Language of document : ECLI:EU:T:2011:347

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

12 päivänä heinäkuuta 2011

Asia T-80/09 P

Euroopan komissio

vastaan

Q

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Vastavalitus – Työpaikkakiusaaminen – Henkilöstösääntöjen 12 a artikla – Työpaikkakiusaamisesta komissiossa annettu tiedonanto – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Henkilöstösääntöjen 24 artikla – Soveltamisala – Avustamispyyntö – Väliaikaiset etäännyttämistoimenpiteet – Huolenpitovelvollisuus – Vastuu – Korvausvaatimus – Täysi harkintavalta – Täytäntöönpanon edellytykset – Urakehitystä koskeva kertomus – Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarve

Aihe:      Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F‑52/05, Q vastaan komissio, 9.12.2008 antaman tuomion (Kok. H., s. I-A-1-409 ja II-A-1-2235) kumoamista.

Ratkaisu:      Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F‑52/05, Q vastaan komissio, 9.12.2008 antama tuomio (Kok. H., s. I-A-1-409 ja II-A-1-2235) kumotaan siltä osin kuin sen tuomiolauselman 2 kohdassa velvoitetaan komissio suorittamaan Q:lle korvauksena 500 euroa sekä lisäksi maksamaan tälle 15 000 euroa tarkoituksena korvata se henkinen kärsimys, jota Q:lle aiheutui siitä, että häntä koskevan hallinnollisen tutkintamenettelyn väitettiin viivästyneen, ja siltä osin kuin kyseisen tuomion tuomiolauselman 3 kohdassa todetun ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen hylkäämisen muilta osin osalta tuomion perustelujen 147–189 kohdassa lausutaan ”Q:n esittämästä työpaikkakiusaamista koskevasta väitteestä” ja todetaan perustelujen 230 kohdassa, että ei ole tarpeen antaa ratkaisua vaatimuksista, jotka liittyvät Q:ta koskevien sellaisten urakehitystä koskevien kertomusten kumoamiseen, jotka on laadittu ajanjaksoilta 1.1.–31.10.2011 ja 1.11.–31.12.2003. Valitus ja vastavalitus hylätään muilta osin. Asia palautetaan virkamiestuomioistuimeen, jotta tämä lausuisi edellä mainittujen urakehitystä koskevien kertomusten kumoamista koskevista vaatimuksista sekä siitä määrästä, joka komission on suoritettava Q:lle pelkästään sen henkisen kärsimyksen perusteella, jota Q:lle on aiheutunut siitä, että komissio on kieltäytynyt toteuttamasta etäännyttämistoimenpidettä. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Tiivistelmä

1.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tutkittavaksi ottaminen – Oikeuskysymykset – Valvonta, joka kohdistuu sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymiseen unionille

(EY 225 A artikla; unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohta)

2.      Virkamiehet – Kanne – Menettely – EY 236 artikla ja henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla

(EY 236 artikla; henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Virkamiehet – Henkilöstösäännöt – Tarkoitus – Vastavuoroisten oikeuksien ja velvollisuuksien asettaminen toimielimille ja niiden virkamiehille

(Henkilöstösäännöt)

4.      Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Käsite – Eron tekeminen unionin vastuuta virkamiehilleen koskevan järjestelmän ja unionin ja jäsenvaltioiden vastuuta unionin oikeuden rikkomisen vuoksi koskevan yleisen järjestelmän välillä

(EY 288 artiklan toinen kohta)

5.      Virkamiehet – Kanne – Täysi harkintavalta – Soveltamisala – Rajat

(Henkilöstösääntöjen 24 artikla, 90 artiklan 2 kohta ja 91 artiklan 1 kohta)

6.      Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Edellytykset – Soveltamisala

(Henkilöstösääntöjen 24 artiklan 1 kohta)

