UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)
12 päivänä heinäkuuta 2023 (*)
Oikeus tutustua asiakirjoihin – Asetus (EY) N:o 1049/2001 – EKR:n rahoittaman palvelusopimuksen toteuttamista koskeva OLAFin tutkinnan loppukertomus – Tutustumisoikeuden epääminen – Päätöksentekomenettelyn suojaa koskeva poikkeus – Tarkastus‑, tutkinta‑ ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa koskeva poikkeus – Yleinen olettama – Perusteluvelvollisuus
Asiassa T‑377/21,
Eurecna SpA, kotipaikka Venetsia (Italia), edustajanaan asianajaja R. Sciaudone,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään C. Ehrbar ja A. Spina,
vastaajana,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja L. Truchot sekä tuomarit R. Frendo ja T. Perišin (esittelevä tuomari),
kirjaaja: V. Di Bucci,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn,
ottaen huomioon, etteivät asianosaiset ole esittäneet istunnon järjestämistä koskevaa pyyntöä kolmen viikon kuluessa siitä, kun ilmoitus asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättämisestä on annettu tiedoksi, ja päätettyään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdan nojalla ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Kantaja Eurecna SpA vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) 26.4.2021 tekemän päätöksen, jolla se epäsi kantajalta oikeuden tutustua sen loppukertomukseen ja siihen kuuluviin liitteisiin tutkinnan OC/2019/0766/B4 päätteeksi (jäljempänä riidanalainen päätös).
Asian tausta
2 Kantaja on yhtiö, joka tarjoaa tietotekniikkaan liittyviä palveluja.
3 Euroopan unionin merentakaisten maiden ja alueiden liitto (OCTA) allekirjoitti huhtikuussa 2014 koordinoivana yhtiönä toimivan kantajan kanssa palvelusopimuksen FED/2014/341‑873 ”Alueelliset innovaatiostrategiat” (jäljempänä sopimus), jonka alkuperäinen määrä oli 2 900 600 euroa ja toteuttamisaika 29.4.2014–28.4.2020. Sopimus rahoitettiin Euroopan kehitysrahastosta (EKR), ja sen yleisinä tavoitteina oli vahvistaa kestävää kehitystä ja talouden monipuolistamista innovatiivisten ratkaisujen avulla sekä parantaa merentakaisten maiden ja alueiden kilpailukykyä alueellisella ja yleisellä tasolla.
4 Sopimuksen täytäntöönpanoa varten kantaja otti palvelukseensa useita työntekijöitä, joista yksi oli pääasiallisen asiantuntijaryhmän nro 1 johtaja.
5 Kyseinen ryhmänjohtaja lähetti 25.4.2019 OCTA:lle ja Euroopan komissiolle kirjeen, jossa hän ilmoitti, ettei kantaja ollut maksanut hänelle palkkaa vuosina 2015–2018 tehdystä työstä eli 430 326,23 euron summaa.
6 Komissio nimesi elokuussa 2019 tilintarkastusyhteisön (jäljempänä riippumaton tarkastaja) tarkastamaan riippumattomasti kantajan 29.4.2014–30.4.2019 lähettämien kertomusten todenperäisyyden ja sääntöjenmukaisuuden. Se myös kääntyi OLAFin puoleen, jotta tämä suorittaisi toimivaltaansa kuuluvia tarkastuksia, jotka koskivat mahdollisia petoksia, lahjontaa tai muuta laitonta toimintaa, joka voisi vahingoittaa Euroopan unionin taloudellisia etuja.
7 Riippumaton tarkastaja antoi 15.6.2020 loppukertomuksensa, jonka mukaan 504 434,68 euroa oli jätettävä EKR:n rahoituksen ulkopuolelle. Tämä summa koostui yhtäältä 2 034,68 eurosta, jotka liittyivät erilaisiin kuluihin, joiden osalta vastaavat tositteet puuttuivat tai olivat riittämättömiä, ja toisaalta 502 400 eurosta, joiden osalta kantajan työntekijöiden palkkiolaskelmia puuttui ja näiden työntekijöiden ilmoittamien työtuntien ja kantajan OCTA:lle ilmoittamien työtuntien lukumäärien välillä oli eroja.
8 OLAF ilmoitti 1.7.2020 käynnistävänsä tutkinnan, jonka viitenumero oli OC/2019/0766/B4 ja joka koski kantajaa sopimuksen toteuttamisessa ilmenneiden väitettyjen sääntöjenvastaisuuksien osalta.
9 OLAF ilmoitti kantajalle 4.12.2020 päivätyllä kirjeellä, että tutkinta OC/2019/0766/B4 oli päätetty ja että tämän tutkinnan loppuraportti oli toimitettu Venetsian (Italia) syyttäjäviranomaiselle ja komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosastolle seuraavien toimenpiteiden toteuttamista varten: yhtäältä rikostutkinnan aloittaminen menojen todentamista koskevien virheellisten kertomusten avulla mahdollisesti tehdystä petoksesta, jotta OCTA:lta saataisiin perityksi perusteettomat maksut, ja toisaalta 504 434,68 euron takaisinperiminen, kantajan kirjaaminen varhaishavainta‑ ja poissulkemisjärjestelmän (EDES) tietokantaan ja taloudellisten seuraamusten aiheellisuuden arviointi sopimukseen sovellettavien yleisten ehtojen 10 artiklan mukaisesti.
