Asia C-363/18
Organisation juive européenne
ja
Vignoble Psagot Ltd
vastaan
Ministre de l’Économie et des Finances
(Ennakkoratkaisupyyntö – Conseil d’État (Ranska))
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 12.11.2019
Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EU) nº 1169/2011 – Elintarviketietojen antaminen kuluttajille – Elintarvikkeen alkuperämaata tai lähtöpaikkaa koskeva maininta, joka on pakollinen silloin, kun sen ilmoittamatta jättäminen voisi johtaa kuluttajaa harhaan – Velvollisuus, jonka mukaan Israelin valtion miehittämiltä alueilta peräisin olevissa elintarvikkeissa on mainittava niiden lähtöalue ja lisäksi, jos ne ovat peräisin tällä alueella sijaitsevasta Israelin siirtokunnasta, tämä alkuperä
Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Elintarviketietojen antaminen kuluttajille – Asetus N:o 1169/2011 – Pakolliset elintarviketiedot – Elintarvikkeen alkuperämaata tai lähtöpaikkaa koskeva pakollinen maininta – Tämän maininnan pois jättäminen, joka voi johtaa kuluttajia harhaan – Israelin miehittämiltä alueilta peräisin olevat elintarvikkeet – Velvollisuus, jonka mukaan näissä elintarvikkeissa on mainittava niiden lähtöalue ja lisäksi, jos ne ovat peräisin tällä alueella sijaitsevasta Israelin siirtokunnasta, tämä alkuperä
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1169/2011 9 artiklan 1 kohdan i alakohta ja 26 artiklan 2 kohdan a alakohta)
(ks. 25, 28, 32, 36–38, 41, 43–45, 48–51 ja 53–58 kohta)
Tiivistelmä
Israelin valtion miehittämiltä alueilta peräisin olevissa elintarvikkeissa on mainittava niiden lähtöalue ja lisäksi, jos nämä elintarvikkeet ovat peräisin tällä alueella sijaitsevasta Israelin siirtokunnasta, tämä alkuperä
Unionin tuomioistuin totesi suuren jaoston kokoonpanossa 12.11.2019 antamallaan tuomiolla Organisation juive européenne ja Vignoble Psagot (C-363/18), joka koskee asetuksen (EU) N:o 1169/2011 (1) tulkintaa, että Israelin valtion miehittämiltä alueilta peräisin olevissa elintarvikkeissa on mainittava niiden lähtöalue ja lisäksi, jos ne ovat peräisin tällä alueella sijaitsevasta Israelin siirtokunnasta, tämä alkuperä.
Pääasian oikeudenkäynnissä asianosaisina olivat Organisation juive européenne ja Vignoble Psagot Ltd sekä Ranskan talous- ja valtiovarainministeri, ja se koskee sellaisen ilmoituksen lainmukaisuutta, joka koskee Israelin valtion kesäkuusta 1967 miehittämiltä alueilta peräisin olevien elintarvikkeiden alkuperämerkintöjä ja jossa vaaditaan, että näissä elintarvikkeissa on oltava kyseessä olevat tiedot. Tämä ilmoitus tehtiin sen jälkeen, kun Euroopan komissio oli julkaissut näiltä alueilta peräisin olevien tuotteiden alkuperämerkintöjä koskevan tulkintaohjeen (2).
Ensinnäkin unionin tuomioistuin totesi, että elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka on asetuksen N:o 1169/2011 9 ja 26 artiklan mukaisesti mainittava, jos tällaisen maininnan ilmoittamatta voi johtaa kuluttajia harhaan antamalla heille sen käsityksen, että kyseisen elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka on muu kuin sen todellinen alkuperämaa tai lähtöpaikka. Lisäksi se katsoi, että kun elintarvikkeessa ilmoitetaan sen alkuperämaa tai lähtöpaikka, maininta ei saa olla harhaanjohtava.
Toiseksi unionin tuomioistuin täsmensi sekä käsitteen ”alkuperämaa” (3) että termien ”maa” ja ”alue” tulkintaa, sellaisena kuin ne ovat asetuksessa N:o 1169/2011. Se huomautti tältä osin, että mainittu käsite määritellään kyseisen asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa viittaamalla unionin tullikoodeksiin (4), jonka sanamuodon mukaan tietystä ”maasta” tai tietyltä ”alueelta” peräisin olevina tavaroina on pidettävä tavaroita, jotka on joko kokonaan tuotettu kyseisessä maassa tai kyseisellä alueella tai joille on suoritettu kyseisessä maassa tai kyseisellä alueella viimeinen merkittävä jalostus tai käsittely (5).
