UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu kahdeksas jaosto)

1 päivänä maaliskuuta 2023 (*)

Tulliliitto – Asetus (EU) N:o 952/2013 – Joidenkin Harley-Davidsonin valmistamien moottoripyörien etuuskohteluun oikeuttamattoman alkuperän määrittäminen – Komission täytäntöönpanopäätös, jossa vaaditaan kansallisten tulliviranomaisten antamien sitovaa alkuperätietoa koskevien päätösten kumoamista – Taloudellisesti perustelemattoman käsittelyn tai valmistuksen käsite – Oikeus tulla kuulluksi

Asiassa T‑324/21,

Harley-Davidson Europe Ltd, kotipaikka Oxford (Yhdistynyt kuningaskunta), ja

Neovia Logistics Services International, kotipaikka Vilvoorde (Belgia),

edustajinaan asianajajat O. van Baelen ja G. Lebrun sekä T. Lyons, KC,

kantajina,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään F. Clotuche-Duvieusart ja M. Kocjan,

vastaajana,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kahdeksas jaosto),

toimien päätösneuvotteluissa kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Papasavvas sekä tuomarit J. Svenningsen, M. Jaeger, C. Mac Eochaidh (esittelevä tuomari) ja T. Pynnä,

kirjaaja: hallintovirkamies I. Kurme,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja

21.9.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Kantajat Harley-Davidson Europe Ltd (jäljempänä yhdessä sen konsernin kanssa, johon se kuuluu, eli Harley-Davidson) ja Neovia Logistics Services International (jäljempänä Neovia) vaativat SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan tiettyjen sitovaa alkuperätietoa koskevien päätösten voimassaolosta 31.3.2021 annetun Belgian kuningaskunnalle osoitetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/563 (EUVL 2021, L 119, s. 117; jäljempänä riidanalainen päätös) kumoamista. Euroopan komissio kehotti mainitulla päätöksellä kumoamaan kaksi sitovaa alkuperätietoa koskevaa päätöstä (jäljempänä SAT-päätökset), jotka tehtiin Neovian hyväksi Harley-Davidsonin puolesta Harley-Davidsonin Thaimaassa valmistamien tiettyyn luokkaan kuuluvien moottoripyörien tuonnista Euroopan unionin alueelle Belgian kautta.

I       Asiaa koskevat oikeussäännöt

2        Unionin tullikoodeksista 9.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (EUVL 2013, L 269, s. 1; jäljempänä tullikoodeksi) 1 artiklan mukaan asetuksella vahvistetaan unionin tullikoodeksi, jossa säädetään unionin tullialueelle tuotaviin tai sieltä vietäviin tavaroihin sovellettavista yleisistä säännöistä ja menettelyistä.

3        Tullikoodeksin II osastossa, jonka otsikko on ”Tuonti- ja vientitullin ja muiden tavarakauppaa koskevien toimenpiteiden soveltamisperusteet”, säädetään etenkin tavaroiden alkuperän määrittämistä koskevista säännöistä, joilla määritellään tiettyihin tavaroihin sovellettavat tuontitullit ja muut toimenpiteet.

4        Mainittuun II osastoon sisältyvän 56 artiklan 1 kohdan mukaan maksettavan tuonti- ja vientitullin on perustuttava yhteiseen tullitariffiin, ja tavarakauppaa koskevien unionin erityissäännösten mukaisia muita toimenpiteitä sovelletaan tarvittaessa näiden tavaroiden tariffiin luokittelun mukaisesti.

A       Tavaroiden alkuperä

5        Tullikoodeksiin sisältyy kolme tavaroiden alkuperän määrittämistä koskevaa sääntöryhmää eli tavaroiden etuuskohteluun oikeuttamattomaan alkuperään liittyvät säännöt, tavaroiden etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevat säännöt sekä tiettyjen tavaroiden alkuperän määrittämiseen tarkoitetut säännöt.

6        Tullikoodeksin 59 artiklassa säädetään, että 60 ja 61 artiklassa vahvistetaan säännöt tavaroiden etuuskohteluun oikeuttamattoman alkuperän määrittämiseksi, jotta voidaan soveltaa ensiksikin yhteistä tullitariffia 56 artiklan 2 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä lukuun ottamatta, toiseksi tavarakauppaa koskevissa unionin erityissäännöksissä vahvistettuja muita toimenpiteitä kuin tariffitoimenpiteitä sekä kolmanneksi muita tavaroiden alkuperään liittyviä unionin toimenpiteitä.

7        Etuuskohteluun oikeuttamattoman alkuperäaseman saamista koskevassa tullikoodeksin 60 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Tietystä maasta tai tietyltä alueelta peräisin olevina tavaroina pidetään kyseisessä maassa tai kyseisellä alueella kokonaan tuotettuja tavaroita.

2. Tavaran, jonka tuottaminen on tapahtunut useammassa kuin yhdessä maassa tai alueella, on katsottava olevan peräisin siitä maasta tai siltä alueelta, jossa sille on suoritettu tähän tarkoitukseen varustetussa yrityksessä viimeinen merkittävä ja taloudellisesti perusteltu jalostus tai käsittely, joka on johtanut uuden tuotteen valmistukseen tai edustaa merkittävää valmistusastetta.”

8        Tullikoodeksin 62 artiklan mukaan komissiolle siirretään valta antaa 284 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan säännöt, joiden nojalla katsotaan 60 artiklan mukaisesti, että tavarat, joiden osalta on tarpeen määrittää muu kuin etuuskohteluun oikeuttava alkuperä 59 artiklassa tarkoitettujen unionin toimenpiteiden soveltamiseksi, on tuotettu kokonaan tietyssä maassa tai tietyllä alueella tai että tavaroille on suoritettu tähän tarkoitukseen varustetussa yrityksessä viimeinen merkittävä ja taloudellisesti perusteltu jalostus tai käsittely, joka on johtanut uuden tuotteen valmistukseen tai joka edustaa merkittävää valmistusastetta tietyssä maassa tai tietyllä alueella.

9        Komissio on edellä esitetyn perusteella antanut 28.7.2015 delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 asetuksen (EU) N:o 952/2013 täydentämisestä tiettyjä unionin tullikoodeksin säännöksiä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta (EUVL 2015, L 343, s. 1; jäljempänä delegoitu asetus).

10      Delegoidun asetuksen 33 artiklassa täsmennetään käsittely- tai valmistustoiminnot jotka eivät ole taloudellisesti perusteltuja. Siinä säädetään seuraavaa:

”Muussa maassa tai muulla alueella suoritettua valmistusta tai käsittelyä on pidettävä taloudellisesti perustelemattomana, jos saatavilla olevien tietojen perusteella todetaan, että toiminnon tarkoituksena oli välttää koodeksin 59 artiklassa [joka koskee unionin yhteisen tullitariffin sekä tullitariffiin liittyvien tai liittymättömien sellaisten muiden toimenpiteiden soveltamista, jotka liittyvät unionin alueelle tuotujen tavaroiden alkuperään] tarkoitettujen toimenpiteiden soveltaminen.

– –”

B       Alkuperää koskevat päätökset

11      Tullikoodeksin 33 artiklassa, joka koskee sitovaa tietoa koskevia päätöksiä, säädetään seuraavaa:

”1. Tulliviranomaisten on hakemuksesta tehtävä sitovaa tariffitietoa koskevia päätöksiä (jäljempänä STT-päätökset), tai SAT-päätöksiä.

– –

3. STT- ja SAT-päätökset ovat voimassa kolme vuotta päätöksen voimaantulopäivästä.

– –”

12      Asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 24.11.2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 19 artiklassa otetaan käyttöön SAT-päätöksiä koskevien tietojen vaihtaminen, ja sen 1 artiklassa säädetään, että ”tulliviranomaisten on toimitettava komissiolle [niiden antamia] SAT-päätöksiä koskevat asiaankuuluvat tiedot neljännesvuosittain”.

13      Tullikoodeksin 34 artiklan 11 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Komissio voi tehdä päätöksiä, joissa se pyytää jäsenvaltioita kumoamaan STT- tai SAT-päätöksen tavaroiden virheettömän ja yhdenmukaisen tariffiin luokittelun tai alkuperän määrittämisen varmistamiseksi.”

14      Tullikoodeksin 37 artiklan 2 kohdassa säädetään, että komissio vahvistaa päätökset, joissa se pyytää jäsenvaltioita kumoamaan SAT-päätökset, tullikoodeksin 285 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun neuvoa-antavan menettelyn mukaisesti hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä.

15      Edellä esitetyistä säännöksistä ilmenee, että kansalliset tulliviranomaiset voivat yleisesti ottaen tehdä tavaroiden maantieteellisen alkuperän virallista tunnustamista koskeva päätöksiä niiden maahantuojien pyynnöstä, jotka haluavat varmistua unionin alueelle tuotavien tavaroiden etuuskohteluun oikeuttamattoman alkuperän määrittelyä koskevien sääntöjen tulkinnasta. Komissio, jota tulliviranomaiset pitävät säännöllisesti ajan tasalla, voi puolestaan kehottaa tulliviranomaisia kumoamaan päätökset, jos se katsoo jälkikäteen, että niiden tekemä alkuperämäärittely on virheellinen.

C       Kauppapoliittiset toimenpiteet

16      Tullikoodeksin 5 artiklan 36 kohdan mukaan ”kauppapoliittisilla toimenpiteillä” tarkoitetaan muita toimenpiteitä kuin tariffitoimenpiteitä, jotka on toteutettu yhteisen kauppapolitiikan yhteydessä tavaroiden kansainväliseen kauppaan sovellettavien unionin säännösten muodossa.

17      Unionin lainsäätäjä antoi 15.5.2014 asetuksen (EU) N:o 654/2014 unionin oikeuksien harjoittamisesta kansainvälisten kauppasääntöjen soveltamista ja täytäntöönpanoa varten ja yhteisön menettelyistä yhteisessä kauppapolitiikassa kansainvälisen kaupan säännöissä yhteisölle annettujen, erityisesti Maailman kauppajärjestössä (WTO) käyttöön otettujen oikeuksien käyttämisen varmistamiseksi annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3286/94 muuttamisesta (EUVL 2014, L 189, s. 50).

18      Asetuksen N:o 654/2014 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos unionin etujen suojaaminen edellyttää toimenpiteitä saman asetuksen 3 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jossa määritetään asianmukaiset kauppapoliittiset toimenpiteet.

19      Komissio antoi asetuksen N:o 654/2014 ja etenkin sen 4 artiklan 1 kohdan perusteella 20.6.2018 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/886 Amerikan yhdysvalloista peräisin olevia tiettyjä tuotteita koskevista tietyistä kauppapoliittisista toimenpiteistä ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/724 muuttamisesta (EUVL 2018, L 158, s. 5).

II     Asian tausta

20      Amerikan yhdysvaltojen hallitus otti kesäkuussa 2018 käyttöön 25 prosentin lisätullin unionin alueelta peräisin olevan teräksen tuonnille ja 10 prosentin lisätullin unionin alueelta peräisin olevan alumiinin tuonnille (jäljempänä kaupan laajentamisesta vuonna 1962 annetun lain 232 §:n nojalla asetetut tullit) kotimaisen teräksen ja alumiinin tuotannon edistämiseksi ja lisäämiseksi.

21      Komissio antoi vastatoimena kaupan laajentamisesta vuonna 1962 annetun lain 232 §:n nojalla asetettujen tullien käyttöönotolle 20.6.2018 asetuksen 2018/886, jossa säädetään lisätullien soveltamisesta Yhdysvalloista peräisin olevien saman asetuksen liitteissä I ja II lueteltujen tuotteiden tuontiin.

22      Asetuksen 2018/886 2 artiklan a alakohdan ja saman asetuksen liitteen I mukaan nimikkeistön koodiin 8711 50 00 kuuluviin tuotteisiin eli ”iskumäntäpolttomoottorilla varustettuihin moottoripyöriin – –, joiden iskutilavuus ylittää 800 cm³”, sovelletaan ensimmäisessä vaiheessa jo 22.6.2018 alkaen 25 prosentin lisätullia.

23      Asetuksen 2018/886 2 artiklan b alakohdan ja saman asetuksen liitteen II, jotka koskevat niin ikään nimikkeistön koodiin 8711 50 00 kuuluvia tuotteita, mukaan näihin tuotteisiin sovelletaan toisessa vaiheessa 25 prosentin lisätullia viimeistään 1.6.2021.

24      Sen jälkeen kun asetus 2018/886 oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, moottoripyörien valmistukseen erikoistuneelle amerikkalaiselle yritykselle Harley-Davidsonille ilmoitettiin, että sen Yhdysvalloista unionin alueelle tuomiin moottoripyöriin sovellettaisiin 25 prosentin lisätullia jo 22.6.2018 alkaen ja myöhemmin uudelleen 25 prosentin lisätullia viimeistään 1.6.2021 alkaen 6 prosentin sopimustullin lisäksi, toisin sanoen moottoripyörien kokonaistulli nousi 31 prosenttiin jo 22.6.2018 ja 56 prosenttiin viimeistään 1.6.2021.

25      Harley-Davidson toimitti 25.6.2018 Yhdysvaltojen arvopaperi- ja pörssikomitealle (Securities and Exchange Commission, jäljempänä pörssikomitea) selvityksen lomakkeella 8-K (Form 8-K Current Report, jäljempänä lomake 8-K). Osakkeenomistajille ilmoitettiin lomakkeella 8-K edellä 24 kohdassa mainittujen lisätullien soveltamisesta ja niiden vaikutuksista yrityksen toimintaan. Harley-Davidson ilmoitti lomakkeessa aikeestaan siirtää joidenkin unionin markkinoille suunnattujen moottoripyörien tuotanto Yhdysvalloista toisessa maassa sijaitseviin kansainvälisiin tuotantolaitoksiinsa välttääkseen unionin kauppapoliittiset toimenpiteet.

26      Harley-Davidson ilmoitti lomakkeessa 8-K etenkin seuraavaa:

”Euroopan unioni on asettanut tulleja useille Yhdysvalloissa valmistetuille tuotteille, myös Harley-Davidson-moottoripyörille. Tullit tulivat voimaan 22.6.2018, ja ne on otettu käyttöön vastatoimena tullille, jonka Yhdysvallat oli asettanut [unionin alueelta] Yhdysvaltoihin tuotavalle teräkselle ja alumiinille.

Yhdysvalloista tuotaville Harley-Davidson-moottoripyörille [unionin] asettamat tullit ovat siten nousseet 6 prosentista 31 prosenttiin. Harley-Davidsonin arvion mukaan tullit aiheuttavat noin 2 200 USD:n lisäkustannukset Yhdysvalloista [unionin alueelle] tuotavaa moottoripyörää kohti.

– –

Vastatoimena tullimaksujen pitkällä aikavälillä aiheuttamiin huomattaviin kustannuksiin Harley-Davidson aikoo panna toimeen suunnitelman, jolla [unionin alueelle] suunnattujen moottoripyörien tuotanto siirretään Yhdysvalloista yhtiön kansainvälisiin tuotantolaitoksiin tullimaksujen välttämiseksi. Harley-Davidson ennakoi, että tuotannon lisääminen ulkomaisissa tehtaissa vaatii lisäinvestointeja, ja sen loppuun viemiseen menee vähintään 9–18 kuukautta.”

27      Harley-Davidson valitsi lomakkeen 8-K julkaisemisen jälkeen Thaimaassa sijaitsevan tehtaansa joidenkin unionin markkinoille suunnattujen moottoripyörien valmistuspaikaksi.

28      Harley-Davidson halusi saada takeita Thaimaan tehtaassa valmistettavien unionin markkinoille suunnattujen moottoripyörien alkuperämaan määrittämisestä. Harley-Davidson ja Neovia, jotka toimittavat välikätenä Harley-Davidsonille logistisia tukipalveluja moottoripyörien tuontiin unionin alueelle Belgian kautta liittyvissä toiminnoissa, jättivät yhdessä 25.1.2019 Belgian tulliviranomaisille kaksi ensimmäistä muodollista SAT-päätöstä koskevaa hakemusta kahden moottoripyöräryhmän osalta. Kolme muuta SAT-päätöstä koskevaa hakemusta jätettiin myöhemmin kolmen muun moottoripyöräryhmän osalta.

29      Belgian viranomaiset osallistuivat 31.1.2019 komission kanssa pidettyyn kokoukseen, jossa käsiteltiin niitä SAT-päätöksiä koskevia hakemuksia, jotka koskivat Harley-Davidsonin Thaimaan-tehtaalla kokoamien kahteen moottoripyöräryhmään kuuluvien moottoripyörien tuontia unionin alueelle. Komissio antoi kokouksen päätteeksi epävirallisen lausunnon, jonka mukaan delegoidun asetuksen 33 artiklassa tarkoitettu taloudellisen perusteltavuuden arviointiperuste ei välttämättä täyty lomakkeen 8-K sisältämien tietojen perusteella.

30      Belgian viranomaiset ilmaisivat halustaan keskustella jäsenvaltioiden kanssa delegoidun asetuksen 33 artiklan sovellettavuudesta. Asiasta keskusteltiin 8.4.2019 tullikoodeksikomiteassa kokoontuvan asiantuntijaryhmän ”alkuperäjaoston” kokouksessa. Belgian viranomaiset ilmoittivat kokouksessa, että joidenkin Harley-Davidsonin valmistamien moottoripyörien kokoonpanomaa oli vaihtunut ja että tuotannon siirtäminen johtui siitä, että aiemmasta valmistusmaasta eli Yhdysvalloista peräisin oleville tuotteille oli asetettu lisätulleja. Kokouksen pöytäkirjassa todetaan, että ”osa edustajista vahvisti, että alkuperä [pitäisi] käytettävissä olevien tietojen perusteella määrittää delegoidun asetuksen 33 artiklan nojalla, mutta osa edustajista oli eri mieltä. Komission mukaan 33 artiklaa voidaan kyllä soveltaa etenkin kun valmistaja ilmoitti julkisissa lausunnoissa, että toimintojen siirron tarkoituksena oli välttää toimenpiteiden toteuttaminen unionissa. Komissio ei Belgian viranomaisten pyynnöistä huolimatta kuitenkaan antanut missään vaiheessa virallista lausuntoa delegoidun asetuksen 33 artiklan sovellettavuudesta käsiteltävän asian tosiseikkoihin.

31      Belgian tulliviranomaiset tekivät 24.6.2019 tullikoodeksin 33 artiklan 1 kohdan nojalla kaksi SAT-päätöstä, joilla ne tunnustivat ja vahvistivat, että tietyt unionin alueelle tuotavien Harley-Davidson-moottoripyörien luokat, jotka kuuluvat kahteen edellä 28 kohdassa mainittuun moottoripyörien ryhmään, ovat peräisin Thaimaasta. Belgian tulliviranomaiset toimivat myöhemmin samalla tavoin niin ikään edellä 28 kohdassa mainitun kolmen muun SAT-päätöstä koskevan hakemuksen osalta.

32      Belgian tulliviranomaiset ilmoittivat SAT-päätöksistä komissiolle 21.8.2019.

33      Komissio ilmoitti 5.10.2020 Belgian viranomaisille aikeestaan kehottaa niitä kumoamaan kaksi ensimmäistä SAT-päätöstä. Belgian viranomaiset vastasivat komissiolle 13.11.2020 ja ilmoittivat, etteivät aikoisi noudattaa kehotusta.

34      Komissio käynnisti 22.12.2020 riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneen muodollisen menettelyn. Komissio toimitti 5.3.2021 riidanalaista päätöstä koskeneen luonnoksen kaikille tullikoodeksikomitean ”alkuperäjaoston” kansallisille valtuuskunnille neuvoa-antavassa menettelyssä ja kirjallisen menettelyn mukaisesti. Neljä jäsenvaltiota lähetti huomautuksia päätösluonnoksesta ja ilmoitti vastustavansa komission päätösluonnoksessa esittämää kantaa.

35      Komissio lähetti 29.3.2021 tullikoodeksikomitean ”alkuperäjaostolle” yhteenvedon, jossa se ilmoitti, että ne 23 jäsenvaltiota, jotka eivät olleet aiemmin ottaneet kantaa, olivat hyväksyneet hiljaisesti riidanalaista päätöstä koskeneen luonnoksen.

36      Komissio antoi 31.3.2021 riidanalaisen päätöksen, jonka se antoi Belgian kuningaskunnalle tiedoksi 6.4.2021 ja joka julkaistiin seuraavana päivänä Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja jossa Belgian viranomaisia kehotettiin kumoamaan kaksi ensimmäistä SAT-päätöstä.

37      Komissio toteaa riidanalaisessa päätöksessä seuraavaa:

”(6) Euroopan unionin kauppapoliittisten toimenpiteiden julkaisemisen jälkeen – –[Harley-Davidson] – – ilmoitti [SECille] 25 päivänä kesäkuuta 2018 toimitetulla 8-K-lomakkeella suunnitelmastaan siirtää tiettyjen Euroopan unionin markkinoille tarkoitettujen moottoripyörien tuotanto Amerikan yhdysvalloista sen toisessa maassa sijaitseville kansainvälisille tuotantolaitoksille välttääkseen Euroopan unionin kauppapoliittiset toimenpiteet.

(7) Vaikka kauppapoliittisten toimenpiteiden välttäminen ei välttämättä ole tuotannon siirtämisen ainoa syy, [delegoidun asetuksen] 33 artiklan ensimmäisessä kohdassa mainittujen edellytysten katsotaan täyttyvän käytettävissä olevien tietojen perusteella. Viimeisessä tuotantomaassa suoritettua valmistusta tai käsittelyä pidetään sen vuoksi taloudellisesti perustelemattomana. – –

(9) Koska liitteessä tarkoitettujen SAT-päätösten soveltamisalaan kuuluvien moottoripyörien etuuskohteluun oikeuttamattoman alkuperän määrittäminen ei perustu [delegoidun asetuksen] 33 artiklan kolmannessa kohdassa vahvistettuun sääntöön, komissio katsoo, että tällainen etuuskohteluun oikeuttamattoman alkuperän määrittäminen on ristiriidassa [tullikoodeksin] 60 artiklan 2 kohdan kanssa yhdessä [delegoidun asetuksen] 33 artiklan kanssa.”

38      Belgian viranomaiset ilmoittivat riidanalaisen päätöksen antamisen jälkeen 16.4.2021 Neovialle osoitetulla kirjeellä kantajille, että ne olivat kumonneet Harley-Davidsonin Thaimaassa valmistamien moottoripyörien tuonnista unionin alueelle annettua viisi SAT-päätöstä.

III  Asianosaisten vaatimukset

39      Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta:

–        kumoamaan riidanalaisen päätöksen

–        ohjeistamaan unionin tulliviranomaisia tarpeellisten päätelmien tekemiseksi tuomiosta ja siitä, miten niiden olisi toimittava tuomion täytäntöön panemiseksi

–        määräämään tarkoituksenmukaisina pitämistään prosessinjohto- tai selvittämistoimista

–        velvoittamaan komission vastaamaan oikeudenkäyntikuluista.

40      Komissio vaatii unionin yleistä tuomioistuinta:

–        hylkäämään kanteen

–        velvoittamaan kantajat vastaamaan oikeudenkäyntikuluista.

IV     Oikeudellinen arviointi

A       Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta

41      Komissio toteaa, että kantajien toinen vaatimus on jätettävä tutkimatta.

42      Kantajien mukaan ohjeistus tuomion täytäntöönpanotavasta voisi olla tarpeen.

43      Muistutettakoon edellä todetusta, että unionin yleisellä tuomioistuimella ei ole SEUT 263 artiklaan perustuvan laillisuusvalvonnan yhteydessä toimivaltaa antaa unionin toimielimille, elimille tai laitoksille määräyksiä edes silloin, kun ne koskevat mainitun tuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpanon yksityiskohtaisia sääntöjä (määräys 22.9.2016, Gaki v. komissio, C‑130/16 P, ei julkaistu, EU:C:2016:731, 14 kohta ja määräys 19.7.2016, Trajektna luka Split v. komissio, T‑169/16, ei julkaistu, EU:T:2016:441, 13 kohta).

44      Toinen vaatimus on edellä esitetyn perusteella hylättävä toimivallan puuttumisen vuoksi.

B       Pääasia

45      Kantajat vetoavat kanteensa tueksi kuuteen kanneperusteeseen.

46      Unionin yleinen tuomioistuin katsoo aiheelliseksi tarkastella ensin kolmatta kanneperustetta ja sen jälkeen neljättä, ensimmäistä, toista, viidettä ja kuudetta kanneperustetta.

1.     Kumoamiseen liittyvän toimivallan väärinkäyttöön perustuva kolmas kanneperuste siltä osin kuin se perustuu delegoidun asetuksen 33 artiklan virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen

47      Kantajat vetoavat kolmannella kanneperusteellaan siihen, että komissio teki oikeudellisen virheen delegoidun asetuksen 33 artiklan tulkinnassa.

48      Kantajat vetoavat erityisesti siihen, että säännöstön aiempien versioiden mukaan taloudellisen perusteltavuuden arviointiperuste ei täyty, jos toimenpiteen ”yksinomaisena tarkoituksena” on ”verojen kiertäminen”, ja delegoidun asetuksen 33 artiklan kaikissa eri kieliverisoissa mainitaan ”tarkoitus” yksikössä, mikä olisi ymmärrettävä ”yhdeksi ensisijaiseksi tavoitteeksi” tai ”keskeiseksi tavoitteeksi”. Kantajat lisäävät, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetaan, että mikä tahansa muu toimenpiteen peruste, joka ei liity verojen kiertämiseen, riittää taloudellisen perusteltavuuden arviointiperusteen täyttymiseen. Kantajat vetoavat erityisesti 13.12.1989 annettuun tuomioon Brother International (C‑26/88, EU:C:1989:637), jossa yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että ”kokoonpanotoiminnan siirtäminen osien valmistusmaasta toiseen maahan, missä on jo käytetty toiminnassa olleita tehtaita, ei yksistään riittää perusteeksi olettamalle, jonka mukaan toiminnan siirtämisen yksinomaisena tarkoituksena olisi sovellettavien säännösten kiertäminen”. Kantajien mukaan komissio ei antanut niille mahdollisuutta näyttää toteen muita tavoitteita, eikä niillä ollut minkäänlaista mahdollisuutta saada selville, oliko komissio tutkinut kantajien Belgian viranomaisille toimittamia tietoja, joiden perusteella taloudellisen perusteltavuuden arviointiperusteen täyttyminen olisi voitu näyttää toteen.

49      Kantajat huomauttavat viimeksi mainitusta näkökohdasta, että Harley-Davidsonin päätös valmistaa Thaimaassa unionin markkinoille suunnattuja moottoripyöriä perustui useisiin pitäviin ja oikeutettuihin kaupallisiin tekijöihin, eikä se ollut tekemällä tehty päätös, jonka keskeisenä tavoitteena olisi ollut lisätullien kiertäminen.

50      Kantajat vertaavat myös delegoidun asetuksen 33 artiklassa tarkoitettua välttämisen käsitettä oikeuskäytännössä täsmennettyihin veronkierron, väärinkäytön, manipuloinnin ja kiertämisen käsitteisiin. Kantajat viittaavat useisiin unionin tuomioistuimen tuomioihin, joissa näitä käsitteitä käsitellään ja tarkennetaan erityisesti vero-oikeuden tai polkumyyntitullien alalla, ja vetoavat siihen, että vaikka unionin alueelle suunnattujen moottoripyörien valmistuksella Thaimaassa olisikin pyritty ensisijaisesti välttämään ylimääräiset tullit, komission olisi pitänyt selvittää, oliko tuotannon siirtämisen taustalla kenties muita oikeutettuja kaupallisia tavoitteita, mitä komissio ei kantajien mukaan tehnyt. Kantajat muistuttavat yhdenmukaisesti, että unionin tuomioistuin on vahvistanut useaan otteeseen, että toimijoilla on unionin markkinoilla laajat vapaudet ja esimerkiksi oikeus järjestää toimintansa verovelan pienentämiseksi.

51      Kantajat ovat täten sitä mieltä, että tapa, jolla komissio sovelsi delegoidun asetuksen 33 artiklaa, muutti taloudellisen perusteltavuuden arviointiperustetta ja teki alun perin objektiivisesta arviointiperusteesta subjektiivisen. Kantajien mukaan komission tulkinta muuttaa tullikoodeksin 60 artiklan 2 kohdan tarkoitusta, minkä seurauksena alkuperän osoittaminen ei perustuisikaan enää objektiivisiin seikkoihin, kuten toimenpiteen luonteeseen, vaan subjektiivisiin seikkoihin, kuten valmistajien päättelyyn tai perusteluihin. Tuotannon siirtämisen ”tavoitetta” olisi kantajien mukaan kuitenkin arvioitava objektiivisesti itse siirtämiseen liittyvien näkökohtien ja asiayhteyden perusteella, mitä komissio ei kantajien mukaan ole tehnyt.

52      Komissio kiistää väitteet.

53      Seuraavaksi on syytä selvittää, tekikö komissio oikeudellisen virheen perustaessaan riidanalaisen päätöksen delegoidun asetuksen 33 artiklaan ja katsoessaan, että unionin markkinoille suunnattujen tiettyihin luokkiin kuuluvien Harley-Davidson-moottoripyörien valmistuksen siirtämistä Thaimaahan ei voitu pitää ”taloudellisesti perusteltuna”, koska sen tavoitteena oli komission mukaan välttää vuodesta 2018 alkaen unionissa toteutetut Yhdysvalloista peräisin olevien tuotteiden vastaiset kauppapoliittiset toimenpiteet.

54      Pantakoon merkille, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännösten tulkinnassa on otettava huomioon paitsi niiden sanamuoto myös asiayhteys sekä sen säännöstön tavoitteet, joihin kyseiset säännökset kuuluvat. Unionin oikeuden säännöksen syntyhistoriasta voi ilmetä säännöksen tulkinnan kannalta merkityksellisiä seikkoja (ks. tuomio 2.9.2021, CRCAM, C‑337/20, EU:C:2021:671, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55      Jotta maata tai aluetta voidaan pitää tuotteen alkuperäpaikkana maahantuotujen tuotteiden alkuperään liittyvien unionin toimenpiteiden soveltamiseksi, tämä edellyttää tullikoodeksin 60 artiklan 2 kohdan mukaan (ks. edellä 7 kohta), että viimeinen merkittävä käsittely tai jalostus on tapahtunut kyseisessä paikassa ja että tämä on ”taloudellisesti perusteltavissa”.

56      Delegoidun asetuksen 33 artiklan, jonka otsikkona on ”Valmistus- tai käsittelytoiminnot, jotka eivät ole taloudellisesti perusteltuja”, ensimmäisessä alakohdassa täsmennetään, että ”muussa maassa tai muulla alueella suoritettua valmistusta tai käsittelyä on pidettävä taloudellisesti perustelemattomana, jos saatavilla olevien tietojen perusteella todetaan, että toiminnon tarkoituksena oli välttää [tavaroiden alkuperään liittyvien unionin] toimenpiteiden soveltaminen”.

57      Delegoidun asetuksen 33 artiklan sanamuodosta ja etenkin siihen sisältyvästä ilmaisusta ”on pidettävä” seuraa siten ensinnäkin, että tietyissä tilanteissa eli jos toimenpiteen tarkoituksena oli välttää tullikoodeksin 59 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltaminen, komission ja unionin tulliviranomaisten on todettava, että taloudellista perusteltavuutta koskeva edellytys ei täyty.

58      Unionin yleinen tuomioistuin on delegoidun asetuksen 33 artiklaan sisältyvästä sanamuodosta ”toiminnon tarkoituksena oli välttää” toiseksi sitä mieltä, että tarkoituksen käsitteen käyttö yksikössä on miellettävä viittaavan ”ensisijaisen” tai ”keskeisen” tavoitteen käsitteeseen tilanteissa, joissa tuotannon siirtämisellä on ollut useita tavoitteita. Kyse ei tällöin välttämättä ole vain yhdestä tavoitteesta, mutta sen on oltava ratkaiseva päätettäessä siirtää tuotanto toiseen maahan tai toiselle alueelle.

59      Delegoidun asetuksen 33 artiklasta ja etenkin viittauksesta tullikoodeksin ”59 artiklassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin”, luettuna yhdessä saman asetuksen johdanto-osan 21 perustelukappaleen ja komission ennen delegoidun asetuksen antamista esittämän delegoitua säädöstä koskeneen konsolidoidun luonnoksen valossa, ilmenee, että delegoidun asetuksen 33 artiklaa sovelletaan, kun unioni on hyväksynyt kauppapoliittisia toimenpiteitä. Kauppapoliittiset toimenpiteet voivat olla käsiteltävässä asiassa tarkoitettujen toimenpiteiden kaltaisia tariffitoimenpiteitä eli tiettyihin Yhdysvalloista peräisin oleviin tavaroihin sovellettavia lisätulleja, jotka otettiin käyttöön asetuksella 2018/886 asetuksen N:o 654/2014 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

60      Delegoidun asetuksen 33 artiklalla pyritään siten varmistamaan unionin kauppapoliittisten toimenpiteiden täysimääräinen täytäntöönpano estämällä uuden alkuperäaseman saaminen toimenpiteiden kohteena oleville tavaroille, jos toimenpiteen, kuten tuotannon siirtämisen toiseen maahan tai toiselle alueelle, ensisijainen tai keskeinen tavoite on ollut toimenpiteiden välttäminen.

61      Delegoidun asetuksen 33 artiklaan sisältyvällä ilmauksella ”saatavilla olevien tietojen perusteella” viitataan sen viranomaisen käytössä olleisiin tosiseikkoihin, jonka tehtävänä on selvittää, pyrittiinkö tuotannon siirtämisellä välttämään tavaroiden alkuperään liittyvät unionin toimenpiteet.

62      Edellä esitetystä seuraa, että delegoidun asetuksen 33 artiklaa on syytä tulkita siten, että jos saatavilla olevien tietojen perusteella näyttää siltä, että tuotannon siirtämisen ensisijaisena tai keskeisenä tavoitteena oli unionin kauppapoliittisten toimenpiteiden välttäminen, toimenpidettä ei lähtökohtaisesti voida pitää taloudellisesti perusteltuna.

63      Talouden toimijan tehtävänä on siten toimittaa näyttö siitä, että tuotannon siirtämisen ensisijaisena tai keskeisenä tavoitteena ei sitä koskeneen päätöksen tekohetkellä ollut unionin kauppapoliittisten toimenpiteiden välttäminen. Tällainen näyttö ei kuitenkaan ole sama asia kuin se, että tuotannon siirtämistä yritetään jälkikäteen perustella taloudellisilla näkökohdilla tai sille pyritään löytämään järkiperäisiä taloudellisia syitä. Jos näet näyttö siitä, että tuotannon siirtämisen ensisijaisena tai keskeisenä tavoitteena ei ollut kauppapoliittisten toimenpiteiden välttäminen, voitaisiin esittää pelkästään osoittamalla toimenpiteen taloudellinen perusteltavuus, delegoidun asetuksen 33 artikla menettäisi täysin tehokkuutensa.

64      Käsiteltävän asian asiakirja-aineistosta ilmenee, että delegoidun asetuksen 33 artiklassa tarkoitetut saatavilla olevat tiedot ovat Harley-Davidsonin lomakkeessa 8-K esittämät ja edellä 26 kohdassa toistetut väitteet sekä kantajien Belgian tulliviranomaisille SAT-päätöstä koskevien hakemustensa tueksi esittämät tiedot.

65      Kantajat ilmoittavat Belgian tulliviranomaisille toimittamiensa tietojen osalta, että ne toimittivat syksyllä 2018 yhteenvedon niistä eri syistä, joiden vuoksi tuotanto Thaimaassa oli niiden mukaan ”taloudellisesti perusteltua”. Kantajat täydensivät yhteenvetoa 26.3.2019 kahdella lisäselvityksellä eli yhdeksän kuukautta lomakkeen 8-K julkaisun jälkeen.

66      Käsiteltävän kanteen liitteenä toimitettujen asiakirjojen tarkastelu osoittaa, että kantajat olivat laatineet asiakirjat ollessaan yhteydessä Belgian tulliviranomaisiin pyytääkseen näitä tekemään SAT-päätöksiä, joissa tunnustettaisiin Harley-Davidsonin valmistamien ja unionin markkinoille suunnattujen moottoripyörien thaimaalainen alkuperä. Yhteydenpito alkoi syyskuussa 2018 eli useita kuukausia lomakkeen 8-K, jossa tuotannon siirtämisestä ilmoitettiin julkisesti, julkaisemisen jälkeen. Asiakirjojen, joita ei siis laadittu ennen lomakkeen 8-K julkaisemista eikä samanaikaisesti vaan yksinomaan siinä tarkoituksessa, että Belgian tulliviranomaiset tunnustaisivat Harley-Davidsonin valmistamien moottoripyörien thaimaalaisen alkuperän, perusteella ei ole mahdollista tehdä ratkaisevaa päätelmää siitä, tehtiinkö päätös unionin markkinoille suunnattujen moottoripyörien valmistuksen siirtämisestä Thaimaahan todellisuudessa mahdollisesti jo ennen lisätullien käyttöönottoa (ks. edellä 21 kohta), tai siitä, että päätöksen perusteena olisi ollut täysin järkiperäiset taloudelliset syyt, joilla ei ole mitään tekemistä lisätullien käyttöönoton kanssa.

67      Edellä esitetystä seuraa, että saatavilla olevien tietojen eli Harley-Davidsonin lomakkeessa 8-K itse esittämiensä lausuntojen perusteella voidaan todeta, että juuri ”vastatoimena tullien pitkällä aikavälillä aiheuttamiin huomattaviin kustannuksiin Harley-Davidson [aikoi] panna toimeen suunnitelman, jolla [unionin alueelle] suunnattujen moottoripyörien tuotanto siirretään Yhdysvalloista sen kansainvälisiin tuotantolaitoksiin”. Lomaketta 8-K tutkittaessa näyttääkin siltä, että juuri ylimääräisten tullien käyttöönotto oli alkusysäys tuotannon siirtämistä koskeneelle päätökselle ja sen ilmoittamiselle. Kantajat myönsivät sitä paitsi istunnossa vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen, että lisätullien voimaantulo ”vauhditti” niiden päätöstä siirtää Thaimaahan unionin markkinoille suunnattu tuotanto.

68      Kantajat eivät myöskään kyenneet osoittamaan Belgian tulliviranomaisten kanssa käytyyn yhteydenpitoon perustuvissa tiedoissa, käsiteltävässä asiassa toimitetuissa kirjelmissä eikä liioin vastauksissaan unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämiin kysymyksiin, että unionin markkinoille suunnattujen Harley-Davidson-moottoripyörien tuotannon siirtämisestä Thaimaahan tehty päätös tehtiin ennen asetuksen 2018/886 voimaantuloa tai että päätös oli osa niiden kokonaisvaltaista strategiaa, jolla pyrittiin nimenomaan unionin markkinoille suunnattujen moottoripyörien tuotantokustannusten alentamiseen siirtämällä tuotanto Aasiaan. Kantajat tyytyivät korkeintaan esittämään epämääräisiä ja abstrakteja väitteitä, joiden mukaan Harley-Davidson oli jo useita vuosia ajanut strategiaa, jolla pyrittiin lisäämään sen kaupallista läsnäoloa Yhdysvaltojen ulkopuolella, ja joita kantajat tukivat toimittamalla pörssikomitealle asiakirjoja, joista ainoastaan käy ilmi ilman tarkempia tietoja, että kansainvälinen kasvu oli olennainen osa yrityksen pitkäaikaista kokonaisstrategiaa.

69      Kantajat eivät toimittaneet yhtään asiakirjaa, kuten jäljennöksiä Harley-Davidsonin hallituksen päätöksistä, jotka osoittaisivat, että unionin markkinoille suunnattujen moottoripyörien tuotannon siirtämistä Thaimaahan koskeva erityinen päätös olisi tehty ennen lisätullien käyttöönottoa. Yhdestä kantajien toimittamasta edellä 68 kohdassa mainitusta ja 28.2.2019 päivätystä pörssikomitealle lähetetystä asiakirjasta päinvastoin ilmenee, että moottoripyörien tuotanto Thaimaan tehtaassa käynnistettiin vasta vuoden 2018 kuluessa ja että tuotanto oli ainakin 31.12.2018 asti suunnattu yksinomaan tietyille Aasian mutta ei unionin markkinoille.

70      Edellä todetusta voidaan päätellä, että Harley-Davidsonin ensisijaisena tai keskeisenä tavoitteena oli unionin kauppapoliittisten toimenpiteiden välttäminen, kun se tyytyi ilmoittamaan lomakkeessa 8-K haluavansa tuotannon siirrolla ”välttää” lisätullien voimaantulosta aiheutuvat ”tullimaksut”. Mainitun 25.6.2018 päivätyn lomakkeen 8-K tarkoituksesta ja sisällöstä käy selvästi ilmi, että se julkaistiin välittömänä vastatoimena asetuksen 2018/886 julkaisemiselle eli vain viisi päivää asetuksen julkaisemisen ja kolme päivää sen voimaantulon jälkeen. Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, että asetuksen 2018/886 voimaantulo ja ilmoitus tuotannon siirtämisestä osuvat samaan aikaan. Ajallisella vastaavuudella voidaan oikeuskäytännön mukaan perustella olettama, jonka mukaan tuotannon siirtämisellä pyritään välttämään kauppapoliittisten toimenpiteiden soveltaminen (ks. vastaavasti tuomio 13.12.1989, Brother International, C‑26/88, EU:C:1989:637, 29 kohta).

71      Oikeuskäytännöstä ilmenee niin ikään, että talouden toimijan tehtävänä on ajallisen vastaavuuden vallitessa toimittaa näyttöä siitä, että valmistamiselle maassa, jonne tuotanto on siirretty, on olemassa jokin muu perustelu syy kuin asianomaisista säännöksistä johtuvien seurausten välttäminen (ks. vastaavasti tuomio 13.12.1989, Brother International, C‑26/88, EU:C:1989:637, 29 kohta). Kuten edellä 65–68 kohdassa todetaan, kantajat eivät toimittaneet ennen tuotannon siirtämisestä Thaimaahan tehdyn päätöksen ilmoittamista tai samanaikaisesti ilmoituksen kanssa näyttöä perustellusta syystä, jolla voitaisiin perustella väite, jonka mukaan tuotannon siirtämiselle olisi voinut olla jokin muu peruste kuin lisätullien käyttöönoton seurausten välttäminen.

72      Vaikuttaakin siltä, että lisätullien käyttöönotto oli alkusysäys tuotannon siirtämistä koskeneelle päätökselle, josta ilmoitettiin julkistamalla lomake 8-K, ja että asiayhteys huomioon ottaen päätös perustui ensisijaiseen tai keskeiseen tarkoitukseen välttää lisätulleista aiheutuva taloudellinen rasite.

73      Komissio ei edellä todetun perusteella tehnyt virhettä päätellessään, että tuotannon siirtämisen ensisijaisena tavoitteena oli välttää lisätullien muodossa toteutettava kauppapoliittinen toimenpide.

74      Tuotannon siirtämisen taloudelliseen perusteltavuuteen liittyvät kantajien väitteet ovat siten kokonaisuudessaan tehottomia, sillä komission ei tarvinnut selvittää taloudellisen perusteltavuuden täyttymistä. Sama pätee Thaimaan-tuotannon tosiasiallisuutta ja olennaisuutta koskeviin kantajien väitteisiin.

75      Kantajien väitteistä, joiden mukaan komissio olisi muuttanut alun perin objektiivisen arviointiperusteen subjektiiviseksi, voidaan puolestaan vain panna merkille, että riidanalaiseen päätökseen sisältyvä päätelmä, jonka mukaan tuotanto siirrettiin Thaimaahan ensisijaisesti unionin kauppapoliittisten toimenpiteiden välttämiseksi, on objektiiviseen näyttöön perustuva toteamus. Tutkiessaan Harley-Davidsonin menettelyä havaitakseen mahdollisen kauppapoliittisten toimenpiteiden kiertämisen komission velvollisuutena oli näet perustaa tarkastelunsa merkityksellisiin ja sen käytössä olleisiin tosiseikkoihin. Komissio saattoi tällöin arvioida Harley-Davidsonin ajamaa strategiaa. Komissiolla oli siten perusteltu syy viitata subjektiivisiin tekijöihin eli strategian perusteena olleisiin syihin, sillä kyseiset tekijät kävivät selvästi ja objektiivisesti ilmi lomakkeesta 8-K ilman pienintäkään epäselvyyttä. Aikomusta kiertää kauppapoliittiset toimenpiteet voitiin siten kantajan väitteiden vastaisesti pitää yhtenä sellaisena objektiivisena tosiseikkana, joka voidaan ottaa huomioon kauppapoliittisten toimenpiteiden kiertämistä selvitettäessä.

76      Kolmas kanneperuste on edellä esitetyn perusteella hylättävä.

2.     Delegoidun asetuksen 33 artiklan lainvastaisuuteen perustuva neljäs kanneperuste

77      Kantajat vetoavat neljännessä kanneperusteessaan siihen, että delegoidun asetuksen 33 artikla on lainvastainen siltä osin kuin se ylittää SEUT 290 artiklaan perustuvalla delegoidulla säädöksellä annettavan lainsäädännön rajat sekä loukkaa oikeusvarmuuden periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta.

a)     SEUT 290 artiklan rikkomiseen perustuvan neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa

78      Kantajat väittävät, että delegoidun asetuksen 33 artikla ylittää tälle säännökselle annettavasta tulkinnasta riippumatta säädösvallan siirtoon perustuvan lainsäädännön rajat. Kantajat vetoavat pääasiallisesti siihen, että ”taloudellisen perusteltavuuden” arviointiperustetta ei voida pitää perusteena, joka toisi lisävalaistusta aineellisen säännöksen soveltamistapaan vaan että kyse on päinvastoin alkuperän määrittämistä koskevasta oleellisesta säännöstä. Delegoidun asetuksen 33 artiklaan sisältyvä sääntö sisältyy sellaisenaan primaarioikeuteen tullikoodeksin 60 artiklan 2 kohdan rinnalla, ja se puolestaan sisältää yleissäännön, jonka perusteella voidaan määrittää useamassa kuin yhdessä maassa valmistettavien tuotteiden alkuperä.

79      Komissio kiistää väitteet.

80      SEUT 290 artiklassa tarkoitetulla mahdollisuudella siirtää toimivaltaa pyritään siihen, että lainsäätäjä voi keskittyä lainsäädännön keskeisiin osiin sekä sellaisiin vähemmän tärkeisiin osiin, joista on sen mukaan tarpeellista säätää antamalla komission tehtäväksi ”täydentää” tiettyjä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn toimen vähemmän tärkeitä osia tai muuttaa niitä komissiolle myönnetyn toimivallan siirron puitteissa (ks. tuomio 11.5.2017, Dyson v. komissio, C‑44/16 P, EU:C:2017:357, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

81      Edellä esitetystä seuraa, että asianomaista alaa koskevat olennaiset säännöt on hyväksyttävä perussäännöstössä, eivätkä ne voi olla toimivallan siirron kohteena (ks. tuomio 11.5.2017, Dyson v. komissio, C‑44/16 P, EU:C:2017:357, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82      Oikeuskäytännössä todetaan, että perussäännöstön keskeisiä osia ovat ne osat, joiden antaminen edellyttää unionin lainsäätäjän oman vastuun piiriin kuuluvia poliittisia valintoja (ks. tuomio 11.5.2017, Dyson v. komissio, C‑44/16 P, EU:C:2017:357, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

83      Tiettyä alaa koskevien keskeisinä pidettävien näkökohtien yksilöinnin on perustuttava objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen valvonnan kohteena, ja yksilöinnissä on otettava huomioon asianomaisen alan ominaisuudet ja erityispiirteet (ks. tuomio 11.5.2017, Dyson v. komissio, C‑44/16 P, EU:C:2017:357, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

84      Tullikoodeksin 60 artiklassa vahvistetaan tavaroiden etuuskohteluun oikeuttamattoman alkuperän määrittämistä koskevat säännöt, jotka vaihtelevat sen mukaan, onko tavarat tuotettu samassa maassa tai samalla alueella vai onko niiden tuotannossa ollut mukana useita maita tai alueita. Nämä kaksi sääntöryhmää vahvistetaan tullikoodeksin 60 artiklan 1 ja 2 kohdassa.

85      Käsiteltävä asia koskee yksinomaan toista sääntöryhmää.

86      Komissio on toisen sääntöryhmän osalta hyväksynyt lisäksi delegoidun asetuksen 33 artiklan tullikoodeksin 62 artiklassa tarkoitetun valtuutuksen mukaisesti, kun mainittua artiklaa luetaan yhdessä tullikoodeksin 284 artiklan kanssa. Tullikoodeksin 62 artiklalla komissiolle siis annetaan valtuudet antaa delegoituja säädöksiä, joilla lähinnä vahvistetaan tullikoodeksin 60 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten täytäntöönpanoa koskevat säännöt.

87      Edellä esitetystä seuraa, että käsiteltävässä asiassa tarkasteltavaan taloudelliseen perusteltavuuteen liittyvästä edellytyksestä säädetään tullikoodeksin yleisen rakenteen valossa juuri tullikoodeksilla, ja se on vain yksi niistä edellytyksistä, jotka sisältyvät etuuskohteluun oikeuttamattoman alkuperän saantia koskeviin sääntöihin.

88      Tullikoodeksin 62 artiklassa komissiolle annetun valtuutuksen laajuudesta todettakoon tässä yhteydessä, että kun tällä säännöksellä komissiolle annetaan valtuudet ”vahvistaa” sääntöjä, komissiolla on oikeus ”täydentää” tullikoodeksia SEUT 290 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Komissiolla ei ole tullikoodeksin 62 artiklan nojalla oikeutta muuttaa tullikoodeksissa jo vahvistettuja näkökohtia, mutta sillä on mainitun artiklan nojalla oikeus täydentää tullikoodeksia syventämällä seikkoja, joita lainsäätäjä ei ole määritellyt, mutta tällöin se on edelleen velvollinen noudattamaan tullikoodeksilla vahvistettuja säännöksiä.

89      Vaikka alkuperän määrittämistä koskevat säännöt ovatkin tullikoodeksin keskeisiä osia, delegoidun asetuksen 33 artiklalla pyritään ainoastaan täydentämään tullikoodeksin 60 artiklaa muutamilla täsmennyksillä. Siten 33 artiklan ei voida katsoa ylittävän tullikoodeksin 62 artiklassa komissiolle annetun valtuutuksen rajoja tai että komissio muuttaisi tullikoodeksin olennaista sääntöä.

90      Koska delegoidun asetuksen 33 artiklalla pyritään ainoastaan varmistamaan unionin oikeuden muiden säännösten nojalla käyttöön otettujen kauppapoliittisten toimenpiteiden tehokas soveltaminen, kuten saman asetuksen johdanto-osan 21 perustelukappaleesta ilmenee, on syytä todeta, että 33 artiklan antaminen ei sinänsä edellyttänyt unionin lainsäätäjän oman vastuun piiriin kuuluvia poliittisia valintoja.

91      Neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa on edellä esitetyn perusteella hylättävä.

b)     Oikeusvarmuuden periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen perustuvan neljännen kanneperusteen toinen osa

92      Kantajat vetoavat siihen, että ”taloudellisen perusteltavuuden” oikeudellisen arviointiperusteen muuttaminen delegoidulla säädöksellä näin merkittävällä tavalla on ristiriidassa unionin oikeuden yleisten periaatteiden ja erityisesti oikeusvarmuuden periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen kanssa.

93      Kantajat huomauttavat, että katsoessaan delegoidun asetuksen 33 artiklassa, että tuotannon siirtämisen taloudellisen perusteltavuuden arvioinnissa voidaan ottaa huomioon useita eri syitä, komissio on tuonut arviointiperusteeseen subjektiivisuutta, joka on ristiriidassa perusasetuksen objektiivisuuden kanssa. Kantajat väittävät lisäksi, että komissiolla ei ollut minkäänlaista syytä laajentaa tai muuttaa arviointiperustetta sellaisena kuin se määritellään primaarioikeudessa tai oikeuskäytännössä.

94      Komissio kiistää väitteet.

95      Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, että kantajien väitteet perustuvat olettamukseen, jonka mukaan delegoidun asetuksen 33 artiklassa hyväksytään useita syitä, jotka voidaan ottaa huomioon selvitettäessä ”taloudellisen perusteltavuuden” täyttymistä, ja että eri syiden merkittävyyden arviointi kuuluu komission yksinomaisen harkintavallan piiriin. Olettamus perustuu delegoidun asetuksen 33 artiklan virheelliseen tulkintaan.

96      Kuten edellä 54–63 kohdassa todetaan, delegoidun asetuksen 33 artiklassa säädetään, että riittää, että tuotannon siirtämisen ”tarkoituksena” eli ensisijaisena tai keskeisenä tavoitteena on unionin kauppapoliittisten toimenpiteiden välttäminen, jotta tuotannon siirtämistä voidaan pitää taloudellisesti perustelemattomana asiassa sovellettavassa lainsäädännössä tarkoitetussa merkityksessä.

97      Onkin aiheellista todeta, että – toisin kuin kantajat väittävät – delegoidun asetuksen 33 artiklassa ei säädetä ”useiden syiden” vertailusta tai huomioon ottamisesta selvitettäessä ”taloudellisen perusteltavuuden” olemassaoloa vaan siinä ainoastaan säädetään, että taloudellinen perusteltavuus ei täyty, jos strategian ensisijaisena tavoitteena on unionin kauppapoliittisten toimenpiteiden välttäminen.

