Unionin yleisen tuomioistuimen määräys (muutoksenhakujaosto)
28 päivänä kesäkuuta 2011
Asia T‑454/09 P
Rinse van Arum
vastaan
Euroopan parlamentti
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Vuoden 2005 arviointikierros – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton
Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F‑139/07, van Arum vastaan parlamentti, 10.9.2009 antaman tuomion (Kok.H., s. I‑A‑1‑291 ja II‑A‑1‑1571) kumoamista.
Ratkaisu: Valitus hylätään. Rinse van Arum vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan parlamentille tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
1. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Virkamiestuomioistuimessa esitettyjen perusteiden ja perustelujen pelkkä toistaminen – Tutkimatta jättäminen
(EY 225 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohta)
2. Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Ansiopisteiden myöntäminen
(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)
3. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Peruste, joka esitetään ensimmäistä kertaa vasta muutoksenhaun yhteydessä – Tutkimatta jättäminen
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artikla)
4. Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Nimittävän viranomaisen valituksen yhteydessä toteuttaman valvonnan rajat
(Henkilöstösääntöjen 90 artikla)
5. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklan 1 kohta ja 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)
6. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I oleva 11 artikla)
1. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohdasta ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdasta seuraa muun muassa, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä osin tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi. Tätä edellytystä ei täytä sellainen valituskirjelmä, jossa vain toistetaan virkamiestuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja perustelut. Tällaisella valituksella pyritään nimittäin tosiasiassa ainoastaan siihen, että virkamiestuomioistuimessa esitetty kanne tutkitaan uudelleen, mikä ei kuulu unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan.
(ks. 26 ja 27 kohta)
Viittaukset:
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑78/09 P, parlamentti v. Collée, 17.3.2010, 20–22 kohta
2. Henkilöstösääntöjen 45 artiklassa säädetään, että ylennettävät on valittava ja että ylennyksen on perustuttava ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden vertailuun. Tämän säännöksen mukaisesti yleisten täytäntöönpanosäännösten mukainen ansiopisteiden myöntämistä koskeva päätös ei perustu jokaisen virkamiehen arviointikertomuksen erilliselle tarkastelulle vaan hänen ansioidensa vertailulle muiden virkamiesten ansioiden kanssa. Näin ollen se seikka, että virkamiehen lopullinen arviointikertomus on hänelle edullisempi kuin kertomus ansiopisteiden myöntämispäivänä, ei välttämättä merkitse, että virkamiehelle on myönnettävä ylimääräisiä ansiopisteitä.
(ks. 67 kohta
Viittaukset:
Unionin yleinen tuomioistuin: em. asia parlamentti v. Collée, 17.3.2010, 61 kohta
3. Jos asianosaisella olisi oikeus esittää ensi kertaa vasta unionin yleisessä tuomioistuimessa vaatimuksilleen perusteita, joihin hän ei ole virkamiestuomioistuimessa vedonnut, asianosaisella olisi oikeus laajentaa unionin yleisessä tuomioistuimessa, jonka toimivalta muutoksenhakuasioissa on rajoitettu, kannettaan virkamiestuomioistuimessa käsiteltyyn asiaan nähden. Unionin yleinen tuomioistuin on siten valitusasioissa toimivaltainen arvioimaan ainoastaan sitä oikeudellista ratkaisua, jonka virkamiestuomioistuin on tehnyt sille esitetyistä perusteista.
(ks. 79 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat C‑186/02 P ja C‑118/02 P, Ramondín ym. v. komissio, 11.11.2004 (Kok., s. I‑10653, 60 kohta) ja asia C‑25/05 P, Storck v. SMHV, 22.6.2006 (Kok., s. I‑5719, 61 kohta)
4. Arviointikertomuksista käy ilmi arvioijien vapaasti muotoilema kanta, eikä niistä käy ilmi nimittävän viranomaisen arviointi. Näin ollen nimittävällä viranomaisella ei ole arviointikertomuksesta tehdyn valituksen yhteydessä, kuten kannetta käsittelevällä tuomioistuimellakaan ei ole, oikeutta korvata arvioijien tekemää arviota omalla arvioinnillaan ja suorittaa tyhjentävää valvontaa, vaan sen valvonnan on oltava rajoitettu.
(ks. 109 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 6/79 ja 97/79, Grassi v. neuvosto, 3.7.1980 (Kok., s. II‑2141, 15 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑1/91, Della Pietra v. komissio, 16.7.1992 (Kok., s. II-2145, 23 kohta); asia T‑187/98, Cubero Vermurie v. komissio, 3.10.2000 (Kok. H., s. I‑A‑195 ja II‑885, 36 kohta) ja asia T‑165/04, Vounakis v. komissio, 13.7.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2155 ja II‑A‑735, 28 kohta)
5. Kannekirjelmässä on mainittava kantajan esittämät olennaiset oikeudelliset perusteet ja perustelut, koska liitteillä on vain todistuksellinen tehtävä.
(ks. 133 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑416/03, Angelidis v. parlamentti, 5.12.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑317 ja II‑A‑2‑1607, 92 ja 93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)
6. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan mukaisesti unionin yleisessä tuomioistuimessa voidaan hakea muutosta vain oikeuskysymyksiä koskevilta osin ja ainoastaan virkamiestuomioistuin on toimivaltainen määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi virkamiestuomioistuimelle toimitetusta aineistosta, ja arvioimaan tätä tosiseikastoa.
(ks. 153 kohta)
Viittaukset:
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑338/07 P, Bianchi v. ETF, 19.3.2010, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen