UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

21 päivänä toukokuuta 2014

Asia T‑347/12 P

Dana Mocová

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Määräaikainen työsopimus – Päätös olla jatkamatta työsopimusta – Valituksen hylkääminen – Perusteluvelvollisuus – Päätöksessä, jolla valitus hylättiin, esitetty perustelu

Aihe:      Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F-41/11, Mocová vastaan komissio, 13.6.2012 antaman tuomion kumoamista.

Ratkaisu:      Valitus hylätään. Dana Mocová vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Valituksen hylkäämispäätöksestä nostettu kanne – Vaikutus – Riidanalaisen toimen saattaminen tuomioistuimen käsiteltäväksi – Poikkeus – Päätös, joka ei ole luonteeltaan vahvistava

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Henkilöstökanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Valituksen ja kanteen vastaavuus – Kanteen kohteen ja perusteen samanlaisuus – Tarkoitus – Riidan asianosaisten sovinto

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Virkamiehet – Ylennys – Ylentämättä jääneen hakijan valitus – Hylkäämispäätös – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan 2 alakohta, 45 artikla sekä 90 artiklan 2 kohta)

4.      Henkilöstökanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Valituksen ja kanteen vastaavuus – Kanteen kohteen ja perusteen samanlaisuus – Kanneperusteet ja perustelut, jotka eivät sisälly valitukseen, mutta joilla pyritään riitauttamaan valitukseen annetussa vastauksessa esitetyt perustelut – Tutkittavaksi ottaminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

5.      Henkilöstökanne – Riidanalaisen toimen laillisuuden arvioiminen sen tekemisen ajankohtana olemassa olleiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen mukaan

(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)

1.      Hallinnollinen valitus ja sen nimenomainen tai implisiittinen hylkääminen ovat olennainen osa monitahoista menettelyä ja ne ovat vain edellytys sille, että asia voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Vaikka kanne koskee muodollisesti hallinnollisen valituksen hylkäämistä, se vaikuttaa näin ollen siten, että asianomaiselle vastainen toimi, josta hallinnollinen valitus oli tehty, saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi, paitsi jos hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen ulottuvuus poikkeaa kyseisen valituksen kohteena olleen toimen ulottuvuudesta. Valituksen hylkäämistä koskeva nimenomainen päätös ei nimittäin voi sen sisältö huomioon ottaen olla luonteeltaan kantajan riitauttaman toimen vahvistava päätös. Näin on silloin, kun valituksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä tutkitaan kantajan tilanne uudelleen uusien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella tai kun sillä muutetaan tai täydennetään alkuperäistä päätöstä. Näissä tapauksissa valituksen hylkääminen on tuomioistuinvalvonnan piiriin kuuluva toimi, jonka tuomioistuin ottaa huomioon arvioidessaan riitautetun toimen laillisuutta tai jota se jopa pitää virkamiehelle vastaisena toimena, joka on korvannut riitautetun toimen.

(ks. 34 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑325/09 P, Adjemian ym. v. komissio, 21.9.2011 (Kok., s. II‑6515, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

2.      Kanteen ja valituksen vastaavuuden säännöllä on tarkoitus välttää, että virkamies tai toimihenkilö vetoaa tiettyihin tai kaikkiin väitteisiin vasta oikeudenkäynnissä, minkä seurauksena mahdollisuudet riidan tuomioistuimen ulkopuoliseen ratkaisuun vähenevät huomattavasti. Koska hallinnolla ei näin ollen ole ollut mahdollisuutta tutustua riittävän tarkasti asianomaisen esittämiin väiteperusteisiin tai vaatimuksiin, sillä ei ole mahdollisuutta tarvittaessa hyväksyä asianomaisen vaatimuksia tai ehdottaa sovintoratkaisua ja siten olla siirtämättä riitaa suoraan tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Tavoite, jolla pyritään siihen, että asianomainen ja hallinto voisivat ratkaista riidan oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä, ei kuitenkaan merkitse, että virkamiehellä on kaikissa olosuhteissa oikeus riitauttaa oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä kaikki uudet perusteet, joihin hallinto on hallinnollisessa menettelyssä vedonnut.

