Valitus, jonka René Repasi on tehnyt 30.8.2023 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-628/22, René Repasi v. Euroopan komissio, 21.6.2023 antamasta määräyksestä

(asia C-552/23 P)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: René Repasi (edustajat: H.-G. Kamann, Rechtsanwalt, D. Fouquet, Rechtsanwältin, sekä F. Kainer ja M. Nettesheim)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Unionin yleisen tuomioistuimen 21.6.2023 antama määräys Repasi v. komissio (asia T-628/22, EU:T:2023:353) on kumottava

delegoitu asetus (EU) 2022/1214¹ on kumottava

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi kaksi valitusperustetta. Valituksenalainen määräys on SEUT 263 artiklan 4 kohdan vastainen ja sillä loukataan muun muassa valittajan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 1 kohtaan perustuvaa perusoikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi määräyksessä, ettei riidanalainen toimi koske valittajaa suoraan SEUT 263 artiklan 4 kohdassa edellytetyllä tavalla eikä hänellä ole siten asiavaltuutta, perustelunaan olennaisilta osin se, että oikeuksia, joihin valittaja vetoaa Euroopan parlamentin jäsenenä, voidaan loukata väitetyllä parlamentin lainsäädäntövaltaan puuttumisella vain välillisesti, ja se, että valittaja voi käyttää demokraattis-parlamentaarisia oikeuksiaan osallistua päätöksentekoon vain parlamentin sisäisten menettelyjen puitteissa.

Tämä merkitsee valittajan mukaan sitä, että SEUT 263 artiklan 4 kohdan mukaisia kriteereitä sille, koskee toimi henkilöä suoraan, sovelletaan oikeudellisesti virheellisellä tavalla siten, että valittajan asemaa Euroopan parlamentin jäsenenä ei ymmärretä oikein.

Valittajalla on SEU 2 artiklan, SEU 10 artiklan 1 kohdan, SEU 13 artiklan 1 kohdan ja SEU 14 artiklan 1 kohdan, jotka konkretisoidaan hänen parlamentaarisilla oikeuksillaan osallistua päätöksentekoon, joista säädetään erityisesti vaalisäädöksen 6 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa, parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen 2 f artiklassa sekä Euroopan parlamentin työjärjestyksen 177 artiklassa ja 218 artiklan 1 kohdassa, mukaan hänen asemaansa Euroopan parlamentin jäsenenä perustuva henkilökohtainen oikeus osallistua päätöksentekoon sääntöjenmukaisessa lainsäädäntömenettelyssä. Kyseinen oikeus on valittajan henkilökohtainen oikeus, johon hän voi vedota paitsi toimielimen sisäisissä parlamentin menettelyissä myös toimielinten välillä komissiota vastaan. Koska riidanalainen delegoitu asetus annettiin SEUT 290 artiklan nojalla sen sijaan, että olisi aloitettu SEUT 289 artiklan nojalla komission ehdotuksen pohjalta tavanomainen lainsäädäntömenettely, jota asiassa olisi pitänyt käyttää, valittajan oikeutta osallistua päätöksentekoon loukattiin välittömästi.

Tämän lisäksi SEUT 263 artiklan 4 kohdan rikkominen perustuu myös unionin yleisen tuomioistuimen oikeudellisesti virheelliseen tulkintaan sitä, koskeeko toimi henkilöä suoraan, koskevasta kriteeristä. Sitä, että toimi koskee valittajaa suoraan, on pidettävä lähtökohtana myös silloin, jos katsotaan – kuten unionin yleinen tuomioistuin olettaa –, että oikeus osallistua päätöksentekoon tavanomaisessa lainsäädäntömenettelyssä kytkeytyy parlamentin lainsäädäntövaltaan tai voidaan johtaa siitä, jolloin sitä voidaan loukata riidanalaisella delegoidulla asetuksella vain välillisesti. Sitä, koskeeko toimi henkilöä suoraan, koskeva kriteeri liittyy nimittäin vain suoritettuun toimintaan eikä valittajan oikeuteen. Valittajan mukaan se, että toimen katsotaan koskevan henkilöä suoraan vain, jos loukkaaminen kohdistuu välittömään eli siis ei-johdettuun oikeuteen, olisi ristiriidassa SEUT 263 artiklan 4 kohdan sanamuodon, systematiikan ja tarkoituksen kanssa.

Toiseksi valituksenalaisella määräyksellä loukataan valittajan oikeutta perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitettuun tehokkaaseen oikeussuojaan, koska sillä viedään valittajalta mahdollisuus saada tuomioistuimessa suojaa parlamentin jäsenen päätöksentekoon osallistumista koskevan oikeuden loukkaamista vastaan. Parlamentaariset menettelyt, joihin unionin yleinen tuomioistuin viittaa, eivät tarjoa perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitettua asianmukaista oikeussuojakeinoa. Parlamentin, jolla on SEUT 263 artiklan 2 kohdan nojalla vahvempi kanneoikeus, nostama kanne ei ole valittajan kannalta tehokas oikeussuojakeino varsinkaan silloin, jos parlamentin enemmistö on kanteen nostamista vastaan.

____________

¹     Delegoidun asetuksen (EU) 2021/2139 muuttamisesta tiettyjen energia-alojen taloudellisten toimintojen osalta ja delegoidun asetuksen (EU) 2021/2178 muuttamisesta kyseisiä taloudellisia toimintoja koskevien tiettyjen tietojen antamisen osalta 9.3.2022 annettu komission delegoitu asetus (EU) 2022/1214 (EUVL 2022, L 188, s. 1).