Asia T-133/07
Mitsubishi Electric Corp.
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kaasueristeisiä kytkinlaitteita koskevien hankkeiden markkinat – Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Markkinoiden jakaminen – Puolustautumisoikeudet – Näyttö kilpailusääntöjen rikkomisesta – Rikkomisen kesto – Sakot – Sakon laskentapohja – Viitevuosi – Yhdenvertainen kohtelu
Tuomion tiivistelmä
1. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Ulottuvuus – Se, että asiakirjaa ei ole annettu tiedoksi – Seuraukset
(EY 81 artiklan 1 kohta; ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohta)
2. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Väitetiedoksiantoon annettujen vastausten antaminen tiedoksi – Edellytykset – Rajat
(EY 81 artiklan 1 kohta; ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohta)
3. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Näyttö kilpailusääntöjen rikkomisesta – Kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneen yhtiön työntekijöiden kirjalliset todistajanlausunnot – Todistusarvo – Arviointi
(EY 81 artiklan 1 kohta)
4. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Väitetiedoksianto – Väliaikaisuus – Välttämätön sisältö – Rajat
(EY 81 artikla)
5. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Syyttömyysolettama – Menettely kilpailuasioissa
(EU 6 artiklan 2 kohta; EY 81 artiklan 1 kohta; ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohta)
6. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todistelutapa – Vetoaminen joukkoon välillisiä todisteita
(EY 81 artiklan 1 kohta)
7. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Näyttö kilpailusääntöjen rikkomisesta – Eri todisteiden todistusarvon arviointi – Arviointiperusteet
(EY 81 artiklan 1 kohta; ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohta)
8. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto
(EY 81 artiklan 1 kohta; komission tiedonanto 2002/C 45/03)
9. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kilpailunvastainen tarkoitus – Riittävä todentaminen
(EY 81 artiklan 1 kohta; ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohta)
10. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Selvitysvelvollisuuden laajuus
(EY 81 artiklan 1 kohta; ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohta)
11. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus ja kesto – Komission harkintavalta
(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)
12. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen noudattaminen
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohta)
1. Puolustautumisoikeuksien noudattamisen periaatteeseen erottamattomasti liittyvä oikeus tutustua asiakirjoihin merkitsee kilpailusääntöjen soveltamista koskevassa hallinnollisessa menettelyssä sitä, että komission on annettava asianomaiselle yritykselle mahdollisuus tutkia kaikki tutkinta-aineistoon sisältyvät asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä sen puolustuksen kannalta. Näihin kuuluvat sekä asianomaista vastaan että sen puolesta puhuvat asiakirjat muiden yritysten liikesalaisuuksia, komission sisäisiä asiakirjoja ja muita luottamuksellisia tietoja lukuun ottamatta.
Asiakirjan, johon komissio on nojautunut todetessaan kyseisen yrityksen rikkoneen kilpailusääntöjä, jättäminen tiedoksi antamatta merkitsee puolustautumisoikeuksien loukkaamista ainoastaan siinä tapauksessa, että asianomainen yritys osoittaa, että lopputulos, johon komissio on päätöksessä päätynyt, olisi ollut erilainen, mikäli asianomaista vastaan puhuva asiakirja, jota ei ole annettu tiedoksi, olisi pitänyt poistaa todisteiden joukosta.
Mikäli kyseessä on tilanne, jossa tiedoksi antamatta on jätetty asianomaisen puolesta puhuva asiakirja, kyseisen yrityksen on ainoastaan osoitettava, että sen tiedoksi antamatta jättäminen on saattanut vaikuttaa yrityksen vahingoksi menettelyn kulkuun ja komission päätöksen sisältöön. Riittää, että yritys osoittaa, että se olisi kyennyt käyttämään kyseistä sen puolesta puhuvaa asiakirjaa puolustuksessaan, eli se osoittaa, että jos se olisi kyennyt vetoamaan niihin hallinnollisessa menettelyssä, se olisi voinut tuoda esiin seikkoja, jotka eivät olisi olleet sopusoinnussa komission siinä vaiheessa tekemien päätelmien kanssa, ja olisi siten kyennyt jollain tavoin vaikuttamaan arviointeihin, joita komissio on tehnyt päätöksessä ainakin sen osalta todetun menettelytavan vakavuudesta ja kestosta ja samalla sakon määrästä.
(ks. 40, 45 ja 46 kohta)
2. Kilpailusääntöjen rikkomista koskevassa menettelyssä asianomaiselle yritykselle ilmoitetaan vasta hallinnollisen menettelyn kontradiktorisen vaiheen alussa väitetiedoksiannolla kaikista niistä olennaisista seikoista, joihin komissio nojautuu tässä menettelyn vaiheessa, ja tällä yrityksellä on vasta tässä vaiheessa oikeus tutustua asiakirjoihin puolustautumisoikeuksiensa tehokkaan käyttämisen turvaamiseksi. Näin ollen muiden kartelliin osallistuneiden yritysten väitetiedoksiantoon antamat vastaukset eivät lähtökohtaisesti kuulu niihin tutkinta-aineiston asiakirjoihin, joihin osapuolet voivat tutustua.
Jos komissio aikoo perustaa kantansa väitetiedoksiantoon annetun vastauksen otteeseen tai tällaiseen vastaukseen liitettyyn asiakirjaan näyttääkseen EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamismenettelyssä toteen, että kilpailusääntöjä on rikottu, muille tässä menettelyssä mukana oleville yrityksille on kuitenkin annettava mahdollisuus ottaa kantaa tällaiseen todisteeseen. Tällaisissa olosuhteissa väitetiedoksiantoon annetun vastauksen kyseinen ote tai tähän vastaukseen liitetty asiakirja on todellisuudessa niitä yrityksiä vastaan puhuvaa näyttöä, jotka ovat mahdollisesti osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen.
On todettava vastaavasti, että jos väitetiedoksiantoon annetun vastauksen ote tai tällaiseen vastaukseen liitetty asiakirja voivat olla merkityksellisiä yrityksen puolustautumiselle siten, että yritys voi vedota niihin komission tuossa vaiheessa tekemien päätelmien vastaisina seikkoina, ne ovat puolustuksen puolesta puhuvia todisteita. Kyseisen yrityksen on tällöin voitava tutkia kyseinen vastauksen ote tai asiakirja ja lausua niistä.
(ks. 41–43 kohta)
3. Yhtiön työntekijöiden kirjallisia todistajanlausuntoja, jotka on laadittu yhtiön valvonnan alaisena ja jotka se on esittänyt puolustautuakseen kilpailusääntöjen rikkomista koskevan komission hallinnollisen menettelyn aikana, ei voida pääsääntöisesti pitää saman yhtiön ilmoituksista erillisinä ja itsenäisinä todisteina. Yhtiön näkemys tosiseikoista, joista komissio sitä moittii, perustuu nimittäin yleensä ensisijaisesti sen työntekijöiden ja johtajien tietoihin ja mielipiteisiin.
(ks. 59 kohta)
4. Kilpailuasioita koskevassa hallinnollisessa menettelyssä annettavassa väitetiedoksiannossa on selkeästi mainittava kaikki ne oleelliset seikat, joihin komissio tässä menettelyvaiheessa nojautuu. Tämä voidaan kuitenkin tehdä tiivistelmänomaisesti, eikä päätöksen tarvitse välttämättä täydellisesti vastata väitetiedoksiantoa, sillä väitetiedoksianto on valmisteleva asiakirja, jossa tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista tehdyt arviot ovat täysin väliaikaisia. Vaikka siis komissio ei voi asettaa asianomaisten henkilöiden vastuulle väitetiedoksiannossa tarkoitetuista rikkomisista poikkeavia rikkomisia ja voi ottaa päätöksen perustaksi ainoastaan ne tosiseikat, joita asianomaisilla henkilöillä on ollut mahdollisuus selittää, sen on kuitenkin otettava huomioon hallinnollisessa menettelyssä ilmenneet seikat joko hylätäkseen huonosti perustellut väitteet tai muuttaakseen ja täydentääkseen, sekä tosiasiallisesti että oikeudellisesti, hyväksymiensä väitteiden tukena olevaa argumentaatiota.
