Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Administrativen sad Haskovo (Bulgaria) on esittänyt 13.6.2023 – VU v. Teritorialna direktsia Mitnitsa Burgas kam Agentsia ”Mitnitsi”
(Asia C-372/23, Teritorialna direktsia ”Mitnitsa Burgas”)
Oikeudenkäyntikieli: bulgaria
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Administrativen sad Haskovo
Pääasian asianosaiset
Valittaja: VU
Vastapuoli: Teritorialna direktsia Mitnitsa Burgas kam Agentsia ”Mitnitsi”
Ennakkoratkaisukysymykset
Onko unionin tullikoodeksista 9.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/20131 15 artiklaa, luettuna yhdessä 42 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä tullilain (Zakon za mitnitsite, jäljempänä ZM) 233 §:n 1 momentin, luettuna yhdessä hallinnollisista rikkomuksista ja seuraamuksista annetun lain (Zakon za administrativnite narushenia i nakazania, jäljempänä ZANN) 7 §:n kanssa, kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jossa säädetään tahattomasta salakuljetuksesta määrättävästä seuraamuksesta siinä tapauksessa, että tullilainsäädännön rikkomus on tehty huolimattomuudella jättämällä valtion rajan yli kuljetettavat tavarat ilmoittamatta säädetyssä muodossa? Onko sellainen kansallinen säännös sallittu, jonka mukaan rikkomus voidaan tällaisissa tapauksissa luokitella tuottamukselliseksi salakuljetukseksi, vai kuuluuko tahallisuus ehdottomasti salakuljetuksen tunnusmerkistöön?
Onko asetuksen (EU) N:o 952/2013 42 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä ZM:n 233 §:n 1 momentin, luettuna yhdessä ZANN:n 7 §:n kanssa, kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jonka mukaan käsitteen ”salakuljetus” piiriin kuuluvasta ensimmäisestä rikkomuksesta, riippumatta siitä, onko se tehty tahallisesti tai tuottamuksellisesti, voidaan määrätä samanluonteinen ja samansuuruinen seuraamus, nimittäin seuraamusmaksu, jonka suuruus on 100–200 prosenttia rikkomuksen kohteen tullausarvosta?
Onko asetuksen (EU) N:o 952/2013 42 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että ZM:n 233 §:n 6 momentin kaltainen kansallinen säännös, jossa säädetään täydentävänä hallinnollisena seuraamuksena rikkomuksen kohteen tuomitsemisesta menetetyksi (omaisuuden tuomitseminen valtiolle menetetyksi), ei ole sallittu? Onko rikkomuksen kohteen menetetyksi tuomitseminen sallittua silloin, kun menetetyksi tuomittu omaisuus kuuluu muulle henkilölle kuin rikkomuksen tekijälle?
Onko asetuksen (EU) N:o 952/2013 42 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohdan kanssa, tulkittava siten, että ZM:n 233 §:n 6 momentin kaltainen kansallinen säännös, jossa säädetään seuraamusmaksun ohessa täydentävänä seuraamuksena rikkomuksen kohteen menetetyksi tuomitsemisesta (omaisuuden tuomitseminen valtiolle menetetyksi), on kielletty seuraavissa tapauksissa, koska seuraamus merkitsee kohtuutonta puuttumista omistusoikeuteen: yleisesti tapauksissa, joissa rikkomuksen kohteena ollut menetetyksi tuomittu omaisuus kuuluu rikkomuksen tekijälle; tapauksissa, joissa se kuuluu kolmannelle osapuolelle, joka ei ole rikkomuksen tekijä, ja erityisesti tapauksissa, joissa rikkominen ei ollut tahallista vaan tuottamuksellista?
Onko asetuksen (EU) N:o 952/2013 5 artiklan 3 alakohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 41 artiklan kanssa, tulkittava siten, että tullitarkastuksia suorittavien viranomaisten on noudatettava Euroopan hyvän hallintotavan säännöstöä, erityisesti 6–10 artiklaa, ja että ZM:n 233 §:n 1 momentin, luettuna yhdessä ZANN:n 7 §:n 2 momentin kanssa, kaltainen sellainen kansallinen säännös on kielletty, jonka mukaan tullilainsäädäntöä muodollisesti ja tuottamuksellisesti rikkoville henkilöille voidaan määrätä seuraamuksia tahallisesta toiminnasta ja kolmannelle kuuluva rikkomuksen kohde voidaan ZM:n 233 §:n 6 momentin mukaan tuomita valtiolle menetetyksi ilman, että huolimattomasti toimivalle henkilölle ilmoitetaan, kuinka hänen on lain mukaan toimittava ja kuinka hänen on täytettävä asiakirjat, jotka koskevat tavaroiden kuljetusta Euroopan unionin ulkorajan yli, laissa säädetyllä tavalla?
____________
1 EUVL L 269, 2013, s. 1.