UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kymmenes jaosto)
16 päivänä joulukuuta 2021 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Ilman pilaantuminen – Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä – Direktiivi 2003/87/EY – Polttoaineiden polttolaitokset – Liite I – Nimellinen kokonaislämpöteho – Laskutavat – Yhteenlaskemista koskeva sääntö
Asiassa C-575/20,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Fővárosi Törvényszék (Budapestin alioikeus, Unkari) on esittänyt 29.9.2020 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 3.11.2020, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Apollo Tyres (Hungary) Kft.
vastaan
Innovációért és Technológiáért Felelős Miniszter,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto),
toimien kokoonpanossa: neljännen jaoston puheenjohtaja C. Lycourgos (esittelevä tuomari), joka hoitaa kymmenennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit I. Jarukaitis ja M. Ilešič,
julkisasiamies: E. Tanchev,(1)
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Apollo Tyres (Hungary) Kft., edustajanaan T. Biczi, ügyvéd,
– Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Z. Fehér ja K. Szíjjártó,
– Euroopan komissio, asiamiehinään G. Wils, B. De Meester ja K. Talabér-Ritz,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta unionissa ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (EUVL 2003, L 275, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna 14.3.2018 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/410 (EUVL 2018, L 76, s. 3) (jäljempänä direktiivi 2003/87), liitteessä I olevan 3 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Apollo Tyres (Hungary) Kft. (jäljempänä Apollo Tyres) ja Innnovációért és Technológiáért Felelős Miniszter (innovaatio- ja teknologiaministeri, Unkari) (jäljempänä innovaatioministeri) ja joka koskee sakkoa, jonka innovaatioministeri määräsi kyseiselle yhtiölle, koska se oli aiheuttanut kasvihuonekaasupäästöjä ilman päästölupaa.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 2003/87 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä direktiiviä sovelletaan liitteessä I luetelluista toiminnoista aiheutuviin päästöihin ja liitteessä II lueteltuihin kasvihuonekaasuihin.”
4 Kyseisen direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
– –
b) ’päästöillä’ jonkin laitoksen lähteistä ilmaan päästettyjä kasvihuonekaasuja tai liitteessä I tarkoitettuun ilmailutoimintaan käytettävästä ilma-aluksesta ympäristöön päästettyjä tiettyjä tähän toimintaan liittyviä kaasuja;
– –
e) ’laitoksella’ kiinteää teknistä kokonaisuutta, jossa suoritetaan yhtä tai useampaa liitteessä I mainittua toimintaa sekä mitä tahansa niihin suoranaisesti liittyvää toimintaa, joka on teknisesti yhteydessä laitoksella suoritettuun toimintaan ja joka mahdollisesti vaikuttaa päästöihin ja pilaantumiseen;
– –”
5 Mainitun direktiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 päivästä tammikuuta 2005 mikään laitos ei harjoita liitteessä I lueteltua toimintaa, josta aiheutuu tähän toimintaan erityisesti liittyviä päästöjä, paitsi jos sen toiminnanharjoittajalla on toimivaltaisen viranomaisen 5 ja 6 artiklan mukaisesti myöntämä lupa tai jos laitos on jätetty [Euroopan unionin] päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle 27 artiklan nojalla. Tätä sovelletaan myös 24 artiklan nojalla sisällytettyihin laitoksiin.”
6 Mainitun direktiivin 7 artiklan sanamuoto on seuraava:
”Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista suunnitelluista laitoksen luonteen tai toiminnan muutoksista tai laitoksen kapasiteetin lisäyksestä tai sen merkittävästä vähennyksestä, jotka voivat edellyttää kasvihuonekaasujen päästöluvan päivittämistä. Toimivaltaiset viranomaiset päivittävät luvan tarvittaessa. Jos laitoksen toiminnanharjoittaja vaihtuu, toimivaltaisen viranomaisen on päivitettävä lupa ja merkittävä siihen uuden toiminnanharjoittajan nimi ja osoite.”
