Kanne 21.1.2011 - Unkarin tasavalta v. komissio

(Asia T-37/11)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Asianosaiset

Kantaja: Unkarin tasavalta (asiamiehet: M. Z. Fehér, K. Szíjjártó ja G. Koós)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

Kumoaa komission päätöksen nro 3.241.011.280, johon sisältyy maksukehotus, siltä osin kuin siinä on katsottu, ettei tukikelpoisina voida pitää tiettyjä Unkarin tasavallalle sen Schengen-infrastruktuurien luomiseksi toteuttamista toimenpiteistä syntyneitä menoja, jotka liittyvät III/A tavoitteen 1.,3.,4.,5. ja 6. toimenpiteeseen, IIIB tavoitteeseen (tulli) ja I/C tavoitteeseen Mohácsin sisävesien rajatarkastuslaitoksessa ja Eperjesken rautatieasemalla

Toissijaisesti kumoaa komission päätöksen nro 3.241.011.280, johon sisältyy maksukehotus, siltä osin kuin siinä on katsottu, ettei tukikelpoisina tai ainakaan kokonaan tukikelpoisina voida pitää tiettyjä Unkarin tasavallalle sen Schengen-infrastruktuurien luomiseksi toteuttamista toimenpiteistä syntyneitä menoja, jotka liittyvät III/A tavoitteen 1., 3., 4., 5. ja 6. toimenpiteeseen ja tavoitteeseen III/B (tulli)

Velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja esittää seuraavat perusteet kanteensa tueksi:

1. Ensisijainen vaatimus: luottamuksensuojan ja perustellun luottamuksen sekä oikeusvarmuuden periaatteita on loukattu

Kantaja toteaa, että kun epämääräinen säännöstö ja Schengen-varoista annettava huomattava tukimäärä otetaan huomioon, on ymmärrettävää, että toimenpiteitä suoritettaessa luotettiin tietoihin, jotka komissio oli antanut vastatessaan niihin nimenomaisiin pyyntöihin, joissa sitä kehotettiin esittämään kantansa, ja niihin eri ilmoituksiin, jotka se oli antanut päähankkeen suhteen

Kantaja katsoo, että koska päähankkeelle on annettu ennakkolupa, koska komissio toimitti hankkeen toteuttamisen aikana tarkastuksia ja koska jäsenvaltioiden kanssa oltiin yhteistyössä, tarkastuksessa, jonka komissio voi toimittaa jälkikäteen ja jossa se valvoo sitä, että hankkeet ovat tuen mukaisia, sen ei ole sallittua asettaa kyseenalaiseksi hankkeiden tukikelpoisuutta, jonka se jo on tutkinut useaan otteeseen sitä kyseenalaistamatta. Kantaja toteaa, että komissio antoi päätöksessä "takuita" rahoituksesta ja että tästä syntyi kantajalle perusteltuja odotuksia siitä, että päähankkeen yhteydessä toteutettavat toimenpiteet olisivat tukikelpoisia.

Vilpittömän yhteistyön periaate asettaa unionin toimielimille vastavuoroisia velvollisuuksia, kun ne toimivat yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

Vaikkei näin epämääräisen ja vaihtelevan säännöstön osalta edes voida odottaa, että komissio antaisi etukäteen varmoja tietoja siitä, onko jokin hanke tukikelpoinen, on kuitenkin niin, että myös oikeusvarmuuden periaatetta on vakavasti loukattu.

2. Toissijainen vaatimus: huolellista tarkastusta koskevaa käsitettä on tulkittu väärin ja rahoituksen oikaisemiselta puuttuu syy.

Kantaja katsoo, että komissio on riidanalaisessa päätöksessä pitänyt tukikelvottomina tai vain osittain tukikelpoisina toissijaisessa vaatimuksessa mainittuja kustannuksia siitä syystä, etteivät ne olleet huolellista rajatarkastusta koskevan tavoitteen mukaisia tai että ne olivat tällaisia vain osittain. Kantajan mukaan komissio on päätynyt tähän päätelmään sen vuoksi, että se on tulkinnut väärin huolellisen tarkastuksen käsitettä.

Kantaja väittää, että komissio ei kantajan sille antamista tiedoista huolimatta ollut suorittanut tarvittavia tutkimuksia määrittääkseen sen tarkan määrän, joka kantajan piti maksaa takaisin kaikkien toimenpiteiden osalta, ja se oli tiettyjen toimenpiteiden osalta vahvistanut virheellisiä pyöreitä määriä. Kantajan mukaan komissio määritti nämä pyöreät määrät toimivaltaisten viranomaisten rajatarkastustoiminnan ja niiden muiden toimintojen välisen oletetun suhteen perusteella sen sijaan, että se olisi käyttänyt perustana Schengenin sopimuksen hallinnoinnista ja valvonnasta tehdyn komission päätöksen K(2004) 248 22 artiklan 3 kohdan b alakohdan säännöksiä ja näin ollen sitä, miten vakavia todetut säännösten rikkomiset olivat olleet tai miten suuria hallinnointi- ja valvontajärjestelmän puutteet, jotka taloudellisine seurauksineen olivat aiheuttaneet havaitut sääntöjenvastaisuudet, olivat olleet.

____________