UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

25 päivänä syyskuuta 2014

Asia T‑86/13 P

Diana Grazyte

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty edellytys – Kymmenen vuoden viitekausi – Työtehtävät kansainvälisessä järjestössä

Aihe:      Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F‑76/11, Grazyte vastaan komissio, 5.12.2012 antaman tuomion (EU:F:2012:173) kumoamista.

Ratkaisu:      Valitus hylätään. Diana Grazyte vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Myöntämisedellytykset – Toiselle valtiolle tai kansainväliselle järjestölle tehdyt palvelut – Käsite – Euroopan koulutussäätiölle (ETF) ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle (EFSA) tehdyt palvelut – Kuuluminen käsitteen soveltamisalaan

(Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 4 artiklan 1 kohta)

2.      Virkamiehet – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Myöntämisedellytykset – Tavanomainen asuinpaikka sen jäsenvaltion ulkopuolella, jossa asemapaikka sijaitsee, viitejakson aikana – Jakson keston laskeminen – Sen hyväksyttävyys, että valtiolle tai kansainväliselle järjestölle tehdyt palvelujaksot jätetään ottamatta huomioon

(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohta)

3.      Virkamiehet – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Myöntämisedellytykset – Perusteleminen objektiivisilla seikoilla – Niiden syiden huomioon ottamatta jättäminen, joiden vuoksi asianomainen henkilö muutti pois maasta, jonka kansalainen hän on

(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohta)

1.      Euroopan koulutussäätiö (ETF) ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on unionin perustamina järjestöinä luokiteltava henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuiksi kansainvälisiksi järjestöiksi.

Koska komissiossa hoidettujen tehtävien katsotaan olevan tässä säännöksessä tarkoitettuja kansainväliselle järjestölle tehtyjä palveluita, ei ole millään tavoin perusteltua, että unionin elinten osalta päädyttäisiin erilaiseen ratkaisuun.

(ks. 33–35 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio Atala-Palmerini v. komissio (201/88, EU:C:1989:365, 6 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Vardakas v. komissio (T‑4/92, EU:T:1993:29, 47 kohta) ja tuomio Liaskou v. neuvosto (T‑60/00, EU:T:2001:129, 49 ja 50 kohta)

2.      Mitä tulee ulkomaankorvauksen myöntämisedellytyksiin, virkamiehen on henkilöstösääntöjen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti osoitettava, että hänellä on ollut vakituinen asuinpaikka asemamaan, jonka kansalainen hän on, Euroopassa sijaitsevan alueen ulkopuolella sellaisesta syystä, joka ei liity tehtävien hoitamiseen valtion tai kansainvälisen järjestön yksikön palveluksessa. Vaikka virkamiehellä on tosiasiallisesti ollut vakituinen asuinpaikka asemamaan ulkopuolella, ei sen vuoksi, että hän työskentelee valtion tai kansainvälisen järjestön palveluksessa, voida katsoa, että kyseinen virkamies on keskeyttänyt pysyvät siteet asemamaahan, jonka kansalainen hän on tai on ollut. Oletus, että pysyvien siteiden katsotaan katkenneen siihen asemamaahan, jonka kansalainen asianomainen on tai on ollut, kumotaan siis vain sen seikan perusteella, että asianomainen on ollut kymmenen vuoden viitejakson aikana valtion tai kansainvälisen järjestön palveluksessa.

Näin ollen kymmenen vuoden viitejaksoa laskettaessa on jaksot, joiden ajan asianomainen on työskennellyt valtionhallinnon tai kansainvälisen järjestön palveluksessa, jätettävä ottamatta huomioon, minkä vuoksi viitejaksoa vastaavasti jatketaan. Lähestymistapa, jonka mukaan siitä, että asianomainen on työskennellyt valtion tai kansainvälisen järjestön palveluksessa, ei johdeta lainkaan seurauksia kyseisen jakson rajaamisen osalta, olisi nimittäin henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodon ja tarkoituksen vastainen, koska tämä lähestymistapa olisi käytännössä seurausta siitä, että tällainen työ rinnastetaan minkä hyvänsä muun työnantajan palveluksessa suoritettuun työhön.

(ks. 50, 51 ja 54 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio Adam v. komissio (C‑211/06 P, EU:C:2008:34, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Lemaître v. komissio (T‑317/99, EU:T:2000:218, 59 kohta)

3.      Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodosta ei millään tavoin johdu, että syyt, jotka olivat ratkaisevia tehdessä muuttopäätöstä tai päätöstä jäädä uuteen maahaan, on otettava huomioon ulkomaankorvauksen myöntämistä varten. Niiden eri syiden, joiden vuoksi asianomainen henkilö muutti pois maasta, jonka kansalainen hän on tai on ollut, ja asettui toiseen maahan, aineellinen tutkiminen perustuisi välttämättä luonteeltaan subjektiivisille arvioinneille, mikä ei ole sovitettavissa yhteen kyseisen säännöksen sanamuodon ja tarkoituksen kanssa.

Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevasta 4 artiklasta ei millään tavoin voida johtaa, että sen laatijoilla oli aikomus kiinnittää erityistä huomiota ajankohtaan, jona asuinpaikka siirtyi pois valtiosta, jonka kansalainen asianomainen on tai on ollut tai asuinpaikan siirtämisen taustalla olleisiin syihin.

(ks. 56, 58 ja 78 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Costacurta Gelabert v. komissio (T‑18/91, EU:T:1992:56, 42 kohta) ja tuomio Reichert v. parlamentti (T‑18/98, EU:T:2000:113, 25 kohta)