Asia T-894/16
Société Air France
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu kuudes jaosto) 11.7.2019
Kumoamiskanne – Valtiontuet – Ranskan Marseille Provencen lentoaseman ja sitä käyttävien lentoyhtiöiden hyväksi toteuttamat toimet – Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi – Investointituet – Kansallisiin lentoihin ja kansainvälisiin lentoihin sovellettavien lentoasemamaksujen eriyttäminen – Alennetut lentoasemamaksut, joilla lentoyhtiöitä kannustetaan käyttämään uutta Marseille Provence 2 -terminaalia – Toimi ei koske kantajaa erikseen – Kilpailuasemaan kohdistuvan huomattavan vaikutuksen puuttuminen – Tutkimatta jättäminen
1. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Toimi koskee kantajaa erikseen – Perusteet – Komission päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi – Sellaisen yrityksen nostama kanne, joka ei ole osoittanut olevansa kilpailusuhteessa tuensaajan kanssa – Tutkimatta jättäminen
(SEUT 108 artiklan 2 ja 3 kohta ja SEUT 263 artiklan neljäs kohta)
(ks. 24–44 kohta)
2. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Toimi koskee kantajaa erikseen – Perusteet – Komission päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi – Sellaisen kilpailevan yrityksen nostama kanne, joka ei ole osoittanut huomattavaa vaikutusta markkina-asemaansa – Tutkimatta jättäminen – Tehokasta oikeussuojaa ei ole loukattu
(SEUT 108 artiklan 2 ja 3 kohta ja SEUT 263 artiklan neljäs kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla)
(ks. 53–69 ja 80 kohta)
3. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Komission päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi – Sellaisen yrityksen nostama kanne, joka on osallistunut hallinnolliseen menettelyyn – Seikka, joka ei riitä asiavaltuuden toteamiseen
(SEUT 108 artiklan 2 ja 3 kohta ja SEUT 263 artiklan neljäs kohta)
(ks. 71 ja 72 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 11.7.2019 antamassaan tuomiossa Air France v. komissio (T-894/16) tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen vuoksi kumoamiskanteen, jonka lentoyhtiö Air France oli nostanut komission valtiontukipäätöksestä, joka koski Ranskan viranomaisten Marseille Provencen lentoaseman ja sitä käyttävien lentoyhtiöiden hyväksi toteuttamia toimia(1).
Marseille Provencen lentoasema on Ranskan suurimpia lentoasemia. Pyrkiessään saamaan matkustajamäärät uudelleen nousuun ja hakemaan uutta kasvua Eurooppaan suuntautuvista lennoista tämän lentoaseman pitäjä päätti vuonna 2004 perustaa pääterminaalin rinnalle halpalennoille tarkoitetun uuden terminaalin. Lentoaseman pitäjä sai uuden terminaalin rakentamisen rahoittamiseen muun muassa Ranskan valtiolta investointitukea. Lisäksi uutta terminaalia varten otettiin erityissääntelyllä käyttöön alennetut matkustajamaksutariffit. Lopuksi tehtiin vielä mainostilan ostamista koskeva sopimus, joka oli voimassa viisi vuotta ja uusittavissa. Sen tarkoituksena oli mainostaa Marseilleta matkakohteena, jotta voitaisiin houkutella mahdollisimman paljon matkustajia.
Komissio tarkasteli ensin näitä erilaisia toimenpiteitä valtiontukea koskevan oikeuden valossa ja totesi, että Marseille Provencen lentoasemalle oli myönnetty investointitukea, joka oli SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla sisämarkkinoille soveltuvaa. Uudessa halpalentoterminaalissa sovelletut alennetut lentoasemamaksut ja mainostilan ostamista koskenut sopimus eivät komission mielestä kuitenkaan olleet SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Air France nosti tästä komission päätöksestä kumoamiskanteen, jossa se vetosi muun muassa siihen, että Ryanairin kaltaiset halpalentoyhtiöt saisivat kilpailuetua tällaisille lennoille tarkoitetun uuden terminaalin käytöstä.
Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin hylkäsi Air Francen kanteen sen perusteella, ettei sitä voitu ottaa tutkittavaksi, koska Air Francella ei ollut SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettua asiavaltuutta.
Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin ensinnäkin korosti, että kyseisen määräyksen mukaan riidanalaisen päätöksen oli koskettava Air Francen kaltaista kantajaa suoraan ja erikseen. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimi saattoi koskea Air Francea erikseen vain, jos tämä oli kilpailusuhteessa unionin yleisessä tuomioistuimessa riitautetun päätöksen kohteena olevien tukien saajan kanssa ja jos asianomaiset tukitoimet olivat vaikuttaneet huomattavasti sen markkina-asemaan.
Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin totesi käsiteltävistä periaatteista, että investointituki, jolla oli tarkoitus rahoittaa uuden terminaalin rakentaminen Marseille Provencen lentoasemalle, oli myönnetty yksinomaan kyseisen lentoaseman pitäjälle, joka oli sen ainoa edunsaaja. Koska kyseisen lentoaseman pitäjän ja Air Francen välillä ei ollut kilpailusuhdetta, komission päätös, jossa tuki todettiin sisämarkkinoille soveltuvaksi, ei siis koskenut viimeksi mainittua erikseen.
Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, että merkitykselliset markkinat, joilla uudessa halpalentoterminaalissa sovellettujen alennettujen lentoasemamaksujen ja mainostilan ostamista koskeneen sopimuksen vaikutuksia oli arvioitava, koostuivat kaikista kyseiseltä lentoasemalta ja kyseiselle lentoasemalle liikennöidyistä lentoreiteistä riippumatta siitä, mitä terminaalia käytettiin. Air Francen tehtävänä kantajana olisi siis osoittaa, että alennetut maksut ja mainostilan ostamista koskenut sopimus vaikuttivat huomattavasti sen kilpailuasemaan kyseisillä markkinoilla. Vaikka oletettaisiinkin, että kyseiset toimenpiteet olisivat vaikuttaneet suoraan Air Francen kilpailuasemaan merkityksellisillä markkinoilla, koska se oli Ryanairin kilpailija, Air France ei ollut esittänyt näyttöä, jonka perusteella olisi voitu päätellä, että vaikutus olisi ollut huomattava. Näin ollen sen kanne oli kokonaisuudessaan jätettävä tutkimatta.