7.      Virkamiehet – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Kanne, joka on nostettu hallinnolla olevan sen velvollisuuden nojalla, jonka mukaan sen on korvattava kolmannen osapuolen virkamiehelle aiheuttama vahinko – Tutkittavaksi ottamisen edellytys – Velvollisuus saattaa asia ensin kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi

(Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohta, 24 artiklan toinen kohta ja 91 artikla)

8.      Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Soveltamisala – Ulottuvuus – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen 24artiklan ensimmäinen kohta)

9.      Virkamiehet – Yksikköjen organisointi – Henkilöstön asemapaikkojen määrääminen – Asemapaikan siirto – Hallinnon harkintavalta – Rajat – Yksikön etu – Viran ja palkkaluokan vastaavuuden noudattaminen

(Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohta ja 24 artiklan ensimmäinen kohta)

10.    Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Ulottuvuus

(Henkilöstösääntöjen 24 artiklan ensimmäinen kohta)

11.    Oikeudenkäyntimenettely – Ehdoton prosessinedellytys, jonka tuomioistuin tutkii omasta aloitteestaan – Kontradiktorisen periaatteen noudattaminen

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 113 artikla; henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

12.    Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastaisen toimen käsite – Henkilöstösääntöjen 86 artiklan nojalla toteutetun menettelyn seurauksena laaditun tutkimuskertomuksen perusteella tehdyt päätökset – Valmistelevat toimet eivät ole tällaisia toimia

(Henkilöstösääntöjen 24 artikla ja 86 artiklan 3 kohta sekä liitteessä IX oleva 3 artikla)

13.    Virkamiehet – Kanne – Virkamiestuomioistuimen toimivalta – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten tutkiminen

14.    Virkamiehet – Kanne – Oikeussuojan tarve – Arviointi kanteen nostamisen ajankohtana – Oikeussuojan tarpeen myöhempi lakkaaminen – Lausunnon antamisen raukeaminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

15.    Virkamiehet – Kanne – Oikeussuojaintressi – Kumoamiskanne, joka kohdistuu urakehitystä koskevaan kertomukseen – Oikeudenkäynnin aikana pysyvän ja täydellisen työkyvyttömyyden vuoksi eläkkeelle siirretty virkamies – Oikeussuojan tarpeen säilyminen – Rajat

(Henkilöstösääntöjen 53, 78, 90 ja 91 artikla; henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevat 13–16 artikla)

16.    Unionin tuomioistuin – Tuomiot – Oikeussääntöjen tulkinta

1.      EY 225 a artiklasta ja unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohdasta seuraa, että valituksessa saadaan tukeutua vain oikeussääntöjen rikkomista koskeviin perusteisiin eikä valitusta siis miltään osin saa kohdistaa tosiasiakysymysten arviointiin.

Unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan valituksen yhteydessä on siis otettava tutkittavaksi valitusperuste, jossa vedotaan siihen, että on jätetty noudattamatta sopimussuhteen ulkopuolisen Euroopan unionin vastuun syntymisen edellytystä, joka koskee lainvastaisen menettelyn olemassaoloa.

(ks. 24, 25, 27 ja 28 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑352/98 P, Bergaderm ja Goupil v. komissio, 4.7.2000 (Kok., s. I‑5291, 43 ja 44 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑107/07 P, Rossi Ferreras v. komissio, 12.3.2008 (Kok. H., s. I-B-1-5 ja II-B-1-31, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia T‑57/99, Nardone v. komissio, 10.12.2008 (Kok. H., s. I-A-2-83 ja II-A-2-505, 162–164 kohta

2.      Virkamiehen ja toimielimen, josta tämä on tai oli riippuvainen, välinen riita-asia, jossa pyritään saamaan korvausta vahingosta, kuuluu silloin, kun on kyse palvelussuhteesta, joka yhdistää asianomaisen toimielimeen, EY 236 artiklan ja henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan soveltamisalaan ja jää erityisesti sen tutkittavaksi ottamisen osalta sekä EY 235 artiklan ja EY 288 artiklan toisen kohdan että unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle.