7 Direktiivin 2003/87 12 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on varmistettava 31 päivään joulukuuta 2020 saakka, että kunkin laitoksen toiminnanharjoittaja palauttaa joka vuosi 30 päivään huhtikuuta mennessä kyseisestä laitoksesta edellisenä kalenterivuonna aiheutuneita ja 15 artiklan mukaisesti todennettuja kokonaispäästöjä vastaavan määrän päästöoikeuksia, jotka ovat muita kuin II luvun mukaisesti myönnettyjä päästöoikeuksia, ja että nämä päästöoikeudet mitätöidään sen jälkeen. Jäsenvaltioiden on varmistettava 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen, että kunkin laitoksen toiminnanharjoittaja palauttaa joka vuosi 30 päivään huhtikuuta mennessä kyseisestä laitoksesta edellisenä kalenterivuonna aiheutuneita ja 15 artiklan mukaisesti todennettuja kokonaispäästöjä vastaavan määrän päästöoikeuksia ja että nämä päästöoikeudet mitätöidään sen jälkeen, jollei 28 b artiklassa tarkoitetusta uudelleentarkastelusta muuta johdu.”
8 Kyseisen direktiivin 14 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kukin laitoksen toiminnanharjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä tarkkailee laitoksen päästöjä ja raportoi niistä kunakin kalenterivuonna, tai, 1 päivästä tammikuuta 2010 alkaen, käyttämästään ilma-aluksesta, toimivaltaiselle viranomaiselle 1 kohdassa tarkoitettujen säädösten mukaisesti kyseisen vuoden päätyttyä.”
9 Kyseisen direktiivin 27 a artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot voivat jättää [unionin] päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle myös huippu- tai varayksiköt, joiden toiminta-aika oli enintään 300 käyttötuntia vuodessa kunakin kolmena 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua ilmoittamista edeltävänä vuonna, samoin edellytyksin kuin 1 ja 2 kohdassa.”
10 Tämän saman direktiivin liitteessä I, jonka otsikko on ”Toimintojen luokat, joihin tätä direktiiviä sovelletaan”, tarkoitettuihin toimintoihin kuuluu ”polttoaineiden poltto laitoksissa, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on yli 20 MW (lukuun ottamatta ongelmajätteen ja yhdyskuntajätteen polttolaitoksia)”.
11 Liitteessä I olevassa 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Laskettaessa laitoksen nimellistä kokonaislämpötehoa, jotta voidaan päättää sen sisällyttämisestä [unionin] päästökauppajärjestelmään, lasketaan yhteen nimelliset lämpötehot kaikista siihen kuuluvista teknisistä yksiköistä, joissa laitoksessa poltetaan polttoaineita. Näitä yksiköitä voivat olla muun muassa kaikentyyppiset kattilat, polttimet, turbiinit, lämmittimet, polttouunit, polttolaitokset, kalsinointiuunit, prosessiuunit, uunit, kuivaamot, moottorit, polttokennot, kemialliseen kiertoon perustuvat polttoyksiköt, soihdut ja termiset tai katalyyttiset jälkipolttoyksiköt. Nimellistä kokonaislämpötehoa laskettaessa ei oteta huomioon yksiköitä, joiden nimellinen lämpöteho on pienempi kuin 3 MW, eikä yksiköitä, joissa käytetään yksinomaan biomassaa. Yksinomaan biomassaa käyttäviin yksikköihin kuuluvat yksiköt, joissa käytetään fossiilisia polttoaineita ainoastaan yksikön käynnistyksen tai pysäytyksen aikana.”
Unkarin oikeus
12 Yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään osallistumisesta ja taakanjakopäätöksen soveltamisesta vuonna 2012 annetun lain nro 217 (Az üvegházhatású gázösségi kereskedelmi rendszerében és az erőfeszítés-megosztási határozat végrehajtában történő reszvételről szóló 2012. évi CXVII. törvény) [Magyar Közlöny 2012/180. (XII.27.)] 2 §:n 24 momentissa säädetään seuraavaa:
”laitoksella tarkoitetaan kiinteää teknistä kokonaisuutta, jossa suoritetaan yhtä tai useampaa liitteessä 1 olevissa I–XXI kohdassa mainittua toimintaa tai mitä tahansa niihin teknologisesti liittyvää muuta toimintaa sekä toimintaa, joka on teknisesti yhteydessä tietyllä sijaintipaikalla suoritettuun toimintaan ja josta aiheutuu liitteessä I tarkoitettuja kasvihuonekaasupäästöjä tai joka vaikuttaa suoraan kyseisiin päästöihin”.
13 Kyseisen lain liitteessä 1 olevassa 3.1 kohdassa määritellään toiminta siten, että siihen kuuluu ”polttoaineiden poltto laitoksissa, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on yli 20 MW (lukuun ottamatta ongelmajätteen ja yhdyskuntajätteen polttolaitoksia)”.
