Valitus, jonka Meta Platforms Ireland Ltd, aiemmin Facebook Ireland Ltd on tehnyt 3.8.2023 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu viides jaosto) asiassa T-451/20, Meta Platforms Ireland v. komissio, 24.5.2023 antamasta tuomiosta
(asia C-497/23 P)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Meta Platforms Ireland Ltd, aiemmin Facebook Ireland Ltd (edustajat: D. Jowell KC, D. Bailey, Barrister-at-Law, J Aitken, D. Das, S. Malhi ja R. Haria, Solicitors, sekä T. Oeyen, avocat)
Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Saksan liittotasavalta
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
kumoaa valituksenalaisen tuomion,
kumoaa 4.5.2020 annetun komission päätöksen C(2020) 3011 final neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan ja 24 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesta menettelystä (asia AT.40628 – Facebookin tietokäytännöt), sellaisena kuin päätös on muutettuna 11.12.2020 annetulla komission päätöksellä C(2020) 9231 final (jäljempänä riidanalainen päätös),
tai toissijaisesti
palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi toisen ja kolmannen kanneperusteen osalta ja
velvoittaa komission korvaamaan kaikki näistä menettelyistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut ja mukauttamaan valituksenalaisen tuomion määräystä oikeudenkäyntikuluista, jotta se vastaisi muutoksenhakumenettelyn lopputulosta.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valituksensa tueksi valittaja vetoaa seuraaviin valitusperusteisiin.
Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi virheellisesti toisen kanneperusteen ja teki oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 132–155 kohdassa, että 132 ja 149 kohdassa mainitut hakusanat olivat asetuksen N:o 1/20031 18 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitetun tarpeellisuusperiaatteen mukaisia. Erityisesti
unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen valituksenalaisen tuomion 134, 138, 140, 143 ja 146 kohdassa todetessaan pääasiallisesti, että tarpeellisuusperiaatetta noudatettiin jo siitä syystä, että komissio saattoi kohtuudella olettaa, että – tarkasteltaessa asiaa täysin abstraktisti – hakusanat saattoivat auttaa sitä määrittämään, onko riidanlaisen päätöksen johdanto-osan 4 kappaleessa tarkoitettu menettely tapahtunut. Unionin yleinen ei antanut (toissijaisesti ei antanut riittävästi) painoarvoa sille seikalle, että komission valitsemat perusteettoman yleiset hakusanat johtivat siinä tapauksessa, että niitä sovellettiin omaisuudensäilyttäjän kaikkiin asiakirjoihin koko ajanjaksona, siihen, että sellaisille asiakirjoille, joilla ei ole mitään yhteyttä tutkintaan (ja joista useassa on arkaluonteisia henkilötietoja tai liikesalaisuutena pidettäviä tietoja) annettiin vahva etusija sellaisessa tilanteessa, jossa komissio tiesi etukäteen, että näin olisi.
unionin yleinen tuomioistuin ei noudattanut perusteluvelvollisuutta valituksenalaisen tuomion 136 kohdassa sekä 140, 143 ja 146 kohdassa, joissa vain viitataan 136 kohtaan, siltä osin kuin on kyse vaihtoehtoisista ja oikeasuhteisemmista hauista.
unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen valituksenalaisen tuomion 150 kohdassa katsoessaan, että asiakirjoja voidaan pitää tutkinnan kannalta epäolennaisina ”vasta kun hakusanoja on sovellettu kantajan tietokantoihin”. Käytännössä tällaisessa lähestymistavassa on todellinen riski siitä, että tarpeellisuusperiaatteeseen ei voida vedota tuomioistuimessa. Itse asiassa sillä annetaan komissiolle rajoittamaton harkintavalta ja se tekee tarpeellisuusperiaatteesta hyödyttömän. Tarpeellisuutta (ja oikeasuhteisuutta) koskevaa lakisääteistä vaatimusta ei tulkita oikein, jos viranomaisen annetaan soveltaa selkeästi liian laajoja hakusanoja suureen määrään asiakirjoja, jolloin saadaan valtava määrä epäolennaisia ja luottamuksellisia asiakirjoja. Valituksenalaisen tuomion 150 kohdassa jätettiin myös ottamatta huomioon valittajan esittämän näytön, joka koskee sitä, että komissio tiesi etukäteen, että sen hakusanoilla saadaan ylivoimaisen suuri määrä epäolennaisia asiakirjoja (mikä osoittautui paikkansapitäväksi), varsinainen merkitys tai se otettiin huomioon vääristyneellä tavalla.
unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen myös valituksenalaisen tuomion 152 ja 153 kohdassa, koska se ei katsonut, että tarkastuspäätöksiin sovellettavaa oikeudellista kehystä sovelletaan tietopyyntöihin, ja koska se hyväksyi sen, että komissio pyysi asiakirjoja ilman vastaavia takeita ja suojaa, jotka myönnetään asetuksen N:o 1/2003 20 artiklassa tarkoitettujen tarkastusten aikana.
Toinen valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen eikä esittänyt riittäviä perusteluja valituksenalaisen tuomion 120 kohdassa katsoessaan, että ”kokonaisarvio siitä, onko komissio noudattanut tarpeellisuusperiaatetta, ei ole aiheellinen”.
Kolmas valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi virheellisesti kolmannen kanneperusteen ja teki oikeudellisen virheen valituksenalaisen tuomion 226–239 kohdassa katsoessaan, että komissio saattoi pyytää asiakirjoja, jotka sisälsivät henkilötietoja ja liittyivät myös valittajan liiketoimintaan, myöntämättä takeita tai suojaa henkilötietojen osalta.
____________
1 Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).