(ks. 40 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑114/08 P, Marcuccio v. komissio, 26.6.2009 (Kok. H., s. I-B-1-53 ja I-B-1-313, 12 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

3.      Henkilöstösäännöt ovat itsenäinen väline, jonka ainoana tarkoituksena on säännellä toimielinten ja niiden virkamiesten välisiä oikeussuhteita vahvistamalla vastavuoroisia oikeuksia ja velvollisuuksia näiden välillä. Henkilöstösäännöillä on siten luotu toimielinten ja niiden virkamiesten välisissä suhteissa vastavuoroisten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino, jota toimielimet eivätkä virkamiehet saa loukata. Tämän vastavuoroisten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainon tarkoituksena on pääasiallisesti säilyttää luottamussuhde, jonka on oltava olemassa toimielinten ja niiden virkamiesten välillä, jotta Euroopan unionin kansalaisille voitaisiin taata, että toimielimille annetut yleisen edun mukaiset tehtävät suoritetaan asianmukaisesti.

(ks. 41 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 167/86, Rousseau v. tilintarkastustuomioistuin, 31.5.1988 (Kok., s. 2705, 13 kohta) ja asia C‑274/99 P, Connolly v. komissio, 6.3.2001 (Kok., s. I‑1611, 44–47 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: T‑13/95, Kyrpitsis v. EAY, 18.4.1996 (Kok. H., s. I‑A‑167 ja II‑503, 52 kohta) ja asia T‑342/04, Adam v. komissio, 22.2.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑23 ja II‑A‑2‑107, 34 kohta)

4.      Toimielinten ja niiden virkamiesten välisissä riita-asioissa myönnetään oikeus vahingonkorvaukseen, jos seuraavat kolme edellytystä täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on todella syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys.

Lainvastaisen menettelyn edellytyksen osalta, vaatimusta, että yksityisille oikeuksia perustavan oikeussäännöksen riittävän ilmeinen rikkominen näytetään toteen, ei sovelleta. Se koskee nimittäin ainoastaan EY 288 artiklan toisen kohdan mukaista sopimussuhteen ulkopuolista yhteisön vastuuta ja jäsenvaltioiden vastuuta yhteisön oikeuden rikkomisesta. Toimielinten ja niiden virkamiesten välisiä suhteita koskevissa riita-asioissa sitä vastoin pelkkä lainvastaisuuden toteaminen riittää, jotta näistä kolmesta edellytyksestä ensimmäisen voidaan katsoa täyttyneen.

Ero yhtäältä henkilöstösääntöjen säännösten rikkomisesta yhteisön virkamiehille ja entisille virkamiehille aiheutuneita vahinkoja koskevan yhteisön vastuun toteutumisen edellytysten ja toisaalta muiden yhteisön oikeuden säännösten tai määräysten rikkomisesta aiheutuvaa yhteisön vastuuta kolmansiin nähden koskevien edellytysten välillä on nimittäin perusteltu, kun otetaan huomioon oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino, joka henkilöstösäännöillä on erityisesti luotu toimielinten ja niiden virkamiesten välisissä suhteissa, jotta Euroopan unionin kansalaisille taataan toimielimille uskottujen yleisen edun mukaisten tehtävien asianmukainen suorittaminen.