98      Kantajien väitteet on edellä esitetyn perusteella hylättävä.

99      Neljännen kanneperusteen toinen osa ja siten koko neljäs kanneperuste on edellä esitetyn perusteella hylättävä.

3.     Perusteluvelvollisuuden ja riidanalaisen päätöksen tekoa edeltävän neuvoa-antavan menettelyn laiminlyöntiin perustuva ensimmäinen kanneperuste

100    Kantajat vetoavat ensimmäisessä kanneperusteessaan ensinnäkin siihen, että komissio rikkoi olennaisia menettelymääräyksiä, koska riidanalaiseen päätökseen ei sisälly perusteluja tai perustelut ovat puutteellisia, ja toiseksi siihen, että komissio laiminlöi riidanalaisen päätöksen tekoa edeltävää neuvoa-antavaa menettelyä.

a)     Perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin perustuvan ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa

101    Kantajat väittävät, että riidanalaisesta päätöksestä ei selviä komission kanta kokoonpanotoimintaan Thaimaassa eikä sitä, miten komissio suhtautuu syihin, joiden vuoksi Harley-Davidson alkoi valmistaa tuotteitaan Thaimaassa, eikä liioin sitä, miten komissio sovelsi taloudellisen perusteltavuuden arviointiperustetta, minkä vuoksi unionin yleinen tuomioistuin ei voi harjoittaa laillisuusvalvontaansa.

102    Kantajat väittävät niin ikään, että riidanalaisessa päätöksessä ei selvitetä, minkä vuoksi komission kanta poikkeaa Belgian tulliviranomaisten kannasta, ja että saman päätöksen seitsemänteen perustelukappaleeseen sisältyvä päättely onkin ehdoton lausuma. Kantajat vetoavat tältä osin siihen, että päättelyn selkeä esittäminen olisi ollut erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon asian teknisyys, siihen liittyvät huomattavat investoinnit sekä riidanalaisen päätöksen kaltaisen päätöksen omintakeisuus.

103    Komissio kiistää väitteet.

104    Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että perusteluvelvollisuuden laajuus riippuu asianomaisen toimen luonteesta ja siitä asiayhteydestä, jossa se on toteutettu. Perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimielimen päättely siten, että toimenpiteen kohteena oleville selviävät yhtäältä toimenpiteen perustelut, jotta nämä voivat puolustaa oikeuksiaan ja selvittää, onko päätös perusteltu, ja toisaalta että unionin tuomioistuimet voivat harjoittaa laillisuusvalvontaansa. Perusteluissa ei tarvitse eritellä kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, sillä kysymystä siitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on arvioitava paitsi toimen sanamuodon valossa myös ottamalla huomioon sen asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Komission velvollisuutena ei ole ottaa kantaa kaikkiin asianomaisten sille esittämiin väitteisiin, vaan sen on ainoastaan esitettävä päätöksen systematiikan kannalta olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat (ks. tuomio 12.5.2011, Région Nord-Pas-de-Calais ja Communauté d’agglomération du Douaisis v. komissio, T‑267/08 ja T‑279/08, EU:T:2011:209, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

105    Komissio ilmaisi riidanalaisessa päätöksessä ja edellä 37 kohdassa esitetyin sanamuodoin syyn, miksi tiettyjen Harley-Davidsonin valmistamien unionin alueelle Thaimaasta tuotavien moottoripyörien luokkien alkuperämaana ei voitu pitää Thaimaata, eli sen, että Thaimaassa tapahtuva valmistus ei ollut taloudellisesti perusteltua, koska sen ensisijaisena tavoitteena oli välttää vuodesta 2018 alkaen unionissa toteutetut Yhdysvalloista peräisin olevien tuotteiden vastaiset kauppapoliittiset toimenpiteet.

106    Komissio moittii riidanalaisen päätöksen yhdeksännessä perustelukappaleessa Belgian tulliviranomaisia siitä, että ne eivät soveltaneet oikein delegoidun asetuksen 33 artiklaa luokitellessaan kahdessa SAT-päätöksessä Thaimaan joidenkin moottoripyörien alkuperämaaksi.

107    Riidanalainen päätös on siis tältä osin riittävästi perusteltu, koska siinä selostetaan syyt, joiden vuoksi komissio katsoi, että Belgian tulliviranomaisten tekemät SAT-päätökset eivät olleet unionin tullilainsäädännön mukaisia.

108    Lisäksi voidaan panna merkille, että jotkin edellä 102 kohdassa esitetyt kantajan väitteet sekoittuvat riidanalaisen päätöksen perusteltavuuden arvostelun kanssa. Päätösten perusteluvelvollisuus on olennainen muotomääräys, joka on erotettava perustelujen aiheellisuudesta. Päätöksen perusteluissa on esitettävä muodollisesti sen perustana olevat syyt. Jos syihin liittyy virheitä, virheet vaikuttavat päätöksen asiasisällön laillisuuteen mutta eivät sen perusteluihin, jotka saattavat olla riittäviä, vaikka niissä esitetään virheellisiä syitä (ks. tuomio 10.7.2008, Bertelsmann ja Sony Corporation of America v. Impala, C‑413/06 P, EU:C:2008:392, 181 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

109    Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on edellä esitetyn perusteella hylättävä.

b)     Riidanalaisen päätöksen tekoa edeltävän neuvoa-antavan menettelyn laiminlyöntiin perustuvan ensimmäisen kanneperusteen toinen osa

110    Kantajat vetoavat siihen, että komission velvollisuutena oli kuulla toimivaltaista neuvoa-antavaa komiteaa ennen riidanalaisen päätöksen tekoa ja että komitean kuuleminen ainoastaan kirjallisessa menettelyssä oli käsiteltävässä asiassa riittämätöntä etenkin kun komissio ei toimittanut yhtään tosiasiallista tai oikeudellista yhteyttä koskevaa seikkaa, jonka perusteella komitean jäsenet olisivat voineet muodostaa mielipiteensä. Kantajien mukaan myös se, että neljä jäsenvaltiota ilmoitti kirjallisesti toteutetussa kuulemisessa vastustavansa riidanalaista päätöstä koskenutta luonnosta, olisi pitänyt johtaa siihen, että komissio ottaa huomautukset ”mahdollisimman suuressa määrin huomioon” yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16.2.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (EUVL 2011, L 55, s. 13) 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

111    Komissio kiistää väitteet.

112    Tullikoodeksin 285 artiklasta ilmenee, että tullikoodeksikomitea on asetuksessa N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. Tullikoodeksin 37 artiklan 2 kohdan toisesta ja kolmannesta alakohdasta, kun niitä luetaan yhdessä tullikoodeksin 285 artiklan 2 ja 6 kohdan kanssa, seuraa niin ikään, että riidanalaisen päätöksen kaltaiset päätökset, joissa jäsenvaltioita kehotetaan kumoamaan SAT-päätös, annetaan asetuksen N:o 182/2011 4 artiklassa tarkoitetun neuvoa-antavan menettelyn mukaisesti.

113    Asetuksen N:o 182/2011 4 artiklassa, jonka otsikkona on ”Neuvoa-antava menettely”, säädetään seuraavaa:

”1. Jos sovelletaan neuvoa-antavaa menettelyä, komitea antaa lausuntonsa, tarvittaessa äänestettyään. Jos komitea äänestää, lausunto annetaan sen jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä.

2. Komissio päättää, hyväksytäänkö ehdotus täytäntöönpanosäädökseksi, ottaen mahdollisimman suuressa määrin huomioon komiteassa käydyistä keskusteluista tehdyt päätelmät ja komitean antaman lausunnon.”

114    Todettakoon väitteestä, joka koskee turvautumista kirjallisesti toimitettavaan menettelyyn, ettei asetukseen N:o 182/2011 sisälly yhtään säännöstä, jolla komissiota kiellettäisiin toteuttamasta neuvoa-antavaa menettelyä tällä erityisellä tavalla. Päinvastoin asetuksen N:o 182/2011 3 artiklan 5 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että komitean lausunto voidaan neuvoa-antavassa menettelyssä antaa kirjallista menettelyä noudattaen.

115    On syytä huomata väitteestä, jonka mukaan neuvoa-antavan komitean käytössä ei ollut riittävästi tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja sen tutkiessa riidanalaista päätöstä koskenutta luonnosta, että kantajat eivät esittäneet näyttöä väitteensä tueksi ja että ensimmäisessä kanneperusteessa mainitut jäsenvaltiot eivät esittäneet asiasta minkäänlaista arvostelua, minkä vuoksi mikään ei anna aihetta päätellä, että valtuuskunnat eivät olisi voineet ilmaista kantaansa asiantuntevasti. Väite on tämän vuoksi hylättävä.

116    Niiden jäsenvaltioiden esittämien huomautusten huomioon ottamisesta, jotka olivat ilmoittaneet vastustavansa päätösluonnosta, on puolestaan aiheellista panna merkille, että asetuksen N:o 182/2011 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu edellytys ei ole sitova. Komissiota, jolla on edelleen harkintavalta, ei siten sido komitean lausunto eivätkä a fortiori muutamien komitean jäsenten eriävät ja vähemmistöä edustavat mielipiteet.

117    Asetuksen N:o 182/2011 4 artiklan 2 kohtaan sisältyvä ilmaus ”ottaen mahdollisimman suuressa määrin huomioon” tuo ilmi, että komiteassa käydyistä keskusteluista tehdyt päätelmät, myös pelkästään muutamien komitean jäsenten yksin esittämät mielipiteet, tai komitean lopullinen lausunto eivät ole sitovia. Jos tämäntyyppiset päätelmät tai mielipiteet olisivat sitovia, ei riittäisi, että komissio vain ottaisi ne mahdollisimman tarkasti huomioon, vaan sen olisi noudatettava niitä, sillä muutoin asetuksen N:o 182/2011 4 artiklan sanamuoto ja tavoite saattaisivat vääristyä (ks. vastaavasti ja analogisesti määräys 9.7.2019, VodafoneZiggo Group v. komissio, T‑660/18, EU:T:2019:546, 44 kohta). Tätä toteamusta vahvistaa vertailu saman asetuksen 5 artiklassa tarkoitettuun tarkastelumenettelyyn, jolla varmistetaan, ettei komissio hyväksy täytäntöönpanosäädöksiä, elleivät ne ole toimivaltaisen komitean lausunnon mukaisia, kuten saman asetuksen johdanto-osan 11 perustelukappaleesta ilmenee, Tämä tarkoittaa, että toimivaltaisen komitean lausunto ei sido komissiota, jos asiassa sovelletaan, kuten käsiteltävässä asiassa, neuvoa-antavaa menettelyä.

118    Kuten kantajat aivan aiheellisesti huomauttavat, oikeuskäytännössä on jo todettu, että ”mahdollisimman suuressa määrin huomioon ottamista” koskeva velvoite tuo mukanaan perusteluvelvollisuuden siten, että komission on kyettävä perustelemaan mielipide-erot suhteessa komiteassa käytyihin keskusteluihin perustuviin päätelmiin tai komiteassa annettuun lausuntoon (ks. vastaavasti ja analogisesti määräys 9.7.2019, VodafoneZiggo Group v. komissio, T‑660/18, EU:T:2019:546, 47 kohta).

119    Huomattakoon, että riidanalainen päätös annettiin edellä 34 ja 35 kohdassa mainitun hallinnollisen menettelyn päätteeksi. Komissio toimitti riidanalaista päätöstä koskeneen luonnoksen sitä 5.3.2021 käsitelleen komitean valtuuskunnille, ja neljä jäsenvaltiota lähetti huomautuksia, joissa ne ilmoittivat vastustavansa komission päätösluonnoksessa esittämää kantaa.

120    Komission tullikoodeksikomitean ”alkuperäjaostolle” 29.3.2021 osoittamasta yhteenvedosta (ks. edellä 34 kohta) ilmenee, että 23 jäsenvaltiota oli jättänyt ottamatta kantaa päätösluonnokseen. Valtuuskuntien suuri enemmistö oli siis antanut hiljaisen hyväksyntänsä päätösluonnokselle asetuksen N:o 182/2011 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti, joten komitean päätösluonnoksesta antamaa lausuntoa voitiin pitää puoltavana, eikä komissiolla siten ollut eriävää mielipidettä, jonka sen olisi pitänyt perustella.

121    Tullikoodeksikomiteassa kokoontuvan asiantuntijaryhmän ”alkuperäjaoston” 20.4.2021 pitämän kokouksen pöytäkirjasta käy ilmi, että niistä neljästä valtuuskunnasta, jotka olivat ilmoittaneet vastustavansa päätösluonnosta, vähintään kolme toi täsmällisesti ja seikkaperäisesti esille niitä askarruttaneita kysymyksiä.

122    Valtuuskunnat esittivät varauksia erityisesti siitä, että riidanalaista päätöstä koskeneessa luonnoksessa ei tarkasteltu tuotannon siirtämisen kokonaisvaltaisia järkiperäisiä taloudellisia syitä, tai siitä, oliko delegoidun asetuksen 33 artiklassa mainitun tarkoituksen käsite ymmärrettävä viittaavaan vain yhteen tavoitteeseen tai yksinomaiseen päämäärään eikä pelkästään yhteen tavoitteeseen monien muiden joukossa.

123    Edellä mainitut varaukset kuuluvat siten todennäköisesti asetuksen N:o 182/2011 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”komiteassa käydyistä keskusteluista tehdyt päätelmät” piiriin, ja komission tehtävänä oli ottaa ne ”mahdollisimman suuressa määrin huomioon” samassa säännöksessä tarkoitetussa merkityksessä.