(ks. 66 kohta)
5. Tuomioistuimen ollessa epävarma, sen on ratkaistava asia sen yrityksen eduksi, jolle päätös, jossa EY 81 artiklan 1 kohdan rikkominen todetaan, on osoitettu. Tuomioistuin ei voi todeta, että komissio on oikeudellisesti riittävällä tavalla näyttänyt kyseessä olevan kilpailusääntöjen rikkomisen, jos se ei ole saavuttanut täyttä varmuutta tämän kysymyksen osalta, ja näin erityisesti silloin, kun kyse on sakkopäätökseen kohdistuvasta kumoamiskanteesta.
Viimeksi mainitussa tilanteessa on nimittäin otettava huomioon syyttömyysolettaman periaate, sellaisena kuin se ilmenee erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleesta, sillä se kuuluu perusoikeuksiin, jotka sisältyvät yhteisön oikeuden yleisiin periaatteisiin. Kun otetaan huomioon kyseisten rikkomisten luonne sekä niihin liittyvien seuraamusten luonne ja ankaruus, syyttömyysolettaman periaatetta sovelletaan erityisesti yrityksiä koskevien kilpailusääntöjen rikkomista koskeviin menettelyihin, jotka voivat johtaa sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen.
(ks. 73 ja 74 kohta)
6. Kilpailuasioissa komission on esitettävä täsmälliset ja yhtäpitävät todisteet näyttääkseen kilpailusääntöjen rikkomisen. Kaikkien komission esittämien todisteiden ei tarvitse kuitenkaan välttämättä täyttää näitä edellytyksiä kaikkien rikkomisen osatekijöiden osalta. Riittää, että välilliset todisteet, joihin komissio vetoaa, kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna vastaavat tätä vaatimusta.
Koska kilpailunvastaisten sopimusten kielto on yleisesti tunnettu, komissiota ei voida myöskään edellyttää toimittamaan asiakirjoja, jotka osoittavat nimenomaisesti kyseessä olevien toimijoiden yhteydenpidon. Niitä vaillinaisia ja hajanaisia asiakirjoja, jotka komissiolla on mahdollisesti käytettävissään, on kaikissa tapauksissa voitava täydentää päättelyllä, jonka avulla voidaan muodostaa kuva asiassa merkityksellisistä seikoista. Kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja indisioista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta.
Jos komissio lisäksi tukeutuu yksinomaan kyseessä olevien yritysten menettelyyn markkinoilla todetakseen EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisen olemassaolon, viimeksi mainittujen tarvitsee vain osoittaa sellaisten olosuhteiden olemassaolo, jotka valaisevat komission toteamia tosiseikkoja eri tavalla ja joiden perusteella komission esittämä tosiseikkojen selitys, jonka perusteella se totesi kilpailusääntöjä rikotun, voidaan korvata toisella uskottavalla selityksellä.
Tämä sääntö ei ole sovellettavissa kaikissa tilanteissa, joissa rikkominen on näytetty toteen ainoastaan muilla kuin kirjallisilla todisteilla. Todistuskeinoista, joihin voidaan vedota EY 81 artiklan rikkomisen näyttämiseksi toteen, on todettava, että yhteisön oikeudessa vallitseva periaate on vapaan todistelun periaate.
On näin ollen todettava, että vaikka kirjallisten todisteiden puuttuminen voi olla merkityksellistä, kun tehdään kokonaisarviota välilisistä todisteista, joihin komissio vetoaa, pelkästään tästä ei seuraa, että kyseinen yritys voisi kyseenalaistaa komission väitteet esittämällä vaihtoehtoisen selvityksen tosiseikoista. Tilanne on tällainen ainoastaan silloin, kun komission esittämien todisteiden perusteella ei voida todeta rikkomisen olemassaoloa yksiselitteisesti ja ilman tulkinnan tarvetta.
(ks. 75, 76 ja 79–82 kohta)
7. EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomista koskevassa menettelyssä ainoa merkityksellinen peruste eri todisteiden todistusarvon arvioinnissa on niiden uskottavuus. Todistelua koskevien yleisten sääntöjen mukaan asiakirjan uskottavuus ja siksi sen todistusarvo riippuu sen alkuperästä, laatimisolosuhteista, vastaanottajasta ja sisällöstä.
