olevassa asiassa nojautua asiakirjaan, joka vahvistaa, että Euroopan unionin ulkopuolella on ollut kartelli – eli kiintiösopimukseen.

78      Kantajan väitteitä ei voida kuitenkaan hyväksyä. On ensinnäkin totta, että sakkojen määrän lisääntymisellä voi olla vakavampia seurauksia osapuolille, joille sakkoja määrätään. Koska komission aloitteellisuus tässä asiassa on kuitenkin yleisesti tiedossa, seurauksena on, että jos yritykset syyllistyvät kilpailusääntöjen rikkomiseen, ne yrittävät aiempaa enemmän rajoittaa mahdollisimman vähiin niiden asiakirjojen määrää, joita voidaan käyttää todisteina, ja tämä vaikeuttaa komission tehtävää. Jotta komissio voisi esittää asianomaisilta yrityksiltä sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman yhteydessä saamansa tiedot pätevinä todisteina kilpailusääntöjen rikkomisesta, tietojen on lisäksi aina täytettävä asiaan sovellettavassa oikeuskäytännössä vahvistetut perusteet. Sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskeva ohjelma ei siis itsessään välttämättä helpota komission tehtävää. Sillä, että kiintiösopimus ei koskenut Euroopan unionin aluetta, on lisäksi merkitystä arvioitaessa kyseisen sopimuksen todistusarvoa. Se ei sen sijaan voi vaikuttaa komission esittämien muiden todisteiden arviointiin.

79      Jos komissio lisäksi tukeutuu yksinomaan kyseessä olevien yritysten menettelyyn markkinoilla todetakseen rikkomisen olemassaolon, viimeksi mainittujen tarvitsee vain osoittaa sellaisten olosuhteiden olemassaolo, jotka valaisevat komission toteamia tosiseikkoja eri tavalla ja joiden perusteella komission esittämä tosiseikkojen selitys, jonka perusteella se totesi unionin kilpailusääntöjä rikotun, voidaan korvata toisella uskottavalla selityksellä (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T-67/00, T-68/00, T-71/00 ja T-78/00, JFE Engineering ym. v. komissio, tuomio 8.7.2004, Kok., s. II-2501, 186 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

80      Toisin kuin kantaja väittää, tämä sääntö ei ole sovellettavissa kaikissa tilanteissa, joissa rikkominen on näytetty toteen ainoastaan muilla kuin kirjallisilla todisteilla.

81      Todistuskeinoista, joihin voidaan vedota EY 81 artiklan rikkomisen näyttämiseksi toteen, on nimittäin todettava, että yhteisön oikeudessa vallitseva periaate on vapaan todistustelun periaate (asia T-50/00, Dalmine v. komissio, tuomio 8.7.2004, Kok., s. II-2395, 72 kohta). Mainittua oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa vastaavasti ETA-sopimuksen 53 artiklaan.

82      On näin ollen todettava, että vaikka kirjallisten todisteiden puuttuminen voi olla merkityksellistä, kun tehdään kokonaisarviota välilisistä todisteista, joihin komissio vetoaa, pelkästään tästä ei seuraa, että kyseinen yritys voisi kyseenalaistaa komission väitteet esittämällä vaihtoehtoisen selvityksen tosiseikoista. Tilanne on tällainen ainoastaan silloin, kun komission esittämien todisteiden perusteella ei voida todeta rikkomisen olemassaoloa yksiselitteisesti ja ilman tulkinnan tarvetta (ks. vastaavasti asia T-36/05, Coats Holdings ja Coats v. komissio, tuomio 12.9.2007, 74 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

83      Missään säännöksessä tai millään yhteisön oikeuden yleisellä periaatteella ei myöskään kielletä komissiota tukeutumasta yhtä yritystä vastaan niiden yritysten lausuntoihin, joiden väitetään osallistuneen kartelliin. Muutoin komissiolle kuuluva todistustaakka EY 81 artiklan vastaisista menettelyistä olisi mahdoton täyttää, mikä olisi yhteensopimatonta sille uskotun näiden määräysten moitteetonta soveltamista koskevan valvontatehtävän kanssa (edellä 79 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat JFE Engineering ym. v. komissio, tuomion 192 kohta). Mainittua oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa vastaavasti ETA-sopimuksen 53 artiklaan.

84      Kartelliin osalliseksi katsotun yrityksen lausuntoa, jonka totuudenmukaisuuden on riitauttanut useampi muu kartelliin osalliseksi katsottu yritys, ei voida pitää riittävänä näyttönä viimeksi mainittujen yritysten toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, jos sen tukena ei ole muita todisteita, mutta vaatimukset muista todisteista voivat olla alhaisempia kyseisten lausuntojen luotettavuuden vuoksi (edellä 79 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat JFE Engineering ym. v. komissio, tuomion 219 ja 220 kohta).

85      Kun on kyse erilaisen näytön merkityksestä todisteena, ainoa merkityksellinen arviointiperuste esitettyjen todisteiden harkinnassa on niiden uskottavuus (edellä 81 kohdassa mainittu asia Dalmine v. komissio, tuomion 72 kohta).

86      Todistelua koskevien yleisten sääntöjen mukaan asiakirjan uskottavuus ja siksi sen todistusarvo riippuu sen alkuperästä, laatimisolosuhteista, vastaanottajasta ja sisällöstä (yhdistetyt asiat T-25/95, T-26/95, T-30/95–T-32/95, T-34/95–T-39/95, T-42/95–T-46/95, T-48/95, T-50/95–T-65/95, T-68/95–T-71/95, T-87/95, T-88/95, T-103/95 ja T-104/95, Cimenteries CBR ym. v. komissio, tuomio 15.3.2000, Kok., s. II-491, 1053 ja 1838 kohta).

87      Erityisen vahvana näyttönä voidaan lisäksi pitää lausuntoja, jotka ovat ensinnäkin luotettavia, toiseksi on annettu yrityksen nimissä, kolmanneksi on antanut henkilö, joka on työnsä puolesta velvoitettu toimimaan kyseisen yrityksen intressissä, neljänneksi ovat lausunnon antajan intressien vastaisia, viidenneksi antaa henkilö, joka on havainnut välittömästi lausunnoissa mainitut seikat, ja kuudenneksi on toimitettu kirjallisesti ja annettu tarkoituksellisesti ja tarkan harkinnan jälkeen (ks. vastaavasti edellä 79 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat JFE Engineering ym. v. komissio, 205–210 kohta).

88      Lainvastaisen kartellin pääasiallisten osapuolten vapaaehtoisesti esittämiin todisteisiin on yleensä asianmukaista suhtautua tietyllä tavalla epäluuloisesti, kun otetaan huomioon se kantajan väittämä mahdollisuus, että kyseiset osapuolet ovat taipuvaisia toimittamaan kilpailijoidensa toiminnasta mahdollisimman paljon näitä vastaan puhuvia seikkoja. Se, että pyydetään yhteistyötä koskevan tiedonannon soveltamista sakosta vapauttamiseksi tai sen lieventämiseksi, ei kuitenkaan välttämättä kannusta esittämään tutkittavana olevan kartellin muihin osanottajiin nähden vääristeltyjä todisteita. Jokainen yritys johtaa komissiota harhaan voisi näet kyseenalaistaa pyynnön esittäjän yhteistyön vilpittömyyden ja kattavuuden ja näin ollen vaarantaa tämän mahdollisuuden hyötyä täysimääräisesti yhteistyötä koskevasta tiedonannosta (ks. vastaavasti asia T-120/04, Peróxidos Orgánicos v. komissio, tuomio 16.11.2006, Kok., s. II-4441, 70 kohta).

89      Vääristeltyjen todisteiden toimittamisen mahdolliset seuraukset ovat lisäksi entistä vakavammat, sillä – kuten edellä 84 kohdasta ilmenee – yrityksen riitautetulla lausunnolla on oltava tukea muista todisteista. Riski siitä, että sekä komissio että muut kyseeseen tulevat yritykset huomaavat paikkansapitämättömät lausunnot, on nimittäin tästä syystä suurempi.

90      Sovellettaessa näitä sääntöjä nyt käsiteltävään asiaan on muistettava, että riidanalaisessa päätöksessä tehtyjen huomioiden mukaan yhteistoimintajärjestely oli kirjoittamaton järjestely, joka käsitti ensinnäkin japanilaisten yritysten sitoumuksen jäädä pois ETAn kytkinlaitehankkeiden markkinoilta, toiseksi eurooppalaisten yritysten sitoumuksen jäädä pois kytkinlaitehankkeiden markkinoilta Japanissa ja kolmanneksi eurooppalaisten yritysten sitoumuksen ilmoittaa japanilaisille yrityksille kytkinlaitehankkeista muissa Euroopan maissa kuin tuotantomaissa ja lukea nämä samat hankkeet kiintiösopimuksessa sovittuun ”Euroopan” yhteiskiintiöön. Komission mukaan ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismin tarkoituksena oli korvauksen myöntäminen japanilaisille yrityksille, joita eurooppalaiset yritykset pitivät mahdollisina kilpailijoinaan ETAn markkinoilla.

91      Edellä 90 kohdassa todetuista yhteistoimintajärjestelyn eri elementeistä japanilaisten yritysten väitetty sitoumus jäädä pois ETA:n markkinoilta on komission kantajaan kohdistaman väitteen perusta. Tämän sitoumuksen olemassaolo on siksi näytettävä toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla. Jos yhteistoimintajärjestelyn muut elementit voidaan näyttää toteen, ne voivat kuitenkin olla merkityksellisiä epäsuorina todisteina sen päättelemiseksi, että japanilaiset yritykset olivat tehneet vastaavan sitoumuksen.

92      Kantaja kiistää ensimmäisessä kanneperusteessa yhteistoimintajärjestelyn olemassaolon ja osallistumisensa kyseiseen järjestelyyn. Se kiistää komission riidanalaisessa päätöksessä mainitsemien eri todisteiden näyttöarvon ja vetoaa muihin todisteisiin, jotka sen mukaan osoittavat, ettei yhteistoimintajärjestelyä ollut olemassa. Kantaja päättelee tästä, että tehdessään riidanalaisen päätöksen komissio ylitti toimivaltansa. Se toteaa lisäksi kolmannessa kanneperusteessaan, että komissio oli näissä olosuhteissa velvollinen hyväksymään vaihtoehtoisen selityksen japanilaisten tuottajien poissaolosta ETAn kytkinlaitehankkeiden markkinoilta, sillä kyseinen selitys liittyi samoille markkinoille pääsyä haittaaviin oikeudellisiin, teknisiin ja kaupallisiin esteisiin. Neljännessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että koska komissio ei näyttänyt yhteistoimintajärjestelyn olemassaoloa toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, se käänsi todistustaakan ja loukkasi syyttömyysolettaman periaatetta.

93      Komissio väittää, että yhteistoimintajärjestelyn olemassaolo ja etenkin japanilaisten yritysten sitoumus ETAn markkinoilta poisjäämisestä on näytetty oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen näytöllä, joka käsittää kirjallisia todisteita, yritysten lausuntoja, todistajanlausuntoja sekä todisteita kartellin tosiasiallisesta toiminnasta. Näin ollen komissio pitää kantajan vaihtoehtoista selitystä merkityksettömänä ja katsoo toisaalta täyttäneensä itselleen kuuluvan todistustaakan ja noudattaneensa siis syyttömyysolettaman periaatetta.

94      On siksi arvioitava kyseisen näytön uskottavuus ja sisältö sen määrittämiseksi, voidaanko komission esittämien todisteiden perusteella, kun niitä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti, olla vakuuttuneita yhteistoimintajärjestelyn olemassaolosta tavalla, jota kantajan todisteet eivät voi horjuttaa.

95      Kantaja väittää, että komissio on ylittänyt toimivaltansa. Näiden väitteiden sekä kolmannen ja neljännen kanneperusteen lähtökohtana on, ettei komissio ole näyttänyt toteen yhteistoimintajärjestelyn olemassaoloa eikä kantajan osallistumista kyseiseen järjestelyyn. Jos kantajan väitteet, jotka koskevat näyttöä kilpailusääntöjen rikkomisesta ja kantajan osallisuudesta siihen, on hylättävä, tämä tarkoittaa siis väistämättä sitä, että komissiolla on toimivalta määrätä seuraamus todetusta rikkomisesta, että kantajan antama vaihtoehtoinen selitys on edellä 79–82 kohdassa esitetyn perusteella merkityksetön ja että komissio täytti sille kuuluvan todistustaakan ja noudatti näin ollen syyttömyysolettaman periaatetta. Jos sen sijaan katsotaan, että riidanalaisessa päätöksessä ei ole osoitettu kantajan osallistuneen väitettyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen, kyseisen päätöksen kumoaminen siltä osin kuin se koskee kantajaa on yksin tämän toteamuksen perusteella perusteltu.

 ABB:n esittämä todistelu

–       Asianosaisten lausumat

96      Kantaja väittää, että todistajanlausunto, jonka M esitti ABB:n nimissä, ei ole luotettava eikä sen perusteella voida päätellä yhteistoimintajärjestelyn olleen olemassa.

97      Se katsoo ensinnäkin ABB:n ehdollinen vapautus sakoista kannusti sitä esittämään kantajaa vastaan puhuvia seikkoja. M oli kantajan mielestä lisäksi tietoinen siitä, että se, että hän ei kiistä yhteistoimintajärjestelyä koskevaa teoriaa, oli ABB:n edun mukaista. Hän oli sen sijaan tietoinen myös siitä, että häntä vastaan ei hänen lausuntojensa vuoksi pantaisi vireille siviilioikeudenkäyntiä, ja hän oli varma siitä, että hänen todistajanlausuntonsa ei johtaisi ristikuulusteluun. Oli myös selvää, että M:n lausunnot eivät aiheuttaisi enää uusia haittavaikutuksia ABB:lle, koska kyseisen yrityksen vastuu oli osoitettu muilla todisteilla.

98      ABB:n toive esittää kantajaa vastaan puhuvia seikkoja oli kantajan mukaan tuotu esiin puheenvuoroissa, joita ABB:n edustaja käytti M:n haastattelussa. ABB:n edustaja puuttui keskusteluun korjatakseen ja selkeyttääkseen M:n lausuntoja ja vastasi jopa kerran itse komission kysymyksiin.

99      Kantaja katsoo toiseksi, että M:n todistajanlausunto esitettiin yli 18 kuukautta sen jälkeen, kun ABB oli hakenut vapautusta sakoista.

