Yhdistetyt asiat T‑289/11, T‑290/11 jaT‑521/11

Deutsche Bahn AG ym.

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Päätös, jossa määrätään tarkastuksesta – Komission tarkastusvaltuudet – Puolustautumisoikeudet – Oikeasuhteisuus – Perusteluvelvollisuus

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 6.9.2013

1.      Tuomioistuinmenettely – Esitetyt kanneperusteet – Kanneperusteen tai väitteen tutkittavaksi ottaminen ja kanneperusteen tai väitteen tehottomuus – Erillisyys – Käsitteet kanneperuste, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat, ja tehoton kanneperuste

2.      Tuomioistuinmenettely – Kanteiden tutkittavaksi ottaminen – Toimen laillisuuden arviointi sen toteuttamishetkellä vallinneen tilanteen perusteella

3.      Lainvastaisuusväite – Vaikutus – Säädökset, päätökset ja muut toimet, joiden lainvastaisuuteen voidaan vedota – Riidanalaisen päätöksen perustana olevat yleisesti sovellettavat toimet – Riidanalaisen toimen ja yleisesti sovellettavan toimen välillä olevan oikeudellisen yhteyden välttämättömyys

(SEUT 77 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohta)

4.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tarkastusvaltuudet – Yksityiselämän piiriin puuttumisen hyväksyttävyys – Tuomioistuimelta etukäteen haetun luvan puuttuminen, joka voi tehdä hallinnon puuttumisesta lainvastaista – Hyväksyttävyys – Edellytykset – Asetuksen N:o 1/2003 järjestelmässä vahvistetut asianmukaiset ja riittävät takeet

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohta)

5.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tarkastusvaltuudet – Päätös, jossa määrätään tarkastuksesta – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohta)

6.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tutkintavaltuudet – Oikeus vaatia asianajajan ja asiakkaan välisen viestinnän esittämistä – Rajat – Asianajajan ja asiakkaan välisen viestinnän luottamuksellisuuden suoja – Ulottuvuus – Suojan piiriin eivät kuulu yritykseen työsuhteessa olevan asianajajan ja yrityksen väliset viestit

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohta)

7.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tarkastusvaltuudet – Päätös yritykselle osoitettavasta tietojensaantipyynnöstä – Oikeus kieltäytyä antamasta vastausta, joka merkitsisi rikkomisen myöntämistä

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohta)

8.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tarkastusvaltuudet – Ulottuvuus ja rajat

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohta)

9.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tarkastusvaltuudet – Päätös, jossa määrätään tarkastuksesta – Tuomioistuinvalvonnan laajuus

(SEUT 263 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohta)

10.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tutkintavaltuudet – Tutkinnassa saatujen tietojen käyttäminen – Rajat

(Neuvoston asetus N:o 1/2003)

11.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tarkastusvaltuudet – Väitteitä esittävien yritysten velvollisuudet tarkastuksen kulun osalta

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 20 artikla)

12.    Kilpailu – Komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten välinen toimivallan jako – Komission oikeus päättää toteuttaa tarkastus asiassa, jota koskeva tutkinta on meneillään kansallisessa kilpailuviranomaisessa, ja määrätä lisätutkimuksia

(SEUT 101 ja 102 artikla; neuvoston asetus N:o 1/2003)

13.    Kumoamiskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Vaatimukset toimielimen velvoittamiseksi toimimaan tietyllä tavalla – Vaatimukset, joilla pyritään saamaan vahvistavan toteamuksen sisältävä tuomio – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 263 artikla)

1.      Se, että kanneperuste tai väite todetaan tehottomaksi, merkitsee sitä, ettei se voi vaikuttaa oikeusriidan ratkaisuun, eikä silloin ole tarpeen tutkia, voidaanko kyseinen kanneperuste tai väite hyväksyä. Sitä vastoin kanneperusteeseen tai väitteeseen, joka jätetään tutkimatta, ei ole vedottu olosuhteissa, joissa tuomioistuin voisi ottaa sen asiasisällön tarkasteltavaksi, vaikka tämä kanneperuste tai väite sinällään voisikin vaikuttaa oikeusriidan ratkaisuun. Tästä seuraa, ettei perustelun tehottomuus missään tapauksessa johda siihen, että kyseinen perustelu olisi jätettävä tutkimatta.

