Valitus, jonka BdM Banca SpA, aiemmin Banca Popolare di Bari SpA on tehnyt 26.2.2024 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-415/21, Banca Popolare di Bari v. komissio, 20.12.2023 antamasta tuomiosta
(Asia C-145/24 P)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Valittaja: BdM Banca SpA, aiemmin Banca Popolare di Bari SpA (edustajat: asianajajat A. Zoppini, I. Perego ja G. Parisi)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
(i) kumoaa asiassa Banca Popolare di Bari SpA v. komissio, T-415/21, EU:T:2023:833, 20.12.2023 annetun tuomion siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin
a) on jättänyt kanteen tutkimatta palkattujen työntekijöiden määrän vähentämistä koskevien vahinkojen osalta
b) ei ole todennut, että komission menettely merkitsi oikeussäännön riittävän ilmeistä rikkomista
c) ei ole lausunut pankille aiheutuneiden vahinkojen olemassaolosta eikä niiden määrästä eikä katsonut komission lainvastaisen menettelyn ja pankille aiheutuneiden vahinkojen välillä olleen syy-yhteyttä
(ii) näin ollen unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan mukaisesti
a) ratkaisee itse asian lopullisesti ja kaikissa ensimmäiselle oikeusasteelle toimitetuissa kirjelmissä esitettyjen syiden perusteella, myös vahingon olemasssaolon ja määrän osalta, velvoittaa Euroopan unionin, jota komissio edustaa, maksamaan valittajalle 203, 3 miljoonaa euroa korvauksena aineellisesta vahingosta sekä asianmukaisen ja kohtuulliseksi katsottavan korvausmäärän päätöksestä aiheutuneista aineettomista vahingoista ja korvaamaan ensimmäisessä oikeusasteessa ja valituksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut
b) toissijaisesti palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja esittää valituksensa tueksi seuraavat valitusperusteet:
I Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklan ensimmäisen kohdan toisen virkkeen rikkominen siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt kanteen tutkimatta palkattujen työntekijöiden määrän vähentämisestä aiheutuneiden vahinkojen osalta. Unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut erityisesti tätä määräystä virheellisesti, koska BdM Banca SpA:n tämän kanneperusteen yhteydessä väittämän vahingon ei selvästikään voitu katsoa olleen äkillinen ja konkretisoituneen vain ajan kuluessa, kun luottolaitoksen henkilöstön määrää tosiasiallisesti vähennettiin.
II SEUT 340 artiklan toisen kohdan rikkominen siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin ei ole katsonut, että komission lainvastainen menettely merkitsi oikeussäännön ilmeisen riittävää rikkomista. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi erityisesti pitänyt katsoa, että komissiolla ei ollut harkintavaltaa SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisessa ja siten todeta komission rikkoneen riittävän ilmeisesti kyseistä määräystä. Unionin yleinen tuomioistuin ei missään tapauksessa ole voinut “riittävän ilmeisen rikkomisen” olemassaoloa arvioidakseen tukeutua päätöksen1 kohteena olleiden tosiseikkojen tosiasiallisen ja oikeudellisen monimutkaisuuden kriteeriin yhtäältä, koska tätä monimutkaisuutta koskeva kriteeri on vain komission päätöksistä tehtyä valitusta koskevan oikeuskäytännön ominaispiirre, kun taas on epäilyksiä siitä, voidaanko sitä soveltaa sopimussuhteeseen perustuvaa vastuuta koskevaan kanteeseen eikä itse asiassa unionin tuomioistuin näytä käyttäneen sitä koskaan kyseisessä asiayhteydessä. Toisaalta ja ennen kaikkea jos tällaisten perustelujen soveltaminen sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevissa asioissa hyväksyttäisiin, on korostettava, että tällainen monimutkaisuuden olettama on jo suljettu pois ensin unionin yleisen tuomioistuimen 19.3.2019 antamassa tuomiossa ja tämän jälkeen unionin tuomoistuimen 2.3.2021 antamassa tuomiossa.
III SEUT 340 artiklan toisen kohdan ja Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan e alakohdan ja 96 artiklan rikkominen siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että komission lainvastaisen menettelyn ja BdM Banca SpA:lle aiheutuneen vahingon välillä oli riittämätön syy-yhteys. Unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut erityisesti SEUT 340 artiklan toista kohtaa sulkiessaan pois syy-yhteyden olemassaolon sillä perusteella, että BdM Banca SpA ei ollut erotellut omia asiakkaitaan Tercasin asiakkaista, kun otetaan huomioon, että tämä seikka oli merkityksetön kyseessä olevassa asiassa, koska Tercasin fuusioiduttua BdM Banca SpA:han (kyseiseen aikaan Banca Popolare di Bari) ei ollut mahdollista erotella näitä asiakkaita toisistaan. Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi soveltanut virheellisesti SEUT 340 artiklaa katsoesssaan, että Fondo interbancario di tutela dei depositin (Italian talletussuojarahasto, FITD) vapaaehtoinen väliintulo Tercasin hyväksi ei riitä osoittamaan välittömän syy-yhteyden olemassaoloa, kun otetaan huomioon, että tätä seuraavat korvaavat toimenpiteet olivat BdM Banca SpA:n asiakkaiden näkökulmasta aikaisempaan liiketoimintasuunnitelmaan sisältyvää ennustetta paljon monimutkaisempia, ja siksi tästä aiheutunut tosiseikkatilanne – mukaan lukien tätä seurannut laaja tiedotusvälineiden huomio – johti Tercasin ja Caripen fuusion menestystä koskevaan epävarmuuteen ja yleisemmin epävarmuuteen BdM Banca SpA:n kyvystä saavuttaa strategiset tavoitteensa taloudellisesti ja rahoituksellisesti vakain edellyksin ensimmäisessä oikeusasteessa käydyssä menettelyssä esitetyissä asiakirjoissa esiin tuodulla ja toteen näytetyllä tavalla. Unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti tuonut esiin näkökulmansa, jonka se on esittänyt asiassa Fondazione Cassa di Risparmio di Pesaro antamassaan aikaisemmassa tuomiossa; kyseessä oli asia, jossa komissio kyseenalaisti vain tuen olemassaolon mutta ei ollut tehnyt päätöstä, kun taas nyt käsiteltävässä asiassa komissio on tehnyt sitovan päätöksen. Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi tehnyt virheen katsoessaan, että päätöksen lisäksi oli olemassa muita tekijöitä, jotka lisäsivät BdM Banca SpA:lle aiheutuneita vahinkoja, koska muiden sellaisten tapahtumien olemassaolo, jotka ovat saattaneet lisätä BdM Banca SpA:n väittämiä vahinkoja, ei kumoa sellaista komission vastuuta ja syy-yhteyden olemassaoloa, joka voi ainakin vaikuttaa korvauksen määrään. Lopuksi unionin yleisen tuomioistuimen toteamus siitä, että tekniset kertomukset olivat perustavanlaatuisesti epäluotettavia, koska ne perustuivat BdM Banca SpA:n antamiin tietoihin, on virheellinen, koska komission esittämän muun näytön puuttuessa ja ottaen huomioon, ettei se päättänyt tilata unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen mukaista asiantuntijalausuntoa, on selvää, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt tukeutua valittajan toimittamaan tekniseen kertomukseen.
____________
1 Italian Tercas-pankille myöntämästä valtiontuesta (asia SA.39451 (2015/C) (ex 2015/NN)) 23.12.2015 annettu komission päätös (EU) 2016/1208 (EUVL 2016, L 203, s. 1).