Asia T-76/11

Espanjan kuningaskunta

vastaan

Euroopan komissio

Kalastus – Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämistoimenpiteet – Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 105 artikla – Tietyn vuoden kiintiöiden alentaminen edeltävien vuosien kiintiöiden ylitysten perusteella – Ajallinen soveltamisala – Oikeusvarmuus – Primaarioikeuden noudattamisen takaava tulkinta – Nulla poena sine lege -periaate – Taannehtivuuskielto

Tiivistelmä — Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 21.11.2012

1.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet — Ajallinen soveltamisala — Aineellisoikeudellisen säännön taannehtivuuden edellytykset

2.      Kalastus — Meren luonnonvarojen säilyttäminen — Pyyntikiintiöjärjestelmä — Tietyn vuoden kiintiöiden alentaminen edeltävien vuosien kiintiöiden ylitysten perusteella — Asetus N:o 1004/2010 — Oikeudellinen perusta — Asetuksen N:o 1224/2009 105 artikla — Ajallinen soveltamisala

(Neuvoston asetuksen N:o 1224/2009 105 artikla; komission asetus N:o 1004/2010)

3.      Euroopan unionin oikeus — Periaatteet — Oikeusvarmuus — Soveltamisala

4.      Kalastus — Meren luonnonvarojen säilyttäminen — Pyyntikiintiöjärjestelmä — Tietyn vuoden kiintiöiden alentaminen edeltävien vuosien kiintiöiden ylitysten perusteella — Asetus N:o 1004/2010 — Oikeudellinen perusta — Asetuksen N:o 1224/2009 105 artikla — Oikeusvarmuuden periaatteetta ei ole loukattu

(Neuvoston asetuksen N:o 1224/2009 105 artikla; komission asetus N:o 1004/2010)

5.      Kalastus — Meren luonnonvarojen säilyttäminen — Pyyntikiintiöjärjestelmä — Tietyn vuoden kiintiöiden alentaminen edeltävien vuosien kiintiöiden ylitysten perusteella — Asetus N:o 1004/2010 — Oikeudellinen perusta — Asetuksen N:o 1224/2009 105 artikla — Asetusta N:o 1224/2009 edeltävään säännöstöön perustuvat vähennykset — Nulla poena sine lege -periaatetta ei ole loukattu

(Neuvoston asetuksen N:o 847/96 5 artikla, neuvoston asetuksen N:o 2371/2002 23 artiklan 4 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 1224/2009 105 artikla; komission asetus N:o 1004/2010)

6.      Kalastus — Meren luonnonvarojen säilyttäminen — Pyyntikiintiöjärjestelmä — Tietyn vuoden kiintiöiden alentaminen edeltävien vuosien kiintiöiden ylitysten perusteella — Vähennykset eivät ole seuraamuksia — Ei ole kyse kuulumisesta nulla poena sine lege -periaatteen soveltamisalaan

(Neuvoston asetuksen N:o 847/96 5 artiklan 1 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 2371/2002 23 artiklan 4 kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 26 kohta)

2.      Ainoa oikeudellinen perusta, jonka nojalla komissio saattoi antaa eräisiin vuoden 2010 kalastuskiintiöihin tehtävistä vähennyksistä edellisen vuoden liikakalastuksen vuoksi annetun asetuksen N:o 1004/2010, on yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun asetuksen N:o 1224/2009 105 artikla. Tämän artiklan sellaisen tulkinnan, jonka mukaan sitä ei sovelleta ennen 1.1.2010 tapahtuneisiin kiintiöiden ylityksiin, seurauksena olisi, etteivät nämä ylitykset voisi aiheuttaa vähennyksiä, ja ne jäisivät siis seurauksetta. Tällainen tulos olisi selvästi vastoin asetuksella N:o 1224/2009 tavoiteltuja päämääriä, erityisesti tavoitetta varmistaa kalastusmahdollisuuksia koskevien rajoitusten täysimääräinen noudattaminen.