Yritysten lausunnoista on todettava, että erityisen vahvana näyttönä voidaan lisäksi pitää lausuntoja, jotka ovat ensinnäkin luotettavia, toiseksi yrityksen nimissä annettuja, kolmanneksi sellaisen henkilön antamia, joka on työnsä puolesta velvoitettu toimimaan kyseisen yrityksen intressissä, neljänneksi lausunnon antajan intressien vastaisia, viidenneksi sellaisen henkilön antamia, joka on havainnut välittömästi lausunnoissa mainitut seikat, ja kuudenneksi kirjallisesti toimitettuja sekä tarkoituksellisesti ja tarkan harkinnan jälkeen annettuja.
Sen sijaan kartelliin osalliseksi katsotun yrityksen lausuntoa, jonka totuudenmukaisuuden on riitauttanut useampi muu kartelliin osalliseksi katsottu yritys, ei voida pitää riittävänä näyttönä viimeksi mainittujen yritysten toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, jos sen tukena ei ole muita todisteita, mutta vaatimukset muista todisteista voivat olla alhaisempia kyseisten lausuntojen luotettavuuden vuoksi.
(ks. 84–87 kohta)
8. Vaikka lainvastaisen kartellin pääasiallisten osapuolten vapaaehtoisesti esittämiin todisteisiin on yleensä asianmukaista suhtautua tietyllä tavalla epäluuloisesti, koska kyseiset osapuolet ovat taipuvaisia toimittamaan kilpailijoidensa toiminnasta mahdollisimman paljon näitä vastaan puhuvia seikkoja, se, että pyydetään sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon soveltamista sakosta vapauttamiseksi tai sen lieventämiseksi, ei kuitenkaan välttämättä kannusta esittämään kartellin muihin osanottajiin nähden vääristeltyjä todisteita. Jokainen yritys johtaa komissiota harhaan voisi näet kyseenalaistaa pyynnön esittäjän yhteistyön vilpittömyyden ja kattavuuden ja näin ollen vaarantaa tämän mahdollisuuden hyötyä täysimääräisesti yhteistyötä koskevasta tiedonannosta.
Etenkin todistajien lausunnoista on todettava, että on kyllä mahdollista, että sakoista vapautumista tai niiden lieventämistä hakeneen yrityksen työntekijät, joiden on toimittava yrityksen edun mukaisesti, haluavat esittää mahdollisimman paljon asianosaisia vastaan puhuvia seikkoja, kun otetaan myös huomioon, että heidän yhteistyöllään menettelyssä voi olla positiivinen vaikutus heidän ammatilliseen tulevaisuuteensa. Vaikka tilanne olisi tällainen, kyseiset työntekijät ovat kuitenkin myös tietoisia paikkansapitämättömien todisteiden esittämisen mahdollisista negatiivisista seurauksista, jotka ovat todennäköisempiä muista todisteista saatavaa vahvistusta koskevan vaatimuksen vuoksi .
(ks. 88 ja 107 kohta)
9. EY 81 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen olemassaolon edellytykseksi riittää se, että kyseiset yritykset ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa toimia markkinoilla määrätyllä tavalla. Sopimuksen konkreettisia seurauksia ei tarvitse ottaa huomioon, jos ilmenee, että sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa, estää tai vääristää kilpailua. Vastavuoroisen sitoumuksen olemassaolo viittaa väistämättä yhteisen tahdon olemassaoloon, vaikka ei olisi olemassa todisteita, joiden perusteella voidaan päätellä tarkasti hetki, jolloin tämä tahto on ilmaistu, tai jotka osoittaisivat tämän tahdonilmaisun muotoutumisen.
(ks. 230 ja 231 kohta)
10. Kun kilpailusääntöjen rikkomisesta on riitaa, vaatimus oikeusvarmuudesta, joka taloudellisilla toimijoilla on oltava, merkitsee sitä, että komission, jolla on todistustaakka toteamiensa rikkomisten osalta, on esitettävä asianmukainen näyttö, jolla se oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittaa rikkomisen muodostavien tosiseikkojen olemassaolon. Rikkomisen väitetystä kestosta on todettava, että sama oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että ellei ole näyttöä, jolla rikkomisen kesto voitaisiin suoraan osoittaa, komission on esitettävä näyttöä ainakin ajallisesti riittävän lähellä toisiaan olevista tosiseikoista, joiden perusteella voidaan kohtuudella todeta, että rikkominen on jatkunut keskeytyksettä tiettyjen kahden ajankohdan välillä.
