VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)

9 päivänä heinäkuuta 2010

Asia F-91/09

Luigi Marcuccio

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Kohtuullinen määräaika vahingonkorvausvaatimuksen esittämiselle – Myöhästyminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jolla Luigi Marcuccio erityisesti vaatii ensisijaisesti toteamaan mitättömäksi ja toissijaisesti kumoamaan komission implisiittisen päätöksen, jolla hylättiin hänen 9.9.2008 tekemänsä korvausvaatimus vahingosta, jonka hän väittää aiheutuneen häntä koskevaan lääkärintarkastukseen liittyvästä komission työterveyshuollon 9.12.2003 päivätystä ilmoituksesta; toiseksi kumoamaan ja toteamaan mitättömäksi komission 30.6.2009 tekemän päätöksen, jolla hylättiin hänen 16.3.2009 tekemänsä valitus kyseisestä implisiittisestä päätöksestä; kolmanneksi velvoittamaan komission suorittamaan hänelle korvaukseksi väitetyistä vahingoista 300 000 euron suuruinen summa tai muu summa, jonka tuomioistuin katsoo tältä osin oikeudenmukaiseksi ja kohtuulliseksi, korkoineen siitä päivästä lukien, jona komissio vastaanotti 9.9.2008 tehdyn vaatimuksen, 10 prosentin vuosittaisen korkokannan mukaan ja vuosittain pääomitettuna.

Ratkaisu: Kanne jätetään osittain tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ja osittain hylätään selvästi perusteettomana. Kantaja velvoitetaan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

Virkamiehet – Kanne – Määräajat – Toimielimelle esitetty vahingonkorvausvaatimus – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Arviointiperusteet

(Unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artikla; henkilöstösääntöjen 90 artikla)

Virkamiesten tai toimihenkilöiden on esitettävä toimielimelle vaatimukset, jotka koskevat korvauksen saamista unionilta sen syyksi luettavasta vahingosta kohtuullisessa ajassa siitä hetkestä lukien, jona he ovat tulleet tietoisiksi siitä tilanteesta, josta he valittavat. Kuluneen ajan kohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian ominaispiirteiden perusteella ja sen perusteella, mikä merkitys oikeusriidalla on asianosaiselle, asian monitahoisuuden perusteella sekä vastapuolina olevien asianosaisten käyttäytymisen perusteella.

Tältä osin on lisäksi otettava huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa sopimussuhteen ulkopuolista korvausvastuuta koskevan kanteen nostamiselle määrätyn viiden vuoden vanhentumisajan vertailukohta, vaikka tätä määräaikaa ei sovelletakaan unionin ja sen toimihenkilöiden välisissä riidoissa. Niiden, joita asia koskee, on katsoessaan olevansa lainvastaisen syrjinnän kohteena esitettävä toimielimelle vaatimus tämän tilanteen korjaamisesta ja syrjinnän lopettamisesta kohtuullisessa ajassa, joka ei saa ylittää viittä vuotta siitä hetkestä lukien, jona he ovat tulleet tietoisiksi tilanteesta, josta he valittavat.

Viiden vuoden määräaika ei kuitenkaan voi muodostaa tarkkaa ja ehdotonta rajaa niin, että kaikki sitä ennen esitetyt vaatimukset voitaisiin ottaa tutkittavaksi riippumatta siitä, missä ajassa kantaja on esittänyt hallinnolle vaatimuksensa, ja riippumatta käsiteltävän asian olosuhteista.

(ks. 32–35 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 9/75, Meyer-Burckhardt v. komissio, 22.10.1975 (Kok., s. 1171, 7, 10 ja 11 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑45/01, Sanders ym. v. komissio, 5.10.2004 (Kok., s. II‑3315, 62 kohta); asia T‑144/02, Eagle ym. v. komissio, 5.10.2004 (Kok., s. II‑3381, 60, 65 ja 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja 71 kohta) ja asia T‑114/08 P, Marcuccio v. komissio, 26.6.2009 (Kok. H., s. I‑B‑1‑53 ja II‑B‑1‑313, 28 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑125/05, Tsarnavas v. komissio, 1.2.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑43 ja II‑A‑1‑231, 71, 76 ja 77 kohta)