124    Riidanalaisen päätöksen seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenee, että ”vaikka kauppapoliittisten toimenpiteiden välttäminen ei välttämättä ole tuotannon siirtämisen ainoa syy, [delegoidun asetuksen] 33 artiklan ensimmäisessä kohdassa mainittujen edellytysten katsotaan täyttyvän käytettävissä olevien tietojen perusteella”.

125    Komissio vastasi täten implisiittisesti ja väistämättä kysymykseen siitä, onko delegoidun asetuksen 33 artiklassa tarkoitettu tarkoituksen käsite ymmärrettävä viittaavan yhteen monista tavoitteista, kun se totesi, että tavoitteita voi olla yhtäaikaisesti useita. Komissio katsoi niin ikään implisiittisesti ja väistämättä täysin perustellusti, ettei sen tarvinnut ottaa kantaa tuotannon siirtämisen kokonaisvaltaisiin järkiperäisiin taloudellisiin syihin näytettyään toteen, että tuotannon siirtämisen ensisijaisena tai keskeisenä tavoitteena oli unionin kauppapoliittisten toimenpiteiden välttäminen.

126    Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa ja siten koko ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.

4.     Ilmeiseen arviointivirheeseen perustuva toinen kanneperuste

127    Kantajat väittävät, että riidanalainen päätös perustuu merkityksellisten tosiseikkojen ilmeiseen arviointivirheeseen, koska komissio ei ottanut huomioon kaikkia asiayhteyteen liittyviä seikkoja eikä arvioinut asianmukaisesti lomakkeen 8-K asiayhteyttä, sisältöä tai tarkoitusta.

a)     Merkityksellisten tosiseikkojen tutkimatta jättämiseen perustuvan toisen kanneperusteen ensimmäinen osa

128    Kantajat moittivat komissiota siitä, että se teki ilmeisen arviointivirheen, koska se ei tutkinut kaikkia merkityksellisiä tosiseikkoja eikä etenkään sitä, milloin Harley-Davidsonin teki päätöksen siirtää osan tuotannostaan Thaimaahan, päätöksen perusteena olleita kaupallisia ja taloudellisia syitä tai Thaimaassa toteutettujen prosessien ja toimintojen luonnetta.

129    Komissio kiistää väitteet.

130    Huomattakoon, että kantajien väitteet koskevat sitä, tekikö komissio oikeudellisen virheen delegoidun asetuksen 33 artiklan soveltamisessa jättäessään selvittämättä tuotannon siirtämisen taloudellista perusteltavuutta. Tätä kysymystä on puitu jo kolmannen kanneperusteen tarkastelun yhteydessä.

131    Edellä 54–63 kohtaan sisältyvästä tarkastelusta ilmenee, että siltä osin kuin komissio totesi aivan perustellusti käytössään olleiden tietojen perusteella, että unionin alueelle suunnattujen moottoripyörien tuotannon siirtämisellä Thaimaahan pyrittiin ensisijaisesti välttämään asetuksella 2018/886 käyttöön otettujen kauppapoliittisten toimenpiteiden soveltaminen, komissio saattoi siten asianmukaisesti todeta soveltaessaan delegoidun asetuksen 33 artiklaa, ettei tuotannon siirtäminen ollut taloudellisesti perusteltua, eikä sen tarvinnut tutkia tuotannon siirtämisen mahdollisiin muihin tavoitteisiin liittyviä tosiseikkoja.

132    Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on täten hylättävä.

b)     Lomakkeen 8-K asiayhteyden, sisällön ja tarkoituksen ilmeiseen arviointivirheeseen perustuvan toisen kanneperusteen toinen osa

133    Kantajat moittivat komissiota siitä, ettei se ottanut huomioon lomakkeen 8-K julkistamisen asiayhteyttä. Kantajat huomauttavat, että komissio kiinnitti liikaa huomiota ilmaisuun, jonka mukaan tuotannon siirtämisen tarkoituksena oli ylimääräisten tullien aiheuttamien ”tullimaksujen välttäminen”, vaikka tuotannon siirtämistä voitiin perustella muilla seikoilla. Kantajien mukaan komissio antoi kaiken muun näytön sivuuttaen ehdottoman todistusarvon yhdelle ainoalle ilmoitukselle ottamatta huomioon sen asiayhteyttä tai sitä, kenelle se oli osoitettu, vaikka ilmoituksen tarkoituksena oli rauhoitella. Kantajat vetoavat vielä siihen, että vaikka yhtenä tuotannon siirtämisen syynä olisikin ollut ylimääräisten tullien välttäminen, komissio ei punninnut tätä tavoitetta yhdessä tuotannon siirtämisen muiden tavoitteiden ohella.

134    Komissio kiistää väitteet.

135    Kuten edellä 24 ja 25 kohdassa esitetyistä tosiseikoista ilmenee, Harley-Davidson toimitti vastatoimena asetuksen 2018/886 voimaantuloon pörssikomitealle 25.6.2018 lomakkeen 8-K, jolla sen osakkeenomistajille ilmoitettiin lisätullien soveltamisesta 22.6.2018 alkaen sen Yhdysvalloista unionin alueelle tuomiin tuotteisiin. Harley-Davidson ilmoitti lomakkeessa myös aikeestaan siirtää tiettyjen unionin markkinoille suunnattujen moottoripyörien tuotanto Yhdysvalloista kansainvälisiin tuotantolaitoksiinsa välttääkseen unionin kauppapoliittiset toimenpiteet.

136    Lomakkeeseen 8-K sisältyy etenkin seuraava muotoilu: ”Vastatoimena tullien pitkällä aikavälillä aiheuttamiin huomattaviin kustannuksiin Harley-Davidson aikoo panna toimeen suunnitelman, jolla [unionin alueelle] suunnattujen moottoripyörien tuotanto siirretään Yhdysvalloista sen kansainvälisiin tuotantolaitoksiin tullimaksujen välttämiseksi”.

137    Edellä esitetystä käy ilmi, että ainakin yhtenä tuotannon siirtämisen syynä oli ylimääräisten tullien välttäminen, mitä kantajat eivät kiistä. Edellä 64–72 kohdassa osoitetaan, että tuotannon siirtämistä koskeneen päätöksen ensisijainen tai keskeinen tavoite oli lisätullien välttäminen.

138    Komissiota ei siten voida moittia ilmeisestä arviointivirheestä, kun se toteaa riidanalaisessa päätöksessä, että ”– – unionin kauppapoliittisten toimenpiteiden julkistamisen jälkeen – – [Harley-Davidson] ilmoitti – pörssikomitealle 25 päivänä kesäkuuta 2018 toimitetulla 8-K-lomakkeella suunnitelmastaan siirtää tiettyjen – – unionin markkinoille tarkoitettujen moottoripyörien tuotanto – –Yhdysvalloista sen toisessa maassa sijaitseville kansainvälisille tuotantolaitoksille välttääkseen – – unionin kauppapoliittiset toimenpiteet”, ja lisää, että ”– – kauppapoliittisten toimenpiteiden välttäminen ei välttämättä ole [ollut] tuotannon siirtämisen ainoa syy – –”

139    Siitä, olisiko komission pitänyt ottaa huomioon muita tekijöitä, kuten lomakkeen 8-K asiayhteys ja tarkoitus tai muita tuotannon siirtämisellä ajettuja tavoitteita, on syytä huomata, että kysymys koski sitä, tekikö komissio oikeudellisen virheen delegoidun asetuksen 33 artiklan tulkinnassa perustaessaan päätelmänsä toteamukseen, jonka mukaan tuotannon siirtämisen keskeisenä tavoitteena oli lisätullien välittäminen, ja että tätä on jo tarkasteltu kolmannen kanneperusteen ja tämän toisen kanneperusteen ensimmäisen osan tarkastelun yhteydessä, ja väite on hylätty.

140    Toisen kanneperusteen toinen osa ja siten koko toinen kanneperuste on edellä esitetyn perusteella hylättävä.

5.     Unionin oikeuden yleisten periaatteiden ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan loukkaamiseen perustuva viides kanneperuste

141    Kantajat vetoavat viidennessä kanneperusteessaan siihen, että riidanalaisella päätöksellä loukataan oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita, syrjintäkiellon periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta, oikeutta hyvään hallintoon, elinkeinovapautta sekä omistusoikeutta.

a)     Oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamiseen perustuvan viidennen kanneperusteen ensimmäinen osa

142    Kantajat vetoavat siihen, että riidanalainen päätös eikä liioin sen soveltaminen tai vaikutukset olleet ennakoitavissa etenkään Belgian viranomaisten taholta, mistä on osoituksena, että Belgian viranomaiset kumosivat viisi kantajille tehtyä SAT-päätöstä eikä vain kahta riidanalaisessa päätöksessä mainittua SAT-päätöstä. Kantajat huomauttavat, että sitä, ettei komissio kumonnut SAT-päätöksiä niiden myöntämisen ajankohtana, on pidettävä perustellun luottamuksen synnyttäneenä menettelynä, ja muistuttavat, että unionin yleinen tuomioistuin on aiemmin todennut, että kaksi vuotta on kohtuuton aika virheellisen päätöksen julkaisemisen ja sen välillä, että komissio yrittää korjata sen. Kantajat toteavat niin ikään, että sitovia alkuperätietoja koskevassa komission oppaassa todetaan, että STT-päätöksen kumoamiseen sovelletaan kuulluksi tulemisen oikeutta koskevia tullikoodeksin 22 artiklan 6 kohdan edellytyksiä, joten kantajat saattoivat perustellusti odottaa komission yhteydenottoa riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneen menettelyn yhteydessä. Kantajien mukaan kyse ei myöskään ollut kantajien yksityisten intressien edelle menevästä pakottavasta yleisestä intressistä.

143    Komissio kiistää väitteet.

144    Tullikoodeksin 33 artiklan nojalla tehdyillä SAT-päätöksillä kansalliset tulliviranomaiset vahvistavat tiettyjen unionin alueelle tuotujen tavaroiden maantieteellisen alkuperän vastauksena niiden maahantuojien pyyntöön, jotka haluavat saada takeet sellaisten sääntöjen tulkinnasta, joilla voidaan määritellä maahan tuodun tavaran alkuperä. Sitovalla alkuperätiedolla talouden toimijalle pyritään antamaan täydet takeet, jos unionin alueelle tuodun tavaran maatieteellisestä alkuperästä on epäselvyyttä, ja suojata tällä tavoin talouden toimijaa kansallisten tulliviranomaisten tiettynä ajanjaksona ilmaiseman kannan muutoksilta (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 29.1.1998, Lopex Export, C‑315/96, EU:C:1998:31, 28 kohta). Sitovan alkuperätiedon tarkoituksena tai seurauksena ei sitä vastoin voi olla se, että talouden toimija saisi lopulliset takeet siitä, että maantieteellistä alkuperää, johon toimija vetoaa, ei myöhemmin muutettaisi erityisesti sen vuoksi, että SAT-päätös kumotaan komission kehotuksesta tullikoodeksin 34 artiklan 11 kohdassa tarkoitetusta syystä eli tarpeesta varmistaa tavaroiden alkuperän virheetön määrittely.

145    Unionin tuomioistuin on jo aiemmin todennut, että luottamuksensuojan periaatteeseen ei voida vedota unionin oikeuden säädökseen sisältyvää täsmällistä säännöstä vastaan, joten unionin oikeuden soveltamisesta vastaavan kansallisen viranomaisen toiminta, joka on ristiriidassa kyseisen säännöksen kanssa, ei voi herättää talouden toimijassa perusteltua luottamusta siihen, että tämän eduksi voitaisiin soveltaa unionin oikeuden vastaista kohtelua (ks. vastaavasti tuomio 7.4.2011, Sony Supply Chain Solutions (Europe), C‑153/10, EU:C:2011:224, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

146    Kolmannen kanneperusteen tarkastelusta ilmenee, että delegoidun asetuksen 33 artiklalla säännellään riittävän tarkasti käsittelyn tai jalostuksen taloudellista perusteltavuutta koskevaa edellytystä. Tullikoodeksin 60 artiklan 2 kohdan sanamuodostakin ilmenee, että kyseisessä säännöksessä säännellään riittävän tarkasti myös muita edellytyksiä, joita on noudatettava unionin alueelle tuotavien tavaroiden alkuperän määrittelyssä.

147    Unionin oikeuden soveltamisesta vastanneet Belgian tulliviranomaiset toimivat näin ollen SAT-päätökset tehdessään unionin oikeuden vastaisesti, eikä toiminta voinut luoda kantajissa perusteltua luottamusta.

148    Aika, joka kului siitä päivästä, jona komissio sai tiedon SAT-päätöksistä, päivään, jolloin se vaati Belgian tulliviranomaisia kumoamaan ne, on itse asiassa nyt tarkasteltavan viidennen kanneperusteen kolmanteen osaan liittyvä kysymys, joten sitä käsitellään tuossa osassa, joka perustuu hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamiseen.

149    Kantajien väitteen, jonka mukaan ne saattoivat perustellusti odottaa, että komissio ottaisi niihin yhteyttä ennen riidanalaisen päätöksen antamista, hylkäämiseksi riittää muistutus siitä, että väite perustuu viidennen kanneperusteen ensimmäisessä osassa tullikoodeksin 22 artiklan 6 kohdan tulkintaan ja että tuo kohta koskee ainoastaan menettelyä, jota kansallisten tulliviranomaisten, ei komission, on noudatettava.