(ks. 42–45 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑82/91, Latham v. komissio, 9.2.1994 (Kok. H., s. I‑A‑15 ja II‑61, 72 kohta); asia T‑172/00, Pierard v. komissio, 24.4.2001 (Kok. H., s. I‑A‑91 ja II‑429, 34 kohta) ja asia T‑249/04, Combescot v. komissio, 12.9.2007 (Kok. H., s. I-A-2-181 ja Kok. H., s. II-A-2-1219, 49 kohta)

5.      Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke ohjaa toista virkettä siten, että kyseisessä säännöksessä annetaan unionin tuomioistuimille täysi harkintavalta ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseessä on riita-asia, joka koskee asianomaiselle vastaisen toimen lainmukaisuutta henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

Näin ollen virkamiestuomioistuin, jossa henkilöstösäännöissä tarkoitettu henkilö nostaa hänelle vastaisen toimen laillisuutta koskevan kanteen, voi viran puolesta henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdan toiseen virkkeeseen perustuvan täyden harkintavaltansa nojalla myöntää vahingonkorvausta kyseiselle henkilölle ainoastaan, jos kyseinen korvaus perustuu kanteen kohteena olevasta hänelle vastaisesta toimesta aiheutuneen vahingon tai ainakin sellaisesta lainvastaisuudesta aiheutuneen vahingon korvaamiseen, joka liittyy läheisesti tähän samaan toimeen.

Tältä osin henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaisen avustamispyynnön, jossa ilmoitetaan asianomaisen esimiesten työpaikkakiusaamisesta, ei voida katsoa liittyvän läheisesti päätökseen, jolla hylättiin implisiittisesti tämä pyyntö vaatimus saada vahingonkorvausta siitä, että asianomainen toimielin laiminlöi huolenpitovelvollisuuttaan. Vaikka avustamispyynnössä ilmoitettuja tekoja on nimittäin pidettävä niiden tekijöiden syyksi luettavina toimina, näin ei ole asianlaita implisiittisen hylkäämispäätöksen osalta, joka on asianomaisen toimielimen syyksi luettava toimi. Toimielimen syyksi katsottava virkavirhe oli kuitenkin tapahtunut ennen implisiittisen hylkäämispäätöksen ajankohtaa eikä sen voida näin ollen katsoa liittyvän läheisesti viimeksi mainittuun.

Näin ollen virkamiestuomioistuin ei voi henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklaa rikkomatta lausua siitä, voitiinko tietyt avustamispyynnössä ilmoitetut teot kokonaisuutena arvioituina määritellä toimielimen tekemäksi virkavirheeksi, josta oli aiheutunut kantajan kärsimä aineeton vahinko, joka oli korvattava.

(ks. 58, 63, 71–73 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑12/05 P, Meister v. SMHV, 14.12.2006 (107 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 112–116 kohta)

Unionin tuomioistuin: asia C‑583/08 P, Gogos v. komissio, 20.5.2010 (Kok., s. I‑4469, 49–53 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑54/92, Schneider v. komissio, 1.12.1994 (Kok. H., s. I‑A‑281 ja II‑887, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia T‑79/92, Ditterich v. komissio (Kok. H., s. I‑A‑289 ja II‑907, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

6.      Henkilöstösääntöjen 24 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetyllä avustamisvelvollisuudella tarkoitetaan sitä, että toimielimen on puolustettava virkamiehiä kolmansien osapuolten toimia vastaan muttei toimielimistä lähtöisin olevia toimia vastaan, joiden valvonnasta säädetään toisaalla henkilöstösäännöissä. Vaikka henkilöstösääntöjen 24 artiklan ensimmäinen kohta ymmärretään ennen kaikkea niin, että sillä suojellaan virkamiehiä kolmansilta osapuolilta lähtöisin olevilta hyökkäyksiltä ja huonolta kohtelulta, siinä asetetaan hallinnolle myös avustamisvelvollisuus siinä tapauksessa, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettujen tekojen tekijä on toinen virkamies.

