YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMENTUOMIO (laajennettu toinen jaosto)
11 päivänä maaliskuuta 1999 (1)
EHTY:n perustamissopimus - Kilpailu - Yritysten väliset sopimukset -Tietojenvaihtojärjestelmät - Sakko - Kilpailusääntöjen rikkomisesta vastuuseenjoutuminen
Asiassa T-134/94,
NMH Stahlwerke GmbH, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikkaSulzbach-Rosenberg (Saksa), edustajanaan asianajaja Paul B. Schäuble, München,prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Ernest Arendt, 8-10 rue MathiasHardt,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään aluksi oikeudellisen yksikönvirkamiehet Julian Currall ja Norbert Lorenz sekä komissiossa toimiva kansallinenvirkamies Géraud de Bergues, sittemmin oikeudellisen yksikön pääjohtaja Jean-Louis Dewost, Julian Currall ja komissiossa toimiva kansallinen virkamies GuyCharrier, joita avustaa asianajaja Heinz-Joachim Freund, Frankfurt am Main,prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez dela Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja vaatii pääasiallisesti, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteentuomioistuin kumoaa eurooppalaisten teräspalkintuottajien välisiä sopimuksia jayhdenmukaistettuja menettelytapoja koskevan, EHTY:n perustamissopimuksen65 artiklan soveltamisesta 16 päivänä helmikuuta 1994 tehdyn komission päätöksen94/215/EHTY (EYVL L 116, s. 1),
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEENTUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: C. W. Bellamy, joka hoitaa jaoston puheenjohtajantehtäviä, sekä tuomarit A. Potocki ja J. Pirrung,
kirjaaja: J. Palacio González, hallintovirkamies,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 23.3., 24.3., 25.3., 26.3. ja 27.3.1998pidetyssä suullisessa käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion (2)
Kanteen perustana olevat tosiseikat
A Alustavat toteamukset
- 1.
- Käsiteltävänä olevassa kanteessa vaaditaan kumottavaksi eurooppalaistenteräspalkintuottajien välisiä sopimuksia ja yhdenmukaistettuja menettelytapojakoskeva, EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan soveltamisesta 16 päivänähelmikuuta 1994 tehty komission päätös 94/215/EHTY (EYVL L 116, s. 1,jäljempänä riidanalainen päätös), jossa komissio on todennut 17 eurooppalaisenterästeollisuusyrityksen ja niiden yhden toimialajärjestön osallistuneen EHTY:nperustamissopimuksen 65 artiklan 1 kohdan vastaisesti eräisiin sopimuksiin,päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin hintojen vahvistamiseksi,markkinoiden jakamiseksi ja teräspalkkien markkinoita yhteisön alueella koskevienluottamuksellisten tietojen vaihtamiseksi ja jolla komissio on määrännyt 14:lletämän alan yritykselle sakkoja 1.7.1988-31.12.1990 tehdyistä kilpailusääntöjenrikkomisista.
- 2.
- Riidanalaisen päätöksen 11 perustelukappaleen f alakohdassa esitetään seuraavatkantajaa koskevat tiedot:
”Neue Maxhütte Stahlwerke GmbH:n (josta käytetään jäljempänä nimeä ‘NeueMaxhütte‘) ovat perustaneet vuonna 1988 Saksan Baijerin osavaltio (joka omistituohon aikaan 45 % osakepääomasta), Thyssen Stahl AG (5,5 %), ThyssenEdelstahlwerke AG (5,5 %), Lech-Stahlwerke GmbH (11 %), Krupp Stahl AG (11%), Klöckner Stahl GmbH (11 %) ja Mannesmannröhren-Werke AG (11 %).Tämä yhtiö hankki suurimman osan 16.4.1987 konkurssiin asetetun Eisenwerk-Gesellschaft Maximilianshütte mbH:n varoista. Sen vuoden 1991 liikevaihto oli226 miljoonaa DEM. Tämän yhtiö on nykyiseltä nimeltään NMH StahlwerkeGmbH.”
[- -]
D Riidanalainen päätös
- 17.
- Riidanalainen päätös, joka saapui kantajalle 3.3.1994 Van Miertin 28.2.1994päivätyn saatekirjeen mukana, sisältää seuraavan päätösosan:
”1 artikla
Seuraavat yritykset ovat tässä päätöksessä selostetuin tavoin osallistuneet kukinoman nimensä yhteydessä mainittuihin kilpailun vastaisiin menettelytapoihin, jotkaovat estäneet, rajoittaneet ja vääristäneet tavanomaista kilpailutilannettayhteismarkkinoilla. Sakkojen määräämisen yhteydessä kilpailusääntöjen rikkomisenkestoaika on ilmaistu kuukausina, paitsi hintalisien yhtenäistämisen osalta, johonosallistuminen on osoitettu X-merkillä.
[- -]
Neue Maxhütte
a) Luottamuksellisten tietojen vaihto teräspalkkikomitean ja
Walzstahl-Vereinigungin välityksellä (seurantajärjestelmä) (27)
[- -]
4 artikla
Edellä 1 artiklassa selostetuista 30.6.1988 jälkeen tehdyistä (Aristrainin ja Ensidesanosalta 31.12.1989(3) jälkeen tehdyistä) kilpailusääntöjen rikkomisista määrätäänseuraavat sakot:
- -
NMH Stahlwerke GmbH 6 500 000 ecua
- -
6 artikla
Tämä päätös on osoitettu seuraaville:
[- -]
- NMH Stahlwerke GmbH
[- -]”
[- -]
Vaatimus riidanalaisen päätöksen 1 artiklan kumoamisesta
[- -]
Kantajan vastuu ennen 30.6.1990 tehdyistä teoista
- 94.
- Riidanalaisen päätöksen 1 artiklasta ilmenee, että komissio on määrännyt kantajallesakon sen osallistumisesta teräspalkkikomitean ja Walzstahl-Vereinigunginvälityksellä tapahtuneeseen luottamuksellisten tietojen vaihtoon 27 kuukauden ajan.Riidanalaisen päätöksen 314 perustelukappaleen mukaan komissio katsoo, ettäsakkojen määrääminen on aiheellista ”asianosaisten kilpailunvastaisestamenettelystä 1.7.1988 lähtien”.
Tiivistelmä asianosaisten esittämistä perusteluista
- 95.
- Kantaja katsoo, että olkoonpa riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa tarkoitettu27 kuukauden ajanjakso mikä tahansa, komissio on menetellyt virheellisestimäärätessään kantajalle sakon ennen 30.6.1990 tehdyistä väitetystikilpailunvastaisista teoista. Kilpailusääntöjen rikkomisista, jotka väitetään tehdyntuona aikana, voidaan pitää vastuullisena vain Eisenwerk-GesellschaftMaximilianshütte mbH:ta, joka asetettiin konkurssiin 16.4.1987 (jäljempänäEisenwerk-Gesellschaft, tarvittaessa lisämaininnoin: konkurssissa oleva), mutteikantajaa.
- 96.
- Kantaja esittää seuraavat tosiseikat, joita komissio ei ole kiistänyt.
- 97.
- Konkurssimenettelyn alettua vuonna 1987 Eisenwerk-Gesellschaft jatkoiterästuotteiden, muun muassa teräspalkkien valmistusta ja markkinoille saattamista.
- 98.
- Myöhemmin 4.11.1987 kantajayhtiön tulevat perustajaosakkaat (ks. riidanalaisenpäätöksen 11 perustelukappaleen f alakohta) tekivät puitesopimuksen senperustamisesta ”vaikeuksiin joutuneen yhtiön seuraajayhtiöksi”(”Auffanggesellschaft”). Tämän sopimuksen 3 kohdassa sanotaan seuraavaa:
”Vaikeuksiin joutuneen yhtiön seuraajayhtiön tarkoituksena on turvata ja pysyttääterästeollisuus Oberpfalzin keskiosassa hankkimalla eräitä selvitystilassa olevan[Eisenwerk-Gesellschaftin] tuotantoyksiköitä ja jatkamalla niiden toimintaajoidenkin työntekijöiden avulla.
Tuotantoyksiköt, joiden toimintaa vaikeuksiin joutuneen yhtiön seuraajayhtiö eijatka, lakkautetaan mahdollisimman nopeasti.
[- -]”
- 99.
- Kantajan mukaan uuden yhtiön oli määrä toimia vähennetyllä henkilökunnalla(1000 henkilöä) ja vähennetyllä kapasiteetilla (kuumavalssattujen tuotteidenenimmäiskapasiteetti 386 000 tonnia/vuosi 780 000 tonnin/vuosi sijasta). Sen olimäärä jatkaa yhden kolmesta masuunista, kahden kolmesta tankovalulaitoksesta,valuteräsharkkojen kuumavalssaamon sekä toisen profiilivalssaamon toimintaa.Erillisen yrityksen oli määrä huolehtia konkurssissa olevaan Eisenwerk-Gesellschaftiin kuuluneen teräsputkia valmistavan tehtaan toiminnasta.
- 100.
- Kantajayhtiö perustettiin toiminimellä ”NMH Stahlwerke GmbH (VorgesellschaftNeue Maxhütte)” tammikuussa 1988. Tuohon aikaan kantajayhtiön toimialana olimäärittää ja valmistella tekniseltä ja taloudelliselta kannalta sekä henkilöstöäkoskevin osin välttämättömät toimenpiteet yrityksen perustamiseksi jatkamaankonkurssissa olevan Eisenwerk-Gesellschaftin toimintaa.
- 101.
- Lokakuusta 1988 lähtien kantaja esitti osalle Eisenwerk-Gesellschaftin työntekijöistätyösuhdetta koskevia tarjouksia, joissa täsmennettiin, että senhetkisten tietojenmukaan asianomaiset aloittaisivat työn tekemisen NMH Stahlwerke GmbH:lle1.7.1990.
- 102.
- Kantaja teki 23.10.1989 kaksi sopimusta konkurssissa olevan Eisenwerk-Gesellschaftin kanssa. ”Siirtymävaiheen” sopimukseksi kutsutulla sopimuksella sesitoutui ensinnäkin hankkimaan tältä yhtiöltä käyttöomaisuuden, jota tarvittaisiintuotantotoiminnan jatkamiseksi pienennetyllä kapasiteetilla vaikeuksiin joutuneenyrityksen toimintaa jatkavan yrityksen periaatteen mukaisesti. ”Käyttöomaisuudenvuokrasopimuksen” mukaan sen oli toiseksi määrä antaa konkurssissa olevalleEisenwerk-Gesellschaftille kaiken siirtymävaiheen sopimuksella luovutetunkäyttöomaisuuden käyttöoikeus 30.6.1990 asti. Saman sopimuksen mukaankonkurssissa olevalla Eisenwerk-Gesellschaftilla oli oikeus harjoittaa yritystoimintaaomissa nimissään ja omaan lukuunsa.
- 103.
- Konkurssissa oleva Eisenwerk-Gesellschaft palautti kantajalle käyttöomaisuudentämän vuokrasopimuksen päätyttyä. Kantaja alkoi 1.7.1990 valmistaa jamarkkinoida terästuotteita. Sen toimiala ja toiminimi muutettiin 4.7.1990vastaavasti. Siitä lähtien sen nimi on ollut NMH Stahlwerke GmbH.
- 104.
- Eisenwerk-Gesellschaft -yhtiön selvitystila päättyi 5.9.1994, mutta yhtiötä ei poistettukaupparekisteristä.
- 105.
- Näiden seikkojen perusteella ja viitaten yhdistetyissä asioissa 40/73-48/73, 50/73,54/73-56/73, 111/73, 113/73 ja 114/73, Suiker Unie ym. vastaan komissio, 16.12.1975annettuun tuomioon (Kok. 1975, s. 1663, 84-87 kohta), yhdistetyissä asioissa 29/83ja 30/83, CRAM ja Rheinzink vastaan komissio, 28.3.1984 annettuun tuomioon(Kok. 1984, s. 1679, 6-9 kohta), asiassa T-6/89, Enichem Anic vastaan komissio,17.12.1991 annettuun tuomioon (Kok. 1991, s. II-1623, 236-238 kohta) ja asiassaT-38/92, AWS Benelux vastaan komissio, 28.4.1994 annettuun tuomioon (Kok. 1994,s. II-211, 26-30 kohta) kantaja katsoo, ettei sen voida katsoa olevan Eisenwerk-Gesellschaftin oikeudellisena eikä taloudellisena seuraajana vastuussa tämän yhtiönkäyttäytymisestä 30.6.1990 asti jatkuneena ajanjaksona.
- 106.
- Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja ei oman lausumansa mukaan ole syntynytkonkurssissa olevan Eisenwerk-Gesellschaftin oikeudellisen muodon muutoksentuloksena vaan se on uusi yhtiö. Toisin kuin viimeksi mainittu yhtiö, kantaja ei oleharjoittanut toimintaa teräksen yhteismarkkinoilla 30.6.1990 asti jatkuneena aikana.Sitä paitsi näiden yhtiöiden johtajina eivät ole milloinkaan toimineet samat henkilöt.Kantaja ei myöskään ole hankkinut konkurssissa olevan Eisenwerk-Gesellschaftinoikeuksia ja velvollisuuksia kokonaisuutena. Siirtymävaiheen sopimuksessa yhtiöidenkeskinäiset velvoitteet on päinvastoin rajattu viittaamalla kantajayhtiön toiminnanaloittamista varten vahvistettuun päivämäärään.
- 107.
- Lisäksi Eisenwerk-Gesellschaft on kantajan mukaan ollut yhä olemassa kokohallinnollisen menettelyn ajan ja on olemassa vieläkin, koska sitä ei ole purettu eikäpoistettu kaupparekisteristä. Oberlandesgericht Frankfurt am Mainin 20.12.1993antamasta määräyksestä ilmenee tältä osin, että koska kysymyksessä ei oleväärinkäytös eikä lain kiertäminen, kantajan ei voida katsoa olevan vastuussarikkomisista, joita Eisenwerk-Gesellschaftin väitetään tehneen.
- 108.
- Tässä tapauksessa kantajayhtiön johtamisesta vastanneet henkilöt ovat kantajanmukaan eri henkilöitä kuin ne, jotka ovat hoitaneet ja hoitavat vastaavia tehtäviäkonkurssissa olevassa Eisenwerk-Gesellschaftissa. Kantaja ei myöskään ole ottanuthaltuunsa ”olennaista osaa” viimeksi mainitun yhtiön ”varoista”, vaan ainoastaan14,25 prosenttia (63 199 401 DEM) sen aineellisesta käyttöomaisuudesta(443 339 291 DEM). Vaikeuksiin joutuneen yrityksen toimintaa jatkavan yrityksenperiaatteen mukaisesti vain osa koneista ja laitteista siirtyi toiselle yritykselle siten,että kuumavalssattujen tuotteiden vuotuinen tuotantokapasiteetti pieneni 780 000tonnista 386 000 tonniin. Konkurssissa olevan Eisenwerk-Gesellschaftin kiinteäomaisuus on luovutettu ulkopuolisille yhtiön selvitysmenettelyssä. Kaiken lisäksipuolet kantajan teknisten laitteiden ja koneiden kirjanpitoarvosta perustui kantajanitse suorittamiin investointeihin.
- 109.
- Sen vuoksi kantaja katsoo, ettei komission suorittamaa syyksilukemista voidaperustella sakkojen seuraamusluontoisuudella eikä niiden ehkäisevällä vaikutuksella.Kantaja ei myöskään ole saanut mitään hyötyä riidanalaisesta menettelystä.Komission suorittama syyksilukeminen on vastoin sekä Saksan kansallista oikeutta[Saksan järjestysrikkomuslain (Gesetz über Ordnungswidrigkeiten) 30 §] että Saksanperustuslaissa, Saksan rikoslaissa, muiden jäsenvaltioiden perustuslaeissa jaihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisenyleissopimuksen 7 artiklassa tunnustettuja ”nulla poena sine lege”- ja ”nullumcrimen sine lege” -periaatteita.
- 110.
- Myöskään riidanalaisen päätöksen asianomaisissa perustelukappaleissa tai senpäätösosassa ei kantajan mukaan ilmaista syitä, joiden vuoksi komissio on katsonutkantajan olevan vastuussa Eisenwerk-Gesellschaftin ennen 30.6.1990 tekemistäkilpailusääntöjen rikkomisista. Komissio ei etenkään ole vastannut niihinyksityiskohtaisiin perusteluihin, jotka kantaja oli esittänyt vastauksessaanväitetiedoksiantoon.
- 111.
- Lopuksi kantaja on suullisessa käsittelyssä lisännyt, että komission lähestymistapaon omiaan perusteettomasti suosimaan sitä itseään suhteessa Eisenwerk-Gesellschaftin muihin velkojiin.
- 112.
- Komissio katsoo viitaten riidanalaisen päätöksen 11 perustelukappaleenf alakohtaan ja kantajan esittämiin seikkoihin ja muun muassa niihin erityisiinolosuhteisiin, joissa kantaja on saanut haltuunsa Eisenwerk-Gesellschaftin varat, ettäkantaja on tämän yhtiön taloudellinen seuraaja ja että kantajan on tällä perusteellavastattava sen ennen 30.6.1990 tekemistä rikkomisista.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 113.
- Ensimmäiseksi on tutkittava riidanalaisen päätöksen perustelut kilpailusääntöjenrikkomisen toteamiselle 30.6.1990 edeltävältä ajalta ja toiseksi riidanalaisenpäätöksen aineellinen oikeellisuus tässä suhteessa.
- Riidanalaisen päätöksen perustelut
- 114.
- Oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 15 artiklassa edellytettyjenperustelujen on oltava sellaiset, että se, jota päätös koskee, saa tietää, miksi päätöson tehty, puolustaakseen tarvittaessa oikeuksiaan ja voidakseen tutkia, onko päätösasianmukainen, ja toisaalta sellaiset, että yhteisöjen tuomioistuimet voivat valvoapäätöksen laillisuutta. Perusteluille asetettavia vaatimuksia on arvioitava tapaukseenliittyvien olosuhteiden, muun muassa kyseisen toimenpiteen sisällön, esitettyjensyiden ja päätöksentekoon liittyneen tilanteen perusteella (ks. asia T-57/91,NALOO v. komissio, tuomio 24.9.1996, Kok. 1996, s. II-1019, 298 ja 300 kohta).
- 115.