150    Viidennen kanneperusteen ensimmäinen osa on edellä esitetyn perusteella hylättävä.

b)     Syrjintäkiellon periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen perustuvan viidennen kanneperusteen toinen osa

151    Kantajat väittävät, että sekä komission entisen puheenjohtajan että silloisen kauppapolitiikasta vastanneen komission jäsenen lausunnoista käy ilmi, että nimenomaan Harley-Davidsoniin kohdistettiin joidenkin muiden amerikkalaisten merkkien ohella vastatoimena lisätulleja amerikkalaisten poliittisten vastuuhenkilöiden painostamiseksi, eikä tällä ollut objektiivista pohjaa. Kantajat lisäävät, että riidanalaisen päätöksen vaikutus oli suhteeton tavoiteltuun päämäärään nähden ja että käytettävissä olisi ollut muita vähemmän pakottavia keinoja, ja että niiden olisi pitänyt saada takeita ja esimerkiksi varoituksen siitä, että komissio aikoisi tarkistaa Belgian viranomaisten delegoidun asetuksen 33 artiklaan sisältyvästä arviointiperusteesta tekemän tulkinnan, ja että niille olisi pitänyt antaa mahdollisuus huomautusten esittämiseen.

152    Komissio kiistää väitteet.

153    Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, että kantajat ylittävät käsiteltävän oikeusriidan rajat väittäessään joutuneensa syrjivän menettelyn kohteeksi, koska unionin korkeita vastuuhenkilöitä antoi vastatoimenpiteenä julkisia lausuntoja juuri Harley-Davidsonista ja muutamista muista amerikkalaisista merkeistä.

154    Kantajien moite ei näet todellisuudessa koske riidanalaista päätöstä vaan kohdistuu suoraan lisätullien käyttöönotosta annettuun asetukseen 2018/886, jossa kantajien mukaan Harley-Davidson nimettiin perusteettomasti. Asetuksessa 2018/886 ei kuitenkaan mainita Harley-Davidsonia erikseen vaan se koskee erityisesti nimikkeistön koodiin 8711 50 00 kuuluvia tuotteita eli ”iskumäntäpolttomoottorilla varustettuja moottoripyöriä – –, joiden iskutilavuus ylittää 800 cm³”. Vaikka kyseinen tuoteluokka todella vastaa Harley-Davidsonin valmistamia moottoripyöriä, myös muiden Yhdysvaltoihin sijoittautuneiden yritysten valmistamia moottoripyöriä voi kuulua tähän objektiivisesti määriteltyyn luokkaan ilman viittausta erityiseen tuotemerkkiin, minkä kantajat vahvistivat istunnossa mainitessaan erään toisen amerikkalaisen valmistajan.

155    Riidanalaisen päätöksen oikeasuhteisuudesta ja syrjivyydestä voidaan vain todeta, että komissio tyytyi päätöksessä kehottamaan kansallisia tulliviranomaisia kumoamaan SAT-päätökset sillä perusteella, ettei niitä ollut tehty unionin oikeuden mukaisesti. Kehotus saattaa päätökset yhdenmukaisiksi sovellettavan säännöstön kanssa ei ensinnäkään ole suhteeton. Toiseksi kantajat eivät näytä toteen eivätkä edes väitä, että komissio olisi luopunut kehottamasta kansallisia viranomaisia muuttamaan toista sellaista valmistajaa koskeneita SAT-päätöksiä, jonka tuotteet kuuluvat nimikkeistön koodiin 8711 50 00. Mikään ei myöskään osoita, ettei komissio olisi toiminut täsmälleen samalla tavalla muiden unionin oikeuden vastaisesti annettujen SAT-päätösten osalta.

156    Viidennen kanneperusteen toinen osa on edellä esitetyn perusteella hylättävä.

c)     Hyvää hallintoa koskevan oikeuden ja kuulluksi tulemisen oikeuden loukkaamiseen perustuvan viidennen kanneperusteen kolmas osa

157    Kantajat vetoavat siihen, että komissio ei toteuttanut päätöksentekoprosessiaan puolueettomasti ja että riidanalaisella päätöksellä voi olla vain poliittisia tarkoitusperiä. Kantajat moittivat komissiota myös siitä, ettei se antanut riidanalaista päätöstä kohtuullisessa ajassa eikä pitänyt yhteyttä kantajiin edes Belgian viranomaisten välityksellä ennen päätöksen tekoa. Kantajat huomauttavat, että oikeus tulla kuulluksi on unionin oikeuden yleinen periaate, jota kaikkien kaupallisten toimijoiden on voitava käyttää sovellettavan lainsäädännön sisällöstä riippumatta.

158    Komissio kiistää väitteet.

159    Perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaan jokaisella on oikeus muun muassa siihen, että unionin toimielimet käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti. Puolueettomuusvaatimus kattaa subjektiivisen puolueettomuuden siinä mielessä, ettei yhdelläkään asiaa käsittelevän toimielimen jäsenellä saa olla ennakolta määritettyä kantaa tai henkilökohtaisia ennakkoluuloja, ja objektiivisen puolueettomuuden siinä mielessä, että toimielimen on annettava riittävät takeet, jotta kaikki perustellut epäilykset voidaan tältä osin sulkea pois (ks. tuomio 11.7.2013, Ziegler v. komissio, C‑439/11 P, EU:C:2013:513, 155 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

160    Komission entisen puheenjohtajan maaliskuussa 2018 pitämästä puheesta lehdistössä kerrottuna kyllä ilmenee, että ”Harley-Davidsonin moottoripyöriin, Levi’s-farkkuihin ja bourbon-viskiin on sovellettava lisäveroa”. Kantajat eivät voi yksistään näistä spontaaneista lausunnoista päätellä, että komissio olisi laiminlyönyt puolueettomuuden vaatimusta. Ensinnäkin komissio tyytyi maaliskuussa 2021 antamassaan riidanalaisessa päätöksessä kehottamaan Belgian tulliviranomaisia kumoamaan kansallisten tulliviranomaisten antamat SAT-päätökset tutkiessaan jälkikäteen niiden laillisuuden, sillä komissio piti niitä täysin perustellusti unionin oikeuden vastaisina. Komissio näet antoi delegoidun asetuksen 33 artiklaan perustuvan riidanalaisen päätöksen yksinomaan Harley-Davidsonin valmistamien moottoripyörien alkuperän virheettömän määrittelyn varmistamiseksi, joten sitä ei voida moittia kantajien väittämästä puolueellisuudesta. Kantajat eivät myöskään vetoa yhteenkään riidanalaisen päätöksen antamiseen liittyvään seikkaan osoittaakseen komission subjektiivisuuden ja puolueellisuuden, lukuun ottamatta yleisluonteisia ja abstrakteja huomioita muka poliittisista tarkoitusperistä lisätullien käyttöönotossa.

161    On syytä myös muistaa, että perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen sisältyy jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään häneen mahdollisesti epäedullisesti vaikuttavaan yksittäiseen toimenpiteeseen. Puolustautumisoikeuksiin kuuluva oikeus tulla kuulluksi on unionin oikeuden yleinen periaate, jota on noudatettava, vaikka siitä ei olisi annettu erityistä säännöstöä. Periaate edellyttää, että päätöksen kohteena olevilla henkilöillä, joiden intresseihin päätöksellä on huomattava vaikutus, on mahdollisuus ilmaista asianmukaisesti näkemyksestä päätösten perusteena heitä vastaan käytetyistä seikoista (ks. tuomio 28.10.2021, Vialto Consulting v. komissio, C‑650/19 P, EU:C:2021:879, 122 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

162    Oikeuskäytännöstä ilmenee niin ikään, että kuulluksi tulemisen oikeuden loukkaaminen voi johtaa toimen kumoamiseen vain silloin, kun hallinnollisessa menettelyssä on voitu päätyä toisenlaiseen lopputulokseen (ks. vastaavasti tuomio 5.5.2022, Zhejiang Jiuli Hi-Tech Metals v. komissio, C‑718/20 P, EU:C:2022:362, 49 kohta). Siten kantajan velvollisuutena on osoittaa konkreettisen näytön tai vähintäänkin tarpeeksi luotettavien ja tarkkojen perustelujen tai seikkojen perusteella, että komission päätös olisi voinut olla toisenlainen, mikä mahdollistaisi puolustautumisoikeuksien loukkaamisen tosiasiallisen luonnehdinnan (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 29.6.2006, SGL Carbon v. komissio, C‑308/04 P, EU:C:2006:433, 98 kohta).

163    Hallinnollisen menettelyn toimittaminen kohtuullisessa ajassa on unionin oikeuden yleinen periaate. Oikeusvarmuutta koskeva perustavanlaatuinen vaatimus, jolla estetään se, että komissio voisi viivyttää loputtomasti toimivaltansa käyttöä, velvoittaa tuomioistuimen tutkimaan, käykö hallinnollisen menettelyn kulussa ilmi kohtuutonta viivyttelyä komission toiminnassa (ks. tuomio 22.4.2016, Ranska v. komissio, T‑56/06 RENV II, EU:T:2016:228, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

164    Käsittelyajan kohtuullisuutta on arvioitava kullekin asialle luonteenomaisten olosuhteiden, kuten asian monitahoisuuden tai asianosaisten menettelyn, perusteella (ks. tuomio 13.6.2013, HGA ym. v. komissio, C‑630/11 P–C‑633/11 P, EU:C:2013:387, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

165    Viidennen kanneperusteen kolmatta osaa on tarkasteltava juuri edellä esitettyjen periaatteiden valossa.

1)     Kuulluksi tulemisen oikeuden loukkaaminen

166    Asianosaisten välillä on kiistatonta kuuluksi tulemisen oikeuden osalta, että komissio ei antanut kantajille mahdollisuutta esittää huomautuksia riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneessa menettelyssä, sillä päätöstä, jossa Belgian viranomaiset velvoitetaan kumoamaan kaksi ensimmäistä SAT-päätöstä antamatta niille muuta mahdollisuutta kuin noudattaa vaatimusta, on pidettävä kantajiin kohdistettuna ja niihin epäedullisesti vaikuttaneena yksilökohtaisena toimenpiteenä. Komission perustelu, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen antamista koskeneessa menettelyssä edellytettiin ainoastaan kahdenvälistä yhteydenpitoa komission ja asianomaisen jäsenvaltion välillä, ei voi menestyä edellä 161 kohdassa mainitun seikan valossa, jonka mukaan kuulluksi tulemisen oikeutta on noudatettava myös erityisen säännöstön puuttuessa. Se, että kantajilla olisi ollut mahdollisuus esittää huomautuksensa Belgian tulliviranomaisille sekä ennen SAT-päätösten tekoa että komission mukaan myös riidanalaisen päätöksen ja SAT-päätösten tosiasiallista kumoamista koskeneen päätöksen antamisen välissä, ei kantajien mukaan anna aihetta päätellä, että komissio oli noudattanut sille kuuluvaa velvollisuutta kuulla kantajia ennen riidanalaisen päätöksen antamista.

167    Säännösten vastainen menettely voi käsiteltävässä asiassa johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen kuitenkin vain, jos hallinnollinen menettely olisi säännösten vastaisen menettelyn seurauksena voinut johtaa toisenlaiseen lopputulokseen, mikä merkitsisi puolustautumisoikeuksien konkreettista loukkaamista.

168    Kehottaessaan riidanalaisessa päätöksessä Belgian tulliviranomaisia kumoamaan kansallisten tulliviranomaisten antamat SAT-päätökset, joiden laillisuuden komissio tutki jälkikäteen ja joissa 33 artiklaa sovellettiin virheellisesti, komissio vain käytti tullikoodeksin 34 artiklan 11 kohdassa sille annettua toimivaltaa kehottaakseen jäsenvaltiota kumoamaan SAT-päätökset tavaroiden virheettömän ja yhdenmukaisen alkuperän määrittämisen varmistamiseksi.

169    Riidanalaisessa päätöksessä tulkitaan ja sovelletaan unionin oikeuden säännöstä eli delegoidun asetuksen 33 artiklaa, ja näistä todetaan edellä 53–73 kohdassa, ettei niihin liity yhtään virhettä. Vaikka kantajat olisivat voineet esittää huomautuksia riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneessa menettelyssä, komissio ei tulkinnut tai soveltanut delegoidun asetuksen 33 artiklaa riidanalaisesta päätöksestä poikkeavalla tavalla. Delegoidun asetuksen 33 artiklalle annetun tulkinnan erot, jotka kävivät ilmi tarkasteltaessa Belgian viranomaisten ja komission välistä yhteydenpitoa, jota koskevat tiedot komissio toimitti vastauksena 30.6.2022 toteutettuun prosessinjohtotoimeen, olivat ainoa syy siihen, että mainitun artiklan soveltamisessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin päädyttiin eri ratkaisuihin.

170    Kuten edellä 65 ja 66 kohdassa on jo todettu, kantajat eivät toimittaneet unionin yleiselle tuomioistuimelle konkreettista näyttöä voidakseen osoittaa, että tuotannon siirtämistä perusteltiin lisätullien käyttöönotosta riippumattomista syistä, vaikka todistustaakka on kantajilla, kuten edellä 162 kohdassa muistutetaan.

2)     Kohtuullisen määräajan periaatteen laiminlyönti

171    Todettakoon heti alkuun väitteestä, jonka mukaan riidanalaiseen päätökseen johtaneessa hallinnollisessa menettelyssä ei noudatettu kohtuullista määräaikaa, että tullikoodeksin 34 artiklan 11 kohdassa, jossa komissio valtuutetaan kumoamaan SAT-päätöksiä tavaroiden virheettömän ja yhdenmukaisen alkuperän määrittämiseksi, ei aseteta komissiolle edes ohjeellisia määräaikoja, joita sen olisi noudatettava käsitellessään asetuksen 2015/2447 19 artiklan mukaisesti sille tietoon saatettuja SAT-päätöksiä (ks. edellä 12 kohta), kuten komissio sitä paitsi aivan perustellusti huomauttaa.

