Väliaikainen versio
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
24 päivänä huhtikuuta 2024 (*)
EU-tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus sanamerkin Joyful by nature rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Aikaisempi EU-sanamerkki JOY – Suhteellinen hylkäysperuste – Maineelle aiheutuva vahinko – Asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 5 kohta – Laajaa tunnettuutta koskeva näyttö – Aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettu hyväksikäyttö
Asiassa T‑157/23,
Kneipp GmbH, kotipaikka Würzburg (Saksa), edustajanaan asianajaja M. Pejman,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehenään E. Markakis,
vastaajana,
jossa muuna osapuolena EUIPO:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli
Jean Patou, kotipaikka Pariisi (Ranska),
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Kornezov sekä tuomarit K. Kecsmár (esittelevä tuomari) ja S. Kingston,
kirjaaja: V. Di Bucci,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn,
ottaen huomioon, etteivät asianosaiset ole esittäneet istunnon järjestämistä koskevaa pyyntöä kolmen viikon kuluessa siitä, kun ilmoitus asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättämisestä on annettu tiedoksi, ja päätettyään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdan nojalla ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta,
on antanut seuraavan
tuomion (1)
[– –]
Asianosaisten vaatimukset
11 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa kanteen kohteena olevan päätöksen siltä osin kuin siinä hylätään valitus, jonka kantaja on tehnyt väiteosaston 28.2.2022 tekemästä päätöksestä
– velvoittaa EUIPO:n korvaamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä ja väitemenettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
12 EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos se kutsutaan istuntoon.
Oikeudellinen arviointi
[– –]
Aikaisemman tavaramerkin laaja tunnettuus ja mainittua laajaa tunnettuutta koskeva todistustaakka
[– –]
22 Seuraavaksi on täsmennettävä, että aikaisemman tavaramerkin laaja tunnettuus on osoitettava hakemuksen kohteena olevan tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämispäivän osalta (tuomio 5.10.2020, Laboratorios Ern v. EUIPO – SBS Bilimsel Bio Çözümler (apiheal), T‑51/19, ei julkaistu, EU:T:2020:468, 112 kohta). Tämän ajankohdan jälkeisiltä asiakirjoilta ei voida evätä todistusarvoa, jos niiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä kyseisenä ajankohtana vallinneesta tilanteesta. Lähtökohtaisesti ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että asiakirja, joka on laadittu jonkin aikaa ennen kyseistä ajankohtaa tai jokin aika sen jälkeen, voi sisältää hyödyllisiä tietoja, kun otetaan huomioon se, että tavaramerkki tulee tavallisesti tunnetuksi asteittain. Tällaisen asiakirjan todistusarvo voi vaihdella sen mukaan, kuinka lähellä ajanjakso, jota asiakirja koskee, on hakemuksen jättämisen ajankohtaa (ks. tuomio 16.10.2018, VF International v. EUIPO – Virmani (ANOKHI), T‑548/17, ei julkaistu, EU:T:2018:686, 104 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. analogisesti myös määräys 27.1.2004, La Mer Technology, C‑259/02, EU:C:2004:50, 31 kohta).
[– –]
33 Näiden asiakirjojen ja Joy-hajuvesien saamien arvostettujen palkintojen ja tunnustusten perusteella voidaan todeta, että suuri yleisö tuntee laajalti aikaisemman tavaramerkin sen kattamien tavaroiden osalta unionin alueen olennaisessa osassa, vaikka kyseiset tunnustukset on saatu useita vuosia sitten ja vaikka myyntimäärät ovat laskeneet vuosina 2013–2018. Viimeksi mainitun seikan osalta on todettava, että aikaisempi tavaramerkki on joka tapauksessa ollut aikaisemmin erittäin laajalti tunnettu, ja että vaikka oletettaisiin, että laaja tunnettuus on voinut vähentyä vuosien kuluessa, se oli kuitenkin edelleen olemassa haetun tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämisen ajankohtana vuonna 2019, joten tietty ”jäännösluonteinen” tunnettuus on voinut yhä olla olemassa kyseisenä ajankohtana (ks. vastaavasti tuomio 8.5.2014, Simca Europe v. SMHV – PSA Peugeot Citroën (Simca), T‑327/12, EU:T:2014:240, 46, 49 ja 52 kohta).