10 Kantaja osoitti 22.1.2021 OLAFille Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) 6 artiklaan perustuvan hakemuksen saadakseen oikeuden tutustua OLAFin tutkinnan OC/2019/0766/B4 loppukertomukseen ja sen liitteisiin (jäljempänä pyydetyt asiakirjat).
11 OLAF epäsi 3.3.2021 oikeuden tutustua pyydettyihin asiakirjoihin.
12 Kantaja teki 10.3.2021 asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklan perusteella uudistetun hakemuksen saadakseen tutustua pyydettyihin asiakirjoihin.
13 Komissio ilmoitti kantajalle 11.3.2021 päivätyllä ennakkoilmoituskirjeellä 417 234,68 euron takaisinperintää koskevan menettelyn aloittamisesta riippumattoman tarkastajan loppukertomuksen perusteella ja kehotti kantajaa tarvittaessa esittämään huomautuksensa 30 päivän kuluessa.
14 OLAF teki 26.4.2021 riidanalaisen päätöksen, jolla se hylkäsi edellä 12 kohdassa mainitun uudistetun hakemuksen.
Asianosaisten vaatimukset
15 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa komission esittämään pyydetyt asiakirjat
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
16 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Kumoamisvaatimukset
17 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kuuteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee oikeudellista virhettä pyydettyihin asiakirjoihin tutustumisen seurausten osalta, toinen asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan rikkomista tarkastus‑, tutkinta‑ ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa koskevan poikkeuksen osalta ja kolmas asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa koskevan poikkeuksen osalta, neljäs asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdan rikkomista pyydettyjen asiakirjojen osiin tutustumista koskevan oikeuden osalta, viides perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä ja kuudes oikeudellista virhettä, joka johtuu siitä, ettei OLAF ole tunnustanut kantajan puolustautumisoikeuksia asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa tarkoitetulla tavalla ylivoimaisen yleisen edun kannalta.
18 Koska vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustelujen puuttuminen tai niiden riittämättömyys merkitsee SEUT 263 artiklassa tarkoitettua olennaisten menettelymääräysten rikkomista ja sitä on pidettävä sellaisena oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvana perusteena, joka unionin tuomioistuinten pitää ottaa huomioon omasta aloitteestaan (ks. tuomio 15.6.2017, Espanja v. komissio, C‑279/16 P, ei julkaistu, EU:C:2017:461, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 3.5.2018, Malta v. komissio, T‑653/16, EU:T:2018:241, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), on tutkittava viides kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.
19 Kantaja väittää tällä kanneperusteella, että riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu riittävästi, koska OLAF viittaa kyseisen päätöksen 4 ja 5 kohdassa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdassa säädettyyn toimielimen päätöksentekomenettelyä koskevaan poikkeukseen selittämättä tämän erityisen poikkeuksen merkitystä OLAFin kertomuksen sisällön kannalta. Kantajan on siten mahdotonta käyttää oikeuttaan riitauttaa tämän poikkeuksen merkityksellisyys, samoin kuin unionin yleisen tuomioistuimen on mahdotonta harjoittaa omaa valvontaansa niiden syiden osalta, joiden vuoksi OLAF on vedonnut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohtaan.
20 Komissio kiistää kantajan väitteet.
21 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukainen unionin toimielinten toimien perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen toimen luonteen mukaan ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa. Perusteluvelvollisuutta on arvioitava kaikkien asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan ja perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. vastaavasti tuomio 4.6.2020, Unkari v. komissio, C‑456/18 P, EU:C:2020:421, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 3.5.2018, Malta v. komissio, T‑653/16, EU:T:2018:241, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
22 Perustelujen puuttuminen voidaan kuitenkin todeta silloinkin, kun kyseessä olevaan päätökseen sisältyy joitakin perusteluja. Näin ollen ristiriitaiset tai käsittämättömät perustelut merkitsevät perustelujen puuttumista. Sama pätee silloin, kun kyseessä olevaan päätökseen sisältyvät perustelut ovat niin puutteelliset, ettei sen vastaanottaja voi mitenkään ymmärtää sen antajan päättelyä päätöksen tekemisen yhteydessä (ks. vastaavasti tuomio 11.6.2020, komissio v. Di Bernardo, C‑114/19 P, EU:C:2020:457, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
23 Erityisesti jos unionin toimielin, elin tai laitos, jolle on toimitettu pyyntö saada tutustua asiakirjaan, päättää hylätä pyynnön jonkin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetyn poikkeuksen perusteella, sen on lähtökohtaisesti selitettävä, millä tavoin tähän asiakirjaan tutustuminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa tällä poikkeuksella suojattua etua, ja tällaisen vahingoittamisen riskin on oltava kohtuullisesti ennakoitavissa eikä se saa olla täysin hypoteettinen (ks. tuomio 22.1.2020, MSD Animal Health Innovation ja Intervet international v. EMA, C‑178/18 P, EU:C:2020:24, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
24 Tässä yhteydessä on todettava, että unionin toimielin voi ottaa sen hallussa olevia asiakirjoja koskevaa tutustumispyyntöä arvioidessaan huomioon useita asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa mainittuja epäämisperusteita (tuomio 28.6.2012, komissio v. Éditions Odile Jacob, C‑404/10 P, EU:C:2012:393, 113 kohta).
25 Näin ollen on muistutettava, että jos perusteluja on useita, on niin, että vaikka jokin riidanalaisen toimen perusteluista on puutteellisesti perusteltu, tämä virhe ei voi johtaa kyseisen toimen kumoamiseen, jos yksi tai useampi muu perustelu on sellaisenaan riittävä (ks. vastaavasti tuomio 5.3.2019, Pethke v. EUIPO, T‑169/17, ei julkaistu, EU:T:2019:135, 93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
26 Tietyissä tapauksissa kyseessä oleva unionin toimielin, elin tai laitos voi kuitenkin käyttää tältä osin perusteluina yleisiä olettamia, joita sovelletaan tiettyihin asiakirjaluokkiin, koska samankaltaiset yleisluonteiset toteamukset saattavat olla sovellettavissa luonteeltaan samanlaisia asiakirjoja koskeviin tiedonsaantipyyntöihin (ks. vastaavasti tuomio 22.1.2020, MSD Animal Health Innovation ja Intervet international v. EMA, C‑178/18 P, EU:C:2020:24, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
27 Tällaisten olettamien tavoitteena on siten antaa kyseiselle unionin toimielimelle, elimelle tai laitokselle mahdollisuus todeta tällaisten yleisten toteamusten perusteella, että tiettyjen asiakirjaluokkien ilmaiseminen lähtökohtaisesti vahingoittaa sillä poikkeuksella suojattua etua, johon se vetoaa, eikä se ole velvollinen tutkimaan konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti kaikkia pyydettyjä asiakirjoja (ks. tuomio 22.1.2020, MSD Animal Health Innovation ja Intervet international v. EMA, C‑178/18 P, EU:C:2020:24, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
28 Oikeuskäytännöstä ilmenee siten, että päätös, jolla kieltäydytään ilmaisemasta asiakirjan sisältämiä tietoja sillä perusteella, että kyseistä asiakirjaa koskee yleinen luottamuksellisuusolettama, on perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla, kun päätöksen perustelujen perusteella se, jolle päätös on osoitettu, voi ymmärtää yhtäältä, että asianomainen toimielin vetoaa kyseessä olevan asiakirjan luottamuksellisuuteen kieltäytyäkseen sen sisältämien tietojen ilmaisemisesta, ja toisaalta, että kyse on asiakirjasta, joka kuuluu tämän yleisen luottamuksellisuusolettaman piiriin. (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2019, EKP v. Espírito Santo Financial (Portugal), C‑442/18 P, EU:C:2019:1117, 55 kohta ja tuomio 21.10.2020, EKP v. Estate of Espírito Santo Financial Group, C‑396/19 P, ei julkaistu, EU:C:2020:845, 62 kohta).
29 Käsiteltävää kanneperustetta on tarkasteltava edellä 21–28 kohdassa mainittujen periaatteiden ja oikeuskäytännön valossa.
30 Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisen päätöksen pääasiallinen perustelu perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuun yleiseen luottamuksellisuusolettamaan, joka koskee OLAFin tutkintaa koskevia asiakirjoja. Riidanalaisesta päätöksestä nimittäin ilmenee, että OLAF katsoi, että pyydettyihin asiakirjoihin sovelletaan poikkeusta, josta säädetään kyseisessä säännöksessä, jonka mukaan toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi tarkastus‑, tutkinta‑ ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa. OLAF katsoi myös täydentävästi, että pyydettyihin asiakirjoihin sovellettiin päätöksentekomenettelyn suojaa koskevaa poikkeusta, josta säädetään asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa, ja osittain saman asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta, jonka nojalla oikeus tutustua asiakirjoihin evätään, jos niiden sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa.
Riidanalaisen päätöksen perustelut siltä osin kuin ne perustuvat tarkastus‑, tutkinta‑ ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaan
31 Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetusta poikkeuksesta on todettava, että kyseisessä säännöksessä säädetään, että toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi tarkastus‑, tutkinta‑ ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa.
32 Oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että OLAF voi perustellusti vedota yleiseen olettamaan tutkinta‑, tarkastus‑ ja tilintarkastustoimien tarkoitusten vaarantumisesta kieltäytyäkseen ilmaisemasta tutkintaa koskevia asiakirjoja, kun tutkinta on käynnissä tai se on juuri päätetty eivätkä toimivaltaiset viranomaiset ole viimeksi mainitussa tapauksessa vielä päättäneet kohtuullisessa ajassa tutkintakertomuksensa johdosta toteutettavista jatkotoimista. (ks. tuomio 1.9.2021, Homoki v. komissio, T‑517/19, ei julkaistu, EU:T:2021:529, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 Erilaisiin tutkinta‑ tai tarkastustoimiin saatetaan edelleen soveltaa tarkastus‑, tutkinta‑ ja tilintarkastustoimien suojaa koskevaa poikkeusta niin kauan kuin tutkinta‑ tai tarkastustoimet jatkuvat, vaikka siihen kertomukseen johtanut nimenomainen tutkinta tai tarkastus, johon tutustumista koskevaa oikeutta on haettu, olisikin päättynyt. (ks. tuomio 6.7.2006, Franchet ja Byk v. komissio, T‑391/03 ja T‑70/04, EU:T:2006:190, 110 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Kuitenkin sen hyväksyminen, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmanteen luetelmakohtaan perustuvaa poikkeusta sovellettaisiin erilaisiin asiakirjoihin, jotka koskevat tarkastus‑, tutkinta‑ ja tilintarkastustoimia, niin kauan kuin kyseisten menettelyiden jatkotoimenpiteistä ei ole päätetty, merkitsisi sitä, että kyseisiin asiakirjoihin tutustumista koskeva oikeus tehtäisiin riippuvaiseksi sattumanvaraisesta, tulevasta ja mahdollisesti kaukaisesta tapahtumasta, joka riippuu lisäksi eri viranomaisten ripeydestä ja huolellisuudesta. (tuomio 6.7.2006, Franchet ja Byk v. komissio, T‑391/03 ja T‑70/04, EU:T:2006:190, 111 kohta).
35 Tällainen ratkaisu olisi ristiriidassa sen päämäärän kanssa, että yleisölle on taattava oikeus tutustua taloudellisten etujen hallinnoinnissa mahdollisesti esiintyviä sääntöjenvastaisuuksia koskeviin asiakirjoihin, jotta kansalaiset saisivat mahdollisuuden valvoa julkisen vallankäytön laillisuutta mahdollisimman tehokkaalla tavalla. (ks. tuomio 6.7.2006, Franchet ja Byk v. komissio, T‑391/03 ja T‑70/04, EU:T:2006:190, 112 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
36 Oikeuskäytännöstä ilmenee siten, että yleistä luottamuksellisuusolettamaa, joka koskee OLAFin tutkintaa koskevia asiakirjoja, sovelletaan siihen saakka, kunnes viranomaiset, joille OLAFin tutkinnan loppukertomus osoitetaan, päättävät tämän kertomuksen johdosta jatkotoimista ilmaisemalla aikomuksensa joko toteuttaa asianomaisille henkilöille vastaisia toimia tai olla toteuttamatta tällaisia toimia. Jos kuitenkin päivänä, jona toimielimen, jolle asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö on esitetty, on vastattava tähän pyyntöön, kyseiset viranomaiset eivät ole ilmaisseet mitään aikomusta, yleinen olettama OLAFin tutkintaa koskevien asiakirjojen luottamuksellisuudesta ei saa ylittää kohtuullista aikaa siitä päivästä lukien, jona OLAF toimitti niille kyseisen kertomuksen. (ks. vastaavasti tuomio 26.5.2016, International Management Group v. komissio, T‑110/15, EU:T:2016:322, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 1.9.2021, Homoki v. komissio, T‑517/19, ei julkaistu, EU:T:2021:529, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
37 Tämän oikeuskäytännön valossa on arvioitava, onko riidanalainen päätös riittävästi perusteltu siltä osin kuin se perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuun yleiseen olettamaan.
38 Edellä 28 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti on erityisesti määritettävä, saattoiko kantaja ymmärtää riidanalaisen päätöksen perustelujen perusteella yhtäältä, että komissio vetosi pyydettyjen asiakirjojen luottamuksellisuuteen evätäkseen niiden sisältämien tietojen ilmaisemisen, ja toisaalta, että kyse oli tämän yleisen luottamuksellisuusolettaman piiriin kuuluvista asiakirjoista.
39 Nyt käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin todettava, että riidanalaisessa päätöksessä todetaan OLAFin katsoneen, että pyydetyt asiakirjat kuuluivat asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan oikeuskäytännössä tunnustetun sitä koskevan yleisen olettaman perusteella, että oikeus tutustua OLAFin tutkintaa koskeviin asiakirjoihin evätään.
40 Kantaja saattoi siten riidanalaisen päätöksen perustelujen perusteella ymmärtää, että kieltäytyessään ilmaisemasta pyydettyjen asiakirjojen sisältämiä tietoja OLAF vetosi yleiseen luottamuksellisuusolettamaan, jota OLAFin tutkintaa koskeviin asiakirjoihin voidaan soveltaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan nojalla.
41 Toiseksi on niin, että vaikka riidanalaisessa päätöksessä todetaan, että pyydetyt asiakirjat kuuluvat OLAFin tutkinnan OC/2019/0766 asiakirja‑aineistoon, on huomattava, että riidanalaisen päätöksen 3 kohdassa tosiasiallisesti OLAF ainoastaan toteaa yhtäältä, että mainittu tutkinta päätettiin joulukuussa 2020, ja toisaalta, että sen loppukertomus toimitettiin Venetsian syyttäjäviranomaiselle ja komissiolle yhdessä mahdollisten jatkotoimisuositusten kanssa. Samoin riidanalaisen päätöksen 5 kohdassa todetaan, että OLAFin lopullinen suositus on toimitettu komission toimivaltaisille viranomaisille ja kansallisille oikeusviranomaisille ja että jos nämä viranomaiset aikovat määrätä seuraamuksen tutkinnan kohteena olevalle henkilölle, niiden on annettava tälle oikeus tutustua OLAFin loppukertomukseen, jotta tämä voi käyttää puolustautumisoikeuksiaan.
