Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Okresný súd Prešov (Slovakia) on esittänyt 6.1.2022 – UR v. 365.bank a.s.
(Asia C-12/22)
Oikeudenkäyntikieli: slovakia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Okresný súd Prešov
Pääasian asianosaiset
Kantaja: UR
Vastaaja: 365.bank a.s.
Ennakkoratkaisukysymykset
Vastaavatko 21.12.2016 tehdyssä kulutusluottosopimuksessa ilmoitetut tiedot, sellaisina kuin niihin on viitattu tämän välipäätöksen tekstissä, direktiivin 2008/48/EY1 10 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua vaatimusta, joka koskee luottotyypin ilmoittamista selkeästi ja tiiviisti?
Vastaavatko 21.12.2016 tehdyssä kulutusluottosopimuksessa ilmoitetut tiedot, sellaisina kuin niihin on viitattu tämän välipäätöksen tekstissä, direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 2 kohdan c alakohdan edellyttämää vaatimusta, joka koskee luottosopimuksen keston ilmoittamista selkeästi ja tiiviisti?
Vastaavatko 21.12.2016 tehdyssä kulutusluottosopimuksessa ilmoitetut tiedot, sellaisina kuin niihin on viitattu tämän välipäätöksen tekstissä, direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 2 kohdan g alakohdan edellyttämää vaatimusta, joka koskee luottotyypin ilmoittamista selkeästi ja tiiviisti, ja
onko kulutusluottosopimukseen sisällytettävä todellisen vuosikoron matemaattinen laskentakaava, käytettävät muuttujat ja varsinainen laskelma
riittääkö, että kulutusluottosopimuksen tekstissä esitetään todellisen vuosikoron laskentaan käytettävät muuttujat, vai onko ne vielä toistettava ilmoittamalla, että kyse on todellisen vuosikoron laskemiseen käytettävistä oletuksista?
Voidaanko direktiiviä 93/13/ETY1 tulkita siten, että sen mukaan kansallisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön nojalla tuomioistuimen on todettava sopimusehto kohtuuttomaksi silloinkin, kun sopimussuhde on päättynyt, kuten nyt käsiteltävässä asiassa?
Onko sellainen oikeuskäytäntö ristiriidassa koko direktiivin 93/13/ETY ja erityisesti sen johdanto-osan viidennen perustelukappaleen (kuluttajat eivät yleensä tunne muiden kuin oman jäsenvaltionsa tavaroiden myyntiä ja palvelujen tarjontaa koskevia sopimuksia säänteleviä oikeussäännöksiä; tämä tietämyksen puute voi saada heidät luopumaan tavaroiden tai palvelujen ostoa koskevien suorien sopimusten teosta muissa jäsenvaltioissa) kanssa, jossa kulutusluottosopimuksen pakollista tietoa koskevan väitetyn puutteen tapauksessa lähdetään siitä, että kyseinen seikka on ollut kuluttajan tiedossa jo luottosopimuksen allekirjoitushetkellä, erityisesti jos kuluttaja on henkilökohtaisesti vahvistanut perehtyneensä luottosopimukseen allekirjoittamalla muita, asiaan liittyvä luottoasiakirjoja (esim. kulutusluottosopimuksen vakiotietolomakkeen, vastaanotettujen asiakirjojen luettelon jne.)?
Onko kuluttajansuoja- ja tehokkuusperiaatteen vastaista, jos kansallisessa lainsäädännössä on määritetty elinkeinonharjoittajan kuluttajan vahingoksi saaman perusteettoman edun palauttamiselle paitsi subjektiivinen vanhentumisaika myös neutraaliin perusteeseen (perusteettoman edun syntyminen) sidoksissa oleva objektiivinen vanhentumisaika, jotta vanhentumisajan alkamisajankohdan määrittäminen ei perustuisi yksinomaan kuluttajan väittämään, koska muutoin elinkeinonharjoittajalta puuttuisivat keinot puolustautua vanhentumista koskevalla väitteellä?
Onko kuluttajansuoja- ja tehokkuusperiaatteen mukaista, että elinkeinonharjoittajan valmisteleman kulutusluottosopimuksen jokaista puutetta on pidettävä elinkeinonharjoittajan tahallisena väärinkäytöksenä?
Onko jäljempänä viitatuissa unionin tuomioistuimen tuomioissa tarkoitettua tehokkuusperiaatetta tulkittava niin, että sopimuksen sisältämästä virheestä aiheutuneesta korottomuudesta ja kuluttomuudesta syntyneen perusteettoman edun vanhentumisajan tulisi alkaa kulua vasta sen jälkeen, kun tuomioistuin on tehnyt tällaista virhettä koskevan ratkaisun (esim. määrittämällä luoton korottomaksi ja kuluttomaksi)?
Mistä ajankohdasta vanhentumisajan on jäljempänä viitatuissa unionin tuomioistuimen tuomioissa sovellettavan tehokkuusperiaatteen mukaan katsottava alkavan?
____________
1 Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY (EUVL 2008, L 122, s. 55).
1 Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).