Lisäksi se, että näyttöä tapahtuneen jatketun rikkomisen olemassaolosta ei ole esitetty tiettyjen ajanjaksojen osalta, ei ole esteenä sille, että rikkomisen katsotaan tapahtuneen kyseisiä ajanjaksoja pidemmällä kokonaisajanjaksolla, jos tällainen toteamus perustuu objektiivisiin ja yhtäpitäviin todisteisiin. Usean vuoden ajalle ulottuvassa rikkomisessa se, että kartelli ilmenee eri ajanjaksoina, joiden välillä voi olla pidempiä tai lyhyempiä aikoja, ei vaikuta tämän kartellin olemassaoloon, kunhan toimilla, jotka ovat osa tätä rikkomista, on yksi ainoa tavoite ja ne toteutetaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä.
(ks. 241 ja 242 kohta)
11. Komissiolla on EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomista koskevassa menettelyssä harkintavaltaa sakkojen määrän vahvistamisessa, jotta se voisi ohjata yritysten toimintaa niin, että ne noudattaisivat kilpailusääntöjä.
Komissio vahvistaa sakon suuruuden kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja tarvittaessa sen keston perusteella. Rikkomisen vakavuus on määritettävä useiden kriteerien perusteella, joihin kuuluvat asiaan liittyvät erityisolosuhteet, asiayhteys ja sakkojen ennaltaehkäisevä vaikutus. Objektiivisia tekijöitä, kuten kilpailunvastaisten menettelytapojen sisältö ja kesto, niiden lukumäärä ja intensiteetti, asianomaisten markkinoiden laajuus ja talouselämän perusteille aiheutunut vahinko on otettava huomioon. Arvioinnissa on otettava huomioon myös vastuussa olevien yritysten suhteellinen merkitys ja markkinaosuus sekä mahdollinen kilpailusääntöjen rikkomisen uusiminen.
(ks. 264 ja 265 kohta)
12. Joka kerta, kun komissio päättää kilpailuoikeuden nojalla määrätä sakkoja, sen on kuitenkin noudatettava yleisiä oikeusperiaatteita, joihin kuuluu myös yhdenvertaisen kohtelun periaate ja suhteellisuusperiaate, sellaisena kuin unionin tuomioistuimet ovat niitä tulkinneet.
Yhdenvertaisen kohtelun tai syrjintäkiellon periaate edellyttävät, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavoin eikä erilaisia tapauksia kohdella samalla tavoin, ellei tällaista eroa voida objektiivisesti perustella.
Jos määrättävien sakkojen suhteiden määrittelemiseksi on nojauduttava useiden samaan kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistyneiden yritysten liikevaihtoon, huomioon otettava ajanjakso on näin ollen rajattava siten, että käytettävät luvut ovat mahdollisimman vertailukelpoisia.
Suhteellisuusperiaate puolestaan edellyttää, että yhteisön toimielinten toimet eivät ylitä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista kyseisellä lainsäädännöllä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, eli silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden.
Niinpä komissio ei kohtele yrityksiä samalla tavalla, jos se tukeutuu eri vuosiin tiettyjen yritysten maailmanlaajuisen myynnin arvon määrittämisessä ja laskee niihin määrättävien sakkojen laskentapohjan ajalta, jona ne osallistuivat kartelliin erillisinä yrityksinä, niiden eri vuosina saavuttamien liikevaihtojen perusteella. Vaikka komission mainitsema päämäärä, jonka avulla voidaan verrata yhteisyrityksen osakkaiden kykyä haitata kilpailua yhteisyrityksen perustamista edeltävänä aikana, on perusteltu, se ei voi kuitenkaan oikeuttaa tällaista eriarvoista kohtelua, jos on ilmeistä, että komissio olisi voinut käyttää päämääränsä saavuttamiseksi muitakin menetelmiä, joissa yrityksiä ei olisi kohdeltu viitevuoden valinnassa eriarvoisesti.
(ks. 266–269, 271, 272, 275 ja 276 kohta)