14 Yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään osallistumisesta ja taakanjakopäätöksen soveltamisesta vuonna 2012 annetun lain nro 217 tietyistä täytäntöönpanosäännöistä 29.12.2012 annetun valtioneuvoston asetuksen nro 410 (az üvegházhatású gázok közösségi kereskedelmi rendszerében és az erőfeszítés-megosztási határozat végrehajtásában való részvételről szóló 2012. évi CCXVII. törvény végrehajtásának egyes szabályairól szóló 410/2012. (XII. 28.) Korm. rendelet) [Magyar Közlöny 2012/182. (XII.27.)] 1 §:n 5 momentissa säädetään seuraavaa:
”Viranomainen myöntää päästöluvan sellaisen virallisen päätöksen perusteella, jossa vahvistetaan ympäristön käyttöä koskevat edellytykset, jos se toteaa, että toiminnanharjoittaja noudattaa päästökauppajärjestelmästä annetussa laissa säädettyjä edellytyksiä. Päästöluvan sisältöä koskevat yksityiskohtaiset vaatimukset vahvistetaan liitteessä 3.”
15 Kyseisen asetuksen liitteessä 2 olevan 2.7 kohdan sanamuoto on seuraava:
”Laskettaessa laitoksen nimellistä kokonaislämpötehoa, jotta voidaan päättää sen sisällyttämisestä yhteisön päästökauppajärjestelmään, lasketaan yhteen nimelliset lämpötehot kaikista siihen kuuluvista teknisistä yksiköistä, joissa laitoksessa poltetaan polttoaineita, mukaan lukien päästökauppajärjestelmästä annetun lain 15/B §:n mukaisesti vapautetut laitteistot (eli lisä- ja varayksiköt). Näitä yksiköitä voivat olla muun muassa kaikentyyppiset kattilat, polttimet, turbiinit, lämmittimet, polttouunit, polttolaitokset, kalsinointiuunit, prosessiuunit, uunit, kuivaamot, moottorit, polttokennot, kemialliseen kiertoon perustuvat polttoyksiköt, soihdut ja termiset tai katalyyttiset jälkipolttoyksiköt, mukaan lukien päästökauppajärjestelmästä annetun lain CCXVII 15/B §:n mukaisesti vapautetut laitteistot. Laskemisessa ei oteta huomioon yksiköitä, joiden nimellinen lämpöteho on pienempi kuin 3 MW, eikä yksiköitä, joissa käytetään yksinomaan biomassaa. Yksinomaan biomassaa käyttäviin yksikköihin kuuluvat myös yksiköt, joissa käytetään fossiilisia polttoaineita ainoastaan yksikön käynnistyksen tai pysäytyksen aikana.”
16 Polttolaitosten, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on vähintään 140 kW mutta alle 50 MW, toimintaolosuhteista ja päästöjen raja-arvoista 18.10.2018 annetun maatalousministeriön asetuksen nro 53 (a 140 kWth és annál nagyobb, de 50 MWth-nál kisebb teljes névleges bemenő hőteljesítményű tüzelőberendezések működési feltételeiről és légszennyező anyagainak kibocsátási határértékeiről szóló 53/2017. 53/2017. (X. 18.) FM rendelet) (Magyar Közlöny 2017/169. (X.18.)) 2 §:n 7 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Nimellisellä lämpöteholla tarkoitetaan kilowatteina (kWt) tai megawatteina (MW) ilmaistua, siihen polttoainemäärään sisältyvää lämpöä, joka syötetään asianomaiseen polttoyksikköön tietyn aikayksikön kuluessa ja jonka yksikkö tarvitsee pystyäkseen toimimaan hallinnollisessa päätöksessä vahvistetulla nimellisteholla.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
17 Apollo Tyres käyttää renkaiden valmistuksessaan kolmea höyrykattilaa.
18 Näiden kattiloiden valmistajan ainoa edustaja on vahvistanut, että kattiloiden enimmäispolttoteho säädetään tietokoneohjelmistolla arvoihin 8,991 MW, 8,791 MW ja 8,962 MW. Jotta lisäksi näiden samojen kattiloiden lämpöteho olisi alle 20 MW, yksi kattiloista on aina sammutettuna, niin että nimellinen enimmäisteho, joka laitoksella voidaan saavuttaa, on 17 953 kW (8 991 kW + 8 962 kW). Tämä seikka vahvistetaan kaasunkulutusrekisterissä, kattiloiden päiväkohtaisessa kirjanpidossa ja asiakirjoissa, joihin kaasunkulutus kirjataan. Ilmanlaadun suojelun osalta päivitetystä toimiluvasta, joka Apollo Tyresille on myönnetty, ilmenee myös, että samanaikaisesti toiminnassa voi olla enintään kaksi kattilaa, joiden yhteinen nimellinen kokonaislämpöteho on enintään 17,953 MW.
