Kanne 13.6.2013 – Adorisio ym. v. komissio

(Asia T-321/13)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Stefania Adorisio (Rooma, Italia) ja 367 muuta (edustajat: asianajajat F. Sciaudone, L. Dezzani, D. Contini, R. Sciaudone ja S. Frazzani)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan 22.2.2013 annetun komission päätöksen C(2013) 1053 final, joka koskee Alankomaiden hyväksi myönnettyä valtiontukea SA.35382 (2013/N) (Rescue SNS REAAL 2013) (EUVL C 104, s. 3)

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat viiteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan rikkomiseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen, koska

riidanalaiset tukitoimenpiteet eivät liity poikkeuksellisiin olosuhteisiin vaan pikemminkin SNS REAALin johdon epäonnistumiseen ja heikkoon liiketoimintaosaamiseen

Alankomaiden talouteen väitetysti kohdistuva häiriö ei ole vakava; Alankomaiden viranomaiset eivät ole näyttäneet toteen vakavien sosiaalisten ja taloudellisten vaikeuksien olemassaoloa

väitetty häiriö ei koske edes yhtä kokonaista talouden sektoria eikä etenkään koko Alankomaiden taloutta. Alankomaiden hallitus ei nimittäin ole osoittanut, että SNS Bankin konkurssilla olisi ollut kokonaisvaikutus Alankomaiden rahoitusjärjestelmään ja laajemmin koko Alankomaiden talouteen, eikä se tältä osin ole esittänyt määrällistä arviota pankin maksukyvyttömyyden mahdollisista seurauksista koko taloudelle.

Toinen kanneperuste, joka perustuu neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/99¹ 4 artiklan 3 kohdan rikkomiseen, koska komission päätökseen sisältyy lukuisia komission asettamia edellytyksiä, joilla pyritään muuttamaan ilmoitettuja tukitoimenpiteitä, mikä on vastoin neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/99 4 artiklan 3 kohtaa. Tällaisessa säännöksessä komissiolle ei nimittäin ole myönnetty alustavan tutkinnan vaiheessa toimivaltaa puuttua ilmoitettuun valtiontukea koskevaan toimenpiteeseen ja muuttaa sitä jäsenvaltiolle asetetuilla edellytyksillä tai muilla vaatimuksilla.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/99 4 artiklan 4 kohdan rikkomiseen, koska oli olemassa seikkoja ja olosuhteita, joilla voitiin osoittaa, että epäiltiin vakavasti sitä, olivatko toimenpiteet yhteismarkkinoille soveltuvia, kuten ristiriita komission toteamuksen, joka koskee sitä, ˮettä Alankomaiden pankit suoriutuivat hyvin EPV:n (huom. Euroopan pankkiviranomainen) viimeaikaisimmasta stressitestien kierroksesta riskipainotettujen omaisuuserien (kiinnelainat mukaan lukien) myönteisen painottamisen ansiosta ja niiden pitäisi pystyä kestämään lisääntynyttä puutteiden tasoaˮ, ja Alankomaiden viranomaisten sen väitteen passiivisen hyväksynnän välillä, jonka mukaan Alankomaiden pankkisektori on sen sijaan heikko ja Alankomaiden talletussuojajärjestelmän käyttö olisi heikentänyt sitä, tai se seikka, että riidanalaiseen päätökseen sisältyy edellytyksiä, jotka merkitsevät yhtä uutta selkeää osoitusta siitä, että muodollisen tutkintamenettelyn aloittaminen oli tarpeellista.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu kantajien oikeuksien väitettyyn rikkomiseen, sillä

ei ole todisteita siitä, että kantajien valtiontukitoimenpiteistä tehtyä valitusta olisi tutkittu tai arvioitu; siihen ei nimittäin viitattu riidanalaisessa päätöksessä

kantajille ei ilmoitettu riidanalaisesta päätöksestä millään tavoin.

Viides kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan rikkomiseen, sillä

valtiontukisäännösten soveltamisella ei voida loukata muita unionin oikeuksia, kuten omaisuudensuojaa. Käsiteltävässä asiassa komissio ei voinut käyttää perusteena sijoitusten pakkolunastusta arvioimatta edes sitä, toteutettiinko toimi lainmukaisesti. Pakkolunastuksella loukataan jo luonteensa puolesta omaisuudensuojaa, eikä komissio voinut jättää tätä seikkaa huomiotta arvioinnissaan.

komission olisi pitänyt tarkistaa tällaisen pakkolunastuksen edellytykset ja ehdot, jotta se olisi voinut päättää, oliko tämä seikka, johon se saattoi nojautua tukitoimenpiteiden arvioinnissa.

____________

¹ Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1).