42 Ensinnäkin on kuitenkin todettava, ettei riidanalaisen päätöksen perusteluissa mainita sitä edellä 13 kohdassa mainittua seikkaa, että ennen mainitun päätöksen antamista komissio lähetti 11.3.2021 kantajalle ennakkoilmoituskirjeen 417 234,68 euron takaisin perimisestä ja kehotti tätä tarvittaessa esittämään huomautuksensa 30 päivän kuluessa.
43 Sitä, että komissio aloitti OLAFin kertomuksen toimittamisen jälkeen kantajaa vastaan takaisinperintämenettelyn suurimmasta osasta maksetuista summista, joiden oli riippumattoman tilintarkastajan loppukertomuksessa katsottu olevan tukikelvottomia, voidaan pitää OLAFin kertomuksen suositusten mukaisena jatkotoimenpiteenä ja siten edellä 32 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuna tutkinnan päättämistä koskevana päätöksenä.
44 Koska riidanalaisessa päätöksessä ei mainita mitään tästä seikasta, on mahdollista olettaa OLAFin katsoneen, ettei kantajalle 11.3.2021 lähetetyn ennakkoilmoituskirjeen tarkoituksena eikä vaikutuksena ollut tutkinnan päättäminen.
45 Tällaisen tulkinnan syyt eivät kuitenkaan ilmene riidanalaisen päätöksen perusteluista.
46 Näin ollen komissio ei ole täsmentänyt riidanalaisessa päätöksessä, katsoiko se, että kantajalle osoitettu ennakkoilmoituskirje oli OLAFin tutkintakertomuksen jatkotoimenpide, ja jos näin oli, miksi kyseisen kertomuksen toimittamisen vaikutuksena Venetsian syyttäjäviranomaiselle laajensi tämän raportin osalta yleistä luottamuksellisuusolettamaa.
47 Toiseksi edellä 44 kohdassa mainitun riidanalaisen päätöksen tulkinnan mukaan on mahdollista olettaa OLAFin katsoneen, että riidanalaisen päätöksen tekopäivänä viranomaiset, joille sen loppukertomus on osoitettu, eivät olleet vielä päättäneet kohtuullisessa ajassa tämän tutkintakertomuksen johdosta toteutettavista jatkotoimista.
48 On kuitenkin todettava, ettei OLAF maininnut riidanalaisessa päätöksessä tarkkaa päivämäärää, jona sen loppukertomus toimitettiin komissiolle ja Venetsian syyttäjäviranomaiselle.
49 Kuten edellä 9 kohdasta ilmenee, on totta, että kantajalle ilmoitettiin tästä toimittamisesta 4.12.2020 päivätyllä komission kirjeellä.
50 Edellä 32 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan on kuitenkin niin, että vaikka OLAFin tutkintaa, joka on juuri päätetty, koskeviin asiakirjoihin sovelletaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettua yleistä luottamuksellisuusolettamaa, jos toimivaltaiset viranomaiset eivät ole vielä päättäneet vastaavan tutkintakertomuksen jatkotoimista, edellytyksenä on, että sinä päivänä, jona tehtiin päätös kyseisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemisen epäämisestä, OLAFin kertomuksen toimittamisesta toimivaltaisille viranomaisille kulunutta aikaa ei voida pitää kohtuuttomana.
51 Nyt käsiteltävässä asiassa OLAFin olisi siis pitänyt ottaa kantaa kyseisen päätöksen perusteluissa siihen, oliko sen komissiolle ja Venetsian syyttäjäviranomaiselle toimittaman kertomuksen toimittamispäivän ja riidanalaisen päätöksen tekemispäivän välillä kulunutta aikaa pidettävä kohtuullisena ilmoittaakseen kantajalle, että pyydettyihin asiakirjoihin sovellettiin riidanalaisen päätöksen tekemispäivänä yleistä luottamuksellisuusolettamaa, jota voidaan soveltaa sen tutkintaa koskeviin asiakirjoihin.
52 Vaikka on mahdollista olettaa OLAFin katsoneen, ettei nyt käsiteltävänä olevassa asiassa sen loppukertomuksen toimittamisesta komissiolle ja Venetsian syyttäjäviranomaiselle kulunut aika ollut kohtuuton, tällaisen tulkinnan syyt eivät ilmene riidanalaisen päätöksen perusteluista.
53 Näin ollen on todettava, että koska edellä 41–52 kohdassa mainitut tiedot puuttuivat, kantaja ei voinut riidanalaista päätöstä luettaessa ymmärtää syitä, joiden vuoksi OLAF katsoi riidanalaisen päätöksen tekemisajankohtana, että pyydettyihin asiakirjoihin sovellettiin yleistä luottamuksellisuusolettamaa, jota voidaan soveltaa sen tutkintaa koskeviin asiakirjoihin.
54 Kolmanneksi on todettava, että kun otetaan huomioon riidanalaiseen päätökseen sisältyvien perustelujen puutteellisuus, unionin yleinen tuomioistuin ei voi sen perusteella arvioida asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan rikkomista koskevan toisen kanneperusteen perustelujen riittävyyttä eikä näin ollen harjoittaa laillisuusvalvontaansa siltä osin kuin tämä säännös on riidanalaisen päätöksen ratkaisevan perustelun perustana.