- Tässä tapauksessa riidanalaisen päätöksen 11 perustelukappaleen f alakohdassa (ks.edellä 2 kohta) sanotaan, että kantaja, ”Neue Maxhütte”, on perustettu vuonna1988 Saksan Baijerin osavaltion, joka tuohon aikaan omisti 45 prosenttiaosakepääomasta, ja eräiden saksalaisten terästeollisuusyritysten toimesta ja että se”on hankkinut pääosan konkurssissa olevan Eisenwerk-GesellschaftMaximilianshütte mbH:n varoista”.
- 116.
- Riidanalaisen päätöksen 11 perustelukappaleen f alakohdasta ilmenee, että siltäosin kuin päätöksessä katsotaan Neue Maxhütten osallistuneen menettelyssäkäsiteltyyn tietojenvaihtoon 30.6.1990 edeltävänä ajanjaksona (ks. erityisesti 10, 39,41, 213, 263 ja 314 perustelukappale), kantajan katsotaan ottaneen vastuun näistäkilpailusääntöjen rikkomisista. Lausuma, jonka mukaan kantaja on hankkinut”pääosan” konkurssissa olevan Eisenwerk-Gesellschaftin osakkeista, osoittaa myös,että komissio pitää kantajaa tämän yrityksen taloudellisena seuraajana ja tälläperusteella vastuullisena sen tekemistä kilpailusääntöjen rikkomisista.
- 117.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että näistä lausumista ilmenevätniiden lyhytsanaisuudesta huolimatta ne olennaiset seikat, joilla komissio onperustellut riidanalaisen syyksilukemisen.
- 118.
- Kantaja on sekä väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa ettäoikeudenkäyntikirjelmissään esittänyt kaikki aiheellisiksi katsomansa tosiseikat jaoikeudelliset seikat kiistääkseen komission käsityksen ja etenkin ne tosiseikat, joidenperusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on mahdollisuus arvioidaolosuhteet, joissa kantaja on hankkinut itselleen osan Eisenwerk-Gesellschaftinvaroista.
- 119.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että näissä olosuhteissa mikään eiestä komissiota selventämästä tuomioistuimessa riidanalaiseen päätökseensisältyneitä perusteluja viittaamalla kantajan itsensä kuvailemiin tosiseikkoihin, jotkakoskevat Eisenwerk-Gesellschaftin varojen haltuun saamista (ks. myös asia T-16/91RV, Rendo ym. v. komissio, tuomio 12.12.1996, Kok. 1996, s. II-1827, 55 kohta).
- 120.
- Tämän perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että riidanalaisenpäätöksen perustelut ovat sellaiset, että kantaja voi puolustaa oikeuksiaan jayhteisöjen tuomioistuimet voivat valvoa sen laillisuutta.
- 121.
- Kantajan esittämät perustelut, joiden mukaan riidanalainen päätös on puutteellisestiperusteltu, on sen vuoksi hylättävä.
- Riidanalaisen syyksilukemisen aineellinen oikeellisuus
- 122.
- Perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaan komissio voi määrätä sakkojayrityksille, jotka ovat tehneet mitättömän sopimuksen taikka osallistuneetsaman artiklan 1 kohdan mukaan kiellettyihin menettelytapoihin.
- 123.
- Tässä tapauksessa ajanjakso, jona kantajan on katsottu rikkoneenperustamissopimuksen 65 artiklan 1 kohtaa, sijoittuu osittain 30.6.1990 edeltäväänaikaan ja osittain tuon päivän jälkeiseen aikaan.
- 124.
- Kantaja ei ole kiistänyt vastuutaan kilpailusääntöjen rikkomisesta siltä osin kuin seon tehty 30.6.1990 jälkeen. On nimittäin kiistämätöntä, että kantaja on tuostapäivästä alkaen jatkanut omissa nimissään teräspalkkien valmistusta eli konkurssissaolevan Eisenwerk-Gesellschaftin aikaisemmin harjoittamaa taloudellista toimintaa.
- 125.
- Komissio ei ole 30.6.1990 edeltävän ajanjakson osalta kiistänyt kantajan lausumaa,jonka mukaan nimenomaan konkurssissa oleva Eisenwerk-Gesellschaft onharjoittanut kysymyksessä olevaa taloudellista toimintaa eli teräspalkkituotantoa.
- 126.
