Kanne 9.9.2019 – Canon v. komissio

(asia T-609/19)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Canon Inc. (Tokio, Japani) (edustajat: asianajajat U. Soltész, W. Bosch, C. von Köckritz, K. Winkelmann, J. Schindler, D. Arts, W. Devroe ja solicitor M. Reynolds)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan 27.6.2019 tehdyn Euroopan komission päätöksen C(2019) 4559 final sakkojen määräämisestä, joka johtuu neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004¹ 4 artiklan 1 kohdan vastaisesta keskittymän ilmoittamatta jättämisestä ja kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan vastaisesta keskittymän toteuttamisesta (asia M.8179 – Canon/Toshiba Medical Systems Corporation, 14 artiklan 2 kohdan mukainen menettely), sellaisena kuin päätös on annettu tiedoksi kantajalle 1.7.2019,

toissijaisesti kumoamaan kantajalle määrätyt sakot tai alentamaan niitä huomattavasti, ja

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki ilmeisen oikeudellisen virheen, kun se sovelsi virheellisesti oikeudellista arviointiperustetta neuvoston asetuksen N:o 139/2004 4 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan osalta.

Kanteen mukaan komissio ei ota huomioon tähänastista oikeuskäytäntöä, kun se tukeutuu uuteen ja perusteettomaan käsitteeseen yhden keskittymän osittaisesta toteuttamisesta. Komission arvioinnissa ei etenkään vahvisteta sitä, että kyseessä oleva välitoimi edisti oikeuskäytännössä vaadituin tavoin pysyvää muutosta siltä osin kuin on kyse määräysvallasta kohdeyrityksessä.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio määräsi kantajalle sakon, vaikka tämän osalta ei ollut osoitettu tahallisuutta tai tuottamuksellisuutta, ja se rikkoi siten neuvoston asetuksen N:o 139/2004 14 artiklaa ja loukkasi nulla poena sine lege –periaatetta, luottamuksensuojan periaatetta, suhteellisuusperiaate ja kilpailusääntöjen rikkomisen konkurrenssia koskevaa periaatetta. Kantaja vaatii näin ollen unionin yleistä tuomioistuinta käyttämään täyttä harkintavaltaansa neuvoston asetuksen N:o 139/2004 16 artiklan ja SEUT 261 artiklan nojalla ja kumoamaan sakkoja koskevan päätöksen kokonaisuudessaan tai alentamaan sakkoja huomattavasti.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio rikkoi olennaisia menettelymääräyksiä. Kanteen mukaan komissio rikkoi asetuksen N:o 139/2004 18 artiklaa ja kantajan oikeutta puolustukseen, kun se epäsi kantajalta mahdollisuuden ottaa kantaa uusiin väitteisiin ja tosiseikkoihin/todisteisiin uuteen täydentävään väitetiedoksiantoon tai tosiseikkoja koskevaan kirjeeseen annettavassa muodollisessa vastauksessa sekä uudessa suullisessa käsittelyssä.

____________

¹ Yrityskeskittymien valvonnasta 20.1.2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004 (EY:n sulautuma-asetus) (EUVL 2004, L 24, s. 1).