172    Se, ettei komissiolla ole lainkaan määräaikaa kehottaessaan jäsenvaltioita kumoamaan SAT-päätöksiä, ei kuitenkaan estä unionin tuomioistuimia selvittämästä, onko komissio noudattanut kohtuullista määräaikaa.

173    Muistutettakoon, että Belgian tulliviranomaiset ilmoittivat riidanalaisista SAT-päätöksistä komissiolle 21.8.2019 ja että komissio otti 5.10.2020 yhteyttä Belgian viranomaisiin ilmoittaakseen aikeestaan vaatia niitä kumoamaan SAT-päätökset.

174    Belgian viranomaisten ja komission välisen yhteydenpidon – jonka yhteydessä Belgian viranomaiset esittivät huomautuksia 13.11.2020 päivätyssä sähköpostissa – jälkeen komissio käynnisti jo 22.12.2020 riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneen menettelyn, jonka yhteydessä se neuvotteli eri pääosastojen kanssa. Komissio toimitti 5.3.2021 riidanalaista päätöstä koskeneen luonnoksen kaikille tullikoodeksikomitean ”alkuperä”-jaoston valtuuskunnille neuvoa-antavassa menettelyssä kirjallista menettelyä noudattaen. Komissio lähetti 29.3.2021 tullikoodeksikomitean ”alkuperä”-jaostolle yhteenvedon ennen riidanalaisen päätöksen antamista 31.3.2021.

175    Siitä, kun Belgian tulliviranomaiset antoivat tiedoksi SAT-päätökset, siihen, kunnes komissio otti niihin ensimmäisen kerran yhteyttä mahdollisesti kehottaakseen niitä kumoamaan päätökset, kului hieman yli 13 kuukautta, mutta tämä ei anna aihetta ajatella, että ne 16 kuukautta, jotka ehtivät kulua tiedoksiannon ja riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneen komission sisäisen muodollisen menettelyn käynnistämisen välillä, olisivat olleet kohtuuttoman pitkä aika käsiteltävän asian kaltaisissa olosuhteissa, joissa epätavallista oli vielä se, että komissio käytti tullikoodeksin 34 artiklan 11 kohdassa sille annettua toimivaltaa kehottaakseen jäsenvaltioita kumoamaa SAT-päätökset tavaroiden virheettömän ja yhdenmukaisen alkuperän määrittämiseksi.

176    Huomattakoon vielä, että komissio antoi myöhemmin riidanalaisen päätöksen alle neljä kuukautta kestäneen hallinnollisen menettelyn päätteeksi ja että sen kuluessa lukuisia toimielinten osapuolia kuultiin ja ne saattoivat esittää huomautuksia, mikä on osoitus jonkinasteisesta ripeydestä.

177    Viidennen kanneperusteen kolmas osa on edellä esitetyn perusteella hylättävä.

d)     Elinkeinovapauden ja omistusoikeuden loukkaamiseen perustuvan viidennen kanneperusteen neljäs osa

178    Kantajat väittävät, että komissio tulkitsi delegoidun asetuksen 33 artiklaa siten, että se vie kaupallisilta toimijoilta niiden lainmukaisen vapauden valita liiketoimintansa sijoittautumispaikka, mikä loukkaa niiden elinkeinovapautta ja omistusoikeutta. Kantajien mukaan komission puuttuminen yritysten liiketoimintaa koskeviin päätöksiin ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi, ja vaikka unionin kaupallisen järjestelmän ja tullijärjestelmän valvontaa voidaan pitää oikeutettuna tavoitteena, siihen on pyrittävä tiukkoja rajoja noudattaen, jotta sitä ei voida pitää perusteettomana puuttumisena, jolla on poliittisia tarkoitusperiä.

179    Komissio kiistää väitteet.

180    Muistutettakoon tältä osin, että unionin tuomioistuin huomauttaa 22.1.2013 antamansa tuomion Sky Österreich (C‑283/11, EU:C:2013:28) 41–46 kohdassa, että perusoikeuskirjan 16 artiklalla annettu suoja käsittää vapauden harjoittaa taloudellista tai kaupallista toimintaa, sopimusvapauden ja vapaan kilpailun. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä katsotaan niin ikään, että elinkeinovapaus ei ole ehdoton, vaan sitä on arvioitava sen yhteiskunnallisen tehtävän perusteella. Mainitun oikeuskäytännön perusteella ja perusoikeuskirjan 16 artiklan sanamuodon – joka eroaa sen II luvussa vahvistettujen muiden perusvapauksia koskevien artiklojen sanamuodoista ja muistuttaa läheisesti tiettyjen perusoikeuskirjan IV luvussa olevien määräysten sanamuotoa – nojalla elinkeinovapauteen voidaan puuttua moninaisilla julkisen vallan toimilla, joilla voidaan yleisen edun nimissä rajoittaa taloudellisen toiminnan harjoittamista.

181    Perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia laillisesti hankkimastaan omaisuudesta sekä käyttää, luovuttaa ja testamentata sitä. Keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan muutoin kuin yleisen edun sitä vaatiessa laissa säädetyissä tapauksissa ja laissa säädettyjen ehtojen mukaisesti ja siten, että hänelle suoritetaan kohtuullisessa ajassa oikeudenmukainen korvaus omaisuuden menetyksestä. Omaisuuden käyttöä voidaan säännellä lailla siinä määrin kuin se on yleisen edun mukaan välttämätöntä.

182    Koska perusoikeuskirjan 16 artiklassa ja 17 artiklan 1 kohdassa taatut oikeudet eivät ole ehdottomia, niiden käytön rajoittamista voidaan perustella unionin yleisen edun mukaisilla tavoitteilla. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen, ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti niiden on oltava välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.

183    Kantajat eivät täsmennä käsiteltävässä asiassa tosiseikkoja, joilla ne voisivat tukea viidennen kanneperusteen tässä osassa esittämiään väitteitä, jotka olisivat omiaan osoittamaan, että riidanalaisella päätöksellä rajoitettiin suhteettomasti niiden omistusoikeutta ja elinkeinovapautta.

184    Perusoikeuksien väitetty rajoittaminen ei näet toteen näytettynäkään johdu riidanalaisesta päätöksestä. Jos rajoittaminen näytetään toteen, sen voidaan katsoa johtuvan lisätullien käyttöönotosta annetusta asetuksesta 2018/886. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että kantajat eivät riitauttaneet kanteessaan asetuksen lainmukaisuutta. Toiseksi on aiheellista todeta, että koska kantajat eivät näyttäneet toteen, että riidanalainen päätös estäisi Harley-Davidsonin valmistamien moottoripyörien markkinoinnin unionissa, riidanalainen päätös ei rajoita suhteettomasti kantajien oikeutta harjoittaa liiketoimintaa unionin markkinoilla eikä niiden omistusoikeutta moottoripyörien tuotannossa tai markkinoinnissa.

185    Viidennen kanneperusteen neljäs osa ja siten koko viides kanneperuste on edellä esitetyn perusteella hylättävä.

6.     Kuudes kanneperuste, jossa kantajat väittävät, että komissio käytti väärin toimivaltaansa poliittisissa tarkoituksissa

186    Kantajat huomauttavat, että riidanalaisen päätöksen antamisajankohta osoittaa erittäin selvästi, että komission menettelyä ohjasivat poliittiset tarkoitusperät. Kantajat väittävät, että komissio käytti väärin toimivaltaansa, jonka turvin se voi varmistaa, että unionin alueelle tuotujen tavaroiden alkuperä määritetään oikein kehottamalla kansallisia tulliviranomaisia kumoamaan SAT-päätöksiä, yksinomaan tai ensisijaisesti muissa tarkoituksissa kuin niissä, joita varten toimivalta on sille annettu, ja vaaransi siten toimivallan tavoitteen eli sen, että talouden toimijoille varmistetaan asianmukaiset, yhdenmukaiset ja ”yhdenvertaiset kilpailuolosuhteet”.

187    Komissio kiistää väitteet.

188    Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, että kantajat vetoavat väitetyn ”toimivallan väärinkäytön” varjolla kuudennessa kanneperusteessaan esittämillään väitteillä todellisuudessa siihen, että komissio käytti väärin harkintavaltaansa. Kantajat näet vetoavat perusteissaan keskeisesti siihen, että riidanalainen päätös on naamioitu kauppapoliittiseksi toimenpiteeksi, jonka tarkoituksena on painostaa Yhdysvaltojen hallitusta luopumaan kaupan laajentamisesta vuonna 1962 annetun lain 232 §:n nojalla käyttöön otetut tullit.

189    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimeen on kohdistunut harkintavallan väärinkäyttö ainoastaan silloin, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella näyttää selvältä, että toimi toteutettiin yksinomaan tai ainakin ratkaisevilta osin muiden kuin ilmoitettujen päämäärien saavuttamiseksi tai perussopimuksessa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi (ks. tuomio 20.3.2019, Foshan Lihua Ceramic v. komissio, T‑310/16, EU:T:2019:170, 176 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

190    Kantajat eivät kuitenkaan ole epämääräisiä ja abstrakteja väitteitä lukuun ottamatta esittäneet yhtään kouriintuntuvaa todistetta siitä, että komissio olisi antanut riidanalaisen päätöksen muissa kuin sen ilmoittamissa tarkoituksissa eli varmistaakseen unionin alueelle tuotavien tavaroiden alkuperän oikean ja yhdenmukaisen määrittämisen. Vaikka kantajat toimittivat kyllä muutamia lehtiartikkeleita, joista osa oli tosin laadittu riidanalaisen päätöksen antamisen jälkeen, on silti pakko todeta, että artikkelit eivät koske riidanalaista päätöstä eivätkä vastaavia päätöksiä. Artikkeleissa pikemminkin ilmaistaan komission huoli unionin ja Yhdysvaltojen välisen kiistan mahdollisesta kärjistymisestä asetuksen 2018 liitteessä II säädettyjen lisätullien välittömän voimaantulon yhteydessä.

191    Kantajat esittävät vain pelkän väitteen tyytyessään vetoamaan siihen, että riidanalainen päätös olisi tehty ”poliittisissa tarkoituksissa”

192    Mikään ei siis tuo esille viitettä, joka olisi omiaan tukemaan ajatusta siitä, että riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneen menettelyn yksinomaisena tai vähintäänkin ratkaisevana tavoitteena olisi ollut muiden kuin edellä 190 kohdassa mainitun tavoitteen saavuttaminen.

193    Kuudes kanneperuste on edellä esitetyn perusteella hylättävä.

194    Riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevat vaatimukset on kaiken edellä esitetyn valossa hylättävä.

C       Prosessinjohtotoimia tai asian selvittämistoimia koskeva vaatimus

195    Komissio huomauttaa, että kantajien kolmas vaatimus, jossa ne vaativat unionin yleistä tuomioistuinta määräämään asianmukaisina pitämistään prosessinjohto- tai selvittämistoimista, on menettänyt tarkoituksensa, koska asiakirjat, joihin kantajat viittaavat, julkistettiin vastauksena kantajien tässä tarkoituksessa Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) perusteella esittämän hakemuksen perusteella.

196    Kantajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin voisi kuitenkin katsoa aiheelliseksi pyytää komissiota esittämään lisätodisteita, sillä komission julkistamat asiakirjat eivät tue tarpeeksi hyvin niiden väitteitä.

197    Siitä, miten unionin yleinen tuomioistuin on arvioinut yhden asian osapuolen esittämiä prosessinjohtotoimia tai asian selvittämistoimia koskevia vaatimuksia, on syytä huomata, että ainoastaan unionin yleinen tuomioistuin voi arvioida mahdollista tarvetta täydentää sen ratkaistavana olevissa asioissa käytettävissä olevia tietoja (ks. tuomio 22.11.2007, Sniace v. komissio, C‑260/05 P, EU:C:2007:700, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

198    Kantajat eivät esitä täsmällisiä syitä, joilla niiden prosessinjohtotoimia tai asian selvittämistoimia koskeva vaatimus voitaisiin perustella, kuten unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 88 artiklan 2 kohdassa edellytetään.

199    On syytä joka tapauksessa panna merkille, että asiakirja-aineistoon sisältyvät tiedot riittävät siihen, että unionin yleinen tuomioistuin voi lausua asiasta, sillä se on voinut ratkaista tehokkaasti asian menettelyn kuluessa esitettyjen vaatimusten, kanneperusteiden ja perustelujen sekä asianosaisten toimittamien asiakirjojen perusteella.

200    Prosessinjohto- tai selvittämistoimia koskeva vaatimus on siten hylättävä.

201    Kanne hylätään edellä esitetyn perusteella kokonaisuudessaan ilman, että on tarpeen lausua sen asiakirjan tutkittavaksi ottamisesta, jonka komissio toimitti suulliseen pääkäsittelyyn ja joka sisältää Harley-Davidsonin ja sen osakkeenomistajien edustajien välillä 24.7.2018 pidetyn puhelinneuvottelun tallenteen.

 Oikeudenkäyntikulut

202    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

203    Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kahdeksas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Harley-Davidson Europe Ltd ja Neovia Logistics Services International velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Papasavvas Svenningsen Jaeger

Mac Eochaidh       Pynnä

Julistettiin Luxemburgissa 1 päivänä maaliskuuta 2023.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: englanti.