(ks. 66 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 18/78, V. v. komissio, 14.6.1979 (Kok., s. 2093, 15 kohta); asia 178/80, Bellardi-Ricci ym. v. komissio, 17.12.1981 (Kok., s. 3187, 23 kohta) ja asia 98/81, Munk v. komissio, 25.3.1982 (Kok., s. 1155, 21 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑254/02, L v. komissio, 9.3.2005 (Kok. H., s. I‑A‑63 ja II‑277, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

7.      Virkamiehen henkilöstösääntöjen 24 artiklan toisen kohdan nojalla nostaman vahingonkorvauskanteen tutkittavaksi ottaminen edellyttää, että kansalliset oikeussuojakeinot on käytetty, sikäli kuin niillä varmistetaan tehokkaasti asianomaisten henkilöiden suojelu ja ne voivat johtaa väitetyn vahingon korvaamiseen.

Tältä osin kyseisessä säännöksessä perustettu erityinen vastuujärjestelmä, joka on tuottamukseen perustumaton vastuuta koskeva järjestelmä, perustuu hallinnolla olevaan velvollisuuteen suojella virkamiestensä ja toimihenkilöidensä terveyttä ja turvallisuutta kolmansien osapuolten tai toisten virkamiesten hyökkäyksiltä ja huonolta kohtelulta, jonka uhriksi he voivat joutua suorittaessaan työtehtäviään erityisesti henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdassa tarkoitetun työpaikkakiusaamisen muodossa.

(ks. 67 ja 68 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑365/05 P, Schmidt-Brown v. komissio, 5.10.2006, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 78 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑59/92, Caronna v. komissio, 26.10.1993, Kok., s. II‑1129, 25 ja 68 kohta ja em. asia L v. komissio, 148 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, 143–146 ja 147–153 kohta

8.      hallinnon on henkilöstösääntöjen 24 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisen avustamisvelvollisuuden perusteella yksikön järjestyksen ja työrauhan vaarantuessa puututtava riittävän voimakkaasti asioiden kulkuun ja toimittava olosuhteiden edellyttämällä nopeudella ja huolellisuudella tosiseikkojen toteamiseksi ja asianmukaisten johtopäätösten tekemiseksi niiden perusteella tietoisena kaikesta asiaan liittyvästä. Tätä tarkoitusta varten riittää, että toimielimeltään suojaa vaativa virkamies esittää edes vähäistä näyttöä siitä, että hyökkäykset, joiden kohteeksi hän väittää joutuneensa, ovat todellisia. Kyseisen toimielimen on toteutettava tällaisten seikkojen perusteella asianmukaiset toimenpiteet ja erityisesti tehtävä hallinnollinen tutkimus todetakseen kantelun taustalla olevat tosiseikat yhteistyössä kantelun esittäjän kanssa, koska muussa tapauksessa se ei voi ottaa lopullista kantaa erityisesti siihen, onko valituksen käsittely lopetettava vai onko aloitettava kurinpitomenettely ja mahdollisesti toteutettava kurinpitoseuraamuksia.

Lisäksi silloin, kun virkamies saattaa hallinnon käsiteltäväksi henkilöstösääntöjen 24 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisen avustamispyynnön, sen on myös ryhdyttävä sille tässä artiklassa asetetun suojeluvelvollisuuden nojalla asianmukaisiin ehkäiseviin toimenpiteisiin, kuten uhrin asemapaikan siirto tai siirtäminen toisiin työtehtäviin, joiden tarkoituksena on suojella viimeksi mainittua ilmoitetun menettelyn toistumiselta sinä aikana, jonka hallinnollisen tutkimuksen suorittaminen vaatii. Tällaiset toimenpiteet eivät voi niiden suojelun tavoitteen mukaisesti olla riippuvaisia siitä, että näissä yksiköissä on tarjolla avoin työpaikka.

Hallinnolla on nimittäin laaja harkintavalta valita unionin tuomioistuinten valvonnassa henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla toteutettavat väliaikaiset ja lopulliset toimenpiteet. Unionin tuomioistuinten valvonta rajoittuu koskemaan vain sitä, onko kyseinen toimielin pysynyt kohtuuden rajoissa eikä ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisesti.