- On myös kiistatonta, ettei kantaja ole ottanut itselleen kansallisen oikeudenmukaisesti Eisenwerk-Gesellschaftin oikeuksia ja velvoitteita kokonaisuudessaan jaettei se siten ole tämän yhtiön oikeudellinen seuraaja. Tästä seuraa, ettei kahdenoikeushenkilön välistä oikeudellista jatkuvuutta koskeva ehto toteudu tässätapauksessa siten kuin yhteisöjen tuomioistuin on sen määritellyt edellä mainitussaasiassa Suiker Unie ym. vastaan komissio antamassaan tuomiossa (84 kohta) sekäedellä mainitussa asiassa CRAM ja Rheinzink vastaan komissio antamassaantuomiossa (9 kohta). Toisin kuin asiassa Suiker Unie ym. vastaan komissioesiintyneessä tilanteessa (ks. tuomion 85 kohta), komissio ei myöskään ole kiistänytlausumaa, jonka mukaan kantajayhtiön johtajina eivät ole toimineet samat henkilöt,jotka ovat johtaneet Eisenwerk-Gesellschaftia (ks. tältä osin tuomari Vesterdorfinjulkisasiamiehenä asiassa T-1/89, Rhône-Poulenc ym. v. komissio, tuomio24.10.1991, Kok. 1991, s. II-867, II-921 esittämä ratkaisuehdotus, joka koskeeyhteisesti niin sanottuja Polypropeeni-tapauksia, joista asioissa T-2/89 ja T-3/89 onannettu tuomio 24.10.1991, Kok. 1991, s. II-1087 ja II-1177; asioissa T-4/89, T-6/89,T-7/89 ja T-8/89 on annettu tuomio 17.12.1991, Kok. 1991, s. II-1523, II-1623,II-1711 ja II-1833, sekä asioissa T-9/89-T-15/89 on annettu tuomio 10.3.1992,Kok. 1992, s. II-499, II-629, II-757, II-907, II-1021, II-1155 ja II-1275).
- 127.
- Yhteisöjen tuomioistuimen ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimenoikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että kilpailusääntöjä rikkoneenoikeushenkilön taloudellista seuraajaa voidaan joissakin tapauksissa pitäävastuullisena kilpailusääntöjen rikkomisesta, jotteivät muun muassa asianomaistenyritysten oikeudelliseen muotoon tehdyt muutokset vaarantaisi näiden sääntöjentehokasta vaikutusta (ks. em. asiat Suiker Unie ym. v. komissio; CRAM jaRheinzink v. komissio; Enichem Anic v. komissio ja AWS Benelux v. komissio).
- 128.
- Tässä suhteessa on aivan yhtä kiistatonta, että kantajayhtiö on perustettutammikuussa 1988 - eli jo ennen kilpailusääntöjen rikkomisen alkamista - erityisestiEisenwerk-Gesellschaftin eräiden tuotantoyksiköiden toiminnan turvaamiseksi jajatkamiseksi. Tarkemmin sanottuna kantajan toimialana oli selvittää ja valmistellaEisenwerk-Gesellschaftin toiminnan jatkajaksi ryhtymisen edellyttämät toimenpiteet.
- 129.
- Tätä varten kantaja tarjosi lokakuussa 1988 osalle Eisenwerk-Gesellschaftintyöntekijöistä työsuhdetta, jonka oli tarkoitus alkaa 1.7.1990. ”Siirtymävaiheen”sopimukseksi kutsutulla sopimuksella ja ”käyttöomaisuuden vuokrasopimuksella”23.10.1989 kantaja lisäksi toisaalta sitoutui hankkimaan Eisenwerk-Gesellschaftiltatuotannon jatkamiseksi vähennetyllä kapasiteetilla tarvittavan käyttöomaisuuden jatoisaalta luovutti tälle yhtiölle 30.6.1990 asti kaiken kysymyksessä olleen aineellisenkäyttöomaisuuden käyttöoikeuden.
- 130.
- Ei myöskään ole kiistetty, että vaikkei kantaja ole ottanut itselleen Eisenwerk-Gesellschaftin koko omaisuutta ja koko henkilökuntaa, se on kuitenkin ottanutpääosan näistä aineellisista ja inhimillisistä voimavaroista, joita oli käytettyteräspalkkien tuottamiseen ja jotka ovat siten myötävaikuttaneet nyt kysymyksessäolevan rikkomisen tekemiseen (ks. em. asia Enichem Anic v. komissio, tuomion237 kohta).
- 131.
- Kantaja ei ole väittänyt myöskään, että kyseisen yrityksen käyttäytyminen olisimuuttunut 30.6.1990 jälkeen. Riidanalaisen päätöksen I ja II liitteessä luetelluistaasiakirjoista ilmenee lisäksi, että teräspalkkikomiteassa järjestetyllä seurannalla(monitoring) saadut luvut, joista tässä tapauksessa on kysymys (ks. edellä), viittaavat”Maxhütteen” sekä 30.6.1990 edeltävän että tuon päivän jälkeisen ajan osaltatekemättä minkäänlaista eroa Eisenwerk-Gesellschaftin ja kantajan välillä.
- 132.
- Tämän vuoksi ja ottaen huomioon varsinkin, että kantajayhtiön perustamisennimenomaisena tarkoituksena on ollut terästeollisuuden säilyttäminen Oberpfalzinkeskiosassa ja Eisenwerk-Gesellschaft-nimisen yrityksen toiminnan jatkaminen tätävarten, on katsottava, että kantaja on Eisenwerk-Gesellschaftin taloudellinenseuraaja ja että kantaja on tällä perusteella vastuussa tuon yhtiön 30.6.1990edeltävänä aikana tekemistä kilpailusääntöjen rikkomisista.
- 133.
- Kun nimittäin otetaan huomioon se, että kilpailusääntöjen erityinen soveltamisalaon sellainen, että ne koskevat taloudellisia kokonaisuuksia, ja se, että tässätapauksessa kantaja on ottanut itselleen pääosan taloudellisesta toiminnasta, johonkilpailusääntöjen rikkomiset liittyvät, on katsottava, ettei perustamissopimuksen65 artiklan 5 kohta estä komissiota määräämästä kantajalle seuraamusta sen omissanimissään 1.7.1990 alkaen tekemän kilpailusääntöjen rikkomisen osan lisäksi myösrikkomisen siitä osasta, jonka sama taloudellinen kokonaisuus on Eisenwerk-Gesellschaftin nimellä toimien tehnyt ennen tuota päivää. Tätä lopputulostavahvistaa entisestään se, että kantajayhtiö on tässä tapauksessa perustettu jo ennenkilpailusääntöjen rikkomisen alkamista Eisenwerk-Gesellschaftin taloudelliseksiseuraajaksi ja että se on helpottanut tämän taloudellisen toiminnan jatkamista30.6.1990 asti.
- 134.
- Koska esitetyn ongelman ratkaisu on haettava pelkästään yhteisön oikeussäännöistä(ks. julkisasiamies Rozès'n ratkaisuehdotus em. asiassa CRAM ja Rheinzink v.komissio, s. 1718), yhtiöiden vastuuta niiden hallintoelinten toimista koskevillakansallisen oikeuden säännöksillä ei ole merkitystä tässä asiassa. Edellä esitetyistäsyistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo myös, ettei komissio oleloukannut periaatteita ”nulla poena sine lege” ja ”nullum crimen sine lege”.
- 135.
- Se, että konkurssissa oleva yhtiö Eisenwerk-Gesellschaft oli vielä olemassariidanalaisen päätöksen tekoaikana, ei vaikuta johtopäätökseen, johon ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuin on täten päätynyt.
- 136.
- Vaikka nimittäin edellä mainitussa asiassa Enichem Anic vastaan komissioannetusta tuomiosta (238 kohta) ilmenee, että milloin oikeushenkilö, jonkamääräämisvallassa yritys on ollut kilpailusääntöjen rikkomisen tekoaikana, ei olelakannut olemasta tämän rikkomisen toteamista koskevan päätöksen tekopäivänä,mutta yritys on tuona päivänä jonkun muun määräämisvallassa, kilpailusääntöjenrikkomisesta vastuullisena pidetään yleensä rikkomisen tekijää eli ensin mainittuaoikeushenkilöä eikä yritystä nykyisin johtavaa jälkimmäistä henkilöä (ks. myös em.asia AWS Benelux v. komissio, tuomion 25-36 kohta), tämä oikeuskäytäntö eikuitenkaan estä sitä, että tietyn yksittäistapauksen erityiset olosuhteet voivat antaaaiheen muunlaiseen ratkaisuun.
- 137.
- Vaikka lähdettäisiin siitä, että Eisenwerk-Gesellschaftin selvitystila on päättynytvasta 5.9.1994 mutta riidanalainen päätös on tehty 16.2.1994 ja että tätä yhtiötä eiole poistettu kaupparekisteristä, tässä tapauksessa on kiistatonta, että kantajalle onluovutettu 1.7.1990 alkaen suurin osa Eisenwerk-Gesellschaftin terästuotannonjatkamisen mahdollistaneista aineellisista ja henkisistä tuotannontekijöistä. Tuostapäivästä lähtien Eisenwerk-Gesellschaft lopetti kaupallisen toimintansa ja keskittyisiten pelkästään selvitysmenettelynsä päätökseen viemiseen.
- 138.
- Kun näissä olosuhteissa otetaan huomioon ensinnäkin se, ettäperustamissopimuksen 65 artiklassa tarkoitettu yrityksen käsite rajautuutaloudellisin perustein, toiseksi se, että riidanalaisen päätöksen tekopäivänänimenomaan kantaja harjoitti sitä taloudellista toimintaa, johon kilpailusääntöjenrikkomiset liittyvät, ja kolmanneksi se, että tuona päivänä kilpailusääntöjenrikkomisten muodollinen tekijä oli lopettanut kokonaan kaupallisen toimintansa,ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissiolla on ollut oikeuskatsoa kantajan olevan vastuussa riidanalaisesta kilpailusääntöjen rikkomisesta,vaikka riidanalaisen päätöksen tekoaikana eli seitsemän vuotta Eisenwerk-Gesellschaftin selvitystilaan asettamisen jälkeen ja neljä vuotta sen pääasiallisenvarallisuuden myymisen jälkeen tuo yhtiö oli oikeudellisessa mielessä edelleenolemassa.