100    Kolmanneksi kantaja on sitä mieltä, että M:n todistajanlausunto on ainoastaan ABB:n entisen työntekijän todistajanlausunto eikä ABB:n nimissä esitetty lausunto. Kantajan mukaan M oli kyseisen haastattelun aikaan jo jäänyt eläkkeelle, eikä hänen tarvinnut toimia ABB:n edun mukaisesti.

101    Kantaja katsoo neljänneksi, että M:n suullinen todistajanlausunto ei ole syvällisen pohdinnan tulos. Koska M myös antoi hallinnollisen menettelyn aikana useita lausuntoja, hänen esittämiään todisteita on pidettävä sarjana jatkuvasti muutettuja lausuntoja eikä yhtenä todistajanlausuntona, jota harkinnan jälkeen tarkistettiin. Lisäksi se, että kyseisen todistajan antamia aiempia lausuntoja ei annettu tiedoksi kantajalle, tarkoittaa, että ne eivät sisältäneet näyttöä yhteistoimintajärjestelystä, mikä heikentää kantajan mielestä hänen myöhemmin antamiensa lausuntojen luotettavuutta.

102    Kantaja katsoo viidenneksi, että vaikka M oli ollut joidenkin väitetyn kartellin näkökohtien välitön todistaja, hän ei ollut osallistunut mihinkään yhteistoimintajärjestelystä käytyyn keskusteluun eikä etenkään ollut mukana sen sopimishetkellä, mikä tarkoittaa, että hän ei tältä osin ollut välitön todistaja.

103    Kantaja katsoo kuudenneksi, että M:n todistajanlausunto on yhteistoimintajärjestelyn muodostamisen, sisällön ja toteutuksen osalta epämääräinen eikä siinä mainita yhtäkään kokousta tai keskustelua. Kantajan mielestä M:n lausunnot yhteistoimintajärjestelystä ovat pikemminkin henkilökohtainen mielipide kuin täydellinen ja johdonmukainen selvitys tiettyä sopimusta koskevista tosiseikoista.

104    Seitsemänneksi kantaja on sitä mieltä, että M:n todistajanlausunnon tueksi ei esitetty samanaikaisesti kirjallisia todisteita vaan se on ristiriidassa niin kiintiösopimuksen kuin Euroopan kiintiösopimuksen ja muiden todistajanlausuntojen kanssa. M:n lausunnot eivät myöskään ole yhtäpitäviä ABB:n muiden lausuntojen kanssa, ja ne ovat ristiriidassa kartellin muiden osapuolten toimittamien todisteiden kanssa.

105    Kantaja väittää varsinkin, että 11.3.2004 tehty ABB:n hakemus sakoista vapauttamiseksi ei sisältänyt yhteistoimintajärjestelystä sellaista kuvausta, joka esitettiin riidanalaisessa päätöksessä, koska ABB:n lausunnoista ei saatu sitä vaikutelmaa, että se oli sitoutunut jäämään pois eurooppalaisilta markkinoilta. Lisäksi ABB:n toinen työntekijä, V.-A., oli kantajan mielestä ilmoittanut M:n kertoneen, että Eurooppa ja Pohjois-Amerikka oli suljettu kartellin soveltamisalan ulkopuolelle.

106    Komissio kiistää kantajan väitteiden paikkansapitävyyden.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

107    Edellä 88 ja 89 kohdasta käy ensinnäkin ilmi, että sakoista vapauttamista hakeneen yrityksen esittämiin todisteisiin ei ole syytä suhtautua automaattisesti epäilevästi. Etenkin todistajien lausunnoista on todettava, että on kyllä mahdollista, että tällaisen yrityksen työntekijät, joiden on toimittava yrityksen edun mukaisesti, haluavat esittää mahdollisimman paljon asianosaisia vastaan puhuvia seikkoja, kun otetaan myös huomioon, että heidän yhteistyöllään menettelyssä voi olla positiivinen vaikutus heidän ammatilliseen tulevaisuuteensa. Vaikka tilanne olisi tällainen, kyseiset työntekijät ovat kuitenkin myös tietoisia paikkansapitämättömien todisteiden esittämisen mahdollisista negatiivisista seurauksista, jotka ovat todennäköisempiä muita todisteita koskevan vaatimuksen vuoksi.

108    Ei myöskään voida katsoa, että ABB:n esittämät todisteet eivät voisi johtaa sille vahingollisiin seurauksiin. Koska mainitut todisteet esitettiin ennen väitetiedoksiannon lähettämistä, ABB tai sen työntekijät ja entinen työntekijä eivät voineet olla varmoja niiden väitteiden laajuudesta ja tarkasta sisällöstä, joita ABB:tä vastaan esitettäisiin.

109    Kantaja, väittää M:stä, että ABB:n entisen työntekijän ei periaatteessa enää tarvitse toimia entisen työnantajansa edun mukaisesti osallistuessaan vapaaehtoisesti hallinnolliseen menettelyyn. Tämä seikka tarkoittaa kuitenkin myös sitä, ettei hänellä periaatteessa ole intressiä esittää tässä yhteydessä paikkansapitämättömiä todisteita riippumatta siitä, voitiinko häntä vastaan panna niiden vuoksi vireille siviilioikeudenkäynti ja siitä, tiesikö hän, etteivät hänen lausuntonsa johtaisi ristikuulusteluun.

110    On myös totta, että ABB:n ulkoinen neuvonantaja puuttui yhden kerran M:n haastatteluun ehdottaakseen tälle, että japanilaisille tuottajille voisi olla edullista päästä eurooppalaisille markkinoille, mistä M ei vaikuttanut olevan vakuuttunut. On siksi katsottava, että M:llä oli epäilyksiä tällaisen toimenpiteen taloudellisesta intressistä, mikä on otettava huomioon hänen todistajanlausuntonsa sisältöä arvioitaessa. Kantaja ei kuitenkaan selitä, kuinka tämä ABB:n ulkoisen neuvonantajan väliintulo vaikuttaa M:n todistajanlausunnon uskottavuuteen muilta osin.

111    Toiseksi se seikka, että sakoista vapauttamista koskevan ABB:n hakemuksen esittämisen ja M:n haastattelun välillä oli tietty viive, ei aseta sellaisenaan kyseenalaiseksi M:n todistajanlausunnon todistusarvoa. On nimittäin perusteltua, että komissio hankkii lisätodisteita tutkintansa aikana, jotta sillä on käytössään kaikki merkitykselliset todisteet rikkomisen olemassaolon arvioimiseksi etenkin kyseessä olevien yritysten huomautusten valossa. Todistajanlausunnon esittämisen ja lausunnossa käsiteltyjen tosiseikkojen välillä kulunut aika voi sen sijaan olla merkityksellinen todistuksen uskottavuutta arvioitaessa, koska todistajat voivat pääsääntöisesti antaa yksityiskohtaisemman ja luotettavamman todistajanlausunnon viimeaikaisista tapahtumista. Esillä olevassa asiassa kolmen vuoden ja kolmen kuukauden pituinen ajanjakso, joka kului siitä, kun M osallistui kartelliin siihen, kun hän esitti todistajanlausuntonsa, ei kuitenkaan ole riittävän pitkä, jotta se voisi vaikuttaa M:n uskottavuuteen.

112    Kolmanneksi on todettava, ettei myöskään näytä siltä, että M olisi antanut lausuntonsa ABB:n virallisena edustajana. On todettava ensiksikin, että tästä roolista ovat ilmeisesti pääasiallisesti vastannet ABB:n ulkopuoliset neuvonantajat. Kuten edellä 109 kohdassa lisäksi todettiin, M ei enää hetkellä, jolloin hän antoi todistajanlausuntonsa, lähtökohtaisesti ollut velvoitettu toimimaan entisen työnantajansa intressissä, eikä ole olemassa myöskään viitteitä siitä, että hän olisi valmistautunut järjestelmällisesti haastatteluun konsultoimalla muita ABB:n työntekijöitä ja ABB:n hallussa olleita asiakirjoja. Lopuksi on todettava, että komission kysymykset haastattelujen aikana eivät koskeneet ABB:n virallista kantaa käsitellyistä asioista vaan pikemminkin M:n omia tietoja.

113    Kantaja väittää neljänneksi aivan oikein, että M:n todistajanlausunto ei näytä olevan kovinkaan syvällisen pohdinnan tulos ja että sitä ei myöskään tarkistettu jälkikäteisen harkinnan ja lisäarvioiden perusteella. Todistajanlausunto nimittäin annettiin suullisesti, eikä ole merkkejä siitä, että komissio olisi esittänyt M:lle etukäteen kirjallisia kysymyksiä tai että tämä olisi arvioinut tai tarkistanut jälkikäteen lausuntojaan yhteistoimintajärjestelystä ja ETA:n markkinoille pääsyn esteistä.

114    Sitä vastoin se, että M antoi useita peräkkäisiä lausuntoja, joita komissio ei toimittanut kaikkia edelleen, ei aseta hänen todistajanlausuntoaan kyseenalaiseksi. On nimittäin tavallista, että todistaja esittää peräkkäisiä näkökantoja tiettyyn aiheeseen liittyvistä eri näkökohdista ja yksityiskohdista ja toisaalta, että jotkin hänen lausunnoistaan eivät ole komission tutkinnan kohteen kannalta merkityksellisiä tai koskevat tosiseikkoja, jotka on jo näytetty toteen vakuuttavammin muilla todisteilla.

115    Viidenneksi on hylättävä kantaja väite siitä, että M ei ollut välitön todistaja. M oli nimittäin yksi ABB:n edustajista kartellissa vuosien 1988 ja 2002 välillä, eli melkein koko kartellin olemassaolon ajan, jolloin ABB puolestaan oli yksi kartellin päätoimijoista. M oli siis välitön ja etuoikeutettu todistaja olosuhteille, joista hän lausui.

116    Tässä yhteydessä on myönnettävä, että M vahvisti todistajanlausunnossaan, ettei hän ollut läsnä yhteistoimintajärjestelystä sovittaessa. Samoin on todettava, että kun häntä haastateltiin siitä, tietääkö hän, viitattiinko yhteistoimintajärjestelyn teemaan kokouksissa, joihin hän osallistui, M vastasi, ettei siihen ollut tarpeellista viitata, sillä yhteistoimintajärjestelyn olemassaolo oli itsestään selvää. Nämä seikat eivät kuitenkaan aseta M:n todistajanlausunnon todistusarvoa kyseenalaiseksi. Yhtäältä on nimittäin todettava, että todistaja voi täysin hyvin olla todistaja pysyvästä hankkeesta, vaikkei hän ole ollut mukana sitä aloitettaessa. On huomattava toisaalta, että vaikka M ilmoitti, että yhteistoimintajärjestelyä koskevasta kysymyksestä ei ollut keskusteltu nimenomaisesti tapaamisissa, joihin hän oli osallistunut, hänen todistajanlausunnostaan ilmenee, että hänen mielestään asia oli näin sen vuoksi, että kartellin osapuolet ymmärsivät, hyväksyivät ja panivat kyseisen järjestelyn sisällön täytäntöön, ilman että nimenomainen keskustelu olisi ollut tarpeellista.

117    Kuudenneksi todettakoon, että M ilmoitti todistajanlausunnossaan, että japanilaisilla ja eurooppalaisilla tuottajilla oli kotimaisten markkinoiden vastavuoroiseen suojeluun liittyvä järjestely ennen kiintiösopimusta, että kyseinen järjestely oli välttämätön edellytys muita alueita koskevien sopimusten tekemiselle ja että näiden sääntöjen noudattaminen tarkoitti sitä, että japanilaiset tuottajat eivät tunkeutuisi eurooppalaisten tuottajien kotimaisille markkinoille, vaikka ne tähän teknisesti pystyisivät. M esitti tässä yhteydessä niin ikään selvennyksiä ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismista sekä siitä, että kytkinlaitehankkeet tuotantomaissa eivät olleet keskustelujen kohteena näiden kahden tuottajaryhmän välillä ja että niitä ei laskettu kiintiösopimuksessa tarkoitettuihin kiintiöihin.

118    M:n lausunnot vahvistavat siksi komission väittämän yhteistoimintajärjestelyn olemassaolon, eikä niitä voida pitää epämääräisenä henkilökohtaisena mielipiteenä, sillä ne tuovat täsmennyksiä kyseisen järjestelyn kestosta, sisällöstä ja osapuolista. Järjestelyn toteuttamista koskevien tietojen puuttuminen ei ole yllättävää, koska osapuolten pääasiallisena sitoumuksena oli pidättäytyä toimista tietyillä markkinoilla. M kuvaili lisäksi sitä yhteistoimintajärjestelyn osaa, joka edellyttää toimeenpanotoimia, toisin sanoen ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismia.

119    Seitsemänneksi todettakoon, että jäljempänä 129–195 kohdassa käsitellään kysymystä siitä, saako M:n todistajanlausunto edellä 84 kohdassa esitetyn oikeuskäytännön mukaisesti tukea muista todisteista ja asettavatko muilta yrityksiltä saadut todisteet tai kiintiösopimus ja Euroopan kiintiösopimus sen kyseenalaiseksi.

120    Väitteestä, jonka mukaan M:n todistajanlausunto on epäjohdonmukainen ABB:n toimittamien muiden todisteiden kanssa, ABB viittasi 11.3.2004 esittämissään huomautuksissa nimenomaisesti yhteistoimintajärjestelyyn, jonka nojalla kaksi japanilaista yhtiötä ei aikonut esittää tarjouksia eurooppalaisista hankkeista eivätkä eurooppalaiset yhtiöt japanilaisista hankkeista.

121    Tässä yhteydessä on luonnollista, että ABB viittasi kahteen japanilaiseen yhtiöön, eli Japan AE Power Systems Corp:iin ja TM T & D:hen, sillä sen antaessa lausuntonsa kaasueristeisiä kytkinlaitteita koskeva Fujin, Hitachin, kantajan ja Toshiban toiminta oli ryhmitelty näiden yhteisyritysten alle. Komissiolla oli kuitenkin oikeus tulkita tämä lausunto osoitukseksi siitä, että nämä yritykset osallistuivat itse yhteistoimintajärjestelyyn. ABB oli nimittäin täsmentänyt jo 3.3.2004 tekemässään sakoista vapauttamista koskevassa alkuperäisessä hakemuksessaan, että sen tietojen mukaan kartelli oli ollut olemassa yli 10 vuotta, mikä viittaa siihen, että kartelli muodostettiin paljon ennen Japan AE Power Systemsin ja TM T & D:n perustamista.