(ks. 84–86 ja 92 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 53/72, Guillot v. komissio, 11.7.1974 (Kok., s. 791, 3, 12 ja 21 kohta ); asia 224/87, Koutchoumoff v. komissio, 26.1.1989 (Kok., s. 99, 15 ja 16 kohta ); asia 55/88, Katsoufros v. yhteisöjen tuomioistuin, 9.11.1989 (Kok., s. 3579, 16 kohta) ja asia C‑294/95 P, Ojha v. komissio, 12.11.1996 (Kok., s. 5863, 40 ja 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑136/98, Campogrande v. komissio, 5.12.2000 (Kok. H., s. I‑A‑267 ja II‑1225, 55 kohta) ja em. asia L v. komissio, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

9.      Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohdan nojalla tehtyjen päätösten, jotka koskevat toisiin tehtäviin siirtoa yksikön edun mukaisesti, tarkoituksena on yksikön moitteeton toiminta silloinkin kuin niitä perustellaan sisäisissä henkilösuhteissa ilmenneillä ongelmilla, ja ne kuuluvat tämän vuoksi laajan harkintavallan piiriin, joka toimielimillä on sen suhteen, kuinka ne järjestävät yksikkönsä niille uskottujen tehtävien mukaisesti, ja sen suhteen, kuinka ne näiden tehtävien hoitamiseksi määräävät palveluksessaan olevan henkilöstön asemapaikat, kunhan tämä asemapaikkojen määrääminen tapahtuu toimen ja palkkaluokan vastaavuutta noudattaen.

(ks. 92 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Ojha v. komissio, 40 ja 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

10.    Henkilöstösääntöjen 24 artiklan ensimmäisen kohdan mukainen avustamisvelvollisuus velvoittaa hallinnon vastaamaan käsiteltävän asian olosuhteiden edellyttämällä nopeudella ja sen on erityisesti tehtävä hallinnollinen tutkimus todetakseen kantelun taustalla olevat tosiseikat yhteistyössä kantelun esittäjän kanssa. Tässä oikeuskäytännössä ei kuitenkaan suljeta pois sitä, että viive kyseisen tutkimuksen aloittamisessa voi olla perusteltu erityisesti tutkimuksen järjestämistä koskeviin tarpeisiin mahdollisesti liittyvien syiden vuoksi.

(ks. 105 kohta)

Viittaukset: em. asia Campogrande v. komissio, 42, 53 ja 56 kohta

11.    Unionin yleinen tuomioistuin voi työjärjestyksensä 113 artiklan nojalla milloin tahansa omasta aloitteestaan tutkia, onko asia jätettävä tutkimatta ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumisen vuoksi.

Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklaan perustuvat kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset ovat ehdottomia prosessinedellytyksiä, minkä vuoksi unionin tuomioistuinten on tarvittaessa tutkittava ne viran puolesta sillä edellytyksellä, että se on ensin kehottanut asianosaisia esittämään huomautuksensa.

(ks. 129 ja 130 kohta)

Viittaukset:

Unionin tuomioistuin: asia C‑197/09 RX-II, M v. EMEA, 17.12.2009 (Kok., s. I‑12033, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑498/07 P, Krcova v. yhteisöjen tuomioistuin, 8.6.2009 (Kok. H., s. I-B-1-35 ja Kok. H., s. I-B-1-197, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

12.    Kun kyse on tutkimusmenettelystä, joka on toteutettu henkilöstösääntöjen 86 artiklan 3 kohdan nojalla, jotta voitaisiin lausua virkamiehen henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla tekemästä avustamispyynnöstä, sen päätepiste on nimittävän viranomaisen lopullinen päätös, joka on tehty tutkimuskertomuksen perusteella, kuten käy ilmi henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevasta 3 artiklasta. Vaikutukset virkamiehen oikeudelliseen asemaan alkavat nimenomaan tällä päätöksentekohetkellä.

