Language of document : ECLI:EU:T:2019:399

Asia T-478/16

Regine Frank

vastaan

Euroopan komissio

 Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 11.6.2019

Tutkimus ja teknologian kehittäminen – Tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma (2014–2020) – Ehdotuspyynnöt ja niihin liittyvät toimet ERC:n vuoden 2016 työohjelmassa – ERCEA:n päätös, jolla avustushakemus hylätään tukikelvottomana – Hallinnollisen muutoksen hakeminen komissiolta – Implisiittinen hylkäämispäätös – Osittainen tutkimatta jättäminen – Nimenomainen hylkäämispäätös – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan

1.      Tuomioistuinmenettely – Oikeusapuhakemus – Myöntämisedellytykset – Asianajajan päätös kieltäytyä edustamasta asianosaista unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn menettelyn aikana – Oikeusavun hakija ei nimeä uutta asianajajaa – Asianajajan valtuuttaminen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaajan aloitteesta – Edellytykset – Vaatimus uuden oikeusapuhakemuksen jättämisestä – Asianajajan korvaaminen on välttämätöntä asianomaisen henkilön toiminnasta tai tahdosta riippumattoman objektiivisen olosuhteen vuoksi

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 147 artiklan 2 ja 3 kohta ja 148 artiklan 5 kohta)

(ks. 65–72 kohta)

2.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Oikeussuojan tarve – Kanne komission implisiittisestä hylkäämispäätöksestä, joka koskee avustushakemusta – Päätös, joka on peruutettu siitä syystä, että komissio on myöhemmin tehnyt nimenomaisen päätöksen – Oikeussuojan tarpeen lakkaaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 58/2003 22 artiklan 1 ja 5 kohta)

(ks. 74–80, 85 ja 86 kohta)

3.      Teollisuus – Teollisuuden kilpailukyvyn turvaamiseksi tarpeelliset toimet – Tutkimus ja teknologinen kehittäminen – Tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma Horisontti 2020 – Avustushakemus – Hakemusten huomioon ottamisen edellytykset – Isäntälaitokselta saadun pätevän suostumuskirjeen esittäminen – Isäntälaitoksen vaihtamista arviointimenettelyn aikana ei sallita

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1290/2013)

(ks. 103, 114 ja 115 kohta)


Tiivistelmä

Unionin tuomioistuin hylkäsi 11.6.2019 antamassaan tuomiossa Frank v. komissio (T-478/16), Regine Frankin nostaman kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan 17.6.2016 ja 16.9.2016 annetut komission päätökset, joilla hylättiin implisiittisesti ja nimenomaisesti kantajan tutkimushankkeesta tekemä avustushakemus.

Regine Frank jätti Horisontti 2020 -puiteohjelmassa(1) julkaistun ehdotuspyynnön perusteella Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanovirastolle (ERCEA) avustushakemuksen hankkeesta, joka koski valon kulkua kvasikiteissä ja jaksottomissa rakenteissa. Kantaja teki avustushakemuksen Kaiserslauternin teknillisen yliopiston nimissä. Tämä yliopisto kuitenkin ilmoitti ERCEA:lle, ettei se voinut toimia kantajan hankkeen isäntälaitoksena. Yliopisto myös selvensi, että kantaja oli käyttänyt ilman sen lupaa vuoden 2016 ehdotuspyyntöä varten suostumuskirjettä, jonka yliopisto oli antanut vuoden 2015 ehdotuspyyntöä varten. Koska suostumuskirje ei ollut pätevä, ERCEA hylkäsi avustushakemuksen. Komissio vahvisti tämän päätöksen ensin implisiittisellä ja sen jälkeen nimenomaisella hylkäämispäätöksellä.

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin lausui seurauksista, joita aiheutui siitä, että asianajaja päätti unionin yleisen tuomioistuimessa käydyn menettelyn aikana olla edustamatta kantajaa, joka oli oikeutettu oikeusapuun. Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin oli 16.2.2017 antamallaan määräyksellä päättänyt myöntää kantajalle oikeusapua hyväksymällä kantajan ehdottaman edustajan. Kantajan edustaja kuitenkin ilmoitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamolle 5.3.2018, ettei hän enää suostunut edustamaan kantajaa. Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin ilmoitti kantajalle, että hänen oli nimettävä toinen asianajaja edustajakseen 31.1.2019 pidettävässä istunnossa. Istuntopäivänä kantaja ei ollut noudattanut kyseistä unionin yleisen tuomioistuimen kehotusta. Tässä tilanteessa kantaja pyysi 31.1.2019 pidetyssä istunnossa henkilökohtaisesti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 148 artiklan 5 kohdan soveltamista. Työjärjestyksen 148 artiklan 5 kohdassa määrätään edellytyksistä, joiden täyttyessä asianajaja voidaan valtuuttaa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaajan aloitteesta edustamaan osapuolta unionin yleisessä tuomioistuimessa.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että jos asianomainen henkilö on itse ehdottanut asianajajaa, ensinnäkin työjärjestyksen 148 artiklan 5 kohdan soveltaminen kyseisen asianajajan korvaamiseksi toisella edellyttää uuden oikeusapuhakemuksen jättämistä työjärjestyksen 147 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Toiseksi tällainen korvaaminen voidaan tehdä työjärjestyksen 148 artiklan 5 kohdan nojalla vain silloin, kun se on välttämätöntä asianomaisen henkilön toiminnasta tai tahdosta riippumattoman objektiivisen olosuhteen, kuten kuoleman, eläkkeelle jäämisen tai asianajajan velvollisuuksien laiminlyönnin, vuoksi. Sitä, että asianajaja kieltäytyy edustamasta menettelyn osapuolta vetoamalla siihen, että kyseisen henkilön käyttäytyminen voi vaikeuttaa vakavasti edellä määriteltyä edustajan tehtävää, ei näin ollen voida pitää pätevänä perusteluna työjärjestyksen 148 artiklan 5 kohdan soveltamiselle.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin jätti kumoamiskanteen tutkimatta siltä osin kuin siinä vaadittiin kumoamaan komission implisiittinen hylkäämispäätös. Tästä unionin yleinen tuomioistuin totesi, että se, ettei komissio ollut vastannut, vastasi hallinnollisen muutoksenhaun implisiittistä hylkäämistä, josta on mahdollista nosta kumoamiskanne. Komissio antoi kuitenkin ennen käsiteltävän kanteen nostamista unionin yleisessä tuomioistuimessa päätöksen, jolla se hylkäsi hallinnollisen muutoksenhaun nimenomaisesti ja siten peruutti implisiittisen hylkäämispäätöksen.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin muistutti avustushakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä, että käsiteltävän asian olosuhteissa kantajan olisi pitänyt esittää pätevä suostumuskirje isäntälaitokselta, jotta hänen avustushakemuksensa olisi voitu tutkia. Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi, että isäntälaitosta koskeva tieto on olennainen avustushakemuksen kannalta, eikä isäntälaitosta siten voida korvata tai lisätä muuttamatta merkittävästi hakemusta. Kantaja ei näin ollen voi moittia ERCEA:ta siitä, ettei se sallinut hänen etsiä uutta isäntälaitosta.


1      Ehdotuspyynnöt ja niihin liittyvät toimet ERC:n vuoden 2016 työohjelmassa, joka on osa Horisontti 2020 ‑tutkimuksen ja innovaatioiden puiteohjelmaa (2014–2020) (EUVL 2015, C 253, s. 12).