Kanne 11.3.2010 - Conte ym. v. neuvosto

(Asia T-121/10)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantajat: Giovanni Conte (Pomezia, Italia), Casa del Pescatore Soc. coop. rl (Civitanova Marche, Italia), Guidotti Giovanni & Figli Snc (Termoli, Italia), Organizzazione di produttori della pesca di Civitanova Marche Soc. coop. rl (Civitanova Marche, Italia) ja Consorzio gestione mercato ittico Manfredonia Soc. coop. rl (Cogemim) (Manfredonia, Italia) (edustajat: asianajajat P. Cavasola, G. Micucci ja V. Cannizzaro)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Riidanalainen asetus on kumottava.

Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanne koskee yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta 20.11.2009 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1224/2009.

Kaikki kantajat ovat kalastusalan toimijoita ja niitä koskevat riidanalaisen asetuksen säännöksissä asetetut velvoitteet.

Kantajat esittävät vaatimustensa tueksi seuraavat oikeudelliset perusteet.

Riidanalaisen asetuksen 9 artiklan 2 ja 3 kohta ja 10 artiklan 1 ja 2 kohta ovat pätemättömiä siltä osin kuin kyseisissä säännöksissä säädetään kokonaispituudeltaan yli 15 metriä pitkien kalastusalusten osalta ehdoton velvollisuus siitä, että ne on varustettava kaksinkertaisella valvontajärjestelmällä: satelliittiseurannalla, josta säädetään 9 artiklassa, ja lisäksi automaattisella tunnistusjärjestelmällä. Kysymys on kahdesta eri valvontajärjestelmästä, joilla on pääasiallisesti sama tehtävä. Tätä velvollisuutta ei ole riittävästi perusteltu. Se näyttää olevan lisäksi suhteellisuusperiaatteen vastainen toimenpiteen tarpeellisuuden ja asianmukaisuuden näkökulmasta. Kahdella valvontajärjestelmällä varustamista koskeva velvollisuus merkitsee myös sellaista taloudellista rasitusta kantajille, joka ei ole oikeutettu minkään kohtuullisen vaatimuksen perusteella.

Riidanalaisen asetuksen 15 ja 17 artikla ovat pätemättömiä siltä osin, kuin niissä säädetään kokonaispituudeltaan vähintään 12 metriä pitkien kalastusalusten osalta velvollisuus lähettää päivittäin tiettyjä tietoja ja joka tapauksessa ennen satamaan tuloa tai jopa neljä tuntia ennen satamaan tuloa. Kantajien mukaan tällainen vaatimus on kohtuuton, suhteeton ja jopa mahdoton täyttää. Etenkin sellaisten kalastusalusten osalta, joita käytetään pienimuotoisessa kalastuksessa sellaisilla kalastusalueilla, jotka sijaitsevat lyhyen merimatkan päässä satamista, tällainen velvollisuus on mahdotonta täyttää, ellei alusta pysäytetä sataman ulkopuolelle ja odoteta määräaikojen täyttymistä.

Tarkkailu- ja tarkastusjärjestelmä on pätemätön siltä osin kuin riidanalaisessa asetuksessa säädetään ehdottomasta velvollisuudesta sallia pääsy aluksen tiloihin, sähköisiin kansioihin ja tiedostoihin sekä sallia sellaisia tarkastuksia ja kuulusteluja, joiden suorittajina toimivat virkamiehet, joilla ei ole oikeusviranomaisten antamaa valtuutusta ja jotka eivät ole rikospoliisin valvonnassa. Tällä tavoin luottamuksensuojan, kotirauhan, yksityiselämän suojan ja puolustautumisoikeuksien eri aspekteja loukataan. Sen lisäksi, että tällainen valvonta loukkaa edellä mainittuja perusoikeuksia, se on niin tunkeilevaa, että se vie kokonaan pohjan kalastusalan toimijoiden oikeudelta käyttää taloudellista vapauttaan, joka tunnustetaan perustamissopimuksissa. Erityinen pätemättömyysperuste koskee 82 artiklaa, jossa annetaan tarkastusviranomaisille valta määrätä toimenpiteistä, jotka koskevat mahdollisten rikkomisten todisteiden säilyttämistä.

Riidanalaisen asetuksen 73 artiklan 8 kohta on pätemätön siltä osin kuin siinä tunnustetaan valtioille vapaus saattaa tarkkailujärjestelmän taloudelliset kustannukset kalastusalan toimijoiden maksettaviksi. Tältä osin on täsmennettävä, että säännös vaikuttaa ilmeisen pätemättömältä, koska se on vastoin periaatetta julkisten intressien toteuttamiseen tarvittavien varojen sosiaalisesta jakamisesta.

Riidanalaisen asetuksen 92 artikla on pätemätön siltä osin kuin siinä säädetään järjestelmästä, jossa vastuu mahdollisista rikkomisista siirtyy siten, että riippumatta siitä, kuka on syyllistynyt rikkomiseen, vastuu on lopulta kalastusalusten omistajalla ja hänen mahdollisilla oikeudenomistajillaan. Tältä osin on todettava, että säännös on vastoin henkilökohtaisen vastuun periaatetta, omaisuudensuojan periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta siltä osin kuin sillä ei järkevästi pyritä ehkäisemään seuraamusjärjestelmän kiertämistä.

Riidanalaisen asetuksen 103 artikla on pätemätön siltä osin kuin siinä säädetään, että se, että valtio ei noudata asetuksen mukaisia velvoitteitaan, voi johtaa asetusten 1198/2006¹ ja 861/2006² mukaisten rahoitustukien maksamisen keskeyttämiseen. Kantajien mukaan näiden tukien keskeyttäminen merkitsee vastuun siirtämistä valtiolta yksityiselle, joka joutuu kärsimään valtion menettelystä aiheutuneet haitalliset seuraamukset. Tällainen seuraamuksen siirtämisen muoto on vastoin rangaistusten henkilökohtaisuuden periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta.

Riidanalaisen asetuksen 14 artiklan 1, 2, 3, 4 ja 5 kohta, 17 artiklan 1 kohta, 58 artiklan 1, 2, 3 ja 5 kohta, 59 artiklan 2 ja 3 kohta, 60 artiklan 4 ja 5 kohta, 62 artiklan 1 kohta, 63 artiklan 1 kohta, 64 ja 65 artikla, 66 artiklan 1 ja 3 kohta, 67 artiklan 1 kohta ja 68 artikla ovat pätemättömiä. Kantajat väittävät tältä osin, että kyseinen asetus perustuu vain EY 37 artiklaan, joka mahdollistaa yhteisen kalastuspolitiikan käyttöön ottamisen, ja että asetuksen sisältyvät toimenpiteet olisivat lainmukaisia vain, jos ne palvelisivat yhteisön toimielinten antamilla toimilla perustettua kalastuspolitiikkaa. Edellä mainitut säännökset eivät kuitenkaan koske yhteiseen kalastuspolitiikkaan kuuluvia aloja ja lajeja, minkä vuoksi ne eivät kuulu EY 37 artiklan soveltamisalaan.

____________

¹ - Euroopan kalatalousrahastosta 27.6.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1198/2006

² - Yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanoa ja kansainvälisen merioikeuden alaa koskevista yhteisön rahoitustoimenpiteistä 22.5.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 861/2006