Kanne 4.7.2012 - Saksa v. komissio

(Asia T-295/12)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: T. Henze ja J. Möller ja asianajajat T. Lübbig ja M. Klasse)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan valtiontuesta SA.25051 (C-19/2010) (ex NN 23/2010), jonka Saksa on myöntänyt Zweckverband Tierkörperbeseitigung in Rheinland-Pfalz, im Saarland, im Rheingau-Taunus-Kreis und im Landkreis Limburg-Weilburg -nimiselle yhdistykselle, 25.4.2012 tehdyn Euroopan komission päätöksen (K(2012) 2557 lopullinen)

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan ja SEUT 106 artiklan 2 kohdan rikkominen, koska on virheellisesti kiistetty se, että Zweckverbandin ylimääräinen kapasiteetti on yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu ja koska komissio ylittää merkittävästi unionin tuomioistuinten sille myöntämän harkintavallan. Komissio sivuuttaa erityisesti sen, että se saa valvoa jäsenvaltioiden harkintavaltaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määrittämisessä unionin tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vain, kun kyseessä on "ilmeinen arviointivirhe" eikä se saa korvata omalla harkinnallaan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten harkintaa.

Toinen kanneperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen, koska on todettu virheellisesti taloudellinen etu niin sanottujen Altmark-kriteerien virheellisen tarkastelun perusteella; näiden kriteerien mukaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen suorittamisesta saatava korvaus ei johda SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun suosimiseen. Komissio on tehnyt jokaista neljää Altmark-kriteeriä tutkiessaan asian ratkaisemisen kannalta merkittävän virheen. Erityisesti kolmannen Altmark-kriteerin suhteen komissio ei ole tutkinut ainoastaan sen mukaan tarkasteltavaa kysymystä siitä, ylittääkö korvaus sen, mikä on välttämätöntä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien velvoitteiden suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi. Sen sijaan komissio on kielletyllä tavalla tutkinut, onko Zweckverband Tierkörperbeseitigungin ylimääräinen kapasiteetti epäasianmukainen mahdollisina pidettyihin eläintautiepidemianäkymiin nähden.

Kolmas kanneperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttamisen ja kilpailun vääristymisen tunnusmerkistöjä koskevien virheellisten toteamusten vuoksi. Komissio tosin myöntää, että Zweckverband Tierkörperbeseitigungilla on hävittämisalueellaan sallittu alueellinen monopoli, jolla ei ole laillista kilpailua. Komissio ei kuitenkaan tee tästä sitä pakottavaa päätelmää, että myös potentiaalinen jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttaminen tai kilpailun vääristyminen puuttuu, koska Zweckverband Tierkörperbeseigung ei lainkaan kilpaile muiden yritysten kanssa, ei edes muista jäsenvaltioista tulevien sijoittautumishaluisten yritysten kanssa.

Neljäs kanneperuste: SEUT 106 artiklan 2 kohdan rikkominen kyseisessä määräyksessä vahvistettujen edellytysten virheellisen tarkastelun vuoksi. Komissio sivuuttaa erityisesti riidanalaisessa päätöksessä sen, että sen on kyseisen määräyksen perusteella varmistettava, onko kyseessä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen ylikompensaatio. Se ei kuitenkaan saa poiketa määräyksen edellytyksistä kyseenalaistamalla palvelun kustannusten suuruuden, kansallisten viranomaisten tällä alalla tekemän poliittisen päätöksen tarkoituksenmukaisuuden tai palvelun tarjoajan taloudellisen tehokkuuden.

Viides kanneperuste: Puuttuminen unionin ja jäsenvaltioiden väliseen toimivallanjakoon sekä unionin oikeuden mukaisen subsidiariteettiperiaatteen loukkaaminen, koska komissio on vakavasti sivuuttanut jäsenvaltioiden ja niiden viranomaisten harkintavallan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen rajaamisessa ja määrittelyssä korvaamalla omalla arvioinnillaan toimivaltaisten viranomaisten päätöksen (SEUT 14 artiklan ja SEU 5 artiklan 3 kohdan rikkominen).

Kuudes kanneperuste: Komission arviointivirhe ja unionin oikeuden mukaisen yleisen syrjintäkiellon periaatteen loukkaaminen, koska komissio ei ole rajoittunut yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määritelmän tarkastelussa ilmeisen arviointivirheen tarkasteluun.

Seitsemäs kanneperuste: Riidanalaisen päätöksen perustelujen puuttuminen (SEUT 296 artiklan 2 kohdan rikkominen). Komissio ei nimittäin esitä siinä mitään toteamusta siitä, että toimivaltaiset viranomaiset, lainsäätäjä ja Bundesverwaltungsgericht olisivat tehneet unionin tuomioistuinten oikeuskäytännössä tarkoitetun "ilmeisen arviointivirheen" luokitellessaan ylimääräisen kapasiteetin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi.

____________