Kanne 25.7.2013 – La Ferla v. komissio ja ECHA
(Asia T-392/13)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Leone La Ferla SpA (Melilli, Italia) (edustajat: asianajajat G. Passalacqua, J. Occhipinti ja G. Calcerano)
Vastaajat: Euroopan kemikaalivirasto (ECHA), Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
kumoamaan riitautetut, jäljempänä selostetut toimet kokonaisuudessaan tai siltä osin kuin se on tuomioistuimen mukaan asianmukaista ja kantajan etujen mukaista
tämän seurauksena velvoittamaan ECHA:n palauttamaan kantajalta perusteettomasti perityt määrät laillisella korolla ja rahan arvon alenemisesta suoritettavalla korvauksella korotettuina siitä päivästä lukien, kun Leone La Ferla Spa:n maksamat määrät ovat siirtyneet ECHA:lle, siihen asti, kun ne on tosiasiallisesti palautettu
tai kumulatiivisesti tai vaihtoehtoisesti velvoittamaan ECHA:n korvaamaan Leone La Ferla Spa:lle aiheutuneen vahingon, jonka määrä vastaa edellä mainittuja, kantajalta perusteettomasti perittyjä määriä, laillisella korolla ja rahan arvon alenemisesta suoritettavalla korvauksella korotettuina siitä päivästä lukien, kun Leone La Ferla Spa:n maksamat määrät ovat siirtyneet ECHA:lle, siihen asti, kun ne on tosiasiallisesti palautettu
velvoittamaan vastaajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantaja on riitauttanut päätöksen, jossa ECHA katsoi, ettei kantaja ollut näyttänyt toteen olevansa pieni tai keskikokoinen yritys ja määräsi, että sen oli maksettava suuryrityksille vahvistetut rekisteröintimaksut ja niihin liittyvä hallinnollinen maksu.
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.
1. Kantaja väittää ensimmäisessä kanneperusteessaan, että ECHA on sääntöjenvastaisesti ylittänyt toimivaltansa, joka rajoittuu siihen, että sen on tutkittava tarkastusmenettely, jossa selvitetään, onko kantajana olevalla yrityksellä oikeus maksaa pienille ja keskisuurille yrityksille varattu alennettu maksu, koska se on tullut komission sijaan tehdessään tätä oikeutta koskevan päätöksen tai koska se on soveltanut mielivaltaisesti muita aineellisia kriteerejä sen arvioimiseksi, oliko kyseessä pieni tai keskisuuri yritys, kuin niitä, jotka komissio on vahvistanut asetuksessa (EY) N:o 340/20081 .
Toimivalta tehdä päätöksiä, jotka koskevat pienille ja keskisuurille yrityksille varattua oikeutta maksaa alennettuja maksuja, edellyttää kantajan mukaan sen arvioimista, sovelletaanko rekisteröidyn yrityksen kokoon pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävää yhteisön rahoitusta koskevassa suosituksessa 2003/361/EY vahvistettuja perusteita, minkä arviointi ei kuulu ECHA:n sihteeristölle vaan ainoastaan komissiolle, koska REACH-asetuksessa tai komission täytäntöönpanoasetuksissa ei ole tätä koskevia säännöksiä.
Lisäksi asetuksessa N:o 340/2008 säädetään nimenomaisesti pienten tai keskisuurten yritysten juridisen aseman vahvistamisesta, että suosituksessa 2003/361/EY vahvistettuja alaperusteita, jotka koskevat yrityksiä, jotka ovat sidossuhteessa muihin yrityksiin osakkuuksien vuoksi, sovelletaan yrityksiin, joilla ei ole kotipaikkaa Euroopan unionissa. Tästä seuraa vastakkaispäättelynä, että kyseisiä perusteita ei voida soveltaa arvioitaessa Euroopan unioniin sijoittautuneen yrityksen kokoa sen selvittämiseksi, onko kyseisellä yrityksellä oikeus maksaa alennettu maksu.
2. Kantaja väittää toisessa kanneperusteessa, että joka tapauksessa ECHA on soveltanut nyt käsiteltävässä asiassa lainvastaisesti kyseisiä alaperusteita, sillä se ei ole ottanut huomioon, että Leone La Ferla Spa on perheyritys, koska La Ferlan kolme veljeä omistavat sen koko osakepääoman. Tästä syystä mitään merkitystä ei olisi pitänyt antaa kyseisille alaperusteille eikä myöskään osakkuuksille ja sidossuhteille muihin yrityksiin, koska yksikään kantajan kanssa sidossuhteessa oleva yritys ei toimi samoilla markkinoilla eikä lähimarkkinoilla (suosituksen 361/2003/EY liitteessä I olevan 3 artiklan 3 kohta).
3. Kantaja väittää kolmannessa kanneperusteessa, että ECHA:n johtaja on allekirjoittanut lainvastaisesti kanteen kohteena olevan toimen, koska REACH-asetuksessa ei anneta ECHA:n johtajalle toimivaltaa tehdä rekisteröintiä hakevien yritysten kokoa koskevia päätöksiä.
4. Kantaja väittää neljännessä kanneperusteessa, että päätökset ECHA MB/D/29/2010 ja MB/D/21/2012/D ovat lainvastaisia, sillä virasto vahvisti hallinnollisen maksun suuruuden mielivaltaisesti usean erilaisen arvon perusteella, vaikka todellisuudessa huomioon olisi otettava ainoastaan korkein määrä. Nämä päätökset ovat lainvastaisia – mistä seuraa, että niiden soveltamista koskevat toimet ovat lainvastaisia – koska on komissio tehtävänä vahvistaa kaikkien REACH-asetuksessa säädettyjen maksujen täsmällinen määrä (ECHA voi ainoastaan laatia luettelon muista kuin REACH-asetuksessa tarkoitetuista palveluista) ja kun otetaan huomioon, että hallinnollinen maksu suoritetaan ECHAn talousarvioon. Lisäksi koska kyseinen maksu on hallinnollinen seuraamus, jonka tarkoituksena on ehkäistä yritysten epäasianmukaista toimintaa tai sitä, että ne eivät anna tietoja, jäsenvaltioiden on vahvistettava tämä maksu REACH-asetuksen nojalla.
____________1 Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1907/2006 perustuvista Euroopan kemikaalivirastolle suoritettavista maksuista 16.4.2008 annettu komission asetus (EY) N:o 340/2008 (EUVL L 107, s. 6)