Asia T‑671/11

IPK International – World Tourism Marketing Consultants GmbH

vastaan

Euroopan komissio

Ympäristöä säästävää matkailua koskevan hankkeen rahoittamiseksi myönnetty tuki – Takaisin perittyjen määrien palauttaminen – Päätös, joka on tehty unionin yleisen tuomioistuimen kumottua tuen peruuttamista koskevan aikaisemman päätöksen – Hyvityskorko – Viivästyskorko – Laskeminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 10.4.2013

1.      Euroopan unionin omat varat – Takaisin perittyjen määrien palauttaminen – Komission rahoitustuen peruuttamista koskevan päätöksen kumoaminen – Komission tämän kumoamisen seurauksena tekemä päätös – Oikeusperusta

2.      Euroopan unionin omat varat – Komission vastuulla olevan velan maksaminen – Maksettavat korot – Koron laskeminen riippumatta siitä, onko se hyvityskorko vai viivästyskorko – Tavoite välttää se, että unioni saa perusteetonta etua

3.      Euroopan unionin omat varat – Komission vastuulla olevan velan maksaminen – Maksettavat korot – Hyvityskorko – Viivästyskorko – Eroavaisuudet – Viivästyskoron laskemisen perusta – Aikaisemmin kertyneellä hyvityskorolla lisätty saatavan pääoman määrä

1.      Kun komissio on päätöksessä myöntänyt olevansa kantajalle velkaa tietyn summan ja hyvityskorkoa, sillä seikalla, että unionin yleinen tuomioistuin kumosi aikaisemmassa tuomiossaan komission sitä edeltävän päätöksen ja totesi kantajan syyllistyneen ympäristöä säästävää matkailua koskevan hankkeen rahoittamiseksi myönnettyä tukea koskeviin väärinkäytöksiin, ei voida saattaa kyseenalaiseksi päävelan olemassaoloa eikä sitä, että komissio on sen osalta velvollinen maksamaan korkoa, joka on laskettava asiaa koskevien sääntöjen mukaisesti. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin nimittäin vahvisti näihin väärinkäytöksiin, jotka lähtökohtaisesti oikeuttivat kyseessä olevan tuen peruuttamisen, liittyvät komission tosiseikkoja koskevat toteamukset, se kumosi komission edeltävän päätöksen ainoastaan sillä perusteella, ettei vanhentumisaikaa ollut noudatettu, joten tästä ei seuraa komissiolle velvollisuutta palauttaa kantajalle kyseinen tuki. Komission myöhempi päätös, jolla komissio kuitenkin tunnusti sen kokonaissumman, joka sen on maksettava kantajalle hyvityskorkoineen, sekä korkojen laskentatavan, on siten päävelan ainoa oikeusperusta.

(ks. 33 ja 34 kohta)

2.      Komission päätöksen kumoavasta tuomiosta johtuva komission maksuvelvollisuus ei koske ainoastaan saatavan pääomaa vaan myös pääomalle kertyneitä korkoja. Nämä korot on niiden täsmällisestä nimityksestä – oli se hyvityskorko tai viivästyskorko – huolimatta laskettava aina Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioille vahvistaman korkokannan perusteella lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä. Kyse on kiinteämääräisestä korotuksesta, jota sovelletaan kaikissa tilanteissa tarvitsematta konkreettisesti ottaa kantaa siihen, onko kyseinen korotus perusteltu verrattuna rahan arvon alentumiseen kyseisellä ajanjaksolla siinä jäsenvaltiossa, johon velkoja on sijoittautunut. Kieltäytyminen maksamasta tällaista korkoa voi nimittäin johtaa siihen, että unioni saa perusteetonta etua. Korkokannan kiinteämääräinen kahden prosenttiyksikön suuruinen korotus perustuu haluun välttää tällainen perusteettoman edun saaminen kaikissa mahdollisissa olosuhteissa.

(ks. 36–38 kohta)

3.      Kun komission on maksettava velkojalle hyvitystä tai palautusta, sillä on ehdoton velvollisuus lisätä pääomaan viivästyskorko. Tilanteessa, jossa komissio on sellaisen unionin yleisen tuomioistuimen tuomion, jolla kumottiin komission aikaisempi päätös, seurauksena itse tekemässään päätöksessä myöntänyt olevansa velvollinen palauttamaan pääoman ja jossa asianosaiset ovat tästä yksimielisiä, viivästyskorot on laskettava unionin yleisen tuomioistuimen tuomion julistamisesta lukien. Näin on huolimatta siitä, että päätös, jossa komissio on tunnustanut velan, on kyseessä olevan päävelan ainoa oikeusperusta.

Komissio on myös velvollinen laskemaan viivästyskoron aiemmin kertyneellä hyvityskorolla lisätyn velan pääoman perusteella. Vaikka ennen saatavan olemassaolon toteavan tuomion julistamista kertyneen hyvityskoron tai tällaisen tuomion julistamisen jälkeen kertyneen viivästyskoron lisääminen pääomaan ei lähtökohtaisesti ole hyväksyttävää, komission on kuitenkin vahvistettava maksun täysimääräiseen suorittamiseen asti kertyvä viivästyskorko aikaisemmin kertyneellä hyvityskorolla lisätyn saatavan pääoman määrän perusteella. Tässä lähestymistavassa erotetaan siis oikeudenkäyntiä edeltävät hyvityskorot oikeudenkäynnin jälkeisistä viivästyskoroista, koska viimeksi mainittujen osalta on otettava huomioon aiheutuneet taloudelliset menetykset kokonaisuudessaan, mukaan lukien rahan arvon alentumisesta aiheutuneet menetykset.

(ks. 41 ja 42 kohta)