Siltä osin kuin nimittävän viranomaisen lopullisessa päätöksessä viitataan sitä hallinnollista tutkimusta koskevan kertomuksen päätelmiin, joka on saatu valmiiksi implisiittisen päätöksen tekemisen jälkeen ja jonka yhteydessä asianomaisen virkamiehen väitteet työpaikkakiusaamisen olemassaolosta on tutkittu yksityiskohtaisesti tutkimuksen kuluessa esitettyjen tai kerättyjen asiakirjojen ja lausuntojen perusteella, sitä ei ole pidettävä pelkästään päätöksenä, jolla vahvistetaan implisiittinen päätös, vaan päätöksenä, jolla korvataan viimeksi mainittu hallinnon suorittaman tilanteen uudelleentarkastelun päätteeksi.

(ks. 137 ja 138 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: em. asia Guillot v. komissio, 21, 22 ja 36 kohta; yhdistetyt asiat 36/81, 37/81 ja 218/81, Seton v. komissio, 1.6.1983 (Kok., s. 1789, 29–31 kohta) ja em. asia L v. komissio, 123 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑154/05, Lo Giudice v. komissio, 25.10.2007 (Kok. H., s. I-A-2-203 ja Kok. H., s. II-A-2-1309, 47 ja 48 kohta)

13.    Unionin tuomioistuimia ei voida myöskään moittia siitä, että ne ovat suorittaneet tosiseikkoihin perustuvia toteamuksia tutkiessaan viran puolesta tällaisen kanteen yhteydessä niille osoitetun korvausvaatimuksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, koska nämä toteamukset perustuvat asiakirjoihin, jotka asianosaiset ovat toimittaneet niille, jotta ne antaisivat ratkaisun heidän vaatimukseensa.

(ks. 150 kohta)

14.    Jotta henkilöstösääntöjen soveltamisalaan kuuluvan henkilön henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan nojalla nostaman kanteen, jossa vaaditaan 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun hänelle vastaisen toimen kumoamista, tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttyisivät, hänelle on kanteen vireillepanon hetkellä oltava syntynyt riittävän selvä ja todellinen intressi saada kyseinen toimi kumotuksi, ja tällainen intressi edellyttää sitä, että kanteen lopputulos on omiaan tuottamaan hänelle hyötyä. Tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä kantajan oikeussuojaintressiä on arvioitava kanteen vireillepanon hetkellä. Joka tapauksessa, kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, jotta henkilöstösäännöissä tarkoitettu henkilö voisi nostaa kanteen nimittävän viranomaisen päätöksen kumoamiseksi, hänellä on oltava edelleen henkilökohtainen intressi saada päätös kumotuksi. Todellisen oikeussuojaintressin puuttuessa kanteesta ei ole tämän vuoksi enää tarpeen lausua.

(ks. 156 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑159/98, Torre ym. v. komissio, 24.4.2001 (Kok. H., s. I‑A‑83 ja II‑395, 30 ja 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); asia T‑147/04, Ross v. komissio, 28.6.2005 (Kok. H., s. I‑A‑171 ja II‑771, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja yhdistetyt asiat T‑35/05, T‑61/05, T‑107/05, T‑108/05 ja T‑139/05,29 11 2006, Agne-Dapper ym. v. komissio ym. (Kok. H., s. I‑A‑2‑291 ja II‑A‑2‑1497, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

15.    Kun kyse on entisen virkamiehen intressistä ajaa häntä koskevan urakehityskertomuksen kumoamiskannetta, on todettava, että kyseinen kertomus on virkamiehen esimiesten suorittama arvostelu siitä tavasta, jolla virkamies on hoitanut tehtävänsä, ja hänen käyttäytymisestään viranhoidossa kyseisenä ajanjaksona ja että urakehitystä koskeva kertomus on sen tulevasta hyödyllisyydestä riippumatta kirjallinen ja virallinen osoitus virkamiehen tekemän työn laadusta. Tällainen arviointi ei pelkästään kuvaile kyseisenä ajanjaksona suoritettuja työtehtäviä, vaan se sisältää myös arvioinnin sellaisista inhimillisistä ominaisuuksista, joita arvosteltu henkilö on tuonut esiin ammattitehtäviensä hoidossa. Näin ollen jokaisella virkamiehellä on oikeus siihen, että hänen työtään arvioidaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden mukaisesti virkamiehelle on näin ollen joka tapauksessa myönnettävä oikeus riitauttaa hänestä laadittu urakehitystä koskeva kertomus sen sisällön perusteella tai siksi, ettei sitä ole laadittu henkilöstösäännöissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