(ks. 47 ja 107 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 49 kohta)

3.      Koska SEUT 277 artiklan tarkoituksena ei ole antaa jollekin asianosaiselle mahdollisuutta kiistää minkä tahansa yleisluonteisen toimen sovellettavuus minkä tahansa kanteen hyväksi, lainvastaisuusväitteen ulottuvuus on rajoitettava siihen, mikä on välttämätöntä riidan ratkaisemiseksi. Tästä seuraa, että yleisesti sovellettavaa toimea, jonka lainvastaisuuteen vedotaan, on sovellettava suoraan tai välillisesti kanteen kohteena olevassa asiassa ja että riidanalaisen yksittäispäätöksen ja kyseessä olevan yleisesti sovellettavan toimen välillä on oltava välitön oikeudellinen yhteys.

(ks. 56–58 kohta)

4.      Komissiolle asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdassa annettujen tarkastusvaltuuksien käyttäminen yrityksessä merkitsee ilmeistä puuttumista yrityksen oikeuteen nauttia yksityiselämään, kotiin ja kirjeenvaihtoon kohdistuvaa kunnioitusta. Vaikka tuomioistuimen etukäteen antaman luvan puuttuminen ei sellaisenaan voisikaan tehdä oikeuteen puuttumisesta lainvastaista, asetuksella N:o 1/2003 ja erityisesti sen 20 artiklan 4 kohdalla perustettu järjestelmä ja tapa, jolla se on pantu täytäntöön, tarjoaa asianmukaiset ja riittävät takeet, jotka vastaavat komission valtuuksien riittävän tiukkaa rajaamista. Näistä takeista ensimmäinen koskee tarkastuspäätösten perustelemista, toinen komissiolle tarkastusten osalta asetettuja rajoja, kolmas sitä, että komissiolla ei ole oikeutta voimankäyttöön tarkastukseen pakottamiseksi, neljäs kansallisten viranomaisten osallistumista tarkastukseen ja viides käytössä olevia jälkikäteisiä muutoksenhakukeinoja. Täysimääräisen jälkikäteisen tuomioistuinvalvonnan olemassaolo on erityisen tärkeää, koska sillä voidaan korvata se, ettei tuomioistuimelta ole haettu etukäteen lupaa.

(ks. 65, 73, 74 ja 97 kohta)

5.      Asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdassa määritetään keskeiset seikat, jotka on esitettävä päätöksessä, jossa määrätään tarkastuksesta, kun siinä velvoitetaan komissio mainitsemaan määrätyn tarkastuksen kohde ja tarkoitus, tarkastuksen aloituspäivä, kyseisen asetuksen 23 ja 24 artiklassa säädetyt seuraamukset sekä oikeus hakea muutosta päätökseen unionin yleiseltä tuomioistuimelta. Vaatimus, jonka mukaan komission on mainittava tarkastuksen kohde ja tarkoitus, on asianomaisten yritysten puolustautumisoikeuksien perustavanlaatuinen tae, ja näin ollen tarkastuksia koskevien päätösten perusteluvelvollisuuden laajuutta ei voida rajoittaa vetoamalla tarkastusten tehokkuuteen liittyviin syihin. Tältä osin on täsmennettävä, että vaikka on totta, ettei komissio ole velvollinen ilmoittamaan tällaisen päätöksen adressaatille kaikkia hallussaan olevia tietoja oletetuista rikkomisista, rajaamaan täsmällisesti asianomaisia markkinoita, tekemään tarkkaa oikeudellista luonnehdintaa kyseisistä kilpailusääntöjen rikkomisista eikä mainitsemaan ajanjaksoa, jonka kuluessa näihin rikkomisiin sen mukaan syyllistyttiin, sen on sitä vastoin selvästi mainittava olettamat, joiden paikkansapitävyyden se aikoo tutkia, eli etsinnän kohde ja seikat, joita tarkastuksen on tarkoitus koskea.

Komission on niin ikään kuvailtava päätöksessä, jossa määrätään tarkastuksesta, epäillyn rikkomisen keskeiset piirteet ja mainittava asianomaiset oletetut markkinat sekä epäiltyjen kilpailunrajoitusten luonne ja selvitettävä tarkastuksen kohteena olevan yrityksen oletettu osallisuus sekä unionin tutkijoille myönnetyt valtuudet.