- 139.
- Samoista syistä on hylättävä kantajan esittämä perustelu, jonka mukaan komissioon katsoessaan kantajan olevan vastuussa menettelyn kohteena olevistakilpailusääntöjen rikkomisista saanut etuoikeutetun aseman verrattuna konkurssissaolevan yhtiön muihin velkojiin. Jättäessään määräämättä sakon tuolle yhtiöllekomissio on päinvastoin lisännyt muiden velkojien tyydyttämiseen käytettävänomaisuuden yhteismäärää huolehtimalla kuitenkin siitä yhteisön edun mukaisestaseikasta, että yritys, jonka toimintaan kilpailusääntöjen rikkomiset liittyvät, vastaaniistä.
- 140.
- On syytä lisätä, ettei sakon määrää ole laskettu Eisenwerk-Gesellschaftin vaantietenkin kantajan liikevaihdon perusteella, joten sakon laskentaperuste vastaa myös1.7.1990 edeltävältä ajanjaksolta sellaisia taloudellisia vaikutuksia, joita on tämänkokoisen eli Eisenwerk-Gesellschaftiin verrattuna pienen yrityksen tekemilläkilpailusääntöjen rikkomisilla.
- 141.
- Perustelut, joilla on riitautettu komission suorittaman syyksilukemisen oikeellisuus,on kaikista näistä syistä hylättävä.
[- -]
Vaatimus riidanalaisen päätöksen 4 artiklan kumoamisesta tai ainakin sakonmäärän alentamisesta
[- -]
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen täyden harkintavallan käyttö sakonmäärän osalta
- 277.
- On todettava, että vaikka kantaja ja sen taloudellinen edeltäjä Eisenwerk-Gesellschaft ovat tosiasiallisesti osallistuneet muun muassa teräspalkkikomiteanjärjestämään numerotietojen vaihtoon, ne eivät ole osallistuneet tämän komiteankokouksiin eivätkä siten myöskään näiden numerotietojen perusteella käytyihinkeskusteluihin.
- 278.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, etteivät nuo keskustelut pelkästäänosoita tietojenvaihdon kilpailunvastaisuutta vaan myös voimistavat sitä, koska niilläon tehostettu tälle tietojenvaihdolle ominaisen keskinäisen tarkkailun vaikutusta.Kokouksissa esitettyjen erilaisten moitteiden ansiosta niiden esittäjät saattoivatvaroittaa kilpailijoitaan ylimitoitetuiksi katsottujen menettelyjen yhteydessä, jatoisaalta ne muistuttivat kilpailijoita jatkuvan tarkkailun ja suunnattujenvastatoimien mahdollisuuden olemassaolosta.
- 279.
- Vaikka komission käyttämä 1,5 prosentin kerroin on perusteltu tällaiseenkeskustelujärjestelmään liittyvän tietojenvaihdon tapauksessa, samaaprosenttimäärää ei kuitenkaan voida soveltaa silloin, kun yritys, kuten kantaja, eiole osallistunut tähän järjestelmään vaan on pelkästään vaihtanut numerotietojaolematta läsnä ainoassakaan kyseisistä kokouksista.
- 280.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo sen vuoksi perustamissopimuksen36 artiklan toisen kohdan mukaista täyttä harkintavaltaansa käyttäen, että mainittukerroin on kantajan tapauksessa alennettava 1 prosentiksi sen liikevaihdosta. Tätäkerrointa on sovellettava aikaan, jonka pituus on 27 kuukautta 30 kuukaudenenimmäisajasta. Kantajan sakkoa on alennettava vastaavassa suhteessa.
Oikeudenkäyntikulut
[- -]
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN(laajennettu toinen jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Eurooppalaisten teräspalkintuottajien välisiä sopimuksia jayhdenmukaistettuja menettelytapoja koskevan, EHTY:nperustamissopimuksen 65 artiklan soveltamisesta 16 päivänä helmikuuta1994 tehdyn komission päätöksen 94/215/EHTY 4 artiklassa kantajallemäärätyn sakon määrä vahvistetaan 110 000 euroksi.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaankorvaamaan puolet vastaajan oikeudenkäyntikuluista. Vastaaja vastaapuolesta omia oikeudenkäyntikulujaan.
Julistettiin Luxemburgissa 11 päivänä maaliskuuta 1999.
H. Jung
C. W. Bellamy
kirjaaja
laajennetun toisen jaoston puheenjohtaja