19 Innovaatioministeri määräsi 20.3.2020 Apollo Tyresille 29 000 000 Unkarin forintin (HUF) (noin 81 200 euroa) suuruisen sakon kasvihuonekaasujen päästöistä ilman lupaa sillä perusteella, että toisin kuin kyseinen yhtiö väittää, laitoksen nimellinen kokonaislämpöteho on siihen kuuluvien kolmen kattilan perusteella yhteensä yli 20 MW, eikä näiden kattiloiden nimelliseen tehoon kohdistettuja rajoituksia tule ottaa huomioon.
20 Apollo Tyres riitautti kyseisen päätöksen laillisuuden Fővárosi Törvényszékissä (Budapestin alioikeus, Unkari).
21 Kyseinen tuomioistuin pohtii, onko sen määrittämistä varten, onko laitoksen kuuluttava unionin päästökauppajärjestelmään, merkitystä sillä, että laitoksessa oleva tekninen yksikkö vaikuttaa suoraan päästöihin. Toisin sanoen on selvitettävä, onko tässä teknisessä yksikössä harjoitettava toimintaa, jossa poltetaan polttoainetta, tai tällaiseen toimintaan suoranaisesti liittyvää tai siihen teknisesti suorassa yhteydessä olevaa toimintaa.
22 Näissä olosuhteissa Fővárosi Törvényszék päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Voidaanko direktiiviä 2003/87 ja erityisesti sen liitteessä I olevaa 3 kohtaa tulkita siten, että päätettäessä kyseessä olevassa laitoksessa suoritettavan [polttoaineiden polttotoiminnan] sisällyttämisestä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään unionin sisällä (päästökauppajärjestelmä) on laitoksen nimellisen kokonaislämpötehon [laskennassa] otettava huomioon, että tähän laitokseen kuuluvan laitteiston toimintaa rajoitetaan (mikä on näytetty toteen)?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
23 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2003/87 liitteessä I olevaa 3 kohtaa tulkittava siten, että laitoksen nimellinen kokonaislämpöteho on laskettava siten, että huomioon otetaan laitoksen toiminnanharjoittajan kyseisen laitoksen nimelliseen enimmäislämpötehoon asettamat rajoitukset.
24 Aluksi on todettava, että direktiivillä 2003/87 otetaan käyttöön päästöoikeuksien kaupan järjestelmä, jolla pyritään ilmakehän kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen sellaiselle tasolle, että estetään ihmisen toiminnan vaaralliset vaikutukset ilmastolle, ja jonka perimmäinen tavoite on ympäristönsuojelu (tuomio 11.11.2021, Energieversorgungscenter Dresden-Wilschdorf, C-938/19, EU:C:2021:908, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
25 Direktiivin 2003/87 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että direktiiviä 2003/87 sovelletaan liitteessä I luetelluista toiminnoista aiheutuviin päästöihin ja liitteessä II lueteltuihin kasvihuonekaasuihin, joihin kuuluu muun muassa hiilidioksidi (tuomio 28.7.2016, Vattenfall Europe Generation, C-457/15, EU:C:2016:613, 28 kohta).
26 Kyseisen direktiivin 3 artiklan e alakohdan mukaan laitoksella tarkoitetaan kiinteää teknistä kokonaisuutta, jossa suoritetaan yhtä tai useampaa liitteessä I mainittua toimintaa sekä mitä tahansa niihin suoranaisesti liittyvää toimintaa, joka on teknisesti yhteydessä laitoksella suoritettuun toimintaan ja joka mahdollisesti vaikuttaa päästöihin ja pilaantumiseen.