55 Kantaja nimittäin on väittänyt toisessa kanneperusteessa, ettei OLAF ollut osoittanut pyydettyjen asiakirjojen luottamuksellisuutta koskevan olettaman olemassaoloa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen perusteella ja että sen olisi pitänyt myöntää kantajalle oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin, kun otetaan huomioon 11.3.2021 päivätyssä ennakkoilmoituskirjeessä ilmaistu komission aikomus periä väitetysti sääntöjenvastaisesti takaisin 417 234,68 euroa.
56 Komissio on kiistänyt vastineessaan kantajan väitteet ja väittänyt muun muassa, että OLAFin loppukertomuksia koskevaa yleistä luottamuksellisuusolettamaa sovellettiin niin kauan kuin OLAFin tutkinnan jatkotoimet olivat käynnissä ja että Italian oikeusviranomaiset olivat epäilemättä toteuttaneet tällaisia jatkotoimia riidanalaisen päätöksen tekopäivänä.
57 Kuten edellä 41–46 kohdasta ilmenee, riidanalaisen päätöksen perusteluista ei kuitenkaan ilmene, että OLAF olisi kyseistä päätöstä tehdessään katsonut, että tutkinnan loppukertomuksen suositukset olivat johtaneet sekä komission että Venetsian syyttäjäviranomaisen toteuttamiin jatkotoimiin. Riidanalaisessa päätöksessä ei nimittäin mainita 11.3.2021 päivättyä ennakkoilmoituskirjettä eikä sitä, että Venetsian syyttäjäviranomainen mahdollisesti aloittaa tutkinnan.
58 Tältä osin on muistutettava, että unionin toimielimillä ei ole oikeutta korjata unionin tuomioistuimissa puutteellisesti perusteltuja päätöksiään, eikä näillä tuomioistuimilla ole velvollisuutta ottaa huomioon lisäselvityksiä, jotka kyseessä olevan toimen antaja on toimittanut vasta oikeudenkäynnin aikana, arvioidessaan perusteluvelvollisuuden noudattamista. Tällainen oikeustila saattaisi hämärtää unionin hallintoviranomaisten ja tuomioistuinten välisen toimivallan jakoa, heikentää laillisuusvalvontaa ja vaarantaa kanneoikeuden käyttämisen (tuomio 11.6.2020, komissio v. Di Bernardo, C‑114/19 P, EU:C:2020:457, 58 kohta).
59 Vaikka myönnettäisiinkin, että komission oikeudenkäynnin aikana esittämiä lisäselvityksiä ei voida pitää riidanalaisen päätöksen perustelujen täydentämisenä vaan välttämättöminä selvennyksinä OLAFin päättelyn taustalla olevan analyysin ymmärtämiseksi täysimääräisesti, kun otetaan huomioon kantajan väitteet, on kuitenkin todettava, että komissio ei ole ottanut kantaa siihen, oliko 11.3.2021 päivätty ennakkoilmoituskirje jatkotoimi, joka edellyttää tutkinnan päättämistä, eikä – jos näin on – esittänyt syitä, joiden vuoksi pelkkä OLAFin kertomuksen toimittaminen Venetsian syyttäjäviranomaiselle pidensi yleistä luottamuksellisuusolettaman soveltamista. Komissio ei myöskään ole kirjelmissään ottanut kantaa siihen, oliko riidanalaisen päätöksen tekopäivänä kulunut kohtuullinen aika siitä, kun pyydetyt asiakirjat toimitettiin komissiolle ja Venetsian syyttäjäviranomaiselle.
60 Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei voi arvioida, saattoiko OLAF riidanalaisen päätöksen tekopäivänä laillisesti tukeutua yleiseen luottamuksellisuusolettamaan, jota sen tutkintaa koskeviin asiakirjoihin voidaan soveltaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan nojalla.
61 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu riittävästi siltä osin kuin se perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädettyyn poikkeukseen.
Riidanalaisen päätöksen perustelut siltä osin kuin ne perustuvat päätöksentekomenettelyn suojaan
62 Päätöksentekomenettelyn suojaa koskevasta poikkeuksesta asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että ”asiakirjaa, jonka toimielin on laatinut sisäiseen käyttöön tai jonka se on vastaanottanut ja joka liittyy asiaan, josta toimielin ei ole tehnyt päätöstä, ei anneta tutustuttavaksi, jos asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti toimielimen päätöksentekomenettelyä, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista”.
63 Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaan ”tutustuttavaksi ei anneta asiakirjaa, joka sisältää sisäiseen käyttöön tarkoitettuja mielipiteitä osana asianomaisen toimielimen neuvotteluja ja alustavia keskusteluja päätöksen tekemisen jälkeenkään, jos asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti toimielimen päätöksentekomenettelyä, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista”.
64 Siten sen jälkeen, kun päätös on tehty, tutustumisoikeus voidaan evätä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan perusteella vain sellaisten sisäisesti käytettävien asiakirjojen osalta, jotka sisältävät sisäiseen käyttöön tarkoitettuja mielipiteitä osana asianomaisen toimielimen neuvotteluja ja alustavia keskusteluja, jos niiden sisältämien tietojen luovuttaminen vahingoittaisi vakavasti toimielimen päätöksentekomenettelyä (ks. tuomio 21.7.2011, Ruotsi v. MyTravel ja komissio, C‑506/08 P, EU:C:2011:496, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 15.1.2013, Strack v. komissio, T‑392/07, ei julkaistu, EU:T:2013:8, 235 kohta).