Lisäksi komissiolla on velvollisuus noudattaa unionin lainsäätäjän selviä ohjeita ja soveltaa asetuksen N:o 1224/2009 105 artiklaa 1.1.2010 alkaen. Siinä tapauksessa, että tämän artiklan soveltaminen ennen sen voimaantuloa tai sen ajallista sovellettavuutta syntyneisiin tilanteisiin osoittautuisi ongelmalliseksi oikeusvarmuuden periaatteen kannalta, komission pitäisi tulkita sitä suppeasti taatakseen tämän primaarioikeuden periaatteen noudattaminen.

(ks. 32 ja 34 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 39 kohta)

4.      Kun komissio perusti eräisiin vuoden 2010 kalastuskiintiöihin tehtävistä vähennyksistä edellisen vuoden liikakalastuksen vuoksi annetun asetuksen 1004/2010 1.1.2010 alkaen sovellettavan yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun asetuksen N:o 1224/2009 105 artiklaan, se sovelsi uutta säännöstöä aikaisemman säännöstön voimassaollessa syntyneeseen tosiasialliseen tilanteeseen. Asetuksen N:o 1224/2009 105 artiklaa edeltävän säännöstön nojalla komissiolla oli kuitenkin jo oikeus vähentää tietyn vuoden kiintiöitä edeltävän vuoden ylitysten lisäksi myös sitä aikaisempien vuosien ylitysten perusteella. Koska komissio ei soveltanut kyseisiin vähennyksiin epäedullisempaa järjestelmää kuin se, josta säädettiin niiden tekohetkellä voimassa olleessa säännöstössä, se ei näin ollen loukannut oikeusvarmuuden periaatetta.

(ks. 40, 41, 64 ja 65 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 67, 68, 78 ja 80–83 kohta)

6.      Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun asetuksen N:o 2371/2002 23 artiklan 4 kohdassa ja TACien ja kiintiöiden vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyvien lisäedellytysten käyttöönottamisesta annetun asetuksen N:o 847/96 5 artiklan 1 kohdassa säädetyt vähennykset eivät ole seuraamuksia, eikä niihin siis sovelleta nulla poena sine lege -periaatetta.

Unionin kalastuskiintiöjärjestelmän tavoitteena on nimittäin taata elollisten vesiluonnonvarojen säilyttäminen ja kestävä hyödyntäminen. Kiintiöiden alentamisen tarkoituksena on saada jäsenvaltiot noudattamaan kiintiöitä ja niillä on näin ollen sama päämäärä.

Pelkästään se seikka, että alentamisella on tällainen päämäärä, ei mahdollista sen poissulkemista, että on kyse edellä mainitun periaatteen tarkoittamista seuraamuksista, koska repressiivisillä toimenpiteillä voidaan myös tavoitella näitä päämääriä. Toimenpide, jolla pelkästään kompensoidaan aiheutunut vahinko ja jossa tyydytään näin ollen palauttamaan statu quo ante, ei kuitenkaan ole nulla poena sine lege -periaatteen tarkoittama repressiivinen toimenpide.

Asetuksen N:o 2371/2002 23 artiklan 4 kohdassa ja asetuksen N:o 847/96 5 artiklan 1 kohdassa rajoitutaan tältä osin säätämään vähennyksistä, joiden tavoitteena on pelkästään kompensoida kiintiön ylittäminen, eikä niissä siis säädetä seuraamuksesta eli tämän kompensoinnin ylittävästä toimenpiteestä.

Pitää paikkansa, että näissä artikloissa säädetään kertoimista vähennysten laskemiseksi. Näitä kertoimia ei kuitenkaan voida katsoa rangaistuksiksi, jotka ylittävät kompensoinnin tavoitteen, koska niiden tarkoituksena on taata kiintiöiden ylittämisen aiheuttaman vahingon hyvittäminen kokonaisuudessaan. Liikakalastuksella on nimittäin negatiivinen vaikutus kyseisen kalakannan uusiutumiskykyyn, mikä hidastaa sen toipumista ja aiheuttaa sen vähenemisen.

(ks. 70–72, 76 ja 78 kohta)