(ks. 39 ja 40 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 142/85, Schwiering v. tilintarkastustuomioistuin, 23.10.1986 (Kok., s. 3177, 11 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑361/94, Weir v. komissio, 12.3.1996 (Kok. H., s. I‑A‑121 ja II‑381, 27 kohta)

3.      Vaikka työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen ei ole velvollinen perustelemaan ylennyspäätöstä sille, jolle päätös on osoitettu, tai ylentämättä jääneille virkamiehille, sillä on sitä vastoin velvollisuus perustella ylentämättä jääneen ehdokkaan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti tekemän valituksen hylkäämistä koskeva päätös, koska tämän hylkäämispäätöksen perusteluiden on tarkoitus vastata sen päätöksen perusteluita, jota valitus koskee. Perustelut on esitettävä viimeistään valituksen hylkäämisen yhteydessä.

Vastaavasti kyseisellä viranomaisella ei ole velvollisuutta vastata hallinnolliseen valitukseen nimenomaisesti, kun alkuperäinen päätös itsessään on perusteltu.

(ks. 41 ja 42 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 188/73, Grassi v. neuvosto, 30.10.1974 (Kok., s. 1099, 13 kohta); asia 111/86, Delauche v. komissio, 16.12.1987 (Kok., s. 5345, 13 kohta); asia C‑343/87, Culin v. komissio, 7.2.1990 (Kok., s. I‑225, 13 kohta) ja asia C‑115/92 P, parlamentti v. Volger, 9.12.1993 (Kok., s. I‑6549, 23 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑52/90, Volger v. parlamentti, 12.2.1992 (Kok., s. II‑121, 36 kohta); yhdistetyt asiat T‑112/96 ja T‑115/96, Séché v. komissio, 6.7.1999 (Kok. H., s. I‑A‑115 ja II‑623, 76 kohta); asia T‑117/01, Roman Parra v. komissio, 20.2.2002 (Kok. H., s. I‑A‑27 ja II‑121, 26 kohta); yhdistetyt asiat T‑338/00 ja T‑376/00, Morello v. komissio, 12.12.2002 (Kok. H., s. I‑A‑301 ja II‑1457, 48 kohta) ja asia T‑132/03, Casini v. komissio, 15.9.2005 (Kok. H., s. I‑A‑253 ja II‑1169, 32 kohta)

4.      Tehokkaan oikeussuojan takaamista varten on kuitenkin tarkennettava, että tilanteessa, jossa hallinnollisen valituksen tekijä saa tiedon hänelle vastaisen toimen perusteluista tähän valitukseen annetussa vastauksessa, tai tilanteessa, jossa mainitut perustelut muuttavat tai täydentävät olennaisesti kyseisen toimen perusteluja, kaikki kanteessa ensimmäistä kertaa esitetyt kanneperusteet, joissa riitautetaan hallinnolliseen valitukseen annetun vastauksen perusteet, on otettava tutkittavaksi. Näissä tilanteissa asianomaisella ei nimittäin ole ollut mahdollisuutta tutustua tarkasti ja lopullisella tavalla hänelle vastaisen toimen taustalla olleisiin perusteisiin.

(ks. 44 kohta)

5.      Päätöksen laillisuutta on arvioitava niiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella, jotka toimielimellä oli tiedossaan, kun se teki kyseisen päätöksen. Kun otetaan huomioon oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn kehittyvä luonne, toimielimen lopullisen kannan ilmaisevan toimen kehittely päättyy siihen, kun työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen antaa vastauksensa väliaikaisen toimihenkilön tekemään hallinnolliseen valitukseen. Tämän seurauksena kyseiselle työntekijälle vastaisen lopullisen toimen laillisuutta arvioidaan niiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen nojalla, jotka toimielimellä oli tiedossaan, kun se antoi tämän vastauksen nimenomaisesti tai implisiittisesti, eikä tällä ole vaikutusta siihen, että toimielin voi oikeuskäytännössä vahvistetuilla edellytyksillä esittää lisää täsmennyksiä oikeudenkäynnin aikana.

(ks. 45 kohta)