122    ABB:n työntekijöiden todistajanlausunnoista on todettava Win ilmoittaneen, että japanilaisten yritysten puuttuminen eurooppalaisilta markkinoilta johtui japanilaisten ja eurooppalaisten markkinoiden suojelujärjestelmästä, joka perustui siihen, että kumpikaan tuottajaryhmä ei halunnut, että toinen ryhmä sekaantuu toisen kotimaisille markkinoille. Myös P viittasi japanilaisten yritysten kanssa tehtyyn yhteiseen sopimukseen, jonka perusteella viimeksi mainitut jättäytyisivät osallistumasta eurooppalaisille markkinoille ja eurooppalaiset yritykset japanilaisille markkinoille. Win ja P:n todistajanlausunnot siis vahvistavat yhteistoimintajärjestelyn olleen olemassa.

123    Sama toteamus pätee V.-A:n antamaan todistajanlausuntoon. Kun häneltä kysyttiin, oliko hän tietoinen jonkinlaisesta järjestelystä eurooppalaisten ja japanilaisten tuottajien välillä, hän mainitsi japanilaisten ja eurooppalaisten tuottajien välisen sopimuksen, jonka perusteella eurooppalaiset yritykset eivät ”hyökkäisi” japanilaisia yrityksiä vastaan japanilaisilla markkinoilla ja päinvastoin. V.-A. ilmoitti lisäksi osallistuneensa eurooppalaisten yritysten ja japanilaisen yrityksen edustajan väliseen nimenomaiseen keskusteluun tämän sopimuksen noudattamisesta, mikä johtui japanilaisten yritysten yrityksistä päästä eurooppalaisille markkinoille.

124    V-A ilmoitti väitetystä tiettyjen alueiden sulkemisesta pois maailmanlaajuisen kartellin soveltamisalueelta yhtäältä, että Pohjois-Amerikka oli suljettu pois erityisestä syystä, nimittäin kartellin paljastumiseen liittyvän sanktioriskin vuoksi. Hän selitti toisaalta, että Länsi-Euroopan maiden sulkeminen pois merkitsi, että eurooppalaiset tuottajat eivät keskustelleet kytkinlaitehankkeista niissä tapaamisissa, joissa hän oli läsnä ja jotka järjestettiin aiemmin kiintiösopimuksella ja Euroopan kiintiösopimuksella säännellyn maailmanlaajuisen kartellin yhteydessä, vaan eräässä toisessa tilaisuudessa. Nämä lausunnot ovat kuitenkin täysin yhdenmukaisia M:n todistajanlausunnon kanssa.

125    On kuitenkin myönnettävä, että kuten edellä 110 kohdassa todettiin, M ei myöskään ollut vakuuttunut japanilaisten yritysten taloudellisesta intressistä päästä Euroopan kytkinlaitehankkeiden markkinoille. M:n kanta, johon P yhtyi, ei kuitenkaan vaikuta siihen, että ABB:n neljän todistajan ja ABB:n itsensäkin mukaan japanilaiset yritykset olivat sitoutuneet olemaan tunkeutumatta ETA:n markkinoille, vaikka ne tähän teknisesti pystyisivät.

126    Lopuksi on todettava, että ABB:n esittämät todisteet ovat omiaan näyttämään toteen yhteistoimintajärjestelyn olemassaolon. Ne ovat myös johdonmukaisia suhteessa yhteistoimintajärjestelyn olemassaoloon ja perustavanlaatuiseen sisältöön.

127    ABB:n lausunnot annettiin lisäksi yrityksen nimissä, ja niiden sisällöstä ilmenee, että ne perustuvat sisäisiin tutkimuksiin sekä keskusteluihin kyseisen yrityksen työntekijöiden kanssa. Niille on siksi annettava tietty näyttöarvo.

128    Kyseisten neljän todistajan lausunnot ovat puolestaan uskottavia, koska ne on saatu niissä mainittujen tapahtumien välittömiltä todistajilta eikä käsiteltävän asian olosuhteista ilmene, että kyseisillä todistajilla olisi ollut perusteita esittää vääristeltyjä todisteita. Niille onkin annettava korkea näyttöarvo.

 ABB:n esittämän todistelun tukeminen

–       Asianosaisten lausumat

129    Kantaja kiistää, että esillä olevassa asiassa olisi esitetty riittävästi ABB:n toimittamaa todistelua tukevia seikkoja.

130    Se katsoo ensinnäkin, että lausunnot, joita Fuji esitti väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa, eivät ole suoraan sen etujen vastaisia, joten niillä ei voida tukea yhteistoimintajärjestelyn olemassaoloa. Kantajan mukaan Fuji lisäksi ilmoitti, että sen poissaolo Euroopan kaasueristeisten kytkinlaitteiden markkinoilta johtui taloudellisista ja teknisistä esteistä. Koska Fuji ei myöskään osallistunut kaikkiin kiintiösopimusta koskeviin kokouksiin, sillä voi kantajan mielestä olla eri näkemys kuin muilla osapuolilla, jotka katsovat, että yhteistoimintajärjestelyä ei ollut olemassa.

131    Kantaja katsoo toiseksi, että se, että Hitachi hylkäsi Alstomin heinäkuussa 2002 tekemän ehdotuksen sopia järjestelystä, joka koskee Euroopassa toteutettavia kytkinlaitehankkeita ja kattaa Keski- ja Itä-Euroopan, ei ole todiste yhteistoimintajärjestelyn olemassaolosta. Kantajan mukaan komissio jätti huomiotta Hitachin viittauksen taloudellisiin esteisiin, jotka rajoittivat japanilaisten tuottajien toimintaa eurooppalaisilla markkinoilla. Kantaja katsoo lisäksi, että jos yhteistoimintajärjestelyn oletetaan olleen kiintiösopimuksen toimivuuden kannalta välttämätön, eurooppalaisten markkinoiden eristämisestä kieltäytymisen olisi pitänyt johtaa koko sopimuksen romuttumiseen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

132    Kantaja katsoo kolmanneksi, että esillä olevassa asiassa ei ole merkitystä sillä, että Areva ja Alstom eivät kiistäneet yhteistoimintajärjestelyä.

133    Komissio kiistää kantajan väitteiden paikkansapitävyyden.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

134    Fuji ilmoitti ensinnäkin väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa, että se oli tietoinen yhteistoimintajärjestelystä, jonka perusteella japanilaiset tuottajat eivät aikoneet yrittää päästä eurooppalaisille markkinoille, ja se täsmensi, että pääasiallinen syy siihen, ettei Fuji ollut ETAn markkinoilla, oli, että se ei ollut kaasueristeisten kytkinlaitteiden merkittävä ja uskottava toimittaja Euroopassa.

135    Koska Fuji myönsi ainakin epäsuorasti, että sen poissaolo eurooppalaisilta markkinoilta johtui osittain yhteistoimintajärjestelystä, se tunnusti seikan, johon komissio voi vedota sitä vastaan. Toisin kuin kantaja väittää, Fujin lausunto on siis sen etujen vastainen, koska Fuji tunnusti epäsuorasti olleensa osallisena kilpailusääntöjen rikkomisessa.

136    Fujin lausunto on tosin melko epämääräinen, sillä Fuji ainoastaan viittaa japanilaisten tuottajien sitoumukseen jäädä pois eurooppalaisilta markkinoilta. Näin tehdessään Fuji esittää todisteen, joka tukee ABB:n todisteiden osoittamaa olennaisinta seikkaa, josta komissio moittii japanilaisia tuottajia. Siksi kyseinen lausunto ei ole merkityksetön nyt käsiteltävässä asiassa.

137    On myös huomautettava, että Fujilla oli toissijainen rooli kartellissa, kuten kantaja pääasiallisesti väittää. Kuten käy ilmi varsinkin riidanalaisen päätöksen 150 perustelukappaleesta, Fuji oli ainut japanilainen yritys, joka ei ollut jäsen japanilaisten tuottajien ryhmän komiteassa, joka oli vastuussa erityisesti kahden kyseessä olevan tuottajaryhmän välisestä yhteistyöstä kiintiösopimuksen alalla. On kuitenkin katsottava, että yritys, jolla on toissijainen rooli tietyssä kartellissa, on lähtökohtaisesti tietoinen kartelliin sisältyvien sopimusten olennaisesta sisällöstä, vaikka se ei ole perillä kartellin toiminnan yksityiskohdista eikä kaikesta sen sisällä tapahtuvasta tietojenvaihdosta.

138    On myös totta, että Fuji viittasi lausunnossaan teknisten ja taloudellisten esteiden olemassaoloon ETAn markkinoille pääsyssä. Näihin syihin ei kuitenkaan viitattu ainoana syynä Fujin poissaololle kyseisiltä markkinoilta, vaan ainoastaan poissaolon pääasiallisena syynä. Kun Fuji mainitsi kyseiset muut esteet, se viittasi heikkoon asemaansa maailmanlaajuisilla markkinoilla, minkä vuoksi se oli epäedullisemmassa asemassa kuin sitä suuremmat, sekä eurooppalaiset että japanilaiset kilpailijat. Siksi ei näytä siltä, että Fujin väitteitä tästä seikasta voitaisiin laajentaa koskemaan muita japanilaisia tuottajia.

139    Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että Fujin väitetiedoksiantoon antamaan vastaukseen sisältyvä lausunto tukee ABB:n esittämiä todisteita, vaikkakin sen näyttöarvo on vähäinen.

140    Riidanalaisen päätöksen 127 perustelukappaleesta ilmenee, että 10.7.2002 pidetyn kokouksen aikana, jolloin keskusteltiin kartellin toimintatapojen kehityksestä sen jälkeen, kun Siemens ja Hitachi olivat palanneet mukaan kartelliin, Alstom esitti ehdotuksen, jonka mukaan eurooppalaisten tuottajien olisi pysyttävä Euroopassa ja japanilaisten tuottajien Japanissa, ilman että ne yrittävät päästä eurooppalaisille markkinoille. Kyseisessä päätöksen perustelukappaleessa täsmennetään, että Hitachin edustaja oli ilmoittanut 15.7.2002 pidetyssä seuraavassa kokouksessa, että se ei hyväksy tätä ehdotusta ja että eurooppalaiset yritykset olivat reagoineet siihen ilmoittamalla, että Eurooppa, mukaan luettuna Keski- ja Itä-Eurooppa, oli niiden markkina-aluetta ja että ne aikoivat säilyttää Länsi-Euroopassa käytössä olleet hinnat. Ne olivat myös ilmoittaneet, että kysymyksestä keskusteltaisiin uudelleen, vaikka näin ei tapahtunutkaan.

141    Näiden 10. ja 15.7.2002 pidettyjen kokousten tiivistelmä, joka perustuu Hitachin esittämiin todisteisiin, antaa ensi näkemältä ymmärtää, että Alstom esitti ehdotuksen uudesta järjestelystä, jonka Hitachi hylkäsi ja josta ei enää keskusteltu tämän jälkeen, mikä viittaa siihen, että viimeistään vuoden 2002 heinäkuusta alkaen ei ollut olemassa järjestelyä, joka koski japanilaisten tuottajien käyttäytymistä ETAn markkinoilla.

142    Mainitun 15.7.2002 pidetyn kokouksen tiivistelmässä todetaan kuitenkin yhtäältä, ettei Hitachi torjunut itse ajatusta markkinoiden jakamisesta vaan ainoastaan Alstomin konkreettisen ehdotuksen. Kyseisessä tiivistelmässä todetaan toisaalta Hitachin korostaneen, että eurooppalaisten tuottajien vaatimukset koskivat myös Keski- ja Itä-Eurooppaa, minkä perusteella voidaan katsoa, että sen vastustus liittyi tähän erityiseen näkökohtaan eikä Länsi-Euroopan tilanteeseen.

143    On myös huomautettava, että Alstomin esittämä ehdotus kyseenalaistaa kantajan ja Hitachin argumentoinnin, joka koskee kilpailutilannetta ETAn markkinoilla. Jos nimittäin oletetaan, kuten kantaja ja Hitachi väittävät, että japanilaisia tuottajia ei pidetty uskottavina kilpailijoina ETAn markkinoilla näille markkinoille pääsyn ylitsepääsemättömien esteiden vuoksi, näitä samoja markkinoita koskeva järjestely olisi tosiasiassa ollut hyödytön. Tällaisessa tilanteessa eurooppalaisilla tuottajilla, jotka olivat Euroopassa etuoikeutetussa asemassa ja siten tietoisia tästä seikasta, ei olisi ollut mitään syytä ehdottaa tällaista järjestelyä. Hitachin esittämästä tiivistelmästä ilmenee kuitenkin, että Alstomin ehdotus koski sekä ETAn markkinoita että Keski- ja Itä-Euroopan markkinoita.

144    Näin ollen on hyväksyttävä tulkinta, jonka mukaan Alstom ehdotti 10.7.2002 pidetyn kokouksen aikana komission väittämän yhteistoimintajärjestelyn laajentamista Keski- ja Itä-Euroopan maihin.

145    Tämän tulkinnan mukaan Alstomin ehdotus on todiste siitä, että yhteistoimintajärjestely oli olemassa silloin, kun ehdotus tehtiin. Toisaalta se, että Hitachi hylkäsi mainitun ehdotuksen, ei tarkoittanut yhteistoimintajärjestelyn hylkäämistä sellaisenaan vaan ainoastaan kieltäytymistä järjestelyn laajentamisesta. Kantajan väite, jonka mukaan kiintiösopimus olisi ”romuttunut” 15.7.2002 pidetyn kokouksen jälkeen, perustuu siis virheelliseen lähtökohtaan.

146    Kaiken edellä esitetyn perusteella on katsottava, että ehdotus, jonka Alstom esitti 10.7.2002 pidetyssä kokouksessa, tukee ABB:n esittämiä todisteita.

147    Kuten edellä 50 kohdassa todettiin, Alstomin ja Arevan neutraaliksi väitettyä kantaa ei voida tulkita näytöksi yhteistoimintajärjestelyn olemassaolosta. Kyseillä seikalla ei näin ollen voida tukea ABB:n esittämiä todisteita.

 Ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismi

–       Asianosaisten lausumat

148    Kantaja väittää, että ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismin olemassaolo on epätodennäköinen eikä sitä ole näytetty toteen.

149    Kantaja katsoo ensinnäkin, että japanilaisia tuottajia ei pidetty kilpailu-uhkana eurooppalaisilla markkinoilla, joten niille ei olisi tarvinnut tarjota korvausta mainitun mekanismin välityksellä. Kantajan mukaan eurooppalaiset tuottajat eivät olisi olleet kiinnostuneita ilmoittamisesta, jos sen tarkoituksena olisi ollut kiintiöön lukemisen mahdollistaminen.

150    Kantaja katsoo toiseksi, että koska kiintiösopimus oli niin täsmällinen, on epätodennäköistä, ettei ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismia mainittu itse sopimuksessa tai myöhemmissä asiakirjoissa.

151    Kolmanneksi kantaja katsoo, että komission teoria perustuu pakolliseen ja järjestelmälliseen ilmoittamiseen, koska japanilaiset tuottajat kykenivät seuraamaan kiintiöönlukemisprosessia ja tutkimaan sitä vain, mikäli mekanismi kattoi vähintäänkin merkittävän osan asianomaisista kytkinlaitehankkeista. Kantajan mielestä komissio ei ole kuitenkaan esillä olevassa asiassa näyttänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen sen enempää ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismin olemassaoloa kuin mekanismin järjestelmällisyyttä.

152    Kantajan mukaan M ja P ilmoittivat todistajanlausunnoissaan, että japanilaisten yritysten kanssa ei keskusteltu Euroopan kytkinlaitehankelistoista eikä tiedoista, jotka koskivat hankkeiden myöntämistä. Sen mielestä kyseisten listojen perusteella ei myöskään voida osoittaa, että ilmoittaminen oli järjestelmällistä.

153    Kantaja katsoo, että lausunnot, joita Hitachi antoi sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevassa hakemuksessaan ja väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa, ovat puolestaan vain kyseisen yrityksen tulkinta tosiseikoista. Kyseiset lausunnot eivät kantajan mielestä kuitenkaan koskeneet ajanjaksoa sen jälkeen, kun Hitachi vetäytyi kartellista vuonna 1999. Kantajan mukaan Hitachi antoi lisäksi väitetiedoksiantoon täydentävän vastauksen, joka vähentää sen ensimmäisessä vastauksessa esittämien lausuntojen arvoa. Koska Hitachi teki hyvin yksityiskohtaisen hakemuksen sakoista vapauttamiseksi tai niiden lieventämiseksi, kyseiset myöhemmin esitetyt lausunnot eivät kantajan mielestä ole lainkaan luotettavia.

154    Kantajan mielestä komissio myönsi lisäksi itse riidanalaisen päätöksen 148–162 perustelukappaleessa, että ilmoittamista ei voitu suorittaa säännöllisesti. Fuji vahvisti tämän seikan väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa eikä Hitachikaan kiistänyt sitä ilmoittamista ja kiintiöönlukemista koskevissa lausunnoissaan. Euroopan kiintiösopimuksen sisällöstä kantaja toteaa, ettei sillä ollut tietoa kyseisestä asiakirjasta, joten se ei ole kantajan kannalta merkityksellinen. Toisaalta Euroopassa toteutettavista kytkinlaitehankkeista ilmoittaminen japanilaisille tuottajille oli mainitun sopimuksen liitteen 2 mukaan vapaaehtoista eikä pakollista.

155    Komissio kiistää kantajan väitteiden paikkansapitävyyden.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

156    Ensinnäkin on huomautettava, että ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismia koskevat komission väitteet eivät perustu yksinomaan teesiin siitä, että japanilaisia tuottajia pidettiin uskottavina kilpailijoina ETAn markkinoilla. Komissio katsoo nimittäin koonneensa positiivista näyttöä mainitun mekanismin olemassaolosta. Tässä tilanteessa onkin tutkittava komission esittämien todisteiden todistusarvo, jotta voidaan arvioida, näyttävätkö ne oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismin olemassaolon.

157    Tässä yhteydessä ei ole osoitettu oikeaksi kantajan väitettä, jonka mukaan eurooppalaiset tuottajat eivät olisi olleet kiinnostuneita ilmoittamisesta, jos sen tarkoituksena olisi ollut mahdollistaa kiintiöön lukeminen. Kyseinen väite perustuu yksinomaan arvioon, jossa ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismia on tarkasteltu yksittäisenä tekijänä. Tällainen lähestymistapa ei kuitenkaan vastaa edellä 90 kohdassa lyhyesti esitettyä komission kantaa, jonka mukaan mainittu mekanismi oli osa yhteistoimintajärjestelyn yleisiä puitteita.

158    Toiseksi on todettava, että vaikka ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismi edellytti tiettyjä toimeenpanotoimia, ne eivät kuitenkaan olleet erityisen monimutkaisia, sillä ne koostuivat pääasiallisesti siitä, että Euroopan ryhmä toimitti tiettyjä tietoja Japanin ryhmälle, mikä tehtiin lisäksi samanaikaisesti kuin kiintiösopimuksen nojalla toimeen pantu tiedottaminen kytkinlaitehankkeista ETAn ulkopuolella. Siksi ei voida katsoa, että kyseiset toimenpiteet tai ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismi itse olisivat välttämättä edellyttäneet kirjallisia sääntöjä, kun vielä otetaan huomioon, että kartellin osapuolet haluavat pienentää sen paljastumisen riskiä, kuten riidanalaisen päätöksen 170–176 perustelukappaleessa esitetyt organisatoriset ja tekniset varotoimet osoittavat.

159    Kolmanneksi on todettava, että M vahvisti todistajanlausunnossaan nimenomaisesti ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismin olemassaolon. M ilmoitti myös, ettei tämä mekanismi koskenut kytkinlaitehankkeita tuotantomaissa, toisin sanoen Japanissa ja tietyissä Euroopan maissa.

160    Myös ABB:n lausunnot vahvistivat, että mekanismi, joka koostui ETAn kytkinlaitehankkeiden arvon laskemisesta kiintiösopimuksessa tarkoitettuun maailmanlaajuiseen kiintiöön, oli ollut olemassa.

161    Kuten kantaja korostaa, ABB:n toimittamista hankelistoista ei sitä vastoin myöskään ilmene, että Euroopan kytkinlaitehankkeista olisi ilmoitettu säännöllisesti japanilaisille tuottajille. Näin ollen kyseiset listat eivät ole todiste ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismin olemassaolosta.

162    Hitachin esittämistä todisteista on huomautettava, että ilmoitus siitä, että Siemens jakoi säännöllisesti kiertoon taulukkoja, joissa esitettiin temaattisesti osa eri kartellin jäsenille myönnetyistä kytkinlaitehankkeista, viittaa ETAn ulkopuolisiin kytkinlaitehankkeisiin, kun sitä luetaan yhdessä sitä välittömästi edeltävien virkkeiden kanssa. Sen vuoksi myöskään kyseinen ilmoitus ei ole merkityksellinen todistettaessa, että komission väittämä ETAn kytkinlaitehankkeiden ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismi oli ollut olemassa.

163    Hitachi sen sijaan ilmoitti väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa, että ennen kuin se keskeytti osallistumisensa kartelliin vuonna 1999, eurooppalaiset tuottajat tiedottivat japanilaisille tuottajille yksityiskohdat hankkeista, jotka ne aikoivat toteuttaa Euroopassa, jotta nämä hankkeet voitaisiin ottaa huomioon määritettäessä kiintiötä ETAn ulkopuolisille kytkinlaitehankkeille, jotka oli myönnetty kahdelle tuottajaryhmälle kiintiösopimuksen perusteella.

164    Kyseinen lausunto vahvistaa nimenomaisesti komission väittämän ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismin olemassaolon vuoteen 1999 saakka. Kyseisen lausunnon näyttöarvo on lisäksi erityisen korkea kahdesta syystä. Lausunto on nimittäin yhtäältä Hitachin intressien vastainen, sillä siinä viitataan yhteyteen Euroopan talousalueen sisällä toteutettujen kartellitoimien ja japanilaisten tuottajien välillä, ja se on siksi kantajaa vastaan puhuva seikka. Kyseisestä väitetiedoksiantoon annetun vastauksen kohdasta ilmenee toisaalta, ettei Hitachi ollut tietoinen päätelmistä, jotka voitiin tehdä lausunnon perusteella.

165    Kuten edellä 54 kohdassa todettiin, Hitachi ei väitetiedoksiantoon antamassaan täydentävässä vastauksessa muuttanut ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismia koskevien lausuntojen asiasisältöä.

166    Se, että ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismia ei mainittu sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevassa Hitachin hakemuksessa, joka tehtiin ennen sen vastausta väitetiedoksiantoon, ei heikennä mainittua mekanismia koskevien Hitachin lausuntojen todistusarvoa. On nimittäin tavallista, että yritys täsmentää menettelyn aikana kantaansa joistakin esillä olevaa asiaa koskevista olosuhteisista varsinkin sen jälkeen kun sille on lähetetty väitetiedoksianto, jossa komission väitteet ja todisteet esitetään virallisesti.

167    Fuji puolestaan ilmoitti väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa, että tietoja kytkinlaitehankkeiden jakamisesta kiintiösopimuksen soveltamisalan ulkopuolisissa Euroopan maissa ei annettu järjestelmällisesti japanilaisille tuottajille, ja Fuji ei siksi ollut tietoinen siitä, kuinka Euroopan kiintiösopimus toimi.

168    On kuitenkin huomautettava, että Fujin kannanotto ei ole sen intressien vastainen, sillä kyseisen kannanoton tarkoituksena on kiistää EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen. Sillä on siis vähäisempi näyttöarvo kuin ABB:n ja Hitachin esittämillä olennaisilla todisteilla. Toisaalta on huomautettava, että edellä 137 kohdassa mainittu Fujin toissijainen rooli kartellissa voi kuitenkin selittää sen, ettei Fuji ollut osallisena kaikessa eurooppalaisten tuottajien ryhmän tietojenvaihdossa. Tämä asettaa myös kyseenalaiseksi Fujin tätä seikkaa koskevien lausuntojen uskottavuuden verrattuna ABB:n ja Hitachin toimittamiin todisteisiin, sillä viimeksi mainitut toimijat olivat ryhmiensä komiteoiden jäseniä ja siksi tiiviimmin mukana väitetyn kartellin yksityiskohtaisessa toiminnassa.

169    Euroopan kiintiösopimuksen liitteessä 2 olevan osion ”E (E-Members)” 4 kohdan mukaan eurooppalaiset tuottajat ”päättävät eurooppalaisten hankkeiden ilmoittamisesta [japanilaisten tuottajien ryhmälle]”. Liitteen 2 asiayhteydestä ilmenee, että tiedot oli määrä välittää ennen kyseisten kytkinlaitehankkeiden myöntämistä.

170    Edellä mainittu lauseke ei sen sijaan koskenut jo jaettujen hankkeiden seurantaa. Näin ollen on katsottava, että vaikka lausekkeen sisältö viittaa siihen, että japanilaisia tuottajia pidettiin uskottavina kilpailijoina tiettyjen kytkinlaitehankkeiden toteuttamisessa ETAssa (ks. jäljempänä 194–191 kohta), lausekkeessa tarkoitetut toimenpiteet eivät ole osa ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismia, sellaisena kuin komissio on väittänyt sen olleen olemassa. Sen vuoksi sekä Euroopan kiintiösopimuksen liite 2 että riidanalaisen päätöksen 148 ja 162 perustelukappaleessa olevat maininnat liitteen sisällöstä ovat kyseistä mekanismia koskevana näyttönä merkityksettömiä.

171    Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismin olemassaolo on näytetty toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla ABB:n esittämillä todisteilla, joita Hitachi on tukenut väitetiedoksiantoon antamaansa vastaukseen sisältyvillä lausumilla.

172    Toisin kuin kantaja väittää, edellisessä kohdassa mainituista todisteista ei ilmene, että ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismi olisi pantu toimeen satunnaisesti ja harkinnanvaraisesti. Vaikka ABB:n ja Hitachin lausunnoissa sekä M:n todistajanlausunnossa ei käsitellä tätä aihetta nimenomaisesti, kyseisissä asiakirjoissa käytetyistä muotoiluista ilmenee kuitenkin selvästi, että ilmoittamisessa oli kyse säännöllisesti toteutetusta menettelystä, jota sovellettiin kaikkiin osallistujiin ja kyseessä oleviin hankkeisiin. Kuten edellä 168 kohdassa selitettiin, tätä seikkaa koskevat Fujin lausunnot ovat puolestaan vähemmän luotettavia kuin ABB:n ja Hitachin toimittamat todisteet. Lisäksi edellä 170 kohdassa todettiin jo, että Euroopan kiintiösopimuksen liitteellä 2 ei ole merkitystä tässä yhteydessä.

173    Ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismin soveltamisen ajanjaksosta on todettava, että ABB:n lausunnot eivät koske tiettyä ajanjaksoa ja niiden voidaan siksi lähtökohtaisesti tulkita viittaavan koko rikkomiseen. M:n lausunnot puolestaan koskevat ajanjaksoa, jolloin hän osallistui kartellin toimintaan, eli vuoden 1988 ja kesäkuun 2002 välistä aikaa. Edellä 84 kohdassa kuitenkin huomautettiin, että ABB:n todisteille on löydyttävä niitä tukevia muita todisteita, joten on todettava, että Hitachin lausunnot koskevat ajanjaksoa ennen sitä hetkeä, jolloin Hitachi keskeytti osallistumisensa kartelliin vuonna 1999. Siksi on katsottava näytetyn toteen, että ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismi oli olemassa tällä viimeksi mainitulla ajanjaksolla.

174    Mainitun mekanismin merkityksestä on todettava, että mekanismi on vakavasti otettava osoitus siitä, että eurooppalaiset tuottajat pitivät japanilaisia tuottajia mahdollisina uskottavina kilpailijoina ETAn markkinoilla. Jos nimittäin oletetaan, että japanilaisilla tuottajilla ei todellakaan ollut mitään mahdollisuutta tulla eurooppalaisille markkinoille niille pääsyn esteiden vuoksi, eurooppalaisilla tuottajilla ei olisi ollut syytä ilmoittaa tuloksia tiettyjen kytkinlaitehankkeiden myöntämisestä ETAssa eikä varsinkaan syytä lukea näitä samoja hankkeita kiintiösopimuksessa määrättyyn ”Euroopan” yhteiskiintiöön, sillä kiintiöön lukeminen olisi vienyt niiltä osan kytkinlaitehankkeista kiintiösopimuksessa tarkoitetuilla alueilla. Tällaisen ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismin olemassaolo viittaa siksi siihen, että japanilaiset yritykset olisivat voineet päästä eurooppalaisille markkinoille. Ne eivät tehneet näin, sillä ne olivat sitoutuneet jäämään pois näiltä markkinoilta, mistä ne saivat vastineeksi suuremman osan kytkinlaitehankkeista ETAn ulkopuolella. Kyseinen mekanismi muodostaa siksi yhteyden ETAssa toteutettujen kartellitoimien ja japanilaisten tuottajien välillä, ja se on näin ollen epäsuora todiste yhteistoimintajärjestelyn olemassaolosta.

