Kanne 10.6.2011 - HeidelbergCement v. komissio

(Asia T-302/11)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: HeidelbergCement AG (Heidelberg, Saksa) (edustajat: Rechtsanwalt U. Denzel ja Rechtsanwalt T. Holzmüller)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan komission 30.3.2011 tekemän päätöksen COMP/39520 - Sementti ja sen oheistuotteet 1 ja 2 artiklan kantajaa koskevin osin SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla

velvoittamaan komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan nojalla.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen (EY) N:o 1/2003¹ 18 artiklan 3 kohdan rikkomiseen

Riidanalaisessa päätöksessä rikotaan asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohtaa, koska siinä ei täsmennetä riittävällä tavalla tutkinnan kohdetta ja pyydetään yritystä koskevia tietoja, jotka eivät ole asetuksen N:o 1/2003 18 artiklassa tarkoitetulla tavalla "tarvittavia" kilpailusääntöjen rikkomisen selvittämiselle.

Kantajalle ei ole riidanalaisessa päätöksessä eikä tutkimusmenettelyn muussa vaiiheessa ilmoitettu, mistä konkreettisesta toiminnasta sitä syytetään. Päätöksessä rikotaan tämän vuoksi asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan mukaista velvollisuutta ilmoittaa tutkimuksen tarkoitus. Unionin tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätöksessä on riittävällä tavalla kuvattava sen kohteena oleva toiminta, jotta asianosaiset ja tuomioistuimet voivat arvioida pyydettyjen tietojen tarpeellisuutta todistelun kannalta.

Päätöksessä pyydetään suuressa määrin uudelleen tietoja, jotka on jo toimitettu komissiolle vastauksessa aikaisempaan tiedonsaantipyyntöön. Tiedot, jotka kommissiolla jo on, eivät ole asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla "tarvittavia".

Pyydetyt tiedot eivät liity millään tavalla komission "epäilyyn". Komissio käyttää väärin asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan mukaista toimivaltaansa kantajan yleiseen tutkimiseen ("Fishing Expedition"). Se ei voi käyttää asetuksen N:o 1/2003 17 artiklan mukaista tutkintavälinettä tällaisiin yleisiin markkinatutkimuksiin.

Komissio ylittää asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan mukaisen toimivaltansa, koska se velvoittaa riidanalaisessa päätöksessä kantajan analysoimaan ja arvioimaan pyydettyjä tietoja.

Toinen kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen

Pyydettyjen tietojen laajuus, keinojen valinta ja lyhyiden määräaikojen asettaminen loukkaavat suhteellisuusperiaatetta.

Pyydettyjen tietojen kerääminen ja valmistelu määrätyssä muodossa on kantajalle suhteeton rasitus. Tämä rasitus ei ole suhteessa pyydettyjen tietojen yleisyyteen ja tutkimuksen tarkoitukseen.

Vastaukselle asetettu 12 viikon määräaika ja komission kieltäytyminen tämän määräajan pidentämisestä ovat suhteettomia. Kantajan on objektiivisesti mahdotonta noudattaa tätä määräaikaa.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu SEUT 296 artiklan 2 kohdassa määrätyn perusteluvelvollisuuden rikkomiseen

Riidanalaisessa päätöksessä rikotaan SEUT 296 artiklan 2 kohdan mukaisia vaatimuksia oikeustoimen asianmukaisista perusteluista, koska siitä ei käy ilmi, miksi komissio pyysi näin laajoja tietoja, noudatti asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan mukaista menettelyä ja asetti tällaisen määräajan.

Riidanalaisessa päätöksessä ei esitetä selvästi, mitä konkreettista toimintaa komissio tutkii, eikä sitä, miksi komissio tarvitsee erikoisen yksityiskohtaisia ja laajoja tietoja.

Komissio ei perustele sitä, miksi se katsoo aikaisemmista tietojensaantipyynnöistä poiketen kohtuulliseksi ja tarpeelliseksi noudattaa kantajaa vastaan asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan mukaista menettelyä.

Komissio ei perustele riittävästi, miksi se asettaa tällaisen lyhyen vastaamismääräajan ja miksi se kieltäytyy pidentämästä tätä määräaikaa.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu yleisen täsmällisyysperiaatteen loukkaamiseen

Riidanalainen päätös ja siihen liittyvä kyselylomake loukkaavat kantajan mukaan yleisen täsmällisyysperiaatteen mukaisia vaatimuksia, koska ne ovat monin paikoin epäselviä, epätäsmällisiä ja ristiriitaisia, eivätkä sisällä selviä toimintaohjeita kantajalle. Kantaja ei voi epäilyksettä todeta, mitä sen on tarkasti tehtävä, jotta se välttäisi sakon vaaran. Komissio ei ole vastannut lainkaan tai riittävästi kantajan useisiin kysymyksiin ja täsmennystoivomuksiin.

Viides kanneperuste, joka perustuu kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen

Riidanalainen päätös loukkaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen 6 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdassa taattua kantajan puolustautumisoikeutta sikäli kuin siinä velvoitetaan kantaja myötävaikuttamaan aktiivisesti yritystietojen arviointiin ja analysointiin, jotka kuuluu komission näyttövelvollisuuteen.

____________

¹ - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).