27 Tämän saman direktiivin liitteessä I tarkoitettuihin toimintoihin kuuluu polttoaineiden poltto laitoksissa, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on yli 20 MW, lukuun ottamatta ongelmajätteen ja yhdyskuntajätteen polttolaitoksia (tuomio 28.7.2016, Vattenfall Europe Generation, C-457/15, EU:C:2016:613, 35 kohta).
28 Kyseisessä liitteessä I olevassa 3 kohdassa vahvistetaan yhteenlaskemista koskeva sääntö, jolla täsmennetään edellytykset, joiden mukaisesti on arvioitava, onko laitoksen nimellinen kokonaislämpöteho yli 20 MW (ks. vastaavasti tuomio 29.4.2021, Granarolo, C-617/19, EU:C:2021:338, 59 kohta).
29 Tämän yhteenlaskemista koskevan säännön mukaan laitoksen nimellinen kokonaislämpöteho saadaan laskemalla yhteen kaikkien laitokseen kuuluvien teknisten yksiköiden, joissa polttoaineita poltetaan, lämpötehot, lukuun ottamatta yksiköitä, joiden nimellinen lämpöteho on alle 3 MW, ja yksiköitä, joissa käytetään yksinomaan biomassaa.
30 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevassa laitoksessa, jonka toiminta muodostuu kasvihuonekaasuja tuottavasta polttoaineiden polttamisesta, on kolme kattilaa. Vaikka jokaisen kattilan enimmäislämpöteho on yli 12 MW, niiden lämpöteho voidaan rajoittaa tietokoneella siten, että ne ovat 8,991 MW, 8,791 MW ja 8,962 MW. Lisäksi näiden kattiloiden toiminnanharjoittajan asentaman mekanismin vaikutuksesta näistä kolmesta kattilasta vain kaksi voi olla samanaikaisesti toiminnassa.
31 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen vastaamiseksi on ensinnäkin todettava, että direktiivin 2003/87 liitteessä I olevassa 3 kohdassa vahvistettua yhteenlaskemista koskevaa sääntöä on tulkittava siten, että siinä velvoitetaan lähtökohtaisesti laskemaan yhteen kaikkien kyseisessä laitoksessa olevien teknisten yksiköiden nimellinen enimmäislämpöteho, vaikka ne eivät toimi täydellä kapasiteetilla.
32 Tällainen tulkinta on nimittäin ensinnäkin yhdenmukainen direktiivin 2003/87 tavoitteen kanssa, joka on sen 1 artiklan sanamuodon mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen sekä kustannustehokkaasti että taloudellisesti (tuomio 20.6.2019, ExxonMobil Production Deutschland, C-682/17, EU:C:2019:518, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 Näin ollen yhtäältä kyseisen laitoksen teknisten yksiköiden nimellisen enimmäislämpötehon huomioon ottaminen laskettaessa kyseisen laitoksen nimellistä kokonaislämpötehoa mahdollistaa sen, että useampiin kasvihuonekaasupäästöjä tuottaviin laitoksiin sovelletaan kyseisessä direktiivissä ympäristön suojelemiseksi asetettuja velvoitteita.
34 Toisaalta tällainen huomioon ottaminen mahdollistaa sen, että päästöoikeuksien jakamista varten toimivaltainen kansallinen viranomainen (jäljempänä toimivaltainen kansallinen viranomainen) ja toiminnanharjoittajat voivat yksilöidä pysyvästi laitokset, jotka kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan.
35 Unionin päästökauppajärjestelmään kuuluvien laitosten toiminnanharjoittajille direktiivin 2003/87 nojalla kuuluvien velvollisuuksien ja erityisesti sen 4 artiklassa säädetyn velvollisuuden hankkia lupa kasvihuonekaasujen päästöihin, sen 14 artiklan 3 kohdassa säädetyn velvollisuuden tarkkailla niiden toiminnoista aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä ja raportoida niistä ja sen 12 artiklan 3 kohdassa käyttöön otetun velvollisuuden palauttaa lähtökohtaisesti päästöoikeudet, joiden määrä vastaa niiden laitosten kokonaispäästöjä, noudattamisen valvonnasta tulisi kuitenkin toimivaltaiselle viranomaiselle äärimmäisen vaikeaa, jos laitos olisi mahdollista sisällyttää päästökauppajärjestelmään tai jättää sen ulkopuolelle yksinkertaisesti muuttamalla väliaikaisesti sen polttoaineen polton laajuutta.