Unionin tuomioistuin katsoi termistä ”maa”, jota käytetään EU-sopimuksessa ja EUT-sopimuksessa useaan otteeseen synonyyminä termille ”valtio”, että unionin oikeuden johdonmukaisen tulkinnan varmistamiseksi tällä termillä on katsottava olevan sama merkitys unionin tullikoodeksissa ja näin ollen asetuksessa N:o 1169/2011. ”Valtio” tarkoittaa suvereenia yksikköä, joka käyttää maantieteellisten rajojensa sisäpuolella täysimääräisesti kansainvälisessä oikeudessa tunnustettua toimivaltuutta. Termistä ”alue” unionin tuomioistuin katsoi, että unionin tullikoodeksin (6) sanamuodosta itsestään ilmenee, että sillä tarkoitetaan muita yksiköitä kuin ”maita” ja tämän seurauksena muita yksiköitä kuin ”valtioita”. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin täsmensi, että se, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa elintarvikkeissa käytetään mainintaa, jonka mukaan niiden ”alkuperämaa” on Israelin valtio, vaikka nämä elintarvikkeet ovat todellisuudessa peräisin alueilta, joilla kullakin on oma ja kyseisestä valtiosta erillinen asema samalla kun ne ovat tämän viimeksi mainitun miehittämiä ja kuuluvat sen rajoitettuun lainkäyttövaltaan, koska se on kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa tarkoitettu miehitysvalta, antaa kuluttajille väärän käsityksen. Näin ollen unionin tuomioistuin katsoi, että kyseessä olevien elintarvikkeiden alkuperäaluetta ei voida jättää mainitsematta asetuksessa N:o 1169/2011 tarkoitetulla tavalla sen välttämiseksi, että kuluttajia voitaisiin johtaa harhaan siitä, että Israelin valtio on läsnä kyseessä olevilla alueilla miehitysvaltana eikä suvereenina yksikkönä.
Kolmanneksi ja viimeiseksi unionin tuomioistuin totesi ”lähtöpaikan” (7) käsitteestä, että se on ymmärrettävä siten, että siinä viitataan mihin hyvänsä määrättyyn maantieteelliseen paikkaan, joka sijaitsee elintarvikkeen alkuperämaan tai alkuperäalueen rajojen sisällä, mutta sillä ei viitata tuottajan osoitteeseen. Näin ollen mainintaa siitä, että elintarvike on peräisin jollakin ”Israelin valtion miehittämällä alueella” sijaitsevasta ”Israelin siirtokunnasta”, voidaan pitää ”lähtöpaikkaa” koskevana mainintana siltä osin kuin termillä ”yhdyskunta” viitataan tiettyyn maantieteelliseen paikkaan.
Lisäksi unionin tuomioistuin korosti sen kysymyksen osalta, joka koskee sitä, onko maininta ”Israelin siirtokunta” pakollinen, ensimmäiseksi sitä, että tietyille Israelin valtion miehittämille alueille sijoittautuneille siirtokunnille on luonteenomaista se, että niissä konkretisoituu tämän valtion oman alueensa ulkopuolella toteuttama väestönsiirtopolitiikka, jolla rikotaan yleisen kansainvälisen humanitaarisen oikeuden sääntöjä (8). Seuraavaksi unionin tuomioistuin katsoi, että tämän maininnan pois jättäminen, joka merkitsee, että vain alkuperäalue mainitaan, johtaa kuluttajia harhaan. Kuluttajat eivät nimittäin voi tietää, kun asiasta ei ole annettu mitään tietoa, että elintarvike tulee yhdeltä paikkakunnalta tai paikkakuntien kokonaisuudelta, joka muodostaa siirtokunnan, joka on perustettu jollekin mainitulle alueelle kansainvälisen humanitaarisen oikeuden sääntöjen vastaisella tavalla. Unionin tuomioistuin kuitenkin totesi, että asetuksen N:o 1169/2011 säännösten (9) nojalla kuluttajille annettavien tietojen on oltava sellaisia, että he voivat niiden avulla tehdä tietoon perustuvia valintoja kiinnittäen huomiota terveydellisiin, taloudellisiin, ekologisiin tai sosiaalisiin seikkoihin sekä eettisiin tai kansainvälisen oikeuden noudattamiseen liittyviin seikkoihin. Tältä osin unionin tuomioistuin korosti, että tällaiset näkökohdat voivat vaikuttaa kuluttajien ostopäätöksiin.