Lisäksi virkamies, jonka työkyvyttömyyskomitea on todennut pysyvästi ja täydellisesti työkyvyttömäksi, siirretään henkilöstösääntöjen 53 ja 78 artiklan mukaisesti viran puolesta eläkkeelle, koska on mahdollista, että hänet palautetaan virkaan jonkin toimielimen palvelukseen, säilyttää intressin siihen, että hänen urakehitystään koskeva kertomus laaditaan tasapuolisesti, objektiivisesti ja säännöllistä arviointia koskevien sääntöjen mukaisesti. Henkilöstösääntöjen 53 artiklan yleissäännöstä on tältä osin tarkasteltava yhdessä henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevien 13–15 artiklan kanssa. Siinä tapauksessa, että virkamies palaa virkaansa, mainitusta kertomuksesta olisi hyötyä virkamiehen urakehitykselle yksikössään tai unionin toimielimissä.

Asianlaita voi olla toisin ainoastaan tietyissä erityistapauksissa, joissa työkyvyttömäksi todetun virkamiehen konkreettisen tilanteen tarkastelu osoittaa, että hän ei enää koskaan kykene palaamaan tehtäviinsä toimielimessä, kun otetaan huomioon esimerkiksi hänen työkyvyttömyystilanteensa tarkastelusta vastaavan työkyvyttömyyskomitean päätelmät, joiden mukaan työkyvyttömyyteen johtanut sairaus on luonteeltaan pysyvä eikä mikään uusi lääkärintarkastus ole siis tarpeen tai kun otetaan huomioon asianomaisen virkamiehen ilmoitukset, joiden mukaan hän ei enää missään tapauksessa palaa tehtäviinsä toimielimessä.

(ks. 157–159 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: em. asia Ross v. komissio, 9 ja 32 kohta; asia C‑198/07 P, Gordon v. komissio, 22.12.2008 (Kok. 2008, s. I‑10701, 43 ja 51 kohta) ja em. asia Combescot v. komissio, 27 ja 29 kohta

16.    Tulkinnalla, jonka unionin tuomioistuin antaa unionin oikeussäännölle, selvennetään ja täsmennetään kyseisen oikeussäännön merkitystä ja ulottuvuutta niin, että unionin tuomioistuimen tulkinnasta ilmenee, miten tätä oikeussääntöä täytyy tai olisi täytynyt tulkita ja soveltaa sen voimaantulosta lähtien. Tästä seuraa, että tuomioistuimet voivat ja niiden täytyy soveltaa näin tulkittua sääntöä myös oikeussuhteisiin, jotka ovat syntyneet ja jotka on perustettu ennen unionin tuomioistuimen tuomiota, jos edellytykset kyseisen oikeussäännön soveltamista koskevan asian käsittelylle toimivaltaisissa tuomioistuimissa muuten täyttyvät. Ottaen huomioon nämä periaatteet unionin tuomioistuimen antaman tulkinnan oikeusvaikutusten rajoittaminen näyttää poikkeukselliselta.

(ks. 164 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 61/79, Denkavit italiana, 27.3.1980 (Kok., s. 1205, 16 ja 17 kohta) ja yhdistetyt asiat C‑367/93–C‑377/93, Roders ym., 11.8.1995 (Kok., s. I‑2229, 42 ja 43 kohta)