Asia T‑501/13

Karl-May-Verlag GmbH, aikaisemmin Karl May Verwaltungs- und Vertriebs- GmbH

vastaan

Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto

(tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Mitättömyysmenettely – Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki WINNETOU – Ehdoton hylkäysperuste – Kuvailevuus – Asetuksen (EU) 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta – Asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 ja 2 kohta – Yhteisön tavaramerkin itsenäisyyden ja riippumattomuuden periaatteet – Perusteluvelvollisuus

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 18.3.2016

1.      Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne unionin tuomioistuimissa – Valituslautakunnan päätöksen laillisuus – Kansallisen lainsäädännön, oikeuskäytännön tai oikeusopin huomioon ottaminen unionin oikeuden soveltamisessa – Hyväksyttävyys

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 65 artikla)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Mitättömyysvaatimus –Vaatimuksen perusteena olevien mitättömyysperusteiden määrittäminen

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan a alakohta)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Merkin rekisteröintikelpoisuuden arviointi – Pelkästään unionin säännöstön huomioon ottaminen – Kansallisten viranomaisten tekemät päätökset, jotka eivät sido unionin elimiä

(Neuvoston asetus N:o 207/2009)

4.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Päätösten perusteleminen – Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäinen virke – Sama ulottuvuus kuin SEUT 296 artiklalla

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäinen virke)

5.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Hylkäysperusteiden tutkiminen erikseen kaikkien rekisteröintihakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden tai palvelujen osalta – Velvollisuus perustella rekisteröinnin epääminen – Ulottuvuus

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäinen virke)

1.      Mikään ei estä asianosaisia tai unionin yleistä tuomioistuinta käyttämästä tukena kansallista lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä tai oikeusoppia, kun tarkoituksena ei ole moittia valituslautakuntaa siitä, että se ei ole ottanut huomioon tietyn kansallisen tuomion tosiseikkoja, vaan vedota tuomioihin tai oikeusoppiin sellaisen kanneperusteen tueksi, joka koskee sitä, että valituslautakunta on tulkinnut virheellisesti yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 säännöstä.

(ks. 18 kohta)

2.      Sen määrittämiseksi, mihin perusteisiin mitättömyysvaatimus pohjautuu, on tarkasteltava koko vaatimusta, erityisesti ottaen huomioon yksityiskohtainen esitys sitä tukevista perusteista.

(ks. 26 kohta)

3.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön tavaramerkkejä koskeva säännöstö on itsenäinen järjestelmä, joka muodostuu sen omien tavoitteiden ja sääntöjen kokonaisuudesta ja jonka soveltaminen on riippumaton kansallisista järjestelmistä.

Sitä, voidaanko merkki rekisteröidä yhteisön tavaramerkiksi, on arvioitava yksinomaan asiaa koskevan unionin lainsäädännön nojalla, sellaisena kuin unionin tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet. Jäsenvaltioissa tehdyt päätökset eivät siis sido sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) myöskään siinä tapauksessa, että nämä päätökset on tehty soveltamalla kansallista lainsäädäntöä, joka on yhdenmukaistettu tavaramerkeistä annetun ensimmäisen direktiivin 89/104 nojalla.

On lisättävä, ettei mikään yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 säännös velvoita virastoa tai muutoksenhaun johdosta unionin yleistä tuomioistuinta tekemään samaa ratkaisua kuin kansalliset hallinnot tai tuomioistuimet samankaltaisessa tilanteessa.

Samoin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä johtuu, että vaikka kansallisten viranomaisten päätökset eivät sido virastoa, se voi kuitenkin ottaa nämä viimeksi mainitut päätökset huomioon kyseisen asian tosiseikkojen arvioinnissa indisioina, ilman että ne olisivat velvoittavia tai ratkaisevia.

Kaikista näistä seikoista johtuu, että muissa tapauksissa kuin niissä, joissa on kyse asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdassa mainitusta olettamasta, jonka puitteissa virasto on velvollinen soveltamaan kansallista lainsäädäntöä mukaan luettuna siihen liittyvä kansallinen oikeuskäytäntö, virasto tai unionin yleinen tuomioistuin eivät ole sidottuja kansallisten viranomaisten tai tuomioistuinten ratkaisuihin.

(ks. 34–37 kohta)

4.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) päätökset on perusteltava. Tämä perusteluvelvollisuus on siten samanlaajuinen kuin SEUT 296 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus, jonka mukaan perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa sitä, täyttävätkö päätöksen perustelut SEUT 296 artiklassa asetetut vaatimukset, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt.

Erityisesti silloin kun virasto hylkää merkin rekisteröinnin yhteisön tavaramerkiksi, sen on perustellakseen päätöksensä ilmoitettava ehdoton tai suhteellinen hylkäysperuste, jonka nojalla se hylkää rekisteröinnin, sekä säännös, johon tämä peruste perustuu, ja esitettävä tosiseikat, joita se on pitänyt toteen näytettynä ja joiden perusteella se katsoo, että säännös, johon se on vedonnut, tulee sovellettavaksi. Tällaiset perustelut ovat lähtökohtaisesti riittävät.

(ks. 53 ja 54 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 65–68 kohta)