Asia C-372/16

Soha Sahyouni

vastaan

Raja Mamisch

(Oberlandesgericht Münchenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue – Asetus (EU) N:o 1259/2010 – Tiiviimmän yhteistyön toteuttaminen avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla – Uskonnollisen tuomioistuimen kolmannessa valtiossa myöntämän avioeron tunnustaminen – Kyseisen asetuksen soveltamisala

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 20.12.2017

1.        Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Unionin oikeuden säännökset ja määräykset, joita sovelletaan kansallisen oikeuden nojalla suoraan ja ehdottomasti tilanteisiin, jotka eivät kuulu niiden soveltamisalaan, kuuluvat unionin tuomioistuimen toimivaltaan

(SEUT 267 artikla; neuvoston asetus N:o 1259/2010)

2.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Avio- ja asumuseroon sovellettava laki – Asetus N:o 1259/2010 – Soveltamisala – Kolmannessa valtiossa sijaitsevassa uskonnollisessa tuomioistuimessa annettuun yksipuoliseen tahdonilmaisuun perustuvan avioeron tunnustaminen ei kuulu asetuksen soveltamisalaan

(Neuvoston asetuksen N:o 1259/2010 1 artikla)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 27–34 kohta)

2.      Tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla 20.12.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1259/2010 1 artiklaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen avioero, joka perustuu toisen aviopuolison uskonnollisessa tuomioistuimessa antamaan yksipuoliseen ilmoitukseen, ei kuulu kyseisen asetuksen asialliseen soveltamisalaan.

Ensimmäiseksi on todettava asetuksen N:o 1259/2010 1 artiklan sanamuodosta, että kyseisen artiklan 1 kohdassa vain todetaan, että asetusta sovelletaan määrättäessä avio- ja asumuseroon sovellettavaa lakia. Mainitun artiklan sanamuodossa ei siis ole mitään siinä tarkoitetun avioeron käsitteen määrittelemisen kannalta hyödyllistä seikkaa.

Siitä asiayhteydestä, johon asetuksen N:o 1259/2010 1 artikla kuuluu, on toiseksi huomautettava aluksi, ettei kyseisen asetuksen missään muussa säännöksessä esitetä asetuksessa tarkoitetun avioeron käsitteen määritelmää. Vaikka on totta, ettei yksityisiä avioeroja suljeta nimenomaisesti asetuksen N:o 1259/2010 soveltamisalan ulkopuolelle, kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 60 kohdassa huomauttanut, useisiin kyseisen asetuksen säännöksiin, kuten mainitun asetuksen 1 artiklan 2 kohtaan, 5 artiklan 2 ja 3 kohtaan, 8 artiklaan, 13 artiklaan ja 18 artiklan 2 kohtaan, sisältyvät viittaukset ”tuomioistuimen” toteuttamiin toimiin ja ”menettelyn” olemassaoloon korostavat sitä, että asetus koskee yksinomaan avioeroja, jotka on julistettu valtiollisen tuomioistuimen tai viranomaisen toimesta tai sen valvonnassa. Lopuksi on todettava, että asetuksen N:o 1259/2010 johdanto-osan kymmenennen perustelukappaleen mukaan asetuksen asiallisen soveltamisalan ja säännösten olisi oltava johdonmukaisia asetuksen N:o 2201/2003 kanssa.

Kolmanneksi on todettava asetuksella N:o 1259/2010 tavoitellusta päämäärästä, että kyseisellä asetuksella toteutetaan, kuten sen otsikosta ilmenee, tiiviimpi yhteistyö osallistuvien jäsenvaltioiden välillä avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 65 kohdassa huomauttanut, kyseistä asetusta annettaessa tällaiseen tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä ainoastaan julkiset elimet saattoivat tehdä tällä alalla oikeudellisesti sitovia päätöksiä. Vaikka tältä osin on totta, että useat jäsenvaltiot ovat asetuksen N:o 1259/2010 antamisen jälkeen ottaneet oikeusjärjestyksissään käyttöön mahdollisuuden julistaa avioeroja ilman valtion viranomaisen toteuttamia toimia, yksityisten avioerojen sisällyttäminen kyseisen asetuksen soveltamisalaan edellyttäisi kuitenkin – kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 66 kohdassa huomauttanut – yksin unionin lainsäätäjän toimivaltaan kuuluvia mukautuksia.

Asetukseen N:o 2201/2003 sisältyvän avioeron käsitteen määritelmän valossa siis asetuksella N:o 1259/2010 tavoitelluista päämääristä ilmenee, että asetuksen piiriin kuuluvat vain valtiollisen tuomioistuimen tai viranomaisen toimesta tai sen valvonnassa julistetut avioerot.

(ks. 37–40, 44, 45 ja 47–49 kohta sekä tuomiolauselma)