Kanne 20.8.2013 – Petropars Iran ym. v. neuvosto

(Asia T-433/13)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Petropars Iran Co. (Kish, Iran), Petropars Oilfields Services Co. (Kish), Petropars Aria Kish Operation and Management Co. (Teheran, Iran) ja Petropars Resources Engineering Kish Co. (Teheran) (edustajat: solicitor S. Zaiwalla, solicitor P. Reddy, barrister R. Blakeley ja solicitor Z. Burbeza)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan asetuksen 2013/270¹ liitteen II kohdan 1 alakohdan B alakohdassa tehdyt lisäykset 1–4 ja asetuksen 522/2013² II kohdan 1 alakohdan B alakohdassa tehdyt lisäykset 1–4 ja/tai

toteamaan, ettei asetuksen 2010/413³ 20 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja asetuksen 267/2012⁴ 23 artiklan 2 kohdan d alakohtaa voida soveltaa kantajiin

velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajalle tästä kanteesta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, ettei kantajien lisäämiselle luetteloihin neuvoston asetuksella 2013/270/YUTP ja neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 522/2013 ollut kantajien mukaan oikeudellista perustetta, koska kunkin kantajan lisäämisen ilmoitettu syy (nimetyn yhteisön tytäryhtiö) ei ole neuvoston asetuksessa 267/2012 eikä neuvoston asetuksessa 2010/413/YUTP mainittu peruste luetteloon lisäämiselle.

Toinen kanneperuste perustuu siihen, että siltä osin kuin neuvosto toimi asetuksen 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdan tai asetuksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla, kantajien nimeäminen oli lainvastaista, koska 1) niissä mainitut nimeämisen aineelliset vaatimukset eivät täyty yhdenkään kantajan kohdalla, ja/tai neuvosto teki ilmeisen arviointivirheen arvioidessaan, olivatko vaatimukset täyttyneet, 2) neuvosto nimesi kantajat sellaisen näytön perusteella, joka oli riittämätön osoittamaan, että vaatimukset täyttyivät, ja teki (uuden) ilmeisen arviointivirheen.

Kolmas kanneperuste koskee sitä, että kantajien mukaan asetuksen 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohta ja asetuksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohta ovat suhteellisuusperiaatteen vastaisuuden vuoksi lainvastaisia, jos ne mahdollistavat kantajien nimeämisen pelkästään sillä perusteella, että ne ovat nimettyjen yhteisöjen (jotka puolestaan ovat sellaisten nimettyjen yhteisöjen tytäryhtiöitä, joita ei moitita sääntöjenvastaisesta menettelystä) tytäryhtiöitä, mistä syystä olisi todettava, ettei kyseisiä säännöksiä voida soveltaa kantajiin.

Neljäs kanneperuste koskee sitä, että kantajien mukaan niiden nimeäminen on joka tapauksessa vastoin niille perusoikeuskirjan tai muuten unionin oikeuden mukaan kuuluvia perusoikeuksia ja -vapauksia, mukaan lukien niiden oikeus käydä kauppaa ja harjoittaa liiketoimintaa sekä nauttia omaisuudestaan rauhanomaisesti, ja/tai ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa. Niiden mukaan nimeäminen merkitsee myös ennalta varautumisen periaatteen sekä ympäristönsuojelun ja ihmisten terveyden ja turvallisuuden suojelun periaatteiden loukkaamista, sillä se on kantajien mukaan omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tavallisten iranilaisten työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle sekä ympäristölle.

Viidennellä kanneperusteellaan kantajat väittävät, että neuvosto ei neuvoston päätöksen 2013/270/YUTP ja neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 522/2013 tiedoksi antamisen yhteydessä noudattanut menettelyllisiä vaatimuksia, koska se ei i) antanut (kolmannelle ja neljännelle kantajalle) omaa ilmoitusta niiden nimeämisestä, ii) antanut (kaikille kantajille) asianmukaisia ja riittäviä perusteita eikä iii) kunnioittanut kantajien puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan tuomioistuimissa.

____________

¹ Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 6.6.2013 tehty neuvoston päätös 2013/270/YUTP (EUVL L 156, s. 10)

² Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 6.6.2013 tehty neuvoston päätös (EU) N:o 522/2013 (EUVL L 156, s. 3)

³ Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 tehty neuvoston päätös (EUVL L 195, s. 39)

⁴ Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 tehty neuvoston päätös (EU) N:o 267/2012 (EUVL L 88, s. 1)