65 Näin ollen se, että toimielin, jolle on esitetty hakemus saada tutustua asiakirjaan, soveltaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa, edellyttää, että mainittu toimielin selittää, mitkä ovat erityiset syyt siihen, että se katsoo, ettei hallinnollisen menettelyn päättäminen sulje pois sitä, että tutustumisoikeuden epääminen on edelleen perusteltua, kun otetaan huomioon riski siitä, että sen päätöksentekomenettelyä vahingoitetaan vakavasti (ks. vastaavasti tuomio 21.7.2011, Ruotsi v. MyTravel ja komissio, C‑506/08 P, EU:C:2011:496, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
66 Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisessa päätöksessä todetaan, että unionin yleinen tuomioistuin on viimeaikaisessa oikeuskäytännössään hyväksynyt yleisen olettaman, jonka mukaan OLAFin asiakirja‑aineistoihin kuuluviin asiakirjoihin ei ole mahdollista tutustua, ja katsonut, että se, että yleisölle annetaan asetuksen N:o 1049/2001 nojalla oikeus tutustua OLAFin tutkintaa koskeviin asiakirjoihin, olisi omiaan vaarantamaan vakavasti tutkintatoimien tarkoitukset ja komission päätöksentekomenettelyn.
67 Riidanalaisen päätöksen perustelujen mukaan pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti OLAFin päätöksentekomenettelyä, koska se vaarantaisi vakavasti sen tulevien tutkintojen täyden riippumattomuuden ja niiden tavoitteet paljastamalla sen strategian ja työskentelymenetelmät.
68 Tältä osin on yhtäältä todettava, että riidanalaisen päätöksen perusteluissa ei yksilöidä komission päätöstä, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että hallinnollinen menettely, johon pyydetyt asiakirjat liittyvät, oli päättynyt.
69 Riidanalaisessa päätöksessä ei etenkään todeta, vastaako päätös, jolla päätetään pyydettyjen asiakirjojen laatimismenettely, 4.12.2020 päivättyä kirjettä, jolla OLAF ilmoitti kantajalle kyseisten asiakirjojen toimittamisesta Venetsian syyttäjäviranomaiselle ja komission kansainvälisen yhteistyön ja kehityksen pääosastolle, vai yhtä OLAFin sen loppukertomuksessa komissiolle suosittelemista jatkotoimista, kuten 504 434,68 euron takaisinperintää koskevan menettelyn aloittamista tai kantajan kirjaamista EDES-tietokantaan.
70 Toisaalta on todettava, että edellä 66 ja 67 kohdassa esiin tuotujen riidanalaisen päätöksen perustelujen tueksi ei ole esitetty pyydettyjen asiakirjojen konkreettisesta sisällöstä yksityiskohtaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin ymmärtää syyt, joiden vuoksi niiden sisältämien tietojen ilmaiseminen olisi voinut vahingoittaa vakavasti komission päätöksentekomenettelyä.
71 Lopuksi on mahdollista katsoa, että komission tarkoituksena on ollut vedota asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan toiseen alakohtaan perustuvaan poikkeukseen kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdan kolmannesta luetelmakohdasta johtuvan yleisen luottamuksellisuusolettaman seurauksena, jota OLAFin tutkintamenettelyihin liittyviin asiakirjoihin voidaan soveltaa.
72 Tällaisessa tilanteessa olisi kuitenkin todettava, että koska riidanalaista päätöstä ei ole riittävästi perusteltu siltä osin kuin se perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädettyyn poikkeukseen, kuten edellä 61 kohdasta ilmenee, se ei myöskään ole perusteltu siltä osin kuin se perustuu saman asetuksen 4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädettyyn poikkeukseen.
73 Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on todettava, että riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu riittävästi siltä osin kuin se perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädettyyn poikkeukseen.
Riidanalaisen päätöksen perustelut siltä osin kuin ne perustuvat yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaan
74 Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetystä yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa koskevasta poikkeuksesta on todettava, että riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että tämä perustelu on liitännäinen ja rajattu kyseiseen päätökseen sisältyvään ensisijaiseen perusteeseen nähden, joka perustuu yleiseen luottamuksellisuusolettamaan, jota OLAFin tutkintoja koskeviin asiakirjoihin voidaan soveltaa. Vaikka tällä perusteella voidaan perustella OLAFin kanta, jonka mukaan pyydettyjä asiakirjoja ei voitu luovuttaa kokonaisuudessaan, sen perusteella ei siis voida arvioida syytä, jonka vuoksi OLAF epäsi oikeuden tutustua näiden asiakirjojen osiin.
75 Näin ollen riidanalaisen päätöksen perustelu, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyyn yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa koskevaan poikkeukseen, ei yksinään riitä perusteluksi pyydettyihin asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämiselle.
76 Edellä todetusta seuraa, että mikään riidanalaisessa päätöksessä esitetyistä perusteluista ei sisällä riittäviä oikeuttamisperusteita, jotka estäisivät kyseisen päätöksen kumoamisen, joten tämä kanneperuste on hyväksyttävä ilman, että on tarpeen tutkia muita kantajan esittämiä kanneperusteita.