36 Laitoksessa olevien teknisten yksiköiden nimellisen enimmäislämpötehon huomioon ottamisella voidaan lisäksi taata niiden rajoitteiden ennakoitavuus, joita unionin päästökauppajärjestelmään kuuluvien laitosten toiminnanharjoittajiin kohdistuu, ja se on näin ollen myös omiaan myötävaikuttamaan oikeusvarmuuden periaatteen noudattamiseen, joka edellyttää, että ne, joita asia koskee, voivat unionin säännöstön perusteella yksiselitteisesti saada tiedon oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja ryhtyä niiden johdosta asianmukaisiin toimenpiteisiin (ks. vastaavasti tuomio 25.11.2021, Aurubis, C-271/20, EU:C:2021:959, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
37 Toiseksi on katsottava, että tätä tulkintaa tuetaan direktiivin 2003/87 27 a artiklan 3 kohdalla. Tämän säännöksen nojalla jäsenvaltiot voivat jättää unionin päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle laitoksen huippu- ja varayksiköt muun muassa sillä edellytyksellä, että niiden toiminta-aika on ollut enintään 300 käyttötuntia vuodessa kunakin kolmena vuonna, jotka edelsivät asianomaisen jäsenvaltion näistä yksiköistä Euroopan komissiolle tekemää ilmoitusta. Tästä seuraa, että pelkästään se seikka, että laitoksen tekninen yksikkö ei ole toiminnassa tietyn jakson ajan, ei automaattisesti johda siihen, ettei sitä pidä ottaa huomioon määritettäessä, kuuluuko laitos, jonka osa se on, unionin päästökauppajärjestelmän piiriin.
38 Lisäksi direktiivin 2003/87 liitteen I tulkinnasta 18.3.2010 annetun komission oppaan (Guidance on Interpretation of Annex I of the EU ETS Directive), joka ei ole sitova mutta jota voidaan käyttää selventämään tämän direktiivin yleistä rakennetta (ks. vastaavasti tuomio 18.1.2018, INEOS, C-58/17, EU:C:2018:19, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), 3.3.1 kohdassa täsmennetään, että valmistaja määrittelee yleensä nimellisen kokonaislämpötehon, joka merkitään tekniseen laitteeseen valvontaviranomaisen suostumuksella.
39 Kolmanneksi sen, että laitoksen nimellisen kokonaislämpötehon laskemisessa on otettava huomioon siihen kuuluvien teknisten yksiköiden nimelliset enimmäislämpötehot, vahvistaa myös se, että direktiivin 2003/87 liitteessä I olevan 3 kohdan useissa kieliversioissa, muun muassa espanjan-, kreikan-, italian-, unkarin-, hollannin- tai portugalinkielisissä versioissa, viitataan nimenomaisesti laitoksen ”nimelliseen” kokonaislämpötehoon, joka saadaan laskemalla yhteen siihen kuuluvien teknisten yksiköiden ”nimelliset” lämpötehot (ks. analogisesti tuomio 22.6.2021, Latvijas Republikas Saeima (Liikennerikkomuspisteet), C-439/19, EU:C:2021:504, 79 kohta).
40 Kun adjektiivia ”nimellinen” käytetään – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – teknisessä ja energiaan liittyvässä asiayhteydessä, sillä viitataan sen tavanomaisessa merkityksessä laitteen tai laitoksen valmistajan ilmoittamaan ominaisuuteen tai suorituskykyyn taikka tavanomaisissa toimintaolosuhteissa saavutettavaan pysyvään enimmäistehoon kyseisen laitteen tai laitoksen vastaanottamishetkellä riippumatta siitä, että kyseinen laite tai laitos voi mahdollisesti toimia hetkittäin tällaisen enimmäistehon alapuolella.
41 Toiseksi ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä, että laitoksen tai siihen kuuluvan teknisen yksikön tehon rajoittaminen tai sen sulkeminen voidaan tietyin edellytyksin ottaa huomioon ratkaistaessa, onko laitoksen nimellinen kokonaislämpöteho suurempi kuin 20 MW.
