Kanne 7.10.2009 - Almamet v. komissio

(Asia T-410/09)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Almamet GmbH Handel mit Spänen und Pulvern aus Metall (Ainring, Saksa) (edustajat: asianajajat S. Hautbourg ja C. Renner)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

komission 22.7.2009 tekemä päätös (asia COMP/39.396) on kumottava kantajaa koskevilta osin

toissijaisesti päätöksen 2 artiklassa määrättyä sakkoa on lievennettävä

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii sen 22.7.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009) 5791 lopullinen (asia COMP/39.396 - kalsiumkarbidi- ja magnesiumpohjaiset reagenssit teräs- ja kaasuteollisuudessa; jäljempänä riidanalainen päätös) osittaista kumoamista kantajaa koskevilta osin, joka koskee EY 81 artiklan ja ETA 53 artiklan mukaista menettelyä ja jossa komissio katsoi, että joukko kalsiumkarbidin ja magnesiumgranulaattien toimittajia oli syyllistynyt markkinoiden jakamiseen, sopimuksiin kiintiöistä, asiakkaiden jakamiseen, hintojen vahvistamiseen ja luottamuksellisten kaupallisten tietojen vaihtamiseen huomattavassa osassa ETA:n markkinoita rikkomalla näin ollen edellä mainittuja perustamissopimuksen määräyksiä, ja toissijaisesti riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa kantajalle määrätyn sakon lieventämistä.

Kumoamisvaatimuksensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen:

Ensimmäisellä kanneperusteellaan kantaja katsoo, että komissio on loukannut kantajan puolustautumisoikeuksia käyttämällä kantajaa vastaan asiakirjoja, jotka on hankittu tarkastusta koskevan päätöksen soveltamisalan ulkopuolella.

Toisella kanneperusteellaan kantaja väittää, että komissio ei ole noudattanut vaadittua todistusnormia katsoessaan, että magnesiumin osalta on tapahtunut riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa esitetty rikkominen. Kantaja katsoo, että vaikka lainvastaisesti hankitut asiakirjat olivat komission aineistoa, ne olivat puutteellisia ja epäjohdonmukaisia. Kantajan mukaan muina todisteina on esitetty ainoastaan sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskeva suullinen lausunto, joka on paitsi epätarkka, siinä on myös tulkittu virheellisesti tiettyjä tosiseikkoja ja muut osapuolet ovat riitauttaneet sen. Tällä perusteella kantaja katsoo, että komissiolla on edelleen todistustaakka väitetyn rikkomisen osalta.

Kolmannella kanneperusteellaan kantaja katsoo, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatkuvan kilpailusääntöjen rikkomisen osalta. Etenkään kalsiumkarbidin ja magnesiumgranulaattien välillä ei ole korvaavuutta. Lisäksi kantaja väittää, että näillä kahdella tuotteella ei ollut yhteistä kokonaissuunnitelmaa, kuten kunkin tuotteen osalta käydyistä erillisistä kokouksista ilmenee.

Toissijaisesti kantaja esittää neljä muuta kanneperustetta sellaisen vaatimuksensa tueksi, joka koskee riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa kantajalle määrätyn sakon lieventämistä.

Neljännellä kanneperusteellaan kantaja väittää, että komissio on syyllistynyt sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä kartelleja koskevissa asioissa koskevan tiedonannon¹ 23 ja 26 kohdan rikkomiseen, koska se epäsi kantajalta kyseisen tiedonannon mukaisen lieventämisen. Kantaja katsoo, että sen sakkojen lieventämistä koskeva pyyntö sisältää tietoa, jolla on olennaista lisäarvoa. Kantaja katsoo etenkin, että komissiolla ei ollut oikeutta kieltäytyä myöntämästä sakkojen lieventämistä vain sillä perusteella, että kantajan pyyntö ei sisältänyt tietoa väitetystä rikkomisesta magnesiumin osalta, koska kyseinen rikkominen ei kuulu menettelyn piiriin.

Viidennellä kanneperusteellaan kantaja katsoo, että komissio on syyllistynyt EY 81 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 1/2003² 23 artiklan 2 kohdan sekä sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen³ 32 kohdan rikkomiseen määräämällä sakon lopullisen määrän tasolle, joka ylittää 10 prosentilla kantajan viimeisimmän tarkistetun liikevaihdon. Kantaja katsoo, että komissio on laskenut sakon määrän kantajan vuoden 2008 pro forma -liikevaihdon lukujen perusteella sen vuoden 2007 viimeisimmän tarkistetun liikevaihdon sijaan. Lisäksi kantaja katsoo, että komission olisi täytynyt soveltaa sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 37 kohdan perusteella 20 prosentin lievennystä 10 prosentin suuruisen lakisääteisen enimmäismäärän laskemisen jälkeen.

Kuudennella kanneperusteellaan kantaja katsoo, että komissio on loukannut suhteellisuusperiaatetta määräämällä kantajan osalta kohtuuttomasta sakon määrästä. Kantaja väittää, että sellaisen sakon määrän asettaminen, joka johtaa negatiiviseen kirjanpitoarvoon tai joka alentaa yhtiön kirjanpitoarvon nollaan, on ilmeisen suhteeton. Lisäksi määrätty sakko ylittää kantajan kaltaisen sellaisen toimijan taloudelliset resurssit, jonka toiminta liittyy tuotteisiin, jotka ovat erittäin kalliita ja joilla on hyvin alhaiset voittomarginaalit. Lopuksi kantaja katsoo, että komission myöntämä 20 prosentin lievennys ei ota riittävästi huomioon komission erikseen tunnustamaa kantajan erityistilannetta, koska sakko on edelleen suhteeton.

Seitsemännellä kanneperusteellaan kantaja katsoo, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen kun se katsoi, että kantaja ei täytä sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 35 kohdan edellytyksiä. Kantaja katsoo, että komissio on määrännyt sakon määrän sellaiselle tasolle, että sen johdosta kantajan taloudellinen toimintakyky väistämättä vaarantuu ja kantajan omaisuus menettää kokonaan arvonsa. Lisäksi kantaja väittää, että komissio on tehnyt arviointivirheen kun se katsoi, että kantajan asiassa ei ollut otettava huomioon erityistä sosiaalista ja taloudellista kontekstia.

____________

¹ - Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL 2006 C 298, s. 17).

² - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EUVL L 1, s. 1).

³ - Suuntaviivat asetuksen n:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (EUVL 2006 C 210, s. 2).