Kanne 15.2.2013 - Philips v. komissio

(Asia T-92/13)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Koninklijke Philips Electronics NV (Eindhoven, Alankomaat) (edustajat: asianajajat J. de Pree ja S. Molin)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä asiassa COMP/39.437 - Televisioiden ja tietokoneiden näytöissä käytettävät kuvaputket 5.12.2012 annetun Euroopan komission päätöksen C(2012) 8839 final Koninklijke Philips Electronics N.V.:tä koskevilta osin

toissijaisesti kumoamaan tai alentamaan Koninklijke Philips Electronics N.V.:lle riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa määrättyjä sakkoja

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin pääasiallisiin kanneperusteisiin.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa rikottiin ja oikeusvarmuuden periaatetta loukattiin, kun komissio totesi Philips-konsernin rikkoneen kilpailusääntöjä ja kohdisti vastuun kantajaan.

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että SEUT 101 artiklaa, ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003² 27 artiklan 1 kohtaa rikottiin ja puolustautumisoikeuksia kuten oikeutta tulla kuulluksi ja hyvän hallinnon periaatetta loukattiin, kun komissio ei katsonut LG Philips Displaysin (jäljempänä LPD) olevan vastuussa rikkomuksista, joista sitä syytettiin.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukattiin, asiassa tehtiin ilmeinen arviointivirhe, perusteluvelvollisuutta laiminlyötiin, asetuksen (EY) N:o 1/2003 27 artiklaa ja asetuksen (EY) N:o 773/2004 15 artiklaa rikottiin ja puolustautumisoikeuksia kuten hyvän hallinnon periaatetta ja oikeutta tulla kuulluksi loukattiin, kun komissio sovelsi rikkomusten syyksilukemisen yhteydessä erilaisia arviointiperusteita saman menettelyn kohteena oleviin yrityksiin ja kun komissio sovelsi erilaisia arviointiperusteita määrittäessään sakkoa saman menettelyn kohteena oleville yrityksille.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että SEUT 101 artiklaa, ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklaa rikottiin, sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja ei noudatettu ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukattiin, kun komissio sakon perusmäärää laskiessaan sisällytti merkitykselliseen liikevaihtoon ETA:n ulkopuolelle suuntautuneen myynnin.

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklaa rikottiin ja että sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja ei noudatettu, kun komissio merkityksellistä liikevaihtoa laskiessaan ei käyttänyt lähtökohtana yrityksen myyntiä sen ajanjakson viimeisenä täytenä vuotena, jona yritys osallistui väitettyyn rikkomiseen.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklaa rikottiin, kun LPD-konsernin väitettyjen rikkomusten johdosta määrättyjen sakkojen laskennassa ei LPD-konsernin liikevaihdon osalta sovellettu ylärajaa, joka on kymmenen prosenttia liikevaihdosta.

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että kohtuullisen käsittelyajan periaatetta loukattiin ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 47 artiklaa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa rikottiin.

8.    Kahdeksas kanneperuste, joka perustuu siihen, että suhteellisuusperiaatetta loukattiin, ja jolla pyydetään unionin yleistä tuomioistuinta käyttämään sillä SEUT 261 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 1/2003 31 artiklan nojalla olevaa täyttä harkintavaltaa kantajalle määrättyjen sakkojen määrän alentamiseksi.

____________

¹ - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EUVL 2003 L 1, s. 1).

² - EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 annettu komission asetus (EY) N:o 773/2004 (EUVL 2004 L 123, s. 18).

³ - Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat (EUVL 2006 C 210, s. 2).