Asia T‑241/13

Helleenien tasavalta

vastaan

Euroopan komissio

EMOTR – Tukiosasto – Maataloustukirahasto ja maaseuturahasto – Rahoituksen ulkopuolelle jätetyt menot – Naudanliha – Lampaan- ja vuohenliha – Tupakka – Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artikla – Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 31 artiklan 2 kohta – Asetuksen (EY) N:o 796/2004 23 artiklan 1 kohta 

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 16.12.2015

1.      Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – EMOTR:sta, maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta maksettava rahoitus – Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen – Tarkoitus

(Neuvoston asetuksen N:o 1290/2005 31 artikla)

2.      Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Suorat tukijärjestelmät – Yhteiset säännöt – Tilatukijärjestelmä – Alueellinen ja valinnainen täytäntöönpano – Tietyille maatalouden muodoille ja laatutuotannolle myönnetty lisätuki – Pidätysosuuksien vahvistaminen – Jäsenvaltioille jätetty harkintavalta – Rajat – Jäsenvaltioiden velvollisuus antaa tukikelpoisuusedellytykset toimijoille tiedoksi – Ulottuvuus

(Neuvoston asetuksen N:o 1782/2003 69 artikla; komission asetuksen N:o 795/2004 48 artiklan 6 kohta)

3.      Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – EMOTR:sta, maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta maksettava rahoitus – Tukien ja palkkioiden myöntäminen – Jäsenvaltioiden velvollisuus järjestää hallinnollista valvontaa ja paikan päällä suoritettavia tarkastuksia koskeva tehokas järjestelmä – Epäluotettavat tarkastukset – Kieltäytyminen ottamasta rahaston vastattavaksi menoja

(Neuvoston asetuksen N:o 1782/2003 69 artikla; komission asetuksen N:o 795/2004 48 artikla)

4.      Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – EMOTR:sta, maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta maksettava rahoitus – Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen – Unionin säännöstön soveltamisessa ilmenneistä sääntöjenvastaisuuksista johtuva kieltäytyminen ottamasta menoja vastattavaksi – Asianomainen jäsenvaltio kiistää sääntöjenvastaisuudet – Todistustaakan jako komission ja jäsenvaltion välillä

(Neuvoston asetuksen N:o 1290/2005 31 artikla)

5.      Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – EMOTR:sta, maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta maksettava rahoitus – Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen – Unionin säännöstön soveltamisessa ilmenneistä sääntöjenvastaisuuksista johtuva kieltäytyminen ottamasta menoja vastattavaksi – Rahastolle aiheutuneiden tappioiden arviointi – Komissiolla ei ole velvollisuutta osoittaa, että rahastolle on todella aiheutunut vahinkoa

(Neuvoston asetuksen N:o 1290/2005 31 artiklan 2 kohta)

6.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – EMOTR:sta, maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta rahoitettuja menoja koskevien tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä tehty päätös – Yhteenvetokertomus, joka koskee päätöstä ja jossa todetaan ristiriitoja, joiden vuoksi adressaatit eivät voi saada tietää päätöksen perusteluja – Perusteluvelvollisuuden rikkominen – Päätöksen kumoaminen

(SEUT 296 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1258/1999 7 artiklan 4 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 1290/2005 31 artikla; komission päätös 2013/123)

7.      Kumoamiskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Hallintotoimen perustelujen tulkinta – Rajat

(SEUT 263 ja SEUT 264 artikla)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 22 kohta)

2.      Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen N:o 1782/2003 69 artiklassa säädetyn lisätuen tarkoituksena on yhtäältä kannustaa maanviljelijöitä noudattamaan tuotteidensa laadun parantamisen ja ympäristönsuojelun vaatimuksia, ja se on korvaus heidän paremmasta mukautumisestaan yhteisen maatalouspolitiikan uusiin vaatimuksiin, ja toisaalta lieventää jälkiseurauksia, joita siirtyminen suorien tukien järjestelmästä tilatukijärjestelmään tosiasiassa aiheuttaa tietyillä tuotealoilla. Tässä asiayhteydessä asetuksen N:o 1782/2003 69 artiklassa annetaan kaikille jäsenvaltioille tietty harkintavalta myöntää lisätukea yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä. Jäsenvaltioille annettu valtuutus on kuitenkin tarkasti rajattu ja edellyttää tiettyjen sekä aineellisten että menettelyllisten edellytysten täyttymistä.

Asetuksessa N:o 1782/2003 säädetyn tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 795/2004 48 artiklan 6 kohdassa säädetty velvollisuus mahdollistaa komissiolle tietojen saannin jäsenvaltioiden päättämistä tukikelpoisuusedellytyksistä. Sen avulla on myös mahdollista varmistua, että asianomaiset toimijat tuntevat ennen maksatusvuoden alkua edellytykset, jotka mahdollistavat niille asetuksen N:o 1782/2003 69 artiklassa säädetyn lisätuen saannin. Tämä lisätuen kannustavuus voi olla todellista ainoastaan, jos tukikelpoisuusedellytykset maksatusvuoden osalta ovat asianomaisten viljelijöiden tiedossa ennen kyseisen vuoden alkua eikä niitä muuteta jälkikäteen.

(ks. 30, 31 ja 33 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 35 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 36 kohta)

5.      Komission arvioidessa unionin rahoituksen ulkopuolelle jätettävien menojen määrää sen jälkeen, kun on havaittu virheitä jäsenvaltion suorittamissa menoissa, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta annetun asetuksen N:o 1290/2005 31 artiklan 2 kohdassa ei oteta käyttöön edellytystä, jonka mukaan jokainen oikaisu riippuu siitä, että osoitetaan rahastolle todella aiheutuneen vahinkoa.

(ks. 44 kohta)

6.      Valvottaessa sellaisen päätöksen perusteluja, jossa on jätetty unionin rahoituksen ulkopuolelle tietyt menot, jotka jäsenvaltiot ovat suorittaneet unionin eri rakennerahastojen yhteydessä, on otettava huomioon päätökseen liitetty yhteenvetokertomus, koska kyseinen kertomus on tärkeä asiakirja mainitun päätöksen perustelujen ymmärtämisen kannalta, koska päätös on tehty tältä pohjalta. Kyseinen päätös on kumottava, jos yhteenvetokertomuksen ja muiden hallinnollisen menettelyn merkityksellisten, kyseistä oikaisua koskevien asiakirjojen välillä on perusteluja koskeva ristiriita, minkä lisäksi tulevat muut perusteluja koskevat epätäsmällisyydet tai ristiriidat kyseisessä kertomuksessa, jos jäsenvaltio ei voi ristiriidan vuoksi saada tietoonsa riidanalaisen päätöksen todellisia perusteluja määrätyn rahoitusoikaisun osalta. Tältä osin päätöksen perusteluihin sisältyvä ristiriita merkitsee sellaista SEUT 296 artiklaan perustuvan velvoitteen noudattamatta jättämistä, joka voi vaikuttaa päätöksen pätevyyteen, jos näytetään toteen, että tämän ristiriidan vuoksi päätöksen adressaatti ei voi kokonaan tai osittain saada tietää päätöksen todellisia perusteluja ja että tämän vuoksi päätöksen päätösosalta puuttuu kokonaan tai osittain oikeudellinen perusta.

(ks. 51, 56, 63 ja 64 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 57 kohta)