Vaatimukset siitä, että komission on esitettävä pyydetyt asiakirjat
77 Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta määräämään komission unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan c alakohdan ja 104 artiklan nojalla toimittamaan OLAFin loppukertomuksen muun muassa sen tarkistamiseksi, oliko pyydettyihin asiakirjoihin tai edes niiden osiin tutustumista koskevan oikeuden epääminen asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn poikkeuksen nojalla perusteltua.
78 Työjärjestyksen 91 artiklan c alakohdassa määrätään tältä osin, että asian selvittämistoimia ovat muun muassa pyyntö esittää asiakirjoja, joihin toimielin ei ole antanut tilaisuutta tutustua, jos kanne koskee tällaisen epäämisen laillisuutta.
79 Lisäksi työjärjestyksen 104 artiklassa täsmennetään, että jos unionin yleiselle tuomioistuimelle on saman työjärjestyksen 91 artiklan c alakohdassa tarkoitetun asian selvittämistoimen johdosta toimitettu asiakirja, johon toimielin ei ole antanut tilaisuutta tutustua, ja kanne koskee tällaisen epäämisen laillisuutta, asiakirjaa ei toimiteta muille asianosaisille.
80 Tässä yhteydessä on huomautettava, että on yksinomaan unionin yleisen tuomioistuimen asiana arvioida, onko sen ratkaistavana olevissa asioissa käytettävissä olevia tietoja tarpeen täydentää (ks. tuomio 2.10.2014, Strack v. komissio, C‑127/13 P, EU:C:2014:2250, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja että sen tehtävänä on arvioida asian selvittämistoimea koskevan pyynnön merkityksellisyys oikeusriidan kohteeseen nähden ja tarve ryhtyä siihen (ks. vastaavasti tuomio 3.7.2019, PT v. EIP, T‑573/16, EU:T:2019:481, 111 kohta (ei julkaistu) oikeuskäytäntöviittauksineen).
81 Pitää paikkansa, että kun kantaja riitauttaa sellaisen päätöksen laillisuuden, jolla häneltä on asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetyn jonkin poikkeuksen nojalla evätty oikeus tutustua asiakirjaan, ja vetoaa siihen, ettei kyseisen toimielimen esittämää poikkeusta voitu soveltaa pyydettyyn asiakirjaan, unionin yleisellä tuomioistuimella on periaatteessa kyseisen osapuolen oikeussuojaa kunnioittaakseen velvollisuus määrätä kyseinen asiakirja esitettäväksi ja tarkasteltava sitä. Jollei unionin yleinen tuomioistuin nimittäin itse tutustuisi kyseiseen asiakirjaan, se ei kykenisi konkreettisesti arvioimaan, saattoiko kyseinen toimielin pätevästi evätä oikeuden tutustua kyseiseen asiakirjaan poikkeuksen, johon on vedottu, perusteella eikä näin ollen arvioimaan sen päätöksen laillisuutta, jolla tutustumisoikeus kyseiseen asiakirjaan on evätty (ks. vastaavasti tuomio 28.11.2013, Jurašinović v. neuvosto, C‑576/12 P, EU:C:2013:777, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
82 Nyt käsiteltävässä asiassa kantajan esittämistä perusteluista ilmenee kuitenkin, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi määrättävä asian selvittämistoimia koskevasta pyynnöstä tarkistaakseen, voitiinko asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn poikkeuksen nojalla evätä oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin tai edes osaan niistä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdan nojalla.
83 Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdassa säädetään, että jos vain osaan pyydetystä asiakirjasta voidaan soveltaa poikkeusta, muut asiakirjan osat luovutetaan.
84 Oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun yleistä luottamuksellisuusolettamaa sovelletaan tiettyihin asiakirjaryhmiin, tämän olettaman kattamien asiakirjojen osalta ei ole olemassa velvollisuutta tietojen antamiseen asiakirjan sisällöstä kokonaisuudessaan tai osittain (ks. vastaavasti tuomio 13.3.2019, AlzChem v. komissio, C‑666/17 P, ei julkaistu, EU:C:2019:196, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 26.4.2016, Strack v. komissio, T‑221/08, EU:T:2016:242, 168 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
85 Näin ollen ainoastaan siinä tapauksessa, että kantaja olisi osoittanut, että toinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan rikkomista, on perusteltu, unionin yleisen tuomioistuimen olisi ratkaistava kysymys siitä, oikeuttiko mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty poikkeus sen, että evättiin oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin edes osittain.
86 Kuten edellä 60 kohdasta ilmenee, unionin yleinen tuomioistuin ei voi riidanalaisen päätöksen perustelujen puutteellisuuden vuoksi arvioida, saattoiko OLAF perustellusti vedota yleiseen luottamuksellisuusolettamaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan nojalla.
87 Koska unionin yleinen tuomioistuin ei näin ollen voi ratkaista kysymystä siitä, oikeuttiko asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty poikkeus epäämään oikeuden tutustua pyydettyihin asiakirjoihin edes osittain, kantajan pyytämän asian selvittämistoimen määrääminen olisi tarpeeton ja nämä vaatimukset on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
88 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
89 Koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) 26.4.2021 tekemä päätös, jolla se epäsi kantajalta oikeuden tutustua sen loppukertomukseen ja siihen kuuluviin liitteisiin tutkinnan OC/2019/0766/B4 päätteeksi, kumotaan.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 12 päivänä heinäkuuta 2023.
Allekirjoitukset