Tarkastuksen oikeuttamiseksi komission on ilmaistava yksityiskohtaisesti päätöksessä, jossa määrätään tarkastuksesta, että sillä on hallussaan merkitykseltään painavia tietoja ja selvityksiä, joiden perusteella se epäilee kyseisen yrityksen syyllistyneen rikkomiseen.

(ks. 75–78, 87, 168–172 ja 174 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 81 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 82 kohta)

8.      Tarkastuksessa komissio voi tehdä kattavan etsinnän tiettyjen työhuoneiden tai kansioiden sisällöstä, vaikkei mitään selviä viitteitä olisikaan siitä, että niissä on tutkimuksen kohteeseen liittyviä tietoja, jos tästä on olemassa viitteitä. Pelkkä yritykseen sellaisiin tiloihin tuleminen tai sellaisten kansioiden tutkiminen, joilla on suora yhteys tutkimuksen kohteeseen, synnyttää nimittäin vaaran siitä, että komissiolta jää joitakin tärkeitä todisteita löytymättä. Nämä todisteet on voitu esimerkiksi kätkeä tai merkitä väärin viitetiedoin. Yhteys tutkimuksen kohteeseen ei sitä paitsi välttämättä ole heti vaivatta yksilöitävissä ja yksilöinti voi olla mahdollista ainoastaan yksityiskohtaisen tutkimuksen perusteella.

(ks. 86–90, 92–94, 139 ja 140 kohta)

9.      Asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdassa säädetään täysimääräisestä valvonnasta, jota unionin tuomioistuimet harjoittavat etukäteen, ja velvoitetaan mainitsemaan tästä päätöksessä, jossa määrätään velvollisuudesta suostua tarkastukseen yrityksen tiloissa. Kun unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee tarkastuspäätöksestä SEUT 263 artiklan nojalla nostetun kumoamiskanteen, se harjoittaa sekä oikeudellisia seikkoja että tosiseikkoja koskevaa valvontaa ja sillä on toimivalta arvioida todisteita sekä kumota riidanalainen päätös. Unionin yleinen tuomioistuimen harjoittama tarkastuspäätösten valvonta voi edellyttää sitä, että kyseinen tuomioistuin varmistautuu sellaisten riittävän painavien todisteiden olemassaolosta, joiden perusteella voidaan epäillä, että kyseiset yritykset ovat rikkoneet kilpailusääntöjä.

(ks. 111 ja 112 kohta)

10.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 124–128 kohta)

11.    Kyseisten yritysten edustajien tehtävänä on vaatia muodollisesti kirjattavaksi pöytäkirjaan kaikki väitteensä sillä hetkellä, kun väitetty väärinkäyttö on tapahtunut, ja turvautua kaikkiin käytössään oleviin keinoihin säilyttääkseen konkreettiset todisteet näistä sääntöjenvastaisuuksista. Kun muodollisia todisteita ei ole olemassa, on väistämättä vaikeampi osoittaa ensimmäisen tarkastuksen kohteen ulkopuolelle kohdistuvaa tutkimusta tapahtuneeksi.

(ks. 136 kohta)

12.    Komissiota ei sille EUT-sopimuksessa asetettua tehtävää täyttäessään voi sitoa kansallisen viranomaisen SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja SEUT 102 artiklan soveltamisesta tekemä päätös. Komissiolla on siis millä hetkellä hyvänsä oikeus tehdä SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan soveltamisesta yksittäispäätöksiä, vaikka kansallinen tuomioistuin olisi jo tehnyt tiettyä sopimusta tai menettelytapaa koskevan päätöksen ja komission suunnittelema päätös olisi ristiriidassa kyseisen tuomioistuimen ratkaisun kanssa. Alakohtaisten sääntöjen olemassaololla ei myöskään ole merkitystä komission kilpailun alalla tekemän päätöksen oikeasuhteisuuden arvioinnissa. Tämä periaate pätee sekä lopulliseen päätökseen että tarkastuspäätökseen eikä komission ja kantajien välillä aiemmin pidetyt kokoukset tai se, että asia on saatettu kansallisen viranomaisen käsiteltäväksi, voi vaikuttaa komissiolle asetuksen N:o 1/2003 nojalla kuuluviin tutkintavaltuuksiin.

(ks. 200–202 ja 216 kohta)

13.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 227 kohta)