42 Tältä osin on todettava, että niiden tietojen ja olosuhteiden oikeellisuuden varmistamiseksi, jotka on otettava huomioon unionin päästökauppajärjestelmän yhteydessä, toiminnanharjoittajat velvoitetaan direktiivin 2003/87 7 artiklassa ilmoittamaan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille laitostensa kapasiteetin lisäyksestä tai sen merkittävästä vähennyksestä, jotka voivat edellyttää kasvihuonekaasujen päästöluvan päivittämistä (ks. vastaavasti tuomio 8.3.2017, ArcelorMittal Rodange et Schifflange, C-321/15, EU:C:2017:179, 25 ja 26 kohta). Tästä seuraa, että kun laitoksen polttokapasiteettia vähennetään alle 20 MW:iin, tämän toiminnanharjoittajan on voitava vedota toimivaltaisessa kansallisessa viranomaisessa siihen, että sen laitokseen ei enää sovelleta päästöluvan hankkimista koskevaa velvollisuutta.
43 Lisäksi silloin, kun laitoksen tai sen jonkin yksikön nimelliselle enimmäislämpöteholle asetetaan pysyviä ja rajoituksia, joita voidaan valvoa, olisi vastoin direktiivin 2003/87 tavoitetta, sellaisena kuin se on esitetty tämän tuomion 32 kohdassa, olla ottamatta huomioon tällaisia rajoituksia määritettäessä, kuuluuko kyseinen laitos edelleen unionin päästökauppajärjestelmään.
44 Tämän tuomion 38 kohdassa mainitun oppaan 4.3 kohdassa täsmennetään lisäksi, että oikeudelliset tai fyysiset rajoitukset, jotka tosiasiallisesti estävät enimmäispolttotehon käyttämisen kokonaan, voidaan ottaa huomioon edellyttäen yhtäältä, että toimivaltainen kansallinen viranomainen on selvästi yksilöinyt nämä rajoitukset täytäntöönpanotoimessa, ja toisaalta, että kyseinen viranomainen valvoo niitä säännöllisesti.
45 Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan huomioon muun muassa mainitussa oppaassa annetut ohjeet, jotka eivät ole sitovia, on katsottava, että direktiivin 2003/87 liitteessä I olevassa 3 kohdassa säädettyä yhteenlaskemista koskevaa sääntöä varten laitokseen kuuluvan teknisen yksikön nimellistä enimmäislämpötehoa ei tule ottaa huomioon kokonaisuudessaan, kun yhtäältä laitoksen toiminnanharjoittaja on vähentänyt tuotantokapasiteettia pysyvästi eli sellaisella tavalla, että tuotantokapasiteetin vähentämistä ei voida peruuttaa ilman laajaa teknistä toimenpidettä tai ilman toimivaltaisen kansallisen viranomaisen suostumusta, ja kun toisaalta tämä viranomainen voi tosiasiallisesti tarkistaa sekä tämän vähentämisen että sen pysyvän luonteen. Kyseisen toiminnanharjoittajan tehtävänä on esittää viranomaiselle tältä osin tarvittavat todisteet.
46 Jos tämän tuomion edellisessä kohdassa mainittuja edellytyksiä noudatetaan, laitokseen kuuluvan teknisen yksikön seisauttaminen johtaa puolestaan siihen, ettei yksikön nimellistä enimmäislämpötehoa tule ottaa huomioon kyseistä yhteenlaskemista koskevaa sääntöä sovellettaessa.
47 Kaiken edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2003/87 liitteessä I olevaa 3 kohtaa on tulkittava siten, että laitoksen nimellinen kokonaislämpöteho on määritettävä laskemalla yhteen siihen kuuluvien teknisten yksiköiden nimellinen enimmäislämpöteho, paitsi jos toiminnanharjoittaja on rajoittanut tätä nimellistä enimmäislämpötehoa pysyvästi ja jos päästöoikeuksien jakamista varten toimivaltainen kansallinen viranomainen voi tosiasiallisesti tarkistaa näiden rajoitusten olemassaolon ja sen, että ne ovat pysyviä.
Oikeudenkäyntikulut
48 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta unionissa ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 14.3.2018 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/410, liitteessä I olevaa 3 kohtaa on tulkittava siten, että laitoksen nimellinen kokonaislämpöteho on määritettävä laskemalla yhteen siihen kuuluvien teknisten yksiköiden nimellinen enimmäislämpöteho, paitsi jos toiminnanharjoittaja on rajoittanut tätä nimellistä enimmäislämpötehoa pysyvästi ja jos päästöoikeuksien jakamista varten toimivaltainen kansallinen viranomainen voi tosiasiallisesti tarkistaa näiden rajoitusten olemassaolon ja sen, että ne ovat pysyviä.
Allekirjoitukset