[– –]
37 Toiseksi kantaja vetoaa myös siihen, että valituslautakunta oletti aikaisemman tavaramerkin laajan tunnettuuden ja täsmensi virheellisesti, että kantajan oli osoitettava aikaisemman tavaramerkin laajan tunnettuuden jyrkkä vähentyminen vuoden 2018 ja haetun tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämispäivän eli 29.11.2019 välisenä aikana.
38 Kuten edellä 22 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä muistutetaan, ei voida lähtökohtaisesti sulkea pois sitä, että asiakirja, joka on laadittu tietyn ajan kuluessa ennen kyseisen tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämispäivää tai sen jälkeen, voi sisältää hyödyllisiä tietoja, kun otetaan huomioon se, että tavaramerkki tulee tavallisesti tunnetuksi asteittain. Sama päättely pätee tällaisen tunnettuuden menettämiseen, koska tunnettuus myös tavallisesti lakkaa asteittain. Tällaisen asiakirjan todistusarvo voi vaihdella sen mukaan, kuinka lähellä ajanjakso, jota asiakirja koskee, on hakemuksen jättämisen ajankohtaa.
39 Näin ollen riidanalaisen tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämispäivää edeltäviltä todisteilta ei voida evätä todistusarvoa pelkästään sillä perusteella, että ne koskevat ajankohtaa, joka oli viisi vuotta ennen riidanalaisen tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämistä (tuomio 5.10.2020, apiheal, T‑51/19, ei julkaistu, EU:T:2020:468, 112 kohta).
40 Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että laajaa tunnettuutta koskeva todistustaakka kuuluu aikaisemman tavaramerkin haltijalle (ks. tuomio 5.10.2022, Puma v. EUIPO – CMS (CMS Italy), T‑711/20, ei julkaistu, EU:T:2022:604, 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
41 Nyt käsiteltävässä asiassa valituslautakunta on kanteen kohteena olevan päätöksen 34 kohdassa ensiksi muistuttanut, että rekisteröintihakemus oli jätetty 29.11.2019, ja todennut sitten, että suurin osa esitetyistä todisteista koski ajanjaksoa 2013–2017 ja että osa niistä oli peräisin vuosilta 1990, 2000 tai 2006 mutta että todisteet sisälsivät itse asiassa viitteitä EUIPO:n valituslautakunnassa käydyn menettelyn toisen osapuolen jatkuvista ponnisteluista säilyttää markkinaosuutensa vuonna 2018, ennen kuin se on huomauttanut lisäksi, että ”laaja tunnettuus menetetään harvoin kerralla, vaan kyse on pikemminkin pitkäaikaisesta jatkuvasta prosessista, koska laaja tunnettuus syntyy tavallisesti usean vuoden kuluessa eikä sitä voida vain kytkeä päälle tai pois” ja että ”lisäksi hakijan on näytettävä toteen näin jyrkkä tunnettuuden menetys lyhyessä ajassa”.
42 Toisin kuin kantaja väittää, tämä arviointi ei näin ollen merkitse todistustaakan kääntämistä ja on edellä 38–40 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukainen. Koska ei ole olemassa konkreettisia todisteita, jotka osoittaisivat, että aikaisemman tavaramerkin useiden vuosien aikana asteittain saavuttama laaja tunnettuus olisi lakannut äkillisesti viimeisen tarkastellun vuoden aikana, valituslautakunta saattoi perustellusti todeta, että aikaisempi tavaramerkki oli edelleen laajalti tunnettu merkityksellisenä ajankohtana, eli 29.11.2019 (ks. analogisesti tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, EU:C:2004:6, 79 kohta).
[– –]
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 24 päivänä huhtikuuta 2024.
Allekirjoitukset