Kanne 9.7.2007 - Air One v. komissio

(Asia T-266/07)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Air One SpA (edustajat: asianajaja M. Merola ja asianajaja P. Ziotti)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Julkisen palvelun velvoitteiden asettamisesta tietyille Sardiniasta ja Sardiniaan liikennöitäville reiteille 23.4.2007 tehty komission päätös K (2007 1712) on kumottava siltä osin kuin siinä määrätään Italian hallitus sallimaan se, että kaikki sellaiset lentoliikenteen harjoittajat, jotka hyväksyvät Sardinian ja mantereen välisiin reitteihin liittyvät julkisen palvelun velvoitteet, harjoittavat lentoliikennettä näillä reiteillä riippumatta siitä, ovatko ne hyväksyneet mainitut velvoitteet kansallisessa lainsäädännössä säädetyn 30 päivän määräajan aikana vai sen jälkeen (päätöksen 1 artiklan a alakohta).

Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii EY 230 artiklan neljännen kohdan nojalla, että julkisen palvelun velvoitteiden asettamisesta tietyille Sardiniasta ja Sardiniaan liikennöitäville reiteille yhteisön lentoliikenteen harjoittajien pääsystä yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille annetun neuvoston asetuksen N:o 2408/92 4 artiklan nojalla tehdyn komission päätöksen K (2007 1712) 1 artiklan a alakohta on kumottava.

Vaatimuksensa tueksi kantaja vetoaa seuraavaan kumoamisperusteeseen:

Ilmeinen arviointivirhe sekä perustelujen epäloogisuus ja ristiriitaisuus. Kantaja väittää ensinnäkin, että kun komissio on määrännyt Italian hallituksen sallimaan sen, että kaikki sellaiset lentoliikenteen harjoittajat, jotka aikovat noudattaa julkisen palvelun velvoitteita, harjoittavat lentoliikennettä kyseisillä reiteillä riippumatta siitä, milloin ne ovat ilmoittaneet aikeestaan aloittaa palveluidensa tarjoaminen ja riippumatta siitä päivästä, jolloin mainittu ilmoitus on lähetetty eli siitä, onko ilmoitus lähetetty kansallisessa lainsäädännössä säädetyn 30 päivän määräajan aikana vai sen jälkeen, komissio on virheellisesti arvioinut Italian hallituksen käyttöön ottamaa järjestelmää asian kannalta merkityksellisten yhteisön säännösten tarkoituksen ja päämäärän valossa. Kantaja katsoo erityisesti, että asetuksen N:o 2408/92 4 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot saavuttamaan alueellisen jatkuvuuden päämäärä asettamalla julkisen palvelun velvoitteita, jotka huolimatta siitä, että ne ovat poikkeus periaatteesta, jonka mukaan yhteisön lentoliikenteen harjoittajat pääsevät vapaasti yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille, ovat kuitenkin suhteellisuusperiaatteen mukaisia ja, mikäli vain mahdollista, ne koskevat siis vain sellaisia tilanteita, joissa on luovutettu yksinoikeuksia ja/tai joihin liittyy rahallinen korvaus. Kantajan mukaan Italian hallitus on noudattanut täysin yhteisön säännösten henkeä, kun otetaan huomioon, että ehdottoman määräajan asettaminen julkisen palvelun velvoitteiden asettamista koskevan menettelyn "ensimmäisessä vaiheessa"

edistää sitä, että lentoliikenteen harjoittajat esittävät tarjoukset ja valtio määrää niihin liittyvät julkisen palvelun velvoitteet mainitun "ensimmäisen vaiheen" kuluessa ja

rajoittaa mahdollisuutta siirtyä "toiseen vaiheeseen", jossa hallituksella olisi velvollisuus antaa tarjouskilpailulla yksinoikeus, ja jossa hallitus ottaisi mahdollisesti vastuulleen siihen liittyvän rahallisen korvauksen.

Kantajan mukaan on muutoinkin selvää, että toisin kuin komissio on implisiittisesti väittänyt, lentoliikenteen harjoittajien välinen kilpailu sellaisilla reiteillä, joihin liittyy julkisen palvelun velvoitteita, ei voi olla samanlaista kuin se on sellaisilla reiteillä, joihin mainitunlaisia velvoitteita ei liity. Tämä johtuu siitä, että julkisen palvelun velvoitteiden järjestelmän taustaoletus on se, että niillä reiteillä, joita tällaiset velvoitteet koskevat, on kannattavuusongelmia, joiden vuoksi yksikään lentoliikenteen harjoittaja ei haluaisi liikennoidä niitä yleisen edun mukaisesti tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, joten on tarpeen ottaa käyttöön turvamekanismeja sääntöjä noudattaville ja huolellisille lentoliikenteen harjoittajille.

Kantaja vetoaa lisäksi komission määräämän lainsäädännön syrjivään luonteeseen, kun otetaan huomioon, että se, että ehdoton määräaika julkisen palvelun velvoitteiden hyväksymiselle "ensimmäisessä vaiheessa" poistettaisiin, suosisi pääasiassa sellaisia lentoliikenteen harjoittajia, joilla on huomattava markkinavoima, koska ne voisivat määräajan päättymisen jälkeen tarjoutua hoitamaan sellaisia reittejä, joihin liittyy julkisen palvelun velvoitteita ja joita kilpailijat ovat tarjoutuneet hoitamaan, ensisijaisena tarkoituksenaan alentaa näiden kilpailijoiden markkinaosuutta.

Lopuksi kantajan mukaan komission päättelyssä on oikeudellisia virheitä julkisen palvelun velvoitteiden asettamista koskevan menettelyn ominaispiirteitä koskevilta osin. Tältä osin kantaja väittää, että sellaisen määräajan soveltaminen, joka ei ole ehdoton, johtaisi menettelyn "ensimmäisen vaiheen" pitkittymiseen määräämättömäksi ajaksi, mikä on epäloogista, ellei jopa ristiriidassa sen komission toteamuksen kanssa, jonka mukaan, vaikka on vain yksi julkisen palvelun velvoitteiden asettamismenettely, mainittu menettely koostuu kahdesta vaiheesta.

____________