175    Kaiken edellä esitetyn perusteella on katsottava näytetyn ABB:n ja Hitachin lausuntojen sekä M:n todistajanlausunnon perusteella toteen, että tietyistä kytkinlaitehankkeista ETAssa ilmoitettiin niiden myöntämisen jälkeen säännöllisesti japanilaisten tuottajien ryhmälle ja että nämä samat hankkeet luettiin kiintiösopimuksen mukaiseen ”Euroopan” yhteiskiintiöön, siltä osin kun on kyse ajanjaksosta alkaen vuodesta 1988 siihen saakka, kunnes Hitachi keskeytti osallistumisensa kartelliin vuonna 1999. Kyseinen mekanismi on lisäksi epäsuora todiste komission väittämän yhteistoimintajärjestelyn olemassaolosta.

 Seikat, joiden väitetään kumoavan yhteistoimintajärjestelyn olemassaolon

–       Asianosaisten lausumat

176    Kantaja väittää ensinnäkin, että yhteistoimintajärjestelyä ei mainita tosiseikkojen aikaisissa asiakirjoissa. Kiintiösopimuksessa ja Euroopan kiintiösopimuksessa on yksityiskohtaiset säännöt kartellin toiminnasta, mutta Eurooppa on kantajan mielestä suljettu sopimusten soveltamisalan ulkopuolelle. Ei ole kuitenkaan uskottavaa, ettei yhtä kartellin keskeistä osaa olisi lainkaan mainittu kyseisissä sopimuksissa. Kantaja katsoo, että jos kaasueristeisten kytkinlaitteiden valmistajat olisivat aikoneet luoda maailmanlaajuisen kartellin varaamalla tuotantomaiden markkinat itselleen, ne olisivat sisällyttäneet kirjalliseen sopimukseensa suojalausekkeita, eivätkä ne olisi sulkeneet kyseisiä alueita sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle ja tukeutuneet kirjoittamattomaan järjestelyyn.

177    Kantajan mielestä kiintiösopimusta ja Euroopan kiintiösopimusta ei siis voida pitää kirjallisina todisteina siitä, että yhteistoimintajärjestely on ollut olemassa. Asia on näin varsinkin siksi, että japanilaiset tuottajat eivät osallistuneet Euroopan kiintiösopimukseen eivätkä olleet tietoisia siitä.

178    Kantajan mielestä Euroopan kiintiösopimus vahvistaa lisäksi sen, että japanilaiset tuottajat eivät olleet uskottavana uhkana eurooppalaisilla markkinoilla, koska sopimuksessa määrättiin, että ainoastaan eurooppalaisten tuottajien oli määrä tehdä tukitarjouksia eurooppalaisista hankkeista. Tämä tarkoittaa, että eurooppalaiset asiakkaat eivät olisi pitäneet japanilaiselta tuottajalta saamaansa tarjousta uskottavana.

179    Kantaja toteaa vielä, etteivät sen työntekijät olleet tietoisia yhteistoimintajärjestelystä ja ettei yksikään heistä osallistunut siihen liittyviin toimintoihin.

180    Kantaja toteaa niin ikään, ettei komissio ottanut huomioon kantajan, Hitachin, Siemensin, Toshiban ja VA TECHin esittämiä todisteita ja todistajanlausuntoja, jotka osoittavat, ettei yhteistoimintajärjestelyä ollut koskaan olemassa.

181    Siemensin ja VA TECHin lausuntojen todistusarvo on kantajan mukaan tässä yhteydessä erityisen merkittävä varsinkin siksi, että kyseisillä yrityksillä ei ollut intressiä kiistää yhteistoimintajärjestelyn olemassaoloa. Niiden osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomiseen oli nimittäin osoitettu muilla todisteilla.

182    Komissio kiistää kantajan väitteiden paikkansapitävyyden.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

183    Asianosaiset eivät ole ensinnäkään riitauttaneet sitä, että kiintiösopimuksessa määrätään kytkinlaitehankkeita koskevasta maailmanlaajuisesta kartellista. Kuten kantajakin väittää, on kuitenkin yhtäältä todettava, ettei tässä sopimuksessa mainita yhteistoimintajärjestelyä, ja toisaalta sen liitteen 2 sanamuodon mukaan Japani, Euroopan yhteisön tuolloiset 12 jäsenvaltiota sekä viisi muuta Länsi-Euroopan maata suljetaan sopimuksen soveltamisalueen ulkopuolelle.

184    Euroopan kiintiösopimus on puolestaan sopimus kiintiösopimuksen täytäntöönpanosta, ja se koskee erityisesti kiintiösopimuksessa tarkoitetun ”Euroopan” yhteiskiintiön uudelleen jakamista. Euroopan kiintiösopimuksen osapuolina on ainoastaan eurooppalaisia yrityksiä. Kantaja ei siksi ollut sen osapuoli. Euroopan kiintiösopimuksessa ei myöskään mainita nimenomaisesti yhteistoimintajärjestelyä.

185    Näin ollen ei voida katsoa, että kiintiösopimus ja Euroopan kiintiösopimus ovat kirjallisia todisteita yhteistoimintajärjestelyn olemassaolosta.

186    Se, ettei yhteistoimintajärjestelyä nimenomaisesti mainittu kiintiösopimuksessa ja Euroopan kiintiösopimuksessa, ei tarkoita, etteikö kyseistä järjestelyä olisi ollut olemassa. Tuottajaryhmän sitoumus toiselle ryhmälle varatuilta markkinoilta poisjäämiseksi, kuten sitoumus, jonka komissio on väittänyt japanilaisten tuottajien tehneen, perustuu nimittäin yksinkertaiseen konseptiin, joka voidaan panna helposti toimeen. Toimeen paneminen ei myöskään periaatteessa edellytä kyseisten yritysten välistä vuorovaikutusta. Tällainen sitoumus voi siksi hyvin olla olemassa kirjoittamattomana järjestelynä, mikä vähentää myös riskiä siitä, että se tulee ilmi.

187    Koska japanilaiset tuottajat eivät olleet osapuolena Euroopan kiintiösopimuksessa, sen 6 artiklan 4 kohdassa määrätty velvollisuus esittää tukitarjouksia ei myöskään voinut koskea niitä. Kyseinen lauseke ei näin ollen tarkoita, ettei japanilaisia tuottajia pidetty mahdollisina kilpailijoina ETAn markkinoilla.

188    Huomautettakoon vielä, että – kuten edellä 169 kohdassa todettiin – eurooppalaiset tuottajat pystyivät Euroopan kiintiösopimuksen liitteessä 2 olevan osion ”E (E-Members)” 4 kohdan mukaisesti päättämään tiettyjen eurooppalaisten kytkinlaitehankkeiden ilmoittamisesta japanilaisten tuottajien ryhmälle ennen asianomaisten kytkinlaitehankkeiden jakamista.

189    Kantajan väitteet voidaan tietyiltä osin hylätä tämän seikan perusteella, sillä se viittaa eurooppalaisten tuottajien arvioineen, että japanilaiset tuottajat saattoivat olla kiinnostuneita ainakin tiettyjen kytkinlaitehankkeiden jakamismenettelystä ETAssa ja että ne olivat tällaisissa hankkeissa siis mahdollisia kilpailijoita.

190    Mikään Euroopan kiintiösopimuksessa tai muissa komission esittämissä seikoissa ei kuitenkaan osoita, että eurooppalaiset tuottajat olisivat panneet kyseisen mekanismin toimeen tai että japanilaiset tuottajat olivat tietoisia sen olemassaolosta.

191    Euroopan kiintiösopimus on siksi ainoastaan indisio, jonka perusteella voidaan katsoa, että japanilaisia tuottajia pidettiin varteenotettavina kilpailijoina toteutettaessa tiettyjä kytkinlaitehankkeita ETAssa, kuten komissio väittää.

192    Toiseksi todettakoon, että komissio ei tehnyt virhettä, kun se katsoi, että ABB:n lausuntoja ja todistajanlausuntoja, yhteistoimintajärjestelyn olemassaoloa koskevia Fujin lausuntoja sekä ilmoittamista ja kiintiöön lukemista koskevia Hitachin lausuntoja oli pidettävä todistusarvoltaan merkittävämpinä kuin kantajan, Hitachin, Siemensin, Toshiban ja VA TECH:n väitteitä ja todisteita siitä, että yhteistoimintajärjestelyä ei ollut olemassa.

193    Toisin kuin ensiksi mainittujen todisteiden ryhmä, jälkimmäiset väitteet eivät nimittäin ole kyseisten yritysten intressien vastaisia, sillä näiden väitteiden tarkoituksena on kyseenalaistaa EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen. Tämä havainto pätee myös työntekijöiden ja entisten työntekijöiden antamiin todistajanlausuntoihin, koska – kuten edellä 59 kohdassa todettiin – ne eivät pääsääntöisesti ole itsenäisiä todisteita. Todistajanlausunnot eivät myöskään sisällä uusia seikkoja yhteistoimintajärjestelyn olemassaolosta verrattuna väitetiedoksiannon vastaanottajien esittämiin seikkoihin.

194    Ei myöskään voida katsoa, ettei eurooppalaisilla yrityksillä, Siemens ja VA TECH mukaan luettuina, ollut intressiä kiistää yhteistoimintajärjestelyn olemassaoloa, sillä komissio katsoi väitetiedoksiannossa tässä järjestelyssä olevan kyse eurooppalaisten ja japanilaisten tuottajien välisestä kartellisopimuksesta, joka liittyi ETAn markkinoihin ja jossa oli siksi kyse EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisesta. Tällainen toteamus on nimittäin haitallinen eurooppalaisten tuottajien intresseille ainakin hypoteettisesti, jos komission muita niihin kohdistamia väitteitä ei voida näyttää toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla.

195    Edellä esitetyn perusteella on todettava lopuksi, että kantajan esittämät todisteet eivät aseta kyseenalaiseksi sen näytön todistusarvoa, johon komissio vetosi osoittaakseen toteen, että yhteistoimintajärjestely oli ollut olemassa.

 Kytkinlaitehankkeiden jakaminen ETAssa

–       Asianosaisten lausumat

196    Kantaja väittää, etteivät esitetyt todisteet muodosta riittävää näyttöä siitä, että se osallistui kytkinlaitehankkeiden jakamiseen ETAssa.

197    Kantaja myöntää osallistuneensa eurooppalaisten tuottajien kanssa pidettyihin kokouksiin mutta väittää, että kokoukset koskivat ainoastaan kiintiösopimusta eikä niillä siis rikottu EY 81 artiklaa tai ETA-sopimuksen 53 artiklaa.

198    Kantaja kiistää myös väitteen siitä, että japanilaiset tuottajat harkitsivat toisinaan vastaamista ETAssa toteutettavia kytkinlaitehankkeita koskeviin tarjouspyyntöihin. Se toteaa, että yhtä poikkeusta lukuun ottamatta se ei koskaan saanut eurooppalaisilta yhtiöiltä tarjouspyyntöjä kartellin aikana.

199    Riidanalaisessa päätöksessä esitetyistä eri todisteista kantaja väittää, ettei se saanut koskaan tietoja ABB:n ja Fujin toimittamista hankelistoista. Se kieltää nimenomaisesti saaneensa mitään tietoa espanjalaisesta ”MSP via GC” ‑hankkeesta, joka ajoittui vuoteen 1997 ja josta se oli ABB:n toimittaman yhden hankelistan mukaan ilmoittanut olevansa kiinnostunut.

200    Kantajan mukaan myöskään VA TECHiltä saadut todisteet, jotka mainitaan riidanalaisen päätöksen 204 perustelukappaleessa, eivät liitä ETAssa toteutettuja kytkinlaitehankkeita kantajaan tai johonkin toiseen japanilaiseen tuottajaan.

201    Komissio kiistää kantajan väitteiden paikkansapitävyyden.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

202    Asiakirja-aineistoon ei sisälly todisteita, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että kiintiösopimuksen perusteella pidetyissä kokouksissa, joihin kartellin japanilaiset jäsenet osallistuivat, olisi keskusteltu ETAn kytkinlaitehankkeista.

203    ABB:n ja Fujin toimittamista hankelistoista ei myöskään ilmene, että ETAn kytkinlaitehankkeista olisi keskusteltu japanilaisten tuottajien kanssa, lukuun ottamatta väitettyä kantajan kiinnostusta hankkeeseen ”MSP via GC” Espanjassa. Ei voida kuitenkaan sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kantajan kiinnostus viimeksi mainittuun hankkeeseen ABB:n toimittamalla hankelistalla perustui virheeseen, kun otetaan huomioon kyseisen hankelistan pituus ja se seikka, ettei komissio identifioinut muita tilanteita, joissa japanilainen tuottaja olisi osoittanut kiinnostuksensa kytkinlaitehankkeeseen ETAssa. ABB:n hankelistan sisältö ei myöskään saa tukea muista ”MSP via GC” -hankkeeseen liittyvistä todisteista, eikä etenkään Fujin hankelistasta, joten sitä ei pitäisi ottaa huomioon tässä yhteydessä.

204    Lisäksi on todettava, että kun komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 125 perustelukappaleessa, että japanilaiset tuottajat aikoivat joskus vastata eurooppalaisiin tarjouspyyntöihin mutta hylkäsivät yleisesti tällaiset pyynnöt ja ilmoittivat kyseisistä hankkeista eurooppalaisille tuottajille, se perustaa toteamuksensa ainoastaan ABB:n lausuntoihin ja tämän työntekijöiden esittämiin todistajanlausuntoihin. Tätä toteamusta ei siksi voida ottaa huomioon, jos se ei saa tukea muista todisteista.

205    Lopuksi todettakoon, että VA TECHin edustajan käsin kirjoitetut muistiinpanot, joihin viitataan riidanalaisen päätöksen 204 perustelukappaleessa, sisältävät maininnan ETAssa toteutettavasta kytkinlaitehankkeesta ja toisaalta muistutuksen siitä, että japanilaisten tuottajien kanssa on keskusteltava kytkinlaitehankkeiden ”paketista”. Kyseisten muistiinpanokohtien välillä on kuitenkin useita sivuja, joissa on muistiinpanoja muista aiheista. Maininta japanilaisista yrityksistä on lisäksi välittömästi ETAn ulkopuolella toteutettavaa kytkinlaitehanketta koskevien muistiinpanojen jälkeen. Näin ollen mainittujen muistiinpanojen perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä japanilaisten yritysten kiinnostuksesta Euroopassa toteutettaviin kytkinlaitehankkeisiin.

206    Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei ole näytetty toteen, että japanilaiset yritykset osallistuivat kytkinlaitehankkeiden myöntämiseen ETAssa.

 Kokonaisarviointi

–       Asianosaisten lausumat

207    Kantaja toteaa aluksi, että – toisin kuin komissio väittää – kahden tuottajaryhmän kotimarkkinoita ei tarvinnut suojata. Sen mielestä ei ollut riskiä tai vaaraa siitä, että japanilaisista tuottajista tulee kilpailijoita eurooppalaisilla markkinoilla tai päinvastoin. Kantaja toteaa myös, että sitä pyydettiin kartellin väitetyn voimassaolon aikana tekemään tarjous ETAssa toteutettavasta kytkinlaitehankkeesta vain poikkeuksellisesti.

208    Kantaja lisää vielä, että yhteistoimintajärjestelyn tarkoitusta ja sisältöä ei ole näytetty toteen. Sen mukaan todisteissa, joihin komissio nojautuu, ei mainita yhteistoimintajärjestelyn jäseniä, päivämäärää, jolloin järjestelystä sovittiin, eikä järjestelyn kohtaloa sen jälkeen, kun Siemens ja Hitachi vetäytyivät kartellista vuonna 1999. ABB:n esittämissä todisteissa ei siis kantajan mielestä tuoda esiin kartellisopimuksen olemassaoloa vaan ne ovat ”tiedostamaton lausuma” siitä, että japanilaiset tuottajat eivät kyenneet tulemaan eurooppalaisille markkinoille ja päinvastoin.

209    Komissio ei kantajan mielestä myöskään ottanut huomioon seurauksia siitä, että Siemens ja Hitachi vetäytyivät kartellista. Kantaja katsoo, että vaikka osapuolet olivat uskottava kilpailu-uhka toinen toistensa kotimaisille markkinoille, yhteistoimintajärjestely asetettiin kyseenalaiseksi kahden tärkeimmän jäsenen vetäydyttyä kiintiösopimuksesta. Kantaja katsoo vielä, että niiden kahden vuoden aikana, jolloin Siemens ja Hitachi eivät osallistuneet sopimukseen, Hitachilla oli myyntiä Euroopassa ja Siemensillä Japanissa.

210    Kantaja väittää lopuksi, että ”tuotantomaita” sekä ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismin merkitystä koskevat komission väitteet on jätettävä huomiotta. Sen mukaan näitä väitteitä ja erityisesti väitettä, jonka mukaan japanilaiset yritykset olivat tietoisia ”tuotantomaista”, ei tueta millään muilla todisteilla kuin M:n todistajanlausunnolla. M:n lausunnot, joiden mukaan tuotantomaiden nimet ja jäsenyys oli näytetty perustellusti toteen, niistä ei tarvinnut keskustella, ja ne olivat tiedossa ennen kiintiösopimusta, ovat kantajan mielestä ristiriidassa niiden komission mainitsemien muiden todisteiden kanssa, joiden mukaan kyseiset seikat muuttuivat ajan mittaan. Kantaja katsookin, että M:n todistajanlausunto ei ole tältä osin uskottava.

211    Komissio kiistää kantajan väitteiden paikkansapitävyyden.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

212    Edellä 107–175 kohdassa tehdystä tarkastelusta ilmenee ensinnäkin, että ABB:n lausunnot ja sen työntekijöiden ja yhden entisen työntekijän todistajanlausunnot ovat osoitus sellaisen yhteistoimintajärjestelyn olemassaolosta, jonka perusteella eurooppalaiset ja japanilaiset tuottajat sitoutuivat vastavuoroisesti jäämään pois toisen ryhmän kotimaisilta markkinoilta. Näiden todisteiden perusteella on niin ikään mahdollista identifioida yhteistoimintajärjestelyn osapuolet, joista yksi oli kantaja, ja päätellä, että vaikka se oli luultavasti olemassa ennen kiintiösopimusta, järjestelystä sovittiin viimeistään viimeksi mainitun sopimuksen tekohetkellä.

213    On todettava toiseksi, että Alstomin 10.7.2002 pidetyssä kokouksessa esittämä ehdotus on edellä mainitun vastavuoroisen järjestelyn olemassaoloa tukeva todiste. Myös Fujin lausunnot ovat todiste, joka tukee japanilaisten yritysten sellaisen sitoumuksen olemassaoloa, jonka mukaan ne jäävät pois eurooppalaisilta markkinoilta.

214    On todettava kolmanneksi, että ABB:n lausunnoista ja todistajanlausunnosta, joita Hitachin lausunnot tukevat, ilmenee, että japanilaiset yritykset hyväksyivät ainakin vuosien 1988 ja 1999 välisenä aikana sen, tiettyjen ETAn kytkinlaitehankkeiden myöntämisen tuloksista ilmoitettiin säännöllisesti ja että kyseiset hankkeet luettiin kiintiösopimuksessa tarkoitettuun ”Euroopan” yhteiskiintiöön. On lisäksi todettava, että eurooppalaiset tuottajat määräsivät Euroopan kiintiösopimuksen liitteeseen 2 sisältyneen osion ”E (E-Members)” 4 kohdan nojalla mahdollisuudesta tiedottaa japanilaisille tuottajille tiettyjen ETAn kytkinlaitehankkeiden yksityiskohdista ennen kyseisten hankkeiden myöntämistä. Nämä kaksi seikkaa viittaavat siihen, että – toisin kuin kantaja väittää – japanilaisia tuottajia pidettiin uskottavina kilpailijoina tiettyjen kytkinlaitehankkeiden toteuttamisessa ETAssa mutta että ne sitoutuivat jäämään pois eurooppalaisilta markkinoilta, minkä vastineena oli suurempi osa kytkinlaitehankkeista muilla alueilla. Nämä seikat ovat näin ollen epäsuoria todisteita eurooppalaisten ja japanilaisten tuottajien välisen vastavuoroisen järjestelyn olemassaolosta.

215    Komission esittämät todisteet, sellaisena kuin ne on esitetty tiivistetysti edellä 90 kohdassa, tukevat näin ollen sen väitteitä yhteistoimintajärjestelyn olemassaolosta. Edellä 183–195 kohdassa arvioidut kantajan todisteet eivät sen sijaan ole sellaisia, että niillä voitaisiin kyseenalaistaa nämä väitteet.

216    Tässä yhteydessä ei ole näytetty toteen, että japanilaiset yritykset osallistuivat yhdessä eurooppalaisten tuottajien kanssa kytkinlaitehankkeiden myöntämiseen ETAssa. On kuitenkin huomautettava, että niiden osallistuminen tähän toimintaan ei olisi ollut tarpeellista, kun otetaan huomioon niiden yhteistoimintajärjestelyyn perustuvan väitetyn sitoumuksen luonne. Japanilaisilla yrityksillä ei nimittäin olisi ollut intressiä osallistua sellaisten kytkinlaitehankkeiden jakamiseen ETAssa, jotka ne olivat sitoutuneet olemaan hankkimatta. Niiden ainoana mielenkiinnon kohteena olisi ollut tietää kyseisten hankkeiden arvo ja hankkeiden saajien identiteetti, jotta ne voivat seurata niiden lukemista kiintiösopimuksessa tarkoitettuun ”Euroopan” yhteiskiintiöön. Ainakin vuosien 1988 ja 1999 välisenä aikana nämä tiedot välitettiin kuitenkin japanilaisille tuottajille ilmoittamismekanismin kautta.

217    Niistä seurauksista, joita Siemensin ja Hitachin vetäytyminen kartellista aiheutti, on ensinnäkin huomautettava riidanalaisen päätöksen 187 perustelukappaleesta ja M:n todistajanlausunnosta käyvän ilmi, että kyseinen tapahtuma heikensi kartellin tehokkuutta, mutta kartelli ei kuitenkaan ”romahtanut”. Kyseisen kahden yrityksen poissaoloaika ei ollut riittävä, jotta niiden tulo ETAn markkinoille olisi voinut ollut merkittävä, koska sitä haittasivat ensinnäkin tietyt tekniset ja kaupalliset esteet – mitä komissio ei ole kiistänyt – ja kartelli vahvisti vuosina 1988–1999 keinotekoisesti eri tuottajien etuoikeutettua asemaa kotimaisilla markkinoilla. Muut tuottajat harkitsivat myös kostotoimia Siemensiä ja Hitachia vastaan, kuten M:n todistajanlausunnosta käy ilmi.

218    Edellä 174 ja 214 kohdassa esitetyistä syistä ei myöskään ole tarpeellista osoittaa yhtäältä, ettei ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismi koskenut kytkinlaitehankkeita eurooppalaisissa tuotantomaissa, ja toisaalta, että Japani oli tuotantomaa, jotta kyseisen mekanismin voidaan katsoa olevan merkityksellinen indisio yhteistoimintajärjestelyn olemassaolosta. Siksi sillä, että M:n todistajanlausunnolle ei tässä mahdollisesti löydy tukea muista seikoista, ei ole merkitystä.

219    Huomautettakoon myös, että M:n todistajanlausunto ja komission mainitsemat muut todisteet eivät ole tuotantomaiden käsitteen osalta keskenään epäjohdonmukaisia. M:n mukaan koko ajatus yhteistoimintajärjestelystä eli vastavuoroisesta sitoutumisesta jäädä pois toisen ryhmän kotimarkkinoilta oli itse asiassa hyvinkin näytetty toteen, siitä ei tarvinnut keskustella ja se oli syntynyt ennen kiintiösopimusta. M itse totesi todistajanlausunnossaan myöhemmin, että joissakin tapauksissa tuotantomaan jäsenyys muuttui kyseessä olevien eri toimijoiden fuusioiden vuoksi.

220    Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että yhteistoimintajärjestelyn olemassaolo on osoitettu oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen ja että komissio ei ylittänyt toimivaltaansa määrätessään kantajalle sakon tämän osallisuudesta yhteistoimintajärjestelyyn.

221    Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

222    Lisäksi on todettava – kuten edellä 95 kohdassa – että koska komissio ei myöskään tukeutunut ainoastaan kyseisten yritysten käytökseen markkinoilla väitetyn rikkomisen olemassaolon toteamiseksi, ei ole riittävää, että kantajat korvaavat komission selityksen toisella uskottavalla selityksellä tosiseikoista. Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä.

223    Päätelmä siitä, että yhteistoimintajärjestelyn olemassaolo on osoitettu oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen, tarkoittaa myös, että komissio on täyttänyt sille kuuluvan todistustaakan ja noudattanut siis syyttömyysolettaman periaatetta. Neljäs kanneperuste on siis hylättävä.

224    Edellä esitetyn perusteella voidaan lopuksi todeta, että komissio kykeni päättelemään yhteistoimintajärjestelyn olleen olemassa ilman, että sen tarvitsi ottaa kantajaa vastaan puhuvina seikkoina huomioon Fujin huomautuksia, joita ei annettu tiedoksi kantajalle, ja Alstomin ja Arevan neutraaliksi väitettyä kantaa. Edellä 51 kohdassa esitetyn mukaisesti neljästoista kanneperuste, jossa väitetään, että oikeutta tutustua asiakirjoihin on loukattu, on näin ollen hylättävä lopullisesti.

 Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio ei ole näyttänyt toteen, että oli olemassa sopimus, jolla rikottiin EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa

–       Asianosaisten lausumat

225    Kantaja väittää, että komissio ei ole osoittanut toteen, että oli olemassa sopimus, joka oikeutti soveltamaan EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa. Sen mielestä komissio ei osoittanut, milloin osapuolet olivat ilmaisseet yhteisen tahtonsa toimia markkinoilla määrätyllä tavalla eikä ole esittänyt todisteita niiden välisestä yhteydenpidosta, keskusteluista tai sopimuksista. Useita henkilöitä ei voida kieltää päätymästä tietyistä asioista samaan lopputulokseen vetoamalla edellä mainittuihin määräyksiin, koska näyttöä ei ole esitetty.

226    Komissio kiistää kantajan väitteiden paikkansapitävyyden.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

227    Oikeuskäytännön mukaan komission tehtävänä on hankkia riittävän täsmällistä ja yhtäpitävää näyttöä, jonka perusteella voidaan vakuuttua siitä, että väitetyssä rikkomisessa on kyse EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta sopimuksesta tai yhdenmukaistetusta menettelystä (yhdistetyt asiat T-185/96, T-189/96 ja T-190/96, Riviera Auto Service ym. v. komissio, tuomio 21.1.1999, Kok., s. II-93, 47 kohta). Mainittua oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa vastaavasti ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan.

228    Komissio ei ole nyt käsiteltävässä asiassa ilmaissut riidanalaisessa päätöksessään nimenomaisesti siitä, onko käytöksessä, johon japanilaisten yritysten väitetään syyllistyneen, kyse sopimuksesta vai yhdenmukaistetusta menettelytavasta. Komissio ainoastaan huomauttaa riidanalaisen päätöksen 248 perustelukappaleessa, että rikkominen muodostui useista toimista, jotka voidaan luokitella sopimuksiksi tai yhdenmukaistetuiksi menettelytavoiksi.

229    Siksi on tutkittava ensiksi, onko yhteistoimintajärjestelyssä kyse EY 81 artiklan 1 kohdassa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yritysten välisestä sopimuksesta.

230    Tässä yhteydessä on todettava, että edellä mainituissa määräyksissä tarkoitetun sopimuksen olemassaolon edellytykseksi riittää se, että kyseiset yritykset ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa toimia markkinoilla määrätyllä tavalla (ks. vastaavasti edellä 86 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Cimenteries CBR ym. v. komissio, tuomion 958 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Sopimuksen konkreettisia seurauksia ei tarvitse ottaa huomioon, jos ilmenee, että sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa, estää tai vääristää kilpailua (ks. vastaavasti edellä 86 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Cimenteries CBR ym. v. komissio, tuomion 837 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

231    Komission nyt käsiteltävässä asiassa esittämistä eri todisteista ja etenkin ABB:n ja Fujin lausunnoista sekä M:n ja V-A:n todistajanlausunnoista ilmenee kuitenkin, että eurooppalaiset ja japanilaiset tuottajat olivat viimeistään kiintiösopimuksen tekohetkellä sitoutuneet vastavuoroisesti jäämään pois toisen ryhmän kotimaisilta markkinoilta. Vastavuoroisen sitoumuksen olemassaolo viittaa väistämättä yhteisen tahdon olemassaoloon, vaikka ei olisi olemassa todisteita, joiden perusteella voidaan päätellä tarkasti hetki, jolloin tämä tahto on ilmaistu, tai jotka osoittaisivat tämän tahdonilmaisun muotoutumisen. Edellä 116 kohdasta ilmenee lisäksi, että M katsoi, että keskusteluissa, joihin hän osallistui, ei ollut tarpeellista viitata yhteistoimintajärjestelyyn, koska kartellin kaikki osapuolet ymmärsivät, hyväksyivät ja panivat kyseisen järjestelyn sisällön toimeen ilman, että nimenomainen keskustelu olisi ollut tarpeellista. Kuten edellä 123 kohdassa lisäksi todettiin, V-A ilmoitti osallistuneensa nimenomaisiin keskusteluihin eurooppalaisten yritysten ja japanilaisen yrityksen edustajan välillä yhteistoimintajärjestelyn noudattamisesta.

232    On lisäksi todettava, että ABB:n lausuntojen ja todistajanlausunnon sekä Hitachin lausuntojen osoittama seikka, että japanilaiset tuottajat hyväksyivät useiden vuosien ajan sen, että tiettyjen ETAn kytkinlaitehankkeiden myöntämisen tuloksista ilmoitettiin ja että niiden lukemista kiintiösopimuksessa tarkoitettuun Euroopan yhteiskiintiöön seurattiin, on eri asia kuin pelkkä kilpailijoiden samansuuntainen käytös ilman tahdonilmaisua.

233    Yhteistoimintajärjestelyn tarkoituksena oli lisäksi japanilaisten yritysten käyttäytymisen määrittäminen suhteessa ETAn markkinoihin, sillä nämä yritykset sitoutuvat jäämään pois kyseisiltä markkinoilta. Kyseisessä järjestelyssä oli siksi tosiasiallisesti kyse ETAn markkinoiden varaamisesta eurooppalaisille tuottajille.

234    Komissio on siksi todennut oikein, että yhteistoimintajärjestelyssä oli kyse EY 81 artiklan 1 kohdassa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yritysten välisestä sopimuksesta.

235    Näin ollen ei ole enää tarpeellista tutkia, oliko yhteistoimintajärjestelyssä kyse näissä määräyksissä tarkoitetusta yhdenmukaisesta menettelytavasta.

236    Edellä olevan perusteella toinen kanneperuste on hylättävä.

 Kolmastoista kanneperuste, jonka mukaan komissio teki virheen laskiessaan kartellin keston

–       Asianosaisten lausumat

237    Kantaja väittää yhtäältä, että Siemensin vetäydyttyä kartellista syyskuussa 1999 muista yrityksistä koostunut pieni ryhmä muuttui joustavaksi keskustelufoorumiksi, jolla ei ollut Euroopan unionin osalta kilpailunvastaista tarkoitusta tai vaikutusta.

238    Se väittää toisaalta, että Siemensin palaaminen kartelliin vuonna 2002 ei johtanut sopimuksiin, joiden tarkoituksena tai vaikutuksena olisi ollut kilpailun rajoittaminen Euroopassa, koska Hitachi hylkäsi Alstomin ehdotuksen siitä, että eurooppalaiset markkinat varattaisiin eurooppalaisille ja japanilaiset markkinat japanilaisille tuottajille.

239    Kantaja katsookin, että sitä sakotettiin perusteetta 1.9.2009 ja 11.5.2004 välisestä ajasta tai ainakin 10.7.2002 ja 11.5.2004 välisestä ajasta.

240    Komissio kiistää kantajan väitteiden paikkansapitävyyden.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

241    Oikeuskäytännössä on vahvistettu, että kun kyse on kilpailusääntöjen rikkomista koskevasta oikeudenkäynnistä, vaatimus oikeusvarmuudesta, joka taloudellisilla toimijoilla on oltava, merkitsee sitä, että komission, jolla on todistustaakka toteamiensa rikkomisten osalta, on esitettävä asianmukainen näyttö, jolla se oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittaa rikkomisen muodostavien tosiseikkojen olemassaolon. Kun kyse on tarkemmin ottaen rikkomisen väitetystä kestosta, sama oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että ellei ole näyttöä, jolla rikkomisen kesto voitaisiin suoraan osoittaa, komission on esitettävä näyttöä ainakin ajallisesti riittävän lähellä toisiaan olevista tosiseikoista, joiden perusteella voidaan kohtuudella todeta, että rikkominen on jatkunut keskeytyksettä tiettyjen kahden ajankohdan välillä (asia T‑43/92, Dunlop Slazenger v. komissio, tuomio 7.7.1994, Kok., s. II‑441, 79 kohta; asia T-62/98, Volkswagen v. komissio, tuomio 6.7.2000, Kok., s. II‑2707, 188 kohta ja asia T-279/02, Degussa v. komissio, tuomio 5.4.2006, Kok., s. II-897, 114 ja 153 kohta).

242    Lisäksi se, että näyttöä tapahtuneen jatketun rikkomisen olemassaolosta ei ole esitetty tiettyjen ajanjaksojen osalta, ei ole esteenä sille, että rikkomisen katsotaan tapahtuneen kyseisiä ajanjaksoja pidemmällä kokonaisajanjaksolla, jos tällainen toteamus perustuu objektiivisiin ja yhtäpitäviin todisteisiin. Usean vuoden ajalle ulottuvassa rikkomisessa se, että kartelli ilmenee eri ajanjaksoina, joiden välillä voi olla pidempiä tai lyhyempiä aikoja, ei vaikuta tämän kartellin olemassaoloon, kunhan toimilla, jotka ovat osa tätä rikkomista, on yksi ainoa tavoite ja ne toteutetaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä (asia C-113/04 P, Technische Unie v. komissio, tuomio 21.9.2006, Kok., s. I-8831, 169 kohta).

243    Esillä olevassa asiassa on aluksi huomautettava, että koska yhteistoimintajärjestelyyn perustuva japanilaisten yritysten sitoutuminen ei ollut aktiivista toimintaa vaan ne ainoastaan pidättäytyivät tietyistä toimista, on sinänsä vaikeaa näyttää toteen, että kyseistä järjestelyä noudatettiin jatkuvasti.

244    Tästä huolimatta on ensimmäiseksi todettava, että M:n todistajanlausunnon mukaan sekä kiintiösopimusta että yhteistoimintajärjestelyä toteutettiin edelleen muiden japanilaisten yritysten kuin Hitachin kanssa siihen saakka, kunnes M erosi kartellista kesäkuussa 2002, huolimatta siitä, että M:n ja Siemensin poisjääminen teki toiminnasta tehottomampaa. ABB:n työntekijöiden muut todistajanlausunnot vahvistavat, että yhteistoimintajärjestely jatkui heinäkuun 2002 ja toukokuun 2004 välisenä aikana. Kyseisten todistajanlausuntojen sisältö käy ilmi myös ABB:n lausunnoista.

245    Toiseksi on todettava, että Fuji vahvistaa väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa japanilaisten yritysten osallistuneen kilpailusääntöjen rikkomiseen, myös yhteistoimintajärjestelyyn, syyskuuhun 2000 saakka, jolloin se väittää jättäneensä kartellin.

246    Kolmanneksi on todettava, kuten edellä 144 kohdassa, että Alstom ehdotti 10.7.2002 pidetyssä kokouksessa yhteistoimintajärjestelyn laajentamista Keski- ja Itä-Euroopan maihin. Tämä seikka tarkoittaa, että – toisin kuin kantaja väittää – mainittu järjestely oli olemassa sekä kokousajankohtana että tietyn ajanjakson sitä ennen ja sen jälkeen.

247    Neljänneksi on todettava, että se, että japanilaiset tuottajat olivat kyseisellä ajanjaksolla jatkuvasti poissa Euroopan kytkinlaitehankkeiden markkinoilta viittaa myös siihen, että yhteistoimintajärjestelyä noudatettiin edelleen.

248    Koska kantaja ei arvostele nimenomaisesti sitä, että komissio päätteli, että oli tapahtunut yhtenä kokonaisuutena pidettävä kilpailusääntöjen rikkominen, joka käsittää muun muassa yhteistoimintajärjestelyn ja kiintiösopimuksen, ja koska unionin yleinen tuomioistuin päätyi ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen kanneperusteen tutkimisen perusteella katsomaan, että komissio teki niiden osalta virheen, on todettava viidenneksi, että näyttö kiintiösopimuksen toteuttamisen jatkumisesta on merkityksellinen aihetodiste siitä, että myös yhteistoimintajärjestelyä noudatettiin samalla ajanjaksolla. Koska kilpailusääntöjen rikkominen muodosti yhden kokonaisuuden, on nimittäin todennäköistä, että yhteistoimintajärjestelyn lopettaminen olisi vaarantanut kiintiösopimuksen toiminnan.

249    Kantaja ei kuitenkaan kiistä riidanalaisen päätöksen 191–198 perustelukappaleessa esitettyjä toteamuksia, joiden mukaan kiintiösopimuksen nojalla jaettavista hankkeista lähetettiin useita fakseja joulukuussa 2000 ja tammikuussa 2001, kiintiösopimuksesta oli määrä järjestää kokouksia vuosina 2000 ja 2001 ja joistakin kytkinlaitehankkeista tehtiin vuonna 1998 ja 1999 sopimuksia, jotka olivat voimassa lokakuuhun 2001.

250    Kantaja ei myöskään aseta väitteillään kyseenalaiseksi etenkään riidanalaisen päätöksen 199–216 perustelukappaleessa esitettyjä komission havaintoja, joiden mukaan Hitachi, Siemens ja VA TECH liittyivät kartelliin uudelleen ja kartelli jatkui vuosina 2002–2004.

251    Näiden seikkojen perusteella kantajan väite siitä, että kiintiösopimusta koskevista kokouksista oli tullut kyseisen ajanjakson aikana keskustelufoorumi, jolla ei ollut kilpailunvastaista tarkoitusta tai vaikutusta, ei voi menestyä. Näin on erityisesti sen vuoksi, että kyseistä väitettä ei tueta muilla todisteilla kuin Toshiban toteen näyttämättömillä lausunnoilla.

252    Sen vuoksi onkin katsottava, että komission esittämät todisteet yhteistoimintajärjestelyn ja kiintiösopimuksen täytäntöönpanosta syyskuun 1999 ja toukokuun 2004 välisenä aikana liittyvät ajallisesti riittävän lähellä toisiaan oleviin tosiseikkoihin, mikä tarkoittaa, että jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen on kyseisen ajanjakson osalta näytetty toteen.

253    Kolmastoista kanneperuste on näin ollen hylättävä.

254    Koska mikään ensisijaisen vaatimuksen tueksi esitetyistä kanneperusteista ei ole menestynyt, tämä vaatimus on hylättävä.

2.     Toissijainen vaatimus, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen 2 artiklan g kohta ja 2 artiklan h kohta on kumottava siltä osin kuin ne koskevat kantajaa

255    Aluksi on käsiteltävä viides kanneperuste, jonka mukaan komissio loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta laskiessaan kantajalle langetetun sakon laskentapohjan vuoden 2001 liikevaihdon perusteella.

 Asianosaisten lausumat

256    Kantaja väittää, että komissio loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta laskiessaan japanilaisten tuottajien sakon laskentapohjan kaasueristeisten kytkinlaitteiden maailmanlaajuisesta myynnistä vuonna 2001 saadun summan perusteella mutta käytti laskelmissaan eurooppalaisten tuottajien osalta vuotta 2003.

257    Kantaja katsoo yhtäältä, että komissio ei esittänyt objektiivista perustelua japanilaisten tuottajien eriarvoiselle kohtelulle. Sillä, että kantaja päätti perustellun liiketoimintastrategian yhteydessä harjoittaa kaasueristeisten kytkinlaitteiden alan toimintaa TM T & D:n välityksellä, ei kantajan mielestä ole tässä yhteydessä merkitystä, koska vuodesta 2003 alkaneet markkinaheilahtelut olisivat heikentäneet sen tilannetta, vaikka se olisi valinnut toisin. Kantajan mukaan komission olisi pitänyt esillä olevassa asiassa käyttää laskentapohjana sitä osaa TM T & D:n liikevaihdosta, joka vastasi kantajan omistusosuutta TM T & D:n pääomasta. Se toteaa lisäksi, että samaa menetelmää käytettiin Schneideriin laskettaessa sen osuutta VA TECHin kanssa perustetussa yhteisyrityksessä.

258    Kantaja katsoo toisaalta, että komission käyttämä menetelmä johti siihen, että kantajan osalta käytetty laskentapohja laskettiin sellaisen vuoden perusteella, jonka aikana markkinatilanne oli olennaisesti erilainen kuin eurooppalaisten yritysten osalta käytettynä vuonna, mikä johti siihen, että kantajan osuus kilpailusääntöjen rikkomisessa arvioitiin liian suureksi. Kantaja korostaa tässä yhteydessä, että vuosina 2001–2003 supistuivat merkittävästi sekä kaasueristeisten kytkinlaitteiden markkinat Euroopassa ja Japanissa yleensä että kantajan liikevaihto tällä alalla.

259    Komissio muistuttaa harkintavallasta, jota sillä on sen valitessa tekijöitä, jotka se ottaa huomioon sakon määrittämiseksi, ja tämä vaikuttaa asiassa harjoitettavan tuomioistuinvalvonnan voimakkuuteen. Se katsoo tämän perusteella, että mainittua harkintavaltaa voidaan rajoittaa yleisiin oikeusperiaatteisiin perustuvilla argumenteilla vain, jos harkintavaltaa käytettäessä on sivuutettu räikeästi asian olosuhteet.

260    Komissio toteaa lisäksi, että kun kilpailusääntöjen rikkominen todetaan erittäin vakavaksi – kuten esillä olevassa asiassa –, sillä on oikeus käyttää eriytettyä kohtelua tuodakseen esiin yritysten todellisen kapasiteetin haitata merkittävästi kilpailua ja varmistaakseen, että ehkäisevä vaikutus on riittävä.

261    Esillä olevassa asiassa laskentapohja määritettiin kantajan osalta edellä mainittujen tekijöiden perusteella. Vuosi 2001 valittiin, koska se oli viimeinen vuosi ennen kuin kaasueristeisiä kytkinlaitteita koskeva kantajan toiminta luovutettiin TM T & D:lle. Komission mukaan erilainen kohtelu on perusteltavissa sillä, että kantaja osallistui kartelliin suurimman osan sen ajasta erillisenä yrityksenä, mikä tarkoittaa, että kantajan todellinen kapasiteetti haitata kilpailua ei käynyt täsmällisesti ilmi vuoden 2003 myyntitiedoista.

262    Pelkästään se, että vuosi 2001 oli kantajalle parempi vuosi kuin vuosi 2003, ei komission mielestä ole riittävä syy väittää laskentapohjaa kohtuuttomaksi.

263    Komissio korostaa lopuksi, ettei se asettanut TM T & T:lle erillistä laskentapohjaa, koska se ei halunnut aiheuttaa kantajalle kohtuutonta rasitusta.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

264    Aluksi on muistutettava, että komissiolla on harkintavaltaa sakkojen määrän vahvistamisessa, jotta se voisi ohjata yritysten toimintaa niin, että ne noudattaisivat kilpailusääntöjä (ks. yhdistetyt asiat T-236/01, T-239/01, T-244/01–T‑246/01, T-251/01 ja T-252/01, Tokai Carbon ym. v. komissio, tuomio 29.4.2004, Kok., s. II-1181, 216 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

265    Komissio vahvistaa sakon suuruuden kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja tarvittaessa sen keston perusteella. Rikkomisen vakavuus on määritettävä useiden kriteerien perusteella, joihin kuuluvat asiaan liittyvät erityisolosuhteet, asiayhteys ja sakkojen ennaltaehkäisevä vaikutus. On otettava huomion objektiivisia tekijöitä, kuten kilpailunvastaisten menettelytapojen sisältö ja kesto, niiden lukumäärä ja intensiteetti, asianomaisten markkinoiden laajuus ja talouselämän perusteille aiheutunut vahinko. Arvioinnissa on otettava huomioon myös vastuussa olevien yritysten suhteellinen merkitys ja markkinaosuus sekä mahdollinen kilpailusääntöjen rikkomisen uusiminen (edellä 39 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomion 89–91 kohta).

266    Joka kerta, kun komissio päättää kilpailuoikeuden nojalla määrätä sakkoja, sen on kuitenkin noudatettava yleisiä oikeusperiaatteita, joihin kuuluu myös yhdenvertaisen kohtelun periaate ja suhteellisuusperiaate, sellaisena kuin unionin tuomioistuimet ovat niitä tulkinneet (asia T-59/02, Archer Daniels Midland v. komissio, tuomio 27.9.2006, Kok., s. II-3627, 315 kohta).

267    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun tai syrjintäkiellon periaate edellyttävät, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavoin eikä erilaisia tapauksia kohdella samalla tavoin, ellei tällaista eroa voida objektiivisesti perustella (ks. asia T‑311/94, BPB de Eendracht v. komissio, tuomio 14.5.1998, Kok., s. II‑1129, 309 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

268    Jos määrättävien sakkojen suhteiden määrittelemiseksi on nojauduttava useiden samaan kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistyneiden yritysten liikevaihtoon, huomioon otettava ajanjakso on rajattava siten, että käytettävät luvut ovat mahdollisimman vertailukelpoisia (yhdistetyt asiat 100/80–103/80, Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomio 7.6.1983, Kok., s. 1825, Kok. Ep. VII, s. 133, 122 kohta).

269    Suhteellisuusperiaate puolestaan edellyttää, että yhteisön toimielinten toimet eivät ylitä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista kyseisellä lainsäädännöllä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, koska silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (asia C-331/88, Fedesa ym., tuomio 13.11.1990, Kok., s. I‑4023, 13 kohta ja asia C-180/96, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, tuomio 5.5.1998, Kok., s. I‑2265, 96 kohta).

270    Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisen päätöksen 480–490 perustelukappaleesta käy ilmi, että määrittäessään sakon laskentapohjia komissio päätti sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 1 A kohdan mukaisesti soveltaa kartellin osapuoliin eriytettyä kohtelua sen perusteella, miten paljon haittaa ne kykenivät aiheuttamaan kilpailulle. Tätä varten komissio luokitteli eri yritykset viiteen ryhmään niiden myymistä kaasueristeisistä kytkinlaitteista saadun maailmanlaajuisen liikevaihdon suhteellisen merkityksen mukaan. Komissio katsoi tässä yhteydessä, että pelkästään ETAn markkinoita koskevat liikevaihdot eivät ole luotettava arviointikriteeri, koska yhteistoimintajärjestelyn tarkoituksena oli pitää japanilaiset tuottajat pois kyseisiltä markkinoilta.

271    Riidanalaisen päätöksen 481, 482 ja 484 perustelukappaleesta käy viitevuoden valinnan osalta ilmi, että komissio käytti maailmanlaajuisen myynnin arvon määrittämisessä kantajan, Fujin, Hitachin ja Toshiban tapauksessa vuotta 2001 mutta eurooppalaisten tuottajien tapauksessa vuotta 2003 eli viimeistä kokonaista vuotta, jona kilpailusääntöjä rikottiin. Kantajan, Fujin, Hitachin ja Toshiban sakkojen laskentapohja ajalta, jona ne osallistuivat kartelliin erillisinä yrityksinä, määritettiin myös vuoden 2001 liikevaihtojen perusteella, kun taas eurooppalaisten tuottajien sakkojen laskentapohja määritettiin vuoden 2003 liikevaihtojen perusteella.

272    Näin ollen on todettava, että komissio ei ole viitevuoden valinnassa kohdellut kantajaa ja muita japanilaisia tuottajia samalla tavoin kuin eurooppalaisia tuottajia. Edellä 267 kohdassa mainitun oikeuskäytännön nojalla on siis tarkistettava, onko eriytetylle kohtelulle olemassa objektiivista perustelua.

273    Komissio totesi tältä osin riidanalaisen päätöksen 482 perustelukappaleessa, että vuoden 2001 käyttäminen oli kantajan tapauksessa perusteltua siksi, että tämä osallistui kartelliin suurimman osan kilpailusääntöjen rikkomisen ajasta erillisenä yrityksenä eikä osana yhteisyritystä TM T & D, joka oli ottanut vastatakseen kantajan ja Toshiban kaasueristeisiä kytkinlaitteita koskevista toiminnoista vuonna 2002.

274    Komissio täsmensi istunnossa, että sen tarkoituksena oli ottaa huomioon, että TM T & D:n kaksi osakasta olivat sen perustamisajankohtana eriarvoisessa kilpailuasemassa siksi, että kantajalla oli huomattavasti suurempi osuus kaasueristeisten kytkinlaitteiden maailmanlaajuisista markkinoista kuin Toshiballa. Komissio katsoo, että käyttämällä viitevuotena viimeistä täyttä vuotta, jona kantaja ja Toshiba osallistuivat kartelliin erillisinä yrityksinä eli vuotta 2001, se pystyi tuomaan esiin tämän eron sakkojen laskennassa, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos se olisi käyttänyt menetelmää, jossa TM T & D:n liikevaihto vuodelta 2003 olisi jaettu molempien osakkaiden kesken sen mukaan, mitkä olivat niiden osakkuudet yhteisyrityksessä.

275    Komission mainitsema päämäärä on perusteltu, koska sen avulla voidaan verrata yhteisyrityksen osakkaiden kykyä haitata kilpailua yhteisyrityksen perustamista edeltävänä aikana. Riidanalaisen päätöksen 489 perustelukappaleesta käy lisäksi ilmi, että samaa päämäärää tavoiteltiin Schneiderin tapauksessa, mutta koska asiaankuuluvia tietoja sen liikevaihdosta vuosilta 2001 tai 2003 ei ollut saatavilla, komissio joutui ottamaan sakon laskentapohjaksi Schneiderin osuuden yhteisyrityksen osakepääomasta. Kantajan tapauksessa asiaankuuluvat liikevaihtotiedot sekä vuodelta 2001 että 2003 ovat sen sijaan käytettävissä.

276    On kuitenkin ilmeistä, että komissio olisi nyt käsiteltävässä asiassa voinut käyttää päämääränsä saavuttamiseksi muitakin menetelmiä, joissa japanilaisia ja eurooppalaisia tuottajia ei olisi kohdeltu viitevuoden valinnassa eriarvoisesti. Määrittäessään kantajan ja Toshiban sakkoja TM T & D:n perustamista edeltävältä ajalta komissio olisi esimerkiksi voinut käyttää TM T & D:lle langetetun sakon laskentapohjaa, joka laskettiin vuoden 2003 liikevaihdon perusteella, ja jakaa sen kantajan ja Toshiban kesken sen mukaan, kuinka suuri osuus niillä oli kaasueristeisten kytkinlaitteiden myynnistä yhteisyrityksen perustamista edeltävänä vuonna eli vuonna 2001.

277    Näin ollen on todettava, että se, että komissio halusi nyt käsiteltävässä asiassa tuoda sakkojen määrittämisen yhteydessä tarkasti esiin kantajan ja Toshiban suhteelliset asemat, ei tee kantajan eriarvoisesta kohtelusta perusteltua.

278    Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että komissio loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta valitessaan vuoden 2001 viitevuodeksi, jonka perusteella se määritti japanilaisten tuottajien maailmanlaajuisen myynnin arvon ja laski sakon, joka kantajalle määrättiin sen osallistumisesta kartelliin erillisenä yrityksenä.

279    Kyseisen periaatteen loukkaaminen kumoaa suoraan laskelman sakosta, joka kantajalle määrättiin riidanalaisen päätöksen 2 artiklan g kohdassa sen osallistumisesta kartelliin erillisenä yrityksenä. Tämä vaikuttaa välillisesti – maailmanlaajuisen myynnin arvon ja markkinaosuuksien määrittämisen kautta – laskelmaan sakosta, joka kantajalle määrättiin riidanalaisen päätöksen 2 artiklan h kohdassa ja joka koskee TM T & D:n olemassaolon aikaa.

280    Viides kanneperuste on siis hyväksyttävä, ja riidanalaisen päätöksen 2 artiklan g ja h kohta on näin ollen kumottava.

281    Kantajan esittämiä kanneperusteita kuudennesta kahteentoista ei lisäksi tarvitse tutkia. Vaikka kyseiset kanneperusteet hyväksyttäisiin, riidanalaista päätöstä ei nimittäin voitaisi kumota laajemmin kuin mitä edellisessä kohdassa todettiin.

282    Lopuksi on todettava, että koska kantajan toissijainen vaatimus on hyväksytty, sen viimesijaisesta vaatimuksesta tai sen prosessinjohtotoimia koskevasta pyynnöstä ei tarvitse antaa ratkaisua.

 Oikeudenkäyntikulut

283    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan.

284    Koska riidanalaisen päätöksen 1 artiklan kumoamisvaatimus on hylätty, kantaja on hävinnyt merkittävän osan vaatimuksistaan, vaikka osa niistä onkin hyväksytty.

285    Näissä olosuhteissa on määrättävä, että kantaja vastaa kolmesta neljäsosasta asianosaisille unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista, ja komissio vastaa neljäsosasta kyseisistä kuluista.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 24.1.2007 tehdyn komission päätöksen C(2006) 6762 lopullinen (asia COMP/F/38.899 – Kaasueristeiset kojeistot) 2 artiklan g ja h kohta kumotaan siltä osin kuin ne koskevat Mitsubishi Electric Corpia.

2)      Kanne hylätään muilta osin.

3)      Mitsubishi Electric velvoitetaan korvaamaan kolme neljäsosaa asianosaisille unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

4)      Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan neljäsosa asianosaisille unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

Pelikánová Jürimäe Soldevila Fragoso

Julistettiin Luxemburgissa 12 päivänä heinäkuuta 2011.

Allekirjoitukset

Sisällys

Asian tausta

1.  Kantaja

2.  Tuotteet

3.  Hallinnollinen menettely

4.  Riidanalainen päätös

Menettely ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

1.  Ensisijainen vaatimus riidanalaisen päätöksen kumoamisesta siltä osin kuin sitä sovelletaan kantajaan ja TM T & D:hen

Neljästoista kanneperuste, jonka mukaan komissio loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia ja sen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, kun se ei antanut kantajan tutustua sitä vastaan ja sen puolesta puhuviin seikkoihin

Asianosaisten lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Viidestoista kanneperuste, jonka mukaan komissio loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia, kun se ei antanut tälle tiedoksi päätelmiään yhteistoimintajärjestelyyn olennaisesti kuuluvasta korvausteoriasta

Asianosaisten lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Ensimmäinen, kolmas ja neljäs kanneperuste, joissa väitetään, että komissio ei osoittanut kantajan osallistuneen kartelliin, että se teki virheen hylätessään todisteet, jotka osoittivat, että kantaja ei ole eurooppalaisilla markkinoilla ja että sen oli mahdotonta päästä niille, ja että kääntäessään todistustaakan komissio rikkoi todistelusäännöksiä ja loukkasi siten syyttömyysolettaman periaatetta

ABB:n esittämä todistelu

–  Asianosaisten lausumat

–  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

ABB:n esittämän todistelun tukeminen

–  Asianosaisten lausumat

–  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Ilmoittamis- ja kiintiöönlukemismekanismi

–  Asianosaisten lausumat

–  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Seikat, joiden väitetään kumoavan yhteistoimintajärjestelyn olemassaolon

–  Asianosaisten lausumat

–  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Kytkinlaitehankkeiden jakaminen ETAssa

–  Asianosaisten lausumat

–  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Kokonaisarviointi

–  Asianosaisten lausumat

–  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio ei ole näyttänyt toteen, että oli olemassa sopimus, jolla rikottiin EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa

–  Asianosaisten lausumat

–  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Kolmastoista kanneperuste, jonka mukaan komissio teki virheen laskiessaan kartellin keston

–  Asianosaisten lausumat

–  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

2.  Toissijainen vaatimus, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen 2 artiklan g kohta ja 2 artiklan h kohta on kumottava siltä osin kuin ne koskevat kantajaa

Asianosaisten lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Oikeudenkäyntikulut